viikkoja 40+6 ja vedet menivät illalla klo 20.lähettiin synnärille matkaa noin 50 km.supparit kivuliaita ja 2-7 min välein. päästiin perille ja auki vain 2 cm. käyrillä hetken ja sitten kätilö meinasi että yön aikana ei tapahdu mitään..menimme perhehuoneeseen mieheni kanssa ja supparit olivat tosi kipeitä. sain kipupiikin ja unilääkkeen, ei auttanut. suihkussa olin ja oksensin...kipu kamala...
kello 23.30 en kestänyt enää.soitin kätilön paikalle ja siirryimme synnytyssaliin. auki 4 cm . vedin ilokaasua odotellessani anestesialääkäriä. hän laittoi spinaaliepiduraaliyhdistelmän ja taivas aukesi...kivut lakkasivat heti. saimme miehen kanssa olla paljon kaksistaan. välillä kätilö kävi tarkastamassa tilanteen. yö kului odotellessa että saa ryhtyä tosi toimiin. aamulla 4.40 olin 10 cm auki ja sai aloittaa ponnistuksen. tuntui että usko loppuu. puudutukset vaikuttivat vieläkin. kipua en juuri tuntenut. puolentunnin ponnistelujen jälkeen syntyi poika kello 5.10. voi sitä tunnetta!sain hänet heri rinnalle ja siitä ihmeteltiin toisiamme. napanuora leikattiin jo aiemmin koska se oli kerran kaulan ympäri. poika otti ekat maitohuikat jo siinä. sitten tuli ongelmia. kohtuni ei supistunut ja istukka ei irronnut millään. lääkkeitä ym yritettiin ja lääkäri hälytettiin paikalle. tässä vaiheessa menetin jo paljon verta ja oksennus tuli...mies meni vauvaa kylvettämään ja mua lähettiin kärräämään leikkaussaliin istukan käsinirroitukseen.tunteja kului ja kun heräsin oli täys härdelli päällä. istukan olivat saaneet nätisti pois mutta veren tulo ei lakannut.lääkäreitä hälytettiin lisää paikalle ja punasoluja tilattiin 300 km päästä toisesta sairaalasta. tilanne ili kriittinen ja olin varma etten selviä.lopulta veren vuoto lakkasi ja minut vietiin heräämöön. selvisi että olin menettänyt 4,4 litraa verta. olin kiinni melkoisessa määrässä piuhoja ja joku maski oli naamallani. kätilö paineli mahaani 3 h että se supistuisi kunnolla. mies oli hieman oudossa tilanteessa kun hoiteli poikaa mutte ei tiennyt tarkalleen minun vointiani. kunnes heräämössä muutaman tunnin oltuani he tullivat katsomaan minua...elämäni miehet! itkuhan siinä tuli!!! kahentoista maissa päivällä minut vietiin vielä pariksi tunniksi synnytyssaliin , tiputettiin loput mömmöt minuun. lopulta kuulin että oli saanut 6 pss verta 16 pss kirkkaita ja 4 pss jotai muita aineita...en muista mitä...eli melko paljon.osastolle iltapäivällä mutta vasta seuraavana aamuna sain luvan nousta sängystä vaikka eivät meinanneet antaa vielä silloinkaan nousta. mutta kun suihkuun pääsi niin tuntui että virtaa on. olihan vähä outo olo mutta henkilökunta ihmetteli nopeaa toipumistani. kai suht hyvällä yleiskunnollakin jotain tekemistä oli. 2 seuraavaa yötä olimme perhehuoneessa ja sitten kotiin...mukana maailman kaunein vauva ja tieto siitä että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua! ja jos onni käy niin kyllä meinaan vielä joskus pikkukakkosen hommata. vaikka pelkopolilla varmaan tuleekin käytyä.
kello 23.30 en kestänyt enää.soitin kätilön paikalle ja siirryimme synnytyssaliin. auki 4 cm . vedin ilokaasua odotellessani anestesialääkäriä. hän laittoi spinaaliepiduraaliyhdistelmän ja taivas aukesi...kivut lakkasivat heti. saimme miehen kanssa olla paljon kaksistaan. välillä kätilö kävi tarkastamassa tilanteen. yö kului odotellessa että saa ryhtyä tosi toimiin. aamulla 4.40 olin 10 cm auki ja sai aloittaa ponnistuksen. tuntui että usko loppuu. puudutukset vaikuttivat vieläkin. kipua en juuri tuntenut. puolentunnin ponnistelujen jälkeen syntyi poika kello 5.10. voi sitä tunnetta!sain hänet heri rinnalle ja siitä ihmeteltiin toisiamme. napanuora leikattiin jo aiemmin koska se oli kerran kaulan ympäri. poika otti ekat maitohuikat jo siinä. sitten tuli ongelmia. kohtuni ei supistunut ja istukka ei irronnut millään. lääkkeitä ym yritettiin ja lääkäri hälytettiin paikalle. tässä vaiheessa menetin jo paljon verta ja oksennus tuli...mies meni vauvaa kylvettämään ja mua lähettiin kärräämään leikkaussaliin istukan käsinirroitukseen.tunteja kului ja kun heräsin oli täys härdelli päällä. istukan olivat saaneet nätisti pois mutta veren tulo ei lakannut.lääkäreitä hälytettiin lisää paikalle ja punasoluja tilattiin 300 km päästä toisesta sairaalasta. tilanne ili kriittinen ja olin varma etten selviä.lopulta veren vuoto lakkasi ja minut vietiin heräämöön. selvisi että olin menettänyt 4,4 litraa verta. olin kiinni melkoisessa määrässä piuhoja ja joku maski oli naamallani. kätilö paineli mahaani 3 h että se supistuisi kunnolla. mies oli hieman oudossa tilanteessa kun hoiteli poikaa mutte ei tiennyt tarkalleen minun vointiani. kunnes heräämössä muutaman tunnin oltuani he tullivat katsomaan minua...elämäni miehet! itkuhan siinä tuli!!! kahentoista maissa päivällä minut vietiin vielä pariksi tunniksi synnytyssaliin , tiputettiin loput mömmöt minuun. lopulta kuulin että oli saanut 6 pss verta 16 pss kirkkaita ja 4 pss jotai muita aineita...en muista mitä...eli melko paljon.osastolle iltapäivällä mutta vasta seuraavana aamuna sain luvan nousta sängystä vaikka eivät meinanneet antaa vielä silloinkaan nousta. mutta kun suihkuun pääsi niin tuntui että virtaa on. olihan vähä outo olo mutta henkilökunta ihmetteli nopeaa toipumistani. kai suht hyvällä yleiskunnollakin jotain tekemistä oli. 2 seuraavaa yötä olimme perhehuoneessa ja sitten kotiin...mukana maailman kaunein vauva ja tieto siitä että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua! ja jos onni käy niin kyllä meinaan vielä joskus pikkukakkosen hommata. vaikka pelkopolilla varmaan tuleekin käytyä.
