Synnytyskipu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotiäiti78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotiäiti78

Vieras
Olen kuullut että toisen ja kolmannen lapsen supistuskivut olisivat lievempiä kuin ensimmäisen lapsen syntyessä pitääköhän paikkansa. Miten tois jaym synnyttäjät ovat kokeneet asian onko toisen synnytys helpompi mietin kun itsellä ponnistus vaihe kesti ensimmäistä tehdessä 6min miten olisi toisen kanssa olisiko nopeampi?
 
itselläni ekan ja tokan synnytys oli aivan samnlainen avautumisvauheen yhtä tuskainen ja yhtä pitkä 20h tein poikia, ainoa ero juuri ponnistusvaiheessa ekalta meni 24 min ja tokalta 7min joten siinä oli ainoa ero ja helpotus(tuntui et tuli vähän liiankin helposti tuo toinen lapsi ponnistettua maailmaan....) :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.10.2006 klo 20:08 kotiäiti78 kirjoitti:
Olen kuullut että toisen ja kolmannen lapsen supistuskivut olisivat lievempiä kuin ensimmäisen lapsen syntyessä pitääköhän paikkansa. Miten tois jaym synnyttäjät ovat kokeneet asian onko toisen synnytys helpompi mietin kun itsellä ponnistus vaihe kesti ensimmäistä tehdessä 6min miten olisi toisen kanssa olisiko nopeampi?

Kolmannesta en vielä tiedä :) mutta ainakin omalla kohdalla kivut varmaan oli suhteellisen samanlaisia, mutta tapahtuman tuttuus vaikuttaa paljon. Tietää että kohta tää loppuu ja tietää että kohta vauva tulee. Esikoista odottaessa ainakin minulla se uutuuden jännitys lisäsi kipua, kun ei yhtään tiennyt koska tämä loppuu ja lisääntyykö kipu ja miten minä pärjään ja miten vauva pärjää jne...

Myös synnytys oli itsellä paljon nopeampi (tai ainakin se aika kun olin laitoksella) myös ponnistusvaihe. Eli hyvillä mielin odotan kolmatta synnytystä (kuukauden sisällä)
 
Kivut olivat ihan samanlaiset kuin ekassakin synnytyksessä. Synnytysten kesto vaan on onneksi ollut paljon lyhyempi; esikko 24 h, seuraavat 8 h, 2 h ja 2 h. :)
 
kolme synnytystä takana
eka pisin sitte toka ja kolmas oli kestoltaan lyhyin.
ponnistusajat meni myös samoin.
suurimman lapsen synnytys oli hankalin ja kivuliain siinä loppuvaiheessa ja se oli lapsi "kakkonen".

En tiedä kivun vähenemisestä, mutta ei se ehkä vähene. Luulen mielummin niin, että mieliala auttaa jaksamisessa TOSI paljon. eli kun jaksaa ottaa kivut mahdollisimman rentoina vastaan ja jaksaa positiivisesti ajatella koko touhun kipuineen kaikkineen se jouduttaa ja palkitsee nopeammin.
Mutta tähänkin auttaa tosiaan, että on synnytyksiä takana eli, että tietää mitä on tuleman seuraavaksi tai ainakin mitä pitäisi tulla seuraavana.
 

Yhteistyössä