V
"viivi"
Vieras
Näitä on mun mielestä aina niiin kiva lukea 
Käynnnistykset, sektiot, kaikki ! mahd tarkasti 
Omani:
Yliaikakontrollissa käytiin 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Lääkäri teki sisätutkimuksen, paikat oli epäkypsät, just ja just sormelle auki. Ultralla painoarvio 3500g. Käynnistys sovittiin rv 42+0, jos ei siihen mennessä mitään tapahdu.
Rv 42+0 mentiin synnytysosastolle heti aamusta. Kätilö laittoi samantien käyrille ja sen jälkeen lääkäri tutki (ei mitään edistystä edellisestä tutkimuksesta). Sain ensimmäisen puolikkaan Cytotecin.
Päivän aikana ei mitään edistystä, sain kaksi puolikasta Cytotecia lisää ja käyrää otettiin useamman kerran.. Sovittiin, että lepään yön ja jatketaan käynnistystä aamulla.
Aamuyöllä alkoi verta tulemaan. Hälyttelin paniikissa kätilöä, mutta kätilö sanoi että hyvä vaan kun jotain edistystä tapahtuu
Aamulla kätilö antoi kokonaisen Cytotecin. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään ja käveltiin oikein urakalla rappuja ja sairaalan käytäviä ympäri. Supistukset alkoi noin klo 12. Käyrää otettiin sen jälkeen useamman kerran, jopa tunnin kerrallaan. Klo 15 supistukset alkoivat olemaan tiheitä ja säännöllisiä. Pyysin kipulääkettä, mutta kätilöt sanoivat, että synnytyssalissa otetaan lääkkeet käyttöön (olin tarkkailuhuoneessa).
Klo 16 pääsin ammeeseen ja sain ilokaasun käyttöön. Koitin hengitellä sitä supistusten aikana mutta mun mielestä siitä ei ollut mulle mitään apua. Ammeesta noustessa meni lapsivedet. Klo 17 siirryttiin synnytyssaliin. Supistukset oli tosi kipeitä ja kätilö ehdotti epiduraalia. Tippa laitettiin ja odoteltiin anestesialääkäriä. Lääkäri ei meinannut saada epiduraalia laitettua ja sitä koitettiin ensin laittaa makuullaan, mutta kun ei onnistunut niin lääkäri pyysi nousta istumaan kyyryyn ja sitten vihdoin saatiin laitettua. Epiduraalista ei ollut mulle mitään apua.. Ponnistustarve alko olla kova ja tuntu että lantio repeää just kahtia.
Mies koitti "olla apuna" parhaansa mukaan..
Klo 20 sain toisen annoksen epiduraalia. Se onneksi auttoi ja sain noin reilun tunnin levättyä, kunnes alkoi taas jäätävä kipu ja ponnistustarve. Hälytin kätilöä, että saisin lisää epiduraalia. Kätilö teki tutkimuksen ja sanoi, että vauvan pää on jo näkyvissä ja että ponnistaa saa heti, kun siltä tuntuu.
Ponnistusvaihe kesti vaan 7minuuttia(vaikka tuntu monelta tunnilta..) ja lopulta saatiin meidän pikkunen prinssi syliin! <3 Synnytyksen "virallinen" kesto 6tuntia 30minuuttia ja tuloksena ihana 50cm pitkä ja 3760g painava poika!<3
Käynnnistykset, sektiot, kaikki ! mahd tarkasti Omani:
Yliaikakontrollissa käytiin 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Lääkäri teki sisätutkimuksen, paikat oli epäkypsät, just ja just sormelle auki. Ultralla painoarvio 3500g. Käynnistys sovittiin rv 42+0, jos ei siihen mennessä mitään tapahdu.
Rv 42+0 mentiin synnytysosastolle heti aamusta. Kätilö laittoi samantien käyrille ja sen jälkeen lääkäri tutki (ei mitään edistystä edellisestä tutkimuksesta). Sain ensimmäisen puolikkaan Cytotecin.
Päivän aikana ei mitään edistystä, sain kaksi puolikasta Cytotecia lisää ja käyrää otettiin useamman kerran.. Sovittiin, että lepään yön ja jatketaan käynnistystä aamulla.
Aamuyöllä alkoi verta tulemaan. Hälyttelin paniikissa kätilöä, mutta kätilö sanoi että hyvä vaan kun jotain edistystä tapahtuu
Aamulla kätilö antoi kokonaisen Cytotecin. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään ja käveltiin oikein urakalla rappuja ja sairaalan käytäviä ympäri. Supistukset alkoi noin klo 12. Käyrää otettiin sen jälkeen useamman kerran, jopa tunnin kerrallaan. Klo 15 supistukset alkoivat olemaan tiheitä ja säännöllisiä. Pyysin kipulääkettä, mutta kätilöt sanoivat, että synnytyssalissa otetaan lääkkeet käyttöön (olin tarkkailuhuoneessa).
Klo 16 pääsin ammeeseen ja sain ilokaasun käyttöön. Koitin hengitellä sitä supistusten aikana mutta mun mielestä siitä ei ollut mulle mitään apua. Ammeesta noustessa meni lapsivedet. Klo 17 siirryttiin synnytyssaliin. Supistukset oli tosi kipeitä ja kätilö ehdotti epiduraalia. Tippa laitettiin ja odoteltiin anestesialääkäriä. Lääkäri ei meinannut saada epiduraalia laitettua ja sitä koitettiin ensin laittaa makuullaan, mutta kun ei onnistunut niin lääkäri pyysi nousta istumaan kyyryyn ja sitten vihdoin saatiin laitettua. Epiduraalista ei ollut mulle mitään apua.. Ponnistustarve alko olla kova ja tuntu että lantio repeää just kahtia.
Mies koitti "olla apuna" parhaansa mukaan..
Klo 20 sain toisen annoksen epiduraalia. Se onneksi auttoi ja sain noin reilun tunnin levättyä, kunnes alkoi taas jäätävä kipu ja ponnistustarve. Hälytin kätilöä, että saisin lisää epiduraalia. Kätilö teki tutkimuksen ja sanoi, että vauvan pää on jo näkyvissä ja että ponnistaa saa heti, kun siltä tuntuu.
Ponnistusvaihe kesti vaan 7minuuttia(vaikka tuntu monelta tunnilta..
) ja lopulta saatiin meidän pikkunen prinssi syliin! <3 Synnytyksen "virallinen" kesto 6tuntia 30minuuttia ja tuloksena ihana 50cm pitkä ja 3760g painava poika!<3