Synnytys lähenee ja mä olen vihainen kun ampiainen etenkin miehelle. Yleensä ilman syytä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiukkuinen aapee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiukkuinen aapee

Vieras
Supistukset ja muut kivat tuntemukset antaa ymmärtää, että kohta mennään eikä meinata, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. Mä olen aivan järkyttävän huonolla tuulella. Ärsyttää aivan kaikki ruuan maiskuttamisesta väärin kaapissa oleviin astioihin. Kaikki sekamelska ahdistaa. Mies tekee kaiken väärin, kesti minuuttitolkulla kipata lautaselleen sitä pirun ruokaakin.

Tekisi mieli olla vaan ihan yksin. Silti ärsytti sekin, kun mies lähti kuntosalille. En halua, että kukaan koskee nyt, kun on muutenkin välillä ilkeä olotila. Silti tympäisee, jos mies puuhaa omiaan.

Mielestäni en ole tämän raskauden aikana ollut mikään hormonihirviö, jopa normaalia lauhkeampi. Nyt ollaan sitten kiukkuisia varmaan senkin edestä. Mies on varmaan ihan kauhistunut, uskaltaako se nyt lähteä mun mukaan synnärille laisinkaan. Varmaan pitää toivoa, että vauva syntyy pian, etten ehdi miestä nuijia maan rakoon ennen sitä… Kyllä mä sille jo sanoin, että on hankala olla ja sen takia oon tällanen. Mutta silti, eihän tuo uskalla kohta hengittääkään täällä...

Kipeitä suppareita on ollut nyt pari päivää silloin, mutta lakkaavat aina kuitenkin. Aina kun tuntuu olo hyvältä, keksin aloitella milloin mitäkin projekteja sohvan tyynynpäällisten pesusta lähtien. Sitten tuntuu taas pahalta ja hommat jää levälleen ja sekin ärsyttää.

Aivan hallitsematon olotila, en ole ollenkaan oma itseni. Onko teillä muilla ollut tällaista? Miten teidän miehet on suhtautuneet?
 
Kuules,täällä oli samanlaista ilmassa.Sitä oli tosin jo viimeiset kaks kuukautta.Kiukkusin,kaikki ärsytti,raivostutti ja pisti vihaksi.Ja ennen kaikkea ne kyselijät jatkuvasti että koskahan se syntyy,onko supistellu jne...sai mut raivon partaalle.Mies mua säälitti kun sai paskaa syyttä niskaan.Viimeisenä päivänä ennen laitokselle lähtöä,kumpikaan ei puhunut toisille mitään.Ja kun yöllä tuli lähtö,olin ihan rauhallinen,kaikki se raivo ja kiukku hävis.Ja nyt harjoitellaan vauva arkea:)

Huomenna neiti onkin viikon ikäinen<3
 
Mulla se raivo alkoi myös kohota raskauden loppuvaiheessa, mutta jatkunut sittemmin koko imetyksen ajan eli kohta 10kk... onneksi imetys loppusuoralla, odotan sitä päivää kun olotila normalisoituisi!
 
Ilmeisesti siis "normaalia"…

Eilen illalla mua ärsytti se, että mies valvoi taas aamuyöhön. Silloin suututti se, että se aina valvoo ja mitäs jos pitää lähteä synnärille yöllä ja se on valvonu johonkin aamukahteen… Tänään mua ärsyttää se, että mies päätti tulla nukkumaan kymmenen jälkeen. Ja mä halusin olla vielä koneella täällä makkarissa. Nyt tätä viestiä tässä naputtelen siitä huolimatta, että miestä varmaan ärsyttää tää ääni ja näytöstä kajastava valo.

Täytyy varmaan itsekin yrittää nukkua, jos sitä olisi aamulla virkeä ja aurinkoinen.

Todella inhottavaa. Enhän mä uskalla lähteä ihmisten ilmoille. :O Viikonloppu meni nyt täällä kotona touhutessa, mutta auta armias, jos vaikka kaupan kassajonossa jollakin on lippa vinossa väärään suuntaan. En varmaan osaa käyttäytyä asiallisesti. :/

Palailen tähän ketjuun aamulla.
 
Melkein olin jo hyvällä tuulella aamulla, mutta nyt taas ärsyttää kaikki kun supistaa ja väsyttää. Kärsivällisyyttä vaaditaan itse kultakin.

Mielelläni lukisin teidän muiden kokemuksia, niin miesten kuin naistenkin.
 

Yhteistyössä