synnytys pelottaa ja masentaa

[vk.41]

Nyt on mieli todella maassa ja kaipailisin hieman vertaistukea ja piristystä.

Laskettu aika meni viikko sitten ja lauantaina pitäisi sitten lähteä laitokselle mahdolliseen käynnistykseen. Se pelottaa ihan älyttömästi, eikä asiaa auta yhtään, kun olen lueskellut juttuja käynnistettyjen synnytysten kauheuksista.
Nyt pelottaa jo synnytys ylipäätään, vaikka olenkin aiemmin osannut ottaa sen ihan rauhallisesti, että menee niinkuin menee, ei se ihan kauheaa voi olla.

Ei auta edes se, että "sitten on se ihana nyytti kainalossa ja kaikki vaivat palkittu." En osaa iloita edes tulevasta vauvasta, vaan pelkään, olenko valmis ja haluanko(!?) edes sitä! Olen jo varma, että tulee jokin synnytyksen jälkeinen masennus ja olen vain väsynyt ja itkuinen tuore äiti, joka ei tunne minkäänlaista äidinrakkautta.

Olen todella itkuherkkänä koko ajan. Ikävöin miestäni, kun hän on töissä ja pelkään sitäkin, kun joudun jäämään sitten sairaalaan yksin, kun se synnytys on jossain vaiheessa ohi. Tiedän jo nyt, että hirveä ikävä iskee silloinkin.

Tiedän näitten älyttömien itkujen ja masennusten johtuvan hormoneista ja ärsyttää sekin, kun niille ei vaan voi mitään.
Piristäkää nyt joku!

 

[Nonne]

Minulla synnytys käynnistettiin ja se ei ollut kauheaa. En tiedä millaisia juttuja olet lukenut, mutta ainakin kohdallani kaikki meni suht jouheasti. Itse asiassa synnytys sattui huomattavasti vähemmän kuin mitä olin etukäteen odottanut. Minulla tosin oli pieni vauva, mahtoiko sitten johtua osaksi siitä.

 

[Nonne]

Niin, lipsahti vastaa napille...

Pelottavahan se kokemus kaiken kaikkiaan kuitenkin oli etukäteen. Minulla vielä käynnistys tuotti tulosta vasta neljäntenä päivänä niin ehdin jännittää oikein kunnolla

Mä en ole oikeasti koskaan edes tajunnut tuota "sitten on se ihana nyytti kainalossa ja kaikki vaivat palkittu." Tiedä sitten olenko jotenkin tunne köyhä, mutta kyllä ne suuret tunteet on tulleet vasta myöhemmin.

Jep, vauva 4 kk ja hormoonit heittelee vieläkin...

Tsemppiä! Kyllä se sieltä ulos tulee, yksikään ei vielä ole sinne jäänyt (osaston ylilääkäri totesi määrätessään neljäntenä päivänä oksitosiinitippaan kun ei sytotecit auttaneet käynnistymään).

Normaaleja päiviä odotteleva, entisestä ihanasta vaimosta pirttihirmuksi muuttunut,
Nonne

 

[heip]

Itsellä kanssa käynnistettiin, mutta ei se nyt niiiin kamalaa ollut. Tai en taida enää edes muistaa, aika kultaa muistot. Tsemppiä =)

 

[siru]

Häntä pystyyn! Synnytys ei kestä ikuisesti ja sitte ku se on ohi, sitä ei enää yhtään muistele pahalla. Ja kyllä se äidinrakkaus ennemmin tai myöhemmin iskee päälle. Joillaki siis heti ku saa vauvelin syliinsä, mutta joillaki vähä myöhemmin.

Ja jos tosiaan meinaat joutua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kipin kapin hakemaan neuvolasta apua. Yksin ei kannata/tarvi jäädä kärvistelemään pahassa olossa.

Tsemppiä!

 

[laura]

Minullakin käynnistettiin synnytys eikä kokemus ollut mikään hirveä. Sattuihan ne supistukset, olivat todella voimakkaita, mutta epiduraali vei kaikki kivut pois pariksi tunniksi. Synnytys meni tosi nopeasti, 5,5 h.Sain vielä toisen epiduraalin vähän ennen ponnistusvaihetta, jolloin se vaihe ei sattunut ollenkaan. Olin pelännyt nimenomaan sitä ponnitusta. Tämän vuoksi ehkä ponnistusvaihe kesti aika kauan, 40 min, kun minulla ei ollut minkäänlaista tuntoa onko lapsi tulossa ulos, mutta mikäs siitä ponnistellessa ilman kipua! Eli loppujen lopuksi kipuja oli vain pari tuntia supistusten ajan.

Synnytysmasennusta osataan nykyään hoitaa hyvin. Voit jo sairaalassa puhua asiasta, jos silloin siltä tuntuu. Ja synnytyksen jälkeen näet usein neuvolantätiä ja lääkäriä, joille voi asiasta puhua ja apua saa.

 

[Kaverin kaveri]

Hei,
kaveriltani käynnistettiin synnytys 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Koko prosessi kesti 17 tuntia ja kaveri hehkutti jälkeen päin että oli tähän astisen elämän paras kokemus. Myös miehen mielestä. Ainakin heti synnytyksen jälkeen molemmat oli ihan villeissä tunnelmissa.

 

[toinen laura]

Mulla käynnistettiin lempeästi, olin jo 2 cm auki sinne mennessä. Puolikkaalla sytotecilla suuhun... Siitä tunnin päästä alkoi reilut supistukset ja synnytyssaliin... Olihan ne kivut aika kamalia, mut elämää synnyttävää kipua se on!!!! Enkä usko tuohon, että käynnistetyt synnytykset on kivuliaampia. Tosin on eri asia käynnistelläänkö täysin epäkypstästä tilanteesta vai onko kohdunsuu jo auki ja/tai pehmeä. Mulla oli siis synnytyksen kokonaiskesto 5 h 45 min ja jäi upeat kokemukset

 

[minni]

Käynnistetyt synnytykset voivat olla kivuliaampia, jos lääkettä annostellaan vähän liikaa. Usein supistuksia voimistamaan käytetään oksitosiinitippaa, jolla huonossa tapauksessa saa aikaan lähes tauottomia supistuksia. Itselläni synnytystä edistettiin tipalla ja kätilö oli laittanut tipan vähän liian suurelle, jolloin supistuksista tuli aivan mielettömiä eikä niiden välillä ollut taukoa käytännössä ollenkaan. Kouristelin vuoteella yltä päältä hiessä, lihakset maitohapoilla ja tajunnan rajamailla. Onneksi epiduraali auttoi. Tippa lopetettiin sitten kokonaan ja ponnistusvaiheen alussa alkoi taas tuntua omat supistukset kunnolla. Nekin olivat todella voimakkaita, mutta vain murto-osan tipalla autettujen kivusta.

 

[Helmi<3]

Itse olen pyrkinyt olemaan ajattelematta synnytystä liikaa etukäteen, mutta jossain tuolla alitajunnassahan se kuitenkin kaikelehtaa aika-ajoin.

Tänä aamuna sitten luin (toisella silmällä ja puoliksi itseltäni salaa) sanomalehdestä artikkelin, minkä mukaan just ennen ponnistusvaihetta annettu epiduraali voi saada aikaan just sen, ettei äiti sitten jaksakaan ponnistaa ja ponnistusvaihe venyy ja sitten saatetaan tarvita imukuppia jnejne. Sain siitä nyt sitten yhden mietittävän lisää. Että kestääkö ennemmin kipua vai ottaako sitä puudutetta ja mahdollisesti sitten ponnistaa pitempään ja mitä siitä voi olla vauvalle haittaa... Loputonta jahkailua.

Kai se tilanne sitten kuitenkin sanelee pitkälti sen, miten menee ja mitä lääkkeitä tarvitsee tai voi ylipäätään ottaa. On vaan paljon helpommin sanottu kuin tehty, että älä mieti liikaa etukäteen ja luota vain ammattilaisiin... :/

 

[rento]

Älä murehdi etukäteen! Yritä nyt vain pitää juurikin pää pystyssä. Synnytys on sitten mitä on, älä lue etukäteen muiden kauhujuttuja synnytyksistä. Itse saat kuitenkin ihan omanlaisen tarinan ja kokemuksen, eikä sitä oikein voi verrata muiden kokemuksiin. Pyydä kivunlievitystä vain ajoissa ja tsemailet. Uskon, että kaikki menee hienosti.

On kuulemma tosi yleistä nuo sinun tuntemukset, että ei koe sellaista rajatonta onnen tunnetta ja ole ihan yltiö hekumoissaan vauvasta. Se on normaalia. Ne tuntemukset tulevat kyllä ajan mittaan, eikä niitä oikein voi kiirehtiä. Tästähän äidit sitten kantaa kauheeta syyllisyyttä, että he olisivat huonoja äitejä, kun tuntuu siltä, että lapsi on jotenkin vieras. Kaikki onnenpuuskat ja rakkauden tuntemukset tulevat aikanaan. Yritä nyt vain rauhoittaa mielesi ja etene yksi hetki kerrallaan, kyllä siitä hyvä tulee!Älä murehdi turhaan etukäteen asioita, ei siitä ole mitään hyötyä.

Pidän peukkuja!