syöpäpotilas

[ystävän kohtalo surettaa]

Hei!
Kuulin pari päivää sitten, että minun lapsuudenystäväni on sairastunut syöpään. Emme ole n.20 vuoteen missään tekemisissä, koulut ja elämä vain kuljetti meidät eri teille. Ystävä on kumminkin ollut mielessäni näiden vuosien ajan vähän väliä. Kysynkin, onko sopivaa laittaa hänelle jotain "tervehdystä". Mitä voi ihmiselle kirjoittaa, kun ei olla pariinkymmeneen vuoteen oltu tekemisissä. Haluaisin vain, hänen tietävän, että ajattelen häntä usein ja toivottaisin hälle hyvää jatkoon. Tai sellaista ei voi eres laittaa, jos tulevaisuus ei olekaan hyvä.

Mitä mieltä olette? Miten lähestyä? Tuntuu, että naisystävää olisi helpompi lähestyä kuin tässä tapauksessa miestä. Miten mies ottaa vastaan kirjeen, missä joku lapsuudenystävä toivottaa jotain... Antakaa mielipiteitä, olisin kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista <3

 

[aaaaaaaa]

Miksi ihmeessä laittaisit viestiä nyt, kun olet kuullut syöpäjutusta? Kuulostaa lähinnä sosiaalipornon hakemiselta. Jos siis ette ole olleet tekemisissä 20 vuoteen.

 

["vieras"]

Ainakin minua loukkaisi "ystävän" lähestyminen heti sen jälkeen kun olisin sairastunut syöpään. Tulisi kyllä ajatus että säälistä se kirjoittaa...

 

[hkj]

En suosittele. Aika teennäisen oloista. Ja lisäksi tulis sellainen olo, että olenko kuolemassa vai miksi joku puolituttu ottaa yhteyttä. Ei se syöpä ole mikään kuolemantuomio....

 

[ystävän kohtalo surettaa]

Olette ehkä oikeassa. Ajattelin vain, kun äitini sairastui 15-vuotta sitten syöpään, hänen KOULUKAVERINSA (n.30 v aikaa) kirjoitti hälle kortin. Äitille siitä tuli hyvä mieli: Lämmin ajatus kuinka tuollaisella hetkellä, kun tuntuu, että elämä romahtaa -ainakin hetkeksi- täysin, on kumminkin ihmisiä, jotka "hädänkin" keskellä muistuttaa olostansa. Kortti on siitä asti pysynyt kirjahyllys muistona, kuinka vuodet ei haittaa mitään, kun kerran on oltu ystäviä.
Mutta naisia on aina helpompi lähestyä kuin miehiä. Ei syöpä tänä päivänä enää tarkoita pahinta, mutta ajattelin vain kysyä muiden mielipiteitä.

 

[nooh]

no vaikka olisi jotenkin pornahtavaakin lähestyä sairasta ihmistä, niin mun mielestä on parempi mokata kymmeneen kertaan kuin olla tekemättä mitään.

Haudassa ehtii tekemään ei mitään ihan rauhassa.

Tietysti voisit miettiä ensin sitä motivaatiotasi, että onko sulla ehkä syvä tarve paijata ja lällyttää ihmistä, joka luultavammin tarvitsisi lujaa kuuntelijaa joka ei hajoa. Ja monestihan vakava tilanne elämässä vie ihmiseltä voimat kaikkeen välttämättömän ylittävään sosiaalisuuteen. Ja entä sitten jos toinen paraneekin tai ei sinua tarvitse, mitä sitten kokisit. Monella on tulenpalava tarve pelastaa toisia vaikka väkisin.

Mikään ei estä laittamasta yhteystietoja ja sanomaan, että olet häntä aina miettinyt ja nyt kuullut hänen tilanteestaan ja toivotat hyviä asioita ja ymmärrät jos toinen ei koe halua vastata.