Synnytyspelko

Esikoiseni on 8kk ikäinen. Olemme kovasti miettineet toista lasta, mutta en ole uskaltautunut ryhtyä moiseen, sillä ensimmäisestä synnytyksestä jäi kauheat kipu muistot. Synnytys sinällään meni hyvin.. ei tullut repeämiä, ja ajallisestikin kesti kokonaisuudessaan 5h.. mutta..mutta.. se kipu! Sain ilokaasua ja epiduraalin. Epiduraali auttoi vain hetkeksi, enkä osannut lisää vaatia. Ilokaasu vain oksetti. Kipu oli niin kauhea, että viimesen ponnistuksen jälkeen olin pyörtyä, mutta onneksi kätilö sai neidin päästä otteen, ja ei siis tarvinnut enää ponnistella. Myös jälkikäteen tehdyt mahan painamiset yms sattui ihan tajuttomasti.

Olen aina ollut kipu herkkä, ja ekaa raskautta siirrettiin pelon takia 7 vuodella!

Nyt toista lasta suunnitellessa olen saanut kutsun pelkopolille..
kysymys kuuluukin, miten pystyn vakuuttamaan heidät siitä, että seuraavan lapsen haluan ehdottomasti sektiolla. Muuten ei vauvaa yritetä enää meiän perheeseen.

Miten muut pelkääjät ovat saaneet vakuuttuneeksi sairaahenkilökunnan (kätilön ja lääkärin) että sektio on saatava? Alatie synnytys ei ole enää vaihtoehto minulle.

Tiedän ettei sektio ole parasvaihtoehto, eikä toipuminenkaan alatie synnytykseen verrattuna helppo, mutta.. silti..

Muut vastaavassa tilanteessa olleet, auttakaa!

 

Minun kokemuksen mukaan sektion jälkeiset kivut ovat ovat paljon pahempia kuin alatiesynnytykseen liittyvät kivut,kaiken lisäksi sektiokivut kestävät kauan,alatiesynnytyskivut loppuvat siihen kun vauva on maailmassa.
Enkä halua pelotella,mutta ne jälkisupistukset ovat sitten ihan kauheita toisen lapsen kohdalla,ainakin minulla ne kivut olivat paljon kovempia kuin itse synnytyskivut.

 

Sektiokivut kesti pari pv mutta niistä selvittiin särkylääkkeillä. Ainoat kamalat kivut oli jälkisupistukset!

 

sektiokipuja kärsinyt, lääkettähän syötettiin ja piikitettiin joka välissä niin ehtinyt edes särkeä. Mullakin oli jälkisuppareita yhtenä päivänä ja ne oli kipeät, mutta sektioäitinä sain niihinkin lääkettä.

Hei!: Oletko kokenut molemmat synnytystavat?

Itseäni pelottaa kyllä alatiesynnytys, nyt kun toista odotan. Monet ovat kertoneet,siis joilla on kokemusta molemmista, että sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin alatiesynnytyksestä. Vaikeasti näkyivät alatiesynnytäneetkin sairaalassa liikkuvan.

 

Kyllä olen kokunet sekä alatiesynnytyksen,että sektion. Minä koin kyllä alatiesynnytyksen helpommaksi ja miellyttävämmäksi kokemukseksi. En tarvinnut alatiesynytyksen jälkeen ollenkaan tikkejä,eli en revennyt,eikä minua leikattu,tästä syystä kivut loppuivat heti kun vauva oli maailmassa,kävely ja istuminenkin sujuivat heti ongelmitta.
Sektion jälkeen olin todella kipeä,makasin vain sängyssä,pienikin liike aiheutti kovaa kipua,särkylääkkeet eivät juurikaan auttaneet. Pahinta oli kuitenkin se,etten pystynyt hoitamaan vauvaani,kun olin niin kipeä.

 

Olen kuullut monia puolesta ja vastaan tarinoita sektiosta.
Itse toivuin alatie synnytyksestä kyllä hyvin, mutta en tiedä mitä voisin toisessa synnytyksessä tehdä toisin, jotta se ei olisi samanlainen kokemus.

Oliko ketään sellaista, joka olisi pelkopolilla käynyt synnytyspelon takia, ja saanut sektion? Ja millä sait lääkärit tästä vakuuttuneeksi?

Jos totta puhutaan, niin sektiokin kyllä pelottaa, koska sen lisäksi, että olen tosi huono kestämään kipua, pelkään myöskin neuloja ja pistämistä yms. Mutta ehkä mieleen on kuitenkin jäänyt sektio kivuttomana toimenpiteenä. Ja jälkikipuihin varmasti saa lääkettä, toivon.

En haluaisi koko 9kk miettiä ja pelkää tulevaa synnytystäkään, jos kävisi niin onnellisesti, että tulisin raskaaksi.

Auttako lääkkeet näihin "jälkisupistuksiin" ?

 

Hei alkuperäinen! Minusta sinun kannattaa mennä pelkopolille avoimin mielin eikä sillä asenteella että haluat sektion vaikka väkiksin. Edellinen synnytys kannattaa käydä tarkasti vaihe vaiheelta läpi. Eikä seuraavan synnytyksen tarvitse olla yhtä kamala ja kivulias! Asialle voidaan varmasti tehdä jotain. Kerro rohkeasti peloistasi ja tuntemuksistasi, mikä tuntui erityisen pahalta. Usein pelon taustalla on jotain aivan muuta kuin itse kipu (pelko siitä että jää avuttomana toisten armoille, ei pysty hallitsemaan tilannetta, synnytys ei menekään niin kuin itse on kuvitellut jne).

Olen varma, että osaava henkilökunta kuuntelee sinua (tarvittaessa ohjaa eteenpäin esim. psykologille) ja yhdessä päädytte sinulle parhaaseen ratkaisuun (oli se sitten alatiesynnyts tai sektio). Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja uskon että asiat järjestyvät.

 

Lääkkeet kyllä auttavat jälkisupistuksiin,ongelma vaan on siinä,kun ei yhtään tiedä,että milloin niitä tulee,eli on vaikea tietää,että milloin niitä lääkkeitä pitäisi ottaa,yksi vaihtoehto on kai

 

anteeksi,lapsi täällä on äitiä auttamassa! =o)

eli olin sanomassa,että ainoa vaihtoehto välttyä jälkisupistuksilta on syödä koko ajan lääkkeitä,koska jos lääkkeen ottaa vasta sitten kun se supistus tulee,niin ei siinä paljon ole lääkkeestä apua.

 

Yleensä ainakin alatiesynnytyksen jälkeen nuo kivut tuli imetyksen yhteydessä ja sen jälkeen. Odotan nyt toista ja aivan oikeasti minua pelottaa tuo sektion mahdollisuus tuon neula ja verikoepelon kanssa paljon enemmän kuin tuo normaalin synnytyksen yhteydessä ollut kipu. Ekassa pelkäsin sitä neulanpistoa ja sen seurauksena olin valmis ottamaan kivunlievitystä niin myöhään, että vauva tupsahti samassa maailmaan eli aivan luonnollisin keinoin tuli ilman kivunlievitystä.