""synnytystapa-arvio""

Voi murhe. Olen vissiin käsittänyt aivan väärin tämän viimeisen neuvolalääkärillä käynnin tarkoituksen. Terkka lupaili jo aikoja sitten, että siellä sitten puhutaan synnytyksestä ja mietitään synnytystapaa. Muualta olen lukenut, että sekä vauvan että synnyttäjän lantion kokoa arvioidaan ainakin käsikopelolla. Senkin tiedän, että varmaankin suurimmassa osassa kunnista tähän viimeiseen lääkärikäyntiin liittyy ultraus ja muukin tarkka syynäys, mutta täällä Tampereella ei ultrata.

No, olin yhteensä kymmenen minuuttia lääkärin huoneessa. Hän teki tavallisen sisätutkimuksen, tunnusteli vauvan asennon vatsan päältä (tuntui olevan hiukan hankalaa ja epävarmaa sekin) ja mittasi sf:n. Tulokseksi saatiin, että vauva on todennäköisesti raivotarjonnassa ja kaikki on ihan normaalisti. Vauvan tai lantioni koosta ei ollut mitään puhetta, enkä siinä häkellyksissäni tajunnut kysyäkään. Vauvan koko on askarruttanut minua koko raskauden, sillä itse olen melko lyhyt ja mieheni on hyvin isokokoinen. Itse olen myös syntynyt hätäsektiolla ja meinannut vauvana kuolla, joten toivoisin, että mahdollinen sektioriski arvioitaisiin etukäteen eikä vasta pakon edessä synnytyssalissa. Ehkä olen vain hankala asiakas, mutta olisin kaivannut pikkuisen tarkempaa syynäystä, jotta osaisin odottaa synnytystä rohkein mielin. Tähän mennessä en ole pelännyt, mutta tunne siitä, että kukaan ei tiedä eikä viitsi selvittää, miten raskauteni loppuvaihe sujuu ja mitä synnärillä on mahdollisesti edellä on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja pelkoakin...

Miten teillä muilla? Onko viimeinen lääkärineuvola antanut vastauksia kysymyksiin?

 

Ite olen kyllä iso, mutta 2 lasta Suomessa synnyttäneenä voin sanoa, ettei lantiotani tutkittu missään vaiheessa. Ajattelin, että se johtuu siitä, kun olen pitkä, mutta itse asiassa kapea kuitenkin. No, lapset oli normaalikokoisia ja syntyivät ihan normaalisti...
nyt ootan kolmatta, saas nähä tutkitaanko täälläkään vai kattovatko vain papereista ettà aikaisemmat ovat mahtuneet. Sinuna vaatisin läntion ja lapsen koon arvioinnin!!

 

Vantaalla sama juttu eli vikalla lekurikerralla ei ultrattu vaan tehtiin sisätutkimus ja sen verran painoi tuolta häntäluun kohdalta, että sanoi kyllä se täältä mahtuu. Painoarvion sain, kun varta vasten pyysin, mutta se olikin vain sellainen sf-mitan mukaan tehty arvio raskausviikkoihin nähden.
Vähän jäi hutera olo lähteä synnytykseen noilla eväillä, mutta normaalisti edenneissä raskauksissa ei ultralla tutkita kuin np- ja rakenne ainakaan Vantaalla.

 

Täällä turussa taas on eri meininki.. viikolla 37+ hoitaja alkoi ihmetellä miksen ole käynyt kokoarviossa ja laittoi ajan samalle päivälle. En muuten olisi mennytkään mutta kiinnosti nähdä vaavi taas livenä.. ja kun on nykyään ilmainen Vatsan päältä siis tunnusteli ettei kyllä ""vaikuta mitenkään isolta"" mutta ajan antoi silti.

Mutta tosiaan viime raskaudessa sain rampata siellä jatkuvasti kun vauva oli sen verran suurikokoinen (olevinaan..) ja lantiokin mitattiin röntgenissä laskettuna aikana. Välillä arvioitiin vauvaa jopa 4,6 kiloiseksi ja olisi hyvin mahtunut.. joten tällä kertaa ei todellakaan olisi ollu tarvetta ylimääräiselle käynnille. Ihmetteli ultraava kätilökin asiaa....

Kannattaa todellakin vaatia sitä arviota jos epäilyttää ja pelottaa!

 

Saas nähdä miten mun kohdalla käy. En ilmeisesti käy vikalla lekurikerralla neuvolalääkärillä vaan mulla on varattu aika tayssin äitiyspolille 20pv ennen laskettua aikaa. Voi tosin olla että sitä aikaistetaan, koska voihan olla että lapsi päättääkin syntyä etuajassa. Mun terkkari on ollu alusta lähtien ja ymmärtäväinen kun kerroin että äitini on synnyttänyt kolme lasta sektiolla ahtaan lantion takia. Lääkäri taas ei ollut huomaavinaan kun kritisoin arvioinnin myöhäistä ajankohtaa. Hänen mielestään lapsi on vaan helpompi synnyttää jos syntyy niin paljon etuajassa. Mutta jos lantio ei anna periksi niin mitäs sitten tehdään?

Oisko sun mahdollista mennä kokoarvioon yksityiselle?

Onnea matkaan, toivottavasti synnytys sujuu ilman kommervenkkejä!

 

meillä sama Lapissa, kaks ultrausta per raskaus. Normaali raskaus.

 

Itse olen nyt kaksi kertaa käynyt ihan omatoimisesti äitiyspolilla, mahakipujen takia. Soitin vain, kysyin masukivuista (eivät olleet supistuksia), käskivät tulla tarkkailuun. Yllätyin.
Nyt sitten ollaan otettu kokeita ja ultrattu kumpanakin kertana, sekä koko arvioitu. Polimaksun joutunut vaan maksaan näistä kerroista.
Nyt sitten lääkäri kokeili käsikopelolla lantiota, ja sanoi sen olevan OK! Useasti mainitsi sen, että olen niin lyhyt, 155 cm. En tiedä mitä meinas. Luulen, että uskoo etten synnytä mitään isohkoa vauvaa, eikä menis yli lasketunajan.
Mulla ei kuulema hätää, kun kohdunsuu napakasti kiinni ja kaulaa 4 cm.
Nämä oli ihan tavallisia aikoja, mutta lääkäri meinasi, että katotaan nyt samalla nämä lantiot Ym. asiat, jotka tulis synnytystapaarviossa. Eli synnytystapaarviota ei enää tehä.
Mulla otettu sydänkäyrää, kokeita, ultrattu, lääkäri tutkinu paikat, kaks kertaa kahessa viikossa. Olen tyytyväinen. Ja saan tulla kuulema käymään jos tuntuu pahalta.
Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, kun olivat nuin tarkkoja näissä tutkimuksissa. Ja saan tulla jos tuntuu masussa pahalta.

Lääkärineuvolassa (ei ole ultramahdollisuutta) olen käynyt kahdesti, mutta ei ne siellä paljoa tutki, eikä tiedä sillai asioista kuin äitiyspolilla.
Tosi kiitollinen olen, kun ottivat äitiyspolilla asian hoitoon. Heti parempi mieli, kun tietää asioista ja on ultrattu ym.

Eli soittele neuvolaan/äitiyspolille, ja sano että haluat tarkempaan tutkimukseen, ja että saat tietoa tilanteesta. Tulee parempi ja varmempi olo.

 

Ei täälläkään (P-Savo) kuulemma sen kummempaa synnytystapa-arviointia tehdä.Vähän olin pettynyt,kun neuvolassa viimeksi täti kertoi,että vauvan koko vaan arvioidaan.Ja asento.Sitä en kysynyt,että käsikopelolla vai ultralla. Olin jotenkin aiemmin ymmärtänyt,että synnyttäjän lantion mittoja tai muuta semmoista katsottaisiin kanssa.
Noo, nyt vielä näyttäisi siltä,että beibi ei ole mikään hirmu iso. Joten eiköhän se sieltä ulos tule... Ja raivotarjonnassa on muuten ollut jokaisella neuvolakerralla. Nyt rv 31+2.

 

Mulla katottiin TAYSin polilla toi lantio (siis käsin kokeiltiin, ei kuvattu) ja vauvaa on seurattu pienen kasvun takia, joten on sit ultrattukin. Tietty mä oonki sit siinä mielessä erikoistapaus ja kyseessä on pieni vauva, eli mitään sen ihmeempää synnytystapa-arviointia ei tarvita, koska ei oo pelkoa, että vauva todellakaan ois iso. Mutta kyllä luulis, että vähä tarkemmin katsoisivat ""normaalitapauksetkin""...

Meillä täällä Tampereen naapurissa toi ultraus ainakin kuuluu siihen viimiseen lääkäriin joka tapauksessa. (Tosin itse olin siä polilla just ton kasvuseurannan takia, eli en oo käynyt neuvolan lääkärillä.)

 

En saanut minäkään täällä tampereella vikassa neuvolalääkärin tapaamisessa mitään neuvontaa synnytykseen. Käsikopelolla kokeili vauvaa ja kohtua ja vissiin kaikki oli ok. taisin olla 10 minsaa minäkin siellä. Minäkin olen ensisynnyttäjä enkä tajunnut sitten kysyäkään lääkäriltä oikein mitään. tuli vaan mieleen, että joskus olis puhuttu että synnytystä varten sitten neuvolassa täytettäis joku lappu mistä selviää mitä kivunlievitystä ynnä muuta synnytyksessä haluaa.no, ilmeisesti ei sittenkään.

 

Jos haluaa esittää jotain toiveita synnytykseen tai kivunlievitykseen liittyen niin kannattaa kirjoittaa ihan itse lapulle ja antaa se sitten synnyttämään mennessä kätilölle tai lääkärille. Kuitenkaan siinä tilanteessa ei välttämättä muista kertoa toiveitaan (eivätkä varmaan niitä muistaisikaan ilman lappua) niin parempi miettiä valmiiksi ja laittaa ylös.

 

Esikoisen kohdalla neuvolassa ei tehty mitään synnytystapa-arviota, enkä sitä osannut silloin edes vaatia. Aina olen ajatellut ja ajattelen vieläkin, että suurimmalla osalla lantion koko sallii normaalin alatiesynnytyksen, JOS lapsi tulee oikeassa tarjonnassa ja tähänhän emme voi vaikuttaa.

Jouduin kuitenkin verenpaineen takia äitiyspolille seurantaan ja siellä yksi lääkäri sisätutkimuksessa tutki tosi tarkasti, mahtuuko lapsi tulemaan. No, hän oli vähän epäilevällä kannalla ja suositteli pelvimetriakuvausta. Itse en oikein lämmennyt röntgenille, vaikkei niin myöhäisessä vaiheessa lapselle siitä enää haittaa olekaan. Kävin sitten toisella lääkärillä äitiyspolilla ja hän tutki saman asian, eikä hänen mielestään ollut mitään ongelmaa synnyttää normaalisti alateitse. Hän selitti, että luotettavasti tiedon saisi vain kuvaamalla lantio ja vertaamalla sitä lapsen kokoon. Esikoiseni sitten syntyi ihan normaalisti alateitse ja painoa oli 3,6 kg. Viimeisessä ultrassakin lapsen paino arvioitiin 500 g suuremmaksi eli aika epätarkalta tuo arviointi vaikuttaa.

Kaikella tällä haluan sanoa, että synnytystapa-arviointiin kannattaa suhtautua varauksella. Lisäksi oman lantion ulkomittoihin ei ole uskomista. Tuttavapiirissä on todella siro ihminen, joka on onnistuneesti synnyttänyt kaksi lasta alateitse ja vastaavasti vähän isokokoisempi, jonka molemmat lapset on syntyneet sektiolla lantion ahtauden vuoksi. Itse kammoan ajatusta sektiosta niin paljon, että halusin toisenkin lääkärin mielipiteen lantioni koosta ja onneksi näin!

 

Helsingissä ei neuvokan mukaan enää edes tehdä rutiinisti mitään erilliisiä synnytystapa-arvioita, koska se on vain ARVIO, ja siihen mahtuuko vai ei vaikuttaa niin paljon esim. just lapsen asento syntyessä, eikä monta viikkoa sitten tehdystä kokoARVIOSTAkaan ole juuri hyötyä.

Jos on jotain syytä epäillä ettei alatie onnistu (lääkäri on käsikopelolla huomannut lantion poikkeuksellisen ahtaaksi tms.), asiaa selvitetään, mutta muuten ""lähtöoletuksena"" on alatiesynnytys, ja jos se ei sitten onnistukaan, siirrytään sektiosaliin.

Älkää äidit olko kauhean huolissanne, ette te ole heitteillä vaikkei synn.tapa-arviota olisikaan tehty ""niinkuin ennen""

 

Mikä käsikopelo?

 

Hollolassa ei tehdä minkäänlaista arviota. Vika läääkärikäynti ei eroa mitenkään muista käynneistä. Ja päijät-Hämeessä tarjotaan vain np-ultra. Joissakin neuvoloissa on ultrat, niin siellä voi saada pari ylimääräistä kertaa, mutta pääsääntö on että vain kerran ultrataan.

 

Joo, ei Turussakaan kaikille oo mitään ylimääräistä käyntiä kokoarvioissa. Vikalla lääkärikäynnillä tehtiin sisätutkimus ja ovesta ulos lähtiessä lääkäri murahti jotain tyyliin "ihan ok lantio". Ensimmäinen kokoarvio oli se, kun menin synnyttämään niin kätilö tunnusteli mahan päältä ja sanoi, että "ehkä siinä 3,5-kiloinen".

 

Olen ollut erikoissairaanhoidossa seurannassa perussairauden takia koko raskauden ajan. Kävin ultrassa kerran kuukaudessa. Viimeisessä ultrassa arvioitiin, että vauva painaa 3,5 kg, on pienipäinen ja mahtuu ulos lantiostani. No, vauva painoi syntyessään 4,2, pää oli iso ja minun lantioni pieni. Imukupilla vedettiin ulos. Eli ei ne arviot aina ihan nappiin mene, tehtiinpä ne ihan missä tahansa. Kuulema paras arvioija on kokenut kätilö, joka osaa käsikopelolla arvioida vauvan koon ja näkee jotain lantiostakin...

 

meillä sama Lapissa, kaks ultrausta per raskaus. Normaali raskaus.

Oulussa vain yksi. Ja vielä rikas kaupunki.

 

Kyllä mulle täällä Tampereella lääkäri kokeili käsin mahtuuko lahtiosta ja otti ultralla painoarvion. Jouduin vielä Taysiin kun sf-mitta oli suuri niin synnytystapa arviointiin ja sielläkin sain painoarvion.. Ja mitä tuli kipulääkkeisiin niin niitä kyseltiin vasta salissa.

 

Myös Espoossa ja Vantaalla viimeiseen lääkärikäyntiin kuuluu vain sisätutkimus sekä samat jutut mitä terveydenhoitajakin tekee. Se EI siis ole mikään synnytystapa-arvio, kuten jotkut luulevat! Joillakin paikkakunnilla neuvolallakin on varaa ultraäänilaitteeseen, mutta se ei ole kovin yleistä ainakaan näitten palstojen keskusteluista päätellen.

Varsinaiseen synnytystapa-arvioon (joka tehdään äitiyspoliklinikalla) saa neuvolasta lähetteen jos siihen arvellaan olevan syytä, esimerkiksi perätilaepäily tai iso sf-mitta. Kannattaa kertoa neuvolatädille jos jokin askarruttaa mieltä, esim. jos lähisuvusta löytyy ahdaslantioisia synnyttäjiä tai isoja vauvoja.

Itse olen käynyt synnytystapa-arviossa rv 35 toista lasta odottaessani anti-d-vasta-aineiden sekä esikoisen section takia. Esikoista odottaessa "pääsin" vain yliaikaiskontrolliin, jossa ultralla varmistettiin vauvan hyvinvointi ja tehtiin kokoarvio. Ultraäänellä tehty kokoarvio ei ole kovin luotettava, kuten joku jo kirjoittikin. Esikoisen painoarvio oli 500g yläkanttiin (veikattiin yli 4-kiloista), olen kuullut jopa yli kilon heitoista.

 

Lainaan omaa tekstiäni vuodelta 2005: "Noo, nyt vielä näyttäisi siltä,että beibi ei ole mikään hirmu iso. Joten eiköhän se sieltä ulos tule... Ja raivotarjonnassa on muuten ollut jokaisella neuvolakerralla. Nyt rv 31+2."

Painoarvio rv 40 oli 3500-3600g. Arvion teki kokenut terveydenhoitaja. Synnytyssairaalassa rv 40+3 kätilö antoi arvioksi 3700g. Lapsen syntymämitat olivat 4155g/54cm. Imukuppia tarvittiin avuksi, että saatiin lapsi maailmaan. Ei tullut repeytymiä.
Kätilön kirjoittamassa hoitokertomuksessa (vai mikä se oikealta nimeltä on) lukee sairaalaankirjatumiseni jälkeen, että "synn.tapa arv. tehd.myöh.". Hehheh, ei sellaista loppujen lopuksi ehditty tehty, kun vauva alkoikin syntyä yllättävän nopeasti.

 

Mitä tarkoittaa käsikopelo?

ööööööööö.... Käsillä kopelointi? Häh?

 

Käsikopelolla tarkoittaa käsituntumalla. Eli päällisin puolin arviointia, ilman ultraa tms.

 

Saman asian kanssa painiskelen Espoossa. Eilen neuvolassa jälleen eri terkka tunnusteli vatsan päältä. Ei tiennyt missä asennossa vauva on; oli kuulemma epäselvää. Sen hän kyllä kauhistuneena tokaisi spontaanisti, että ompa tämä vauva todella suuri. Ja että tämähän on aivan valtava. No arvatkaas nukuinko viime yönä ... näin ensimmäistä kun odotetaan.
Ensi viikolla on neuvolan lääkäri ja häneltä pitäisi saada nyt sitten lähete arvioon ja ultraan Naistenklinikalle. Jos hän ei sitä anna, niin sitten varaan ajan yksityiselle gynelle ultraan ja tutkimukseen ja pyydän häneltä lausunnon niin omasta lantiostani kuin vauvan koostakin.
Vanhan auto-onnettomuuden peruja minusta kyllä löytyisi HUS:sin erikoissairaanhoidosta vanhat röntgenkuvatkin minun ruodostani ja lantiostanikin. Olen niitä yrittänyt mainostaa neuvolassa, mutta eipä ole kiinnostanut.
JOs ei vielä ensi viikollakaan kiinnosta, niin sitten menen yksityiselle. Sen verran haluan oman mielenrauhani takia varmuutta. Ja sitä en todellakaan toivo, että joudun sairaalassa odottelemaan ja yrittämään pari vuorokautta alakautta synnyttää ja sitten aletaan vasta ihmettelemään ettei taidakaan mahtua.