Synnytyskokemuksia

  • Viestiketjun aloittaja Äidiksikö
  • Ensimmäinen viesti
Äidiksikö
Olen kuullut vaihtelevia kertomuksia synnyttämisestä. Osa on ollut aika karua kuultavaa esim. miten välilihat leikataan, veri lentää ja kivut ovat aivan omaa luokkaansa.
Itse en ole vielä kokenut synnyttämisen ihmettä, mutta ajatuksissa alkaa olla perheen perustaminen ja lapset olisivat tervetulleita. Kuulemani kertomukset ovat kuitenkin pistäneet miettimään että onko minusta siihen ollenkaan...
Kertokaa hyvät synnyttäneet naiset kokemuksianne, uskallanko lähteä tähän ollenkaan. Miten olette palautuneet synnytyksestä ja miten paikat ovat parantuneet tuollaisen koettelemuksen jälkeen?
 
Meikämaija
Ihmiskunta olisi sukupuutossa, jos se mahdoton tehtävä olisi. Eikä ennen ollut edes puudutusta, muista jutuista puhumattakaan!

Kaksi synnytystä on takana, molemmat sujuivat tosi hyvin. Naama punaisena on ponnistettu, ähkitty ja puuskutettu, mutta niinhän aina, voimiensa takaa pukerretaan, vaikkapa kiviä pihalla. Älä kuuntele niitä kauhutarinoita, synnytys on jokaisella yksilöllinen tapahtuma. Tarpeen vaatiessa sitä helpotetaan, mutta omani olivat kyllä ihan luomuja ilman mitään aineita ja hyvin sujui. Lapsiluku ei päättynyt synnytyskipuihin, vaan ihan muihin seikkoihin.

- Hammassärky on viheliäisempi, sillä ei ole edes mitään järkevää syytä!
 
äitiliini
Juups. Synnytys sattuu varmaan aina. Sille tosiasialle ei voi mitään. Kivulla on kuitenkin syy eikä kipu ole yhtäjaksoista. Siinä on taukoja, jolloin voi hengähtää. Kukin meistä tuntee kivun erilailla...toiselle synnytys ei ole mikään ihmeellinen kokemus ja toiselta meinaa taju lähteä. Itse synnytin luomuna ja tuskaakin se oli, mutta hyvin pärjäsin. Jos olisin saanut omat supistukseni riittämään olisi synnytys ollut varsin mukava kokemus. Jouduttiin kuitenkin turvautumaan tippaan, eli supistuksia vahvistettiin, mikä tuntui vastenmielisen repivältä. Synnytyksen jälkeen kuitenkin ajattelin, ettei se nyt niin kauheaa ollut. Yhdyn siis edelliseen, älä kuuntele kauhutarinoita, luonto hoitaa tehtävänsä. Kroppa synnyttää oikeastaan ilman, että itse teet mitään....siedät vaan sen kivun. Ponnistaa tietenkin pitää sitten lopuksi jaksaa, mutta kyllä sitä jaksaa ponnistaa kun tietää sen olevan pian ohi...
 
Yksi kokemus
Olisi saattanut jäädä lapsen hankkiminen jos olisin etukäteen tiennyt miten synnytys menee ja toista ei enää tehnyt mieli.
Kivut olivat niin valtavat joka supistuksessa, että toivoin kuolevani joka kerta ennen seuraavaa supistusta mieluummin kuin kestämään sen vaikken edes ole mikään kipuherkkä ihminen.
Jouduin odottamaan epiduraalia 2 ylimääräistä tuntia, koska sairaalan ainoa nukutuslääkäri oli teholla kiinni.
Lopulta alapäätä runtattiin puolisen tuntia imukupilla ennen kuin vauva saatiin ulos.
 
höhhöh
Eka synnytys ei niin kauhea ollut. Toisella pyysin jo aluksi ilokaasua kipuihin, ettei sulla ole mitään hätää. Sehän on yksilöllistä toi kivunsieto muutenkin. Kivut lähtee samnatien kun vauva putkahtaa. Toki voi imukuppia tarvita jos on ahdas lantio tai suuri vauva. Itse en niitä tarvinnut. Vauvat olivat hiukan yli 3,5 kg. Liikaa ahmimallahan voi tulla vaikka 5 kg vauva.
 
Meikämaija
Niin, kipukynnys ja myös se henkinen kipukynnys on meillä niin erilainen. Jos asennoituu siten, että synnytykseen kuuluu myös kipua, ei se yllätä. Minut yllätti kyllä siten, että odotin koko tapahtumien ajan sitä mahdotonta paikkaa, mutta eihän sitä tullutkaan. Yllätys oli siis positiivinen, vaikka vauvat olivat yli 4 kg.

Äitiysvalmennuksessa opastettu hengitys- ja rentoutustekniikka kannattaa ottaa todesta ja harjoitella sitä, sillä se helpottaa synnytystä ihan mahdottoman paljon. Kätilö neuvoo koko tapahtuman ajan, mitä pitää tehdä. Kun supistuksen aikana pystyy rentouttamaan lihaksensa, kohtu avautuu nopeammin ja synnytys helpottuu. Kivun tunne vähintään puolittuu, kun lihasvoimin ei jännitä vastaan. Tiedättehän, että rokotuskin sattuu jännittyneeseen lihakseen, mutta rentoon ei.

Olen tuon rentoutuksen itse tehnyt, ehkä siinä oli koko helppojen synnytysten salaisuus. Opetin sen myös yhdelle huonetoverilleni, joka odotti synnytystä peläten. Ällistyksekseni hän pystyi oppimaan sen parissa tunnissa, luotti niin paljon, että uskalsi kokeilla ja muuttui koko ihminen ihan rauhalliseksi. Sen jälkeen hän menikin luottavaisena synnyttämään ja kiitteli takaisin tullessaan. Kaikki oli mennyt tosi hyvin.

Nykyään synnytyksiä voidaan helpottaa monin keinoin, mutta niihin ei kannata pyrkiä. Luomusynnytys alakautta on sekä äidille että lapselle kaikista paras ja terveellisin tapa, sillä se käynnistää kehon omat toiminnot synnytyksen jälkeen toipumiseen ja maidon tuotantoon. Vauvakin saa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Jos apuja kuitenkin tarvitaan, hoitohenkilökunta osaa päättää, mikä on kussakin tapauksessa se paras.
 
Helppoja synnytyksiä!
Alkuperäinen kirjoittaja Äidiksikö:
Kolme synnytystä takana, vauvat 3.4, 4.2 ja 4.5 kiloisia. Kaikki syntyivät nopeasti, ensimmäisessä taisi mennä 4 tuntia, kaksi viimeistä pari-kolme tuntia.

Yhdenkään synntytksen aikana en tarvinnut mitään kivunlievitystä vaikken etukäteen ollut mitenkään ajatellut luomusti synnyttää. Ensimmäisen kohdalla synnytyslääkäri kävi vilkaisemassa ja sanoi, ettät aitaa olla liian myöhäistä antaa epiduraalia, kun on jo niin paljon auki. Minä katselin hölmistyneenä häntä, kun ei vielä edes aspiriini ollut käynyt mielessä :). Synnytyksen jälkeen kätilö poistui hetkeksi paikalta ja sllä välin minä menin suihkuun; palatessaan hän etsi minua, sillä tarkoitus oli, että hän olisi pessyt minut pesulapuilla.

Toinen olisi varmaankin syntynyt kotona sänkyyn, ellen olisi ollut yliaikaistarkastuksessa ja lääkäri halunnut minun jäävän samantein synnyttämään. Synnytys käynnistettiin ja siitä huolimatta minulla ei juuri ollut kipuja, supistukset olivat tehokkaita, mutta eivät tuskallisia.

Ensimmäisen aikaan otettiin vielä keuhkokuva tuoreista äideistä seuraavana päivänä ja meitäkin lähti aika joukko röntgenosastolle. Hissin ovella jäin ihmettelemään, mihin muut olivat menneet, kun reippaasti olin porhaltanut eteenpäin taakseni katsomatta. No tulivathan he sieltä, hitaasti hissutellen -minulla ei olllut mitään ogelmia kävelyn, istumisen tms. suhteen, en tarvinnut mitään renkaita tms.

Kaikista palautuminen oli nopeaa muuten, mutta ensimmäisen kohdalla sain saraalasta pöpön ja makasin vatsataudin kourissa toista viikkoa!
 
Meikämaija
Huolehdit ihan suotta myös palautumisesta. luonto hoitaa senkin asian. Katso ympärillesi, näethän nuoria äitejä jatkuvasti ympäroilläsi, miltä he näyttävät? Onnellisia, hyväntuulisia, helläilmeisiä ja kauniita naisia!

Totta kai synnytyksen jälkeen tarvitaan aikaa myös fyysiseen toipumiseen, mutta ei siihen mene aikaa enempää kuin muustakaan operaatiosta paranemiseen. Kudokset ja arvet uusiutuvat 3 viikossa. Kropan ennalleen saattamista voi itse auttaa jumpalla ja liikkumisella. Terveellä naisella puolen vuoden kuluttua on ihan kaikki kohdat ennallaan, mieskin tyytyväinen.

Tiedäthän tarinat siitä, miten vaimot ovat lähteneet kesken lypsyn lapsentekoon ja palanneet sinne jopa seuraavana päivänä. Ne eivät ole legendaa. Ei ihminen vielä silloin tietysti kunnossa ole, mutta ei niin kehnokaan, ettei sisulla hommiin pystyisi. Jotkut makaa ihan periaatteesta, mutta toiset nousevat touhuilemaan myös periaatteesta ja myös omaksi parhaakseen. Se nopeuttaa toipumista.

Jotta tämä ei aiheuttaisi protestoimishalua jossakussa henkilössä, tarkoitan tässä normaalitapausta ja tervettä ihmistä. On olemassa heitäkin, joilla kaikki ei onnistu ihan nappiin, mutta onneksi suhteellisen vähän. Omalla kohdalla ei kannata koskaan alkaa pelkäämään etukäteen, mihin ryhmään kuuluu.
 
Äidiksikö
Oikein paljon kiitoksia kaikille vastanneille! Kävin myös vauvat.net sivuilla lukemassa synnytyskokemuksia ja olen jo hieman "valistuneempi" asiasta. Synnytys on tosiaan niin yksilöllistä ja jokainen kokee sen omalla tavallaan. Eihän sitä voi etukäteen tietää mihin ryhmään sitä itse kuuluu, on vain rohkeasti otettava härkää sarvista ja kokea asia itse. Varmasti kaikkia ensisynnyttäjiä pelottaa kun ei kuitenkaan tarkkaan tiedä mitä on tulossa, mutta pitää ajatella niin että jos muutkin naiset ovat tästä selvinneet, kyllä minäkin. Lapsia kuitenkin haluaisin, jos vain luoja suo, enkä jättäisi niitä hankkimatta vaikka synnytys vähän mietityttääkin.
 
Meikämaija
Toivottavasti Luoja suo, työn alle vain. Kamalammista asioista tässä elämässä joutuu selviämään, synnytys ja lapsen saaminen on kuitenkin elämän kohokohtia. Se on niitä kipuja, jotka hyväksyy. Useimmat meistä ovat halunneet myös useamman kuin yhden lapsen, joten uskaltaa siihen uudelleenkin.

Hammaslääkärissä pelkään ja vaadin aina puudutusta, mutta lapset syntyivät ilman mitään ainetta eikä pelkoja jäänyt.
 
äiti&vaava2kk
Eli synnytyksestä 2 kuukautta aikaa. Olihan se kokemus, ei sitä voi kieltää...Mutta ei enää jälkeenpäin tunnu niin pahalta. Ja vauva on ihaninta mitä olla saattaa. Minulla oli supistuskipu lähes koko aikaista. Lopussa kyllä turvauduttiin imukuppiin, mutta ei sillä mitenkää ruutattu alapäätä, kuten eräs ilmaisi. Enemmän taisi kipua lisätä pelko ennen tuntemattomista asioista, esim. imukupin laitto ei todellakaan sattunut niin paljon, mutta pelko teki siitä hirveää. Ja se auttoi vauvan maailmaan hyvin ja turvallisesti pitkän tuloksettoman ponnistuksen jälkeen. Ja leikattiin myös välilihaa ihan reilusti, mutta on nyt lähes parantunut, eikä leikkaus koske kun on puudutus. Itse en pystynyt rentoutumaan ollenkaan näissä toimenpiteissä kuten puudutus, imukupin laitto yms, ja se lisäsi kipua. Eli kannustusta ja rentoutusta sekä kipulääkettä, niin varmasti selviät.
 
myös ihania ja "helppoja" synnytyksiä on ...
Minulla esikoisen synnytys käynnistettiin ja kesti3,5 h sitten kun lähti käyntiin. Siitä 2h nukuin epiduraalin voimalla, joka vielä vaikutti ponnistuksessakin. Muutama tikki ommeltiin, mutta palauduin kaikin puolin nopeasti.
Kuopus syntyi kiireellä. Vajaa 40 min alusta loppuun. Se oli kipeä synnytys, koska ei ehditty antamaan mitään kipuun. Mutta tuonkin jälkeen olisin voinut synnyttää vielä uudestaan.Lyhyt ja kipeä synnytys ei kuitenkaan niin paha. Palauduin tästäkin nopeasti.
 
Yökukkuja
Itselläni ei ole vielä kokemuksia synnytyksestä, mutta kolmenkympin lähestyessä alkavat lapsiasiat tulla mieleen. Pelkoni synnytystä kohtaan tuntuu kuitenkin ylittämättömältä, vaikka kuinka olen lukenut/kuullut positiivisista kokemuksista. Asettuuko tämä ajallaan - enkä en vain vielä ole valmis äidiksi? Vai onko keisarinleikkaus ainoa mahdollisuus? Tuntuu, että tämä pelko todella estää "tarttumasta toimeen" ja pelkään, että jään sen vuoksi sielä lapsettomaksi!
 
Äidiksikö
Alkuperäinen kirjoittaja Yökukkuja:
Itselläni ei ole vielä kokemuksia synnytyksestä, mutta kolmenkympin lähestyessä alkavat lapsiasiat tulla mieleen. Pelkoni synnytystä kohtaan tuntuu kuitenkin ylittämättömältä, vaikka kuinka olen lukenut/kuullut positiivisista kokemuksista. Asettuuko tämä ajallaan - enkä en vain vielä ole valmis äidiksi? Vai onko keisarinleikkaus ainoa mahdollisuus? Tuntuu, että tämä pelko todella estää "tarttumasta toimeen" ja pelkään, että jään sen vuoksi sielä lapsettomaksi!
Olen kuullut, että jos kärsii hallitsemattomasta synnytyspelosta, keisarinleikkaus olisi hyvä ratkaisu. Siihen ei kehoteta eikä helpolla anneta mahdollisuutta ellei mikään ole vialla, mutta luulen että tällaisessa tapauksessa se otettaisiin huomioon.
Tottakai kaikkea uutta ja kokematonta pelkää, niin minäkin. Synnytys on kuitenkin naisen vartalolle kaikkein kovin koetus. En anna sen kuitenkaan estää lasten hankintaani.
 
Rainbow
Ihana/kamala synnytys

Takana ensimmäinen synnytykseni. Synnytin alateitse terveen ja ihanan tyttövauvan raskausviikoilla 40 + 0. Koin synnytyksen aika rankkana kokemuksena joka vieläkin vähän askarruttaa mieltäni.

Synnytykseni lähti käyntiin laskettua päivää edeltävänä yönä epäsäännöllisiä supistuksia ja jäin tosiaan kotiin odottamaan säännöllisiä supistuksia ja olin koko vuorokauden ä kotona kärvistelemässä supistusten kanssa. Aluksi supistukset oli vaimeita mutta tiesin niitten selvästi alkaneen. Seuraavaan iltaan mennessä supistukset tuli voimakkaammiksi, hyvin kivuliaiksi ja voimistui vähitellen tuntien aikana. Kätilön kanssa oltiin yhteyksissä puhelimitse ja kun supistukset oli sietämättömän kipeät niin lähdettiin sairaalaan.

Kun Saavuimme sairaalan kätilö tarkasti minut Ja olin jo kuusi senttiä auki. Tällöin kätilö kehoitti kokeilemaan ensin vielä lääkkeettömiä kivunlievitys menetelmiä ja olenkin ajatellut että kylpyammetta Olisi kiva kokeilla sillä lämmin vesi ainakin minulle auttaa kipuihin. Pian kuitenkin supistukset alkoivat yllättymään ja koin etten enää pärjää lääkkeettömillä menetelmillä ja sanoin haluavani epiduraalipuudutuksen. Ammeessa ehkä olin tunnin verran jonka jälkeen kätilö tarkasti taas minut ja Hups yhtäkkiä olinkin jo 10cm auki, Enkä enään saanut mitään puutteita. Eli oikeastaan LUOMUNA mentiin synnytys vaikka olin ajatellut aivan erilaisen synnytyksen. Näin tässä huomaa, ettei aina mene suunnitelman mukaan.

Ponnistus vaihe aloitettiin vedessä. Puolen tunnin Kokeileilun jälkeen kuitenkin supistukset alkoivat hiljalleen laantua ja Kokeiltiin sitten sängyn puolella. Ponnistusasento ja vaihdettiin pariin otteeseen. Tyttö syntyi puoli-istuvassa asennossa jalat Koukussa. Ponnistus tuntui hyvin vahvalta ja Tuntui ettei ponnistusta pysty hallitsemaan vaan vauva vaan syntyy. Tämä tapahtui siis sen jälkeen kun kätilö iski minulle vielä oksitosiinia supistusten vahvistamiseksi kun ne laantuivat.

Tyttö syntyi neljäm tunnin kuluttua sairaalaan tultuani. Sain tytön hetkeksi rinnalleni, mutta aloin sitten vuotamaan runsaasti verta ja olin saanut toisen asteen repeämän, joka pahasti vuosi kaksi litraa verta. lisäksi vielä istukkaa oli jäänyt sisälle palasia, jonka vuoksi jouduin samantien leikkaussalin ommeltavaksi. Ompelun jälkeen olin tokkurassa koska minut nukutettiin, olin myös turvoksissa ja hyvin kipeä. Sain verensiirtoja x 4. Repeämät oli kipeet ainakin 6 viikkoa synnytyksestä niin etten voinu kunnolla kävellä tai istua. Jouduin aika pitkään syömään särkylääkkeitä ja hoitamaan alapäätäni kylmillä siteillä ym. Minua yritettiin sairaalassa myös kanyloida useaan otteeseen ja neula osui hermoon ja sain tästä hermovaurion käteeni.

Vaikka synnytys oli kokemuksena erilainen mitä ajattelin syntyi minulle ihana tyttö, josta olen todella onnellinen. olen myös siitä onnellinen, että palauduin kuitenkin ihan hyvin lopulta. Toki seuraavaan raskautta ja synnytystä ajatellen ajatus synnyttämisestä jännittää ja ehkä vähän pelottaa. kätilöiden mielestä synnytys sujui todella hyvin ja olin " hyvä synnyttäjä". Olemme itsestäni hyvin tyytyväinen että suoriudun kuitenkin luomu synnytyksestä hyvin ja hallitsin kivut ja tilanteen ainoa harmi oli juuri tuo synnytyksen jälkeinen tila ja repeämät. Kätilöt olivat aivan ihania ja tukea antavia ja sain hyvää apua kun olin kipeä synnytyksen jälkeen. myöskään Ilman puolison tukeminen olisi pärjännyt koko synnytystä.
 

Yhteistyössä