A
asdasd
Vieras
Uusi ilmi
Britti Sara Bird kirjoitti kirjan anoreksian vastakohdasta, fatoreksiasta. Moni suomalainenkin tunnistaa ilmiön itsessään: luulin olevani hoikka, mutta olenkin vaarallisen ylipainoinen.
Bird keksi hoiukkuusharhalle nimen fatoreksia. Kirjan
What Do You See When You Look In The Mirror? julkaisemisen jälkeen hän on saanut tukea ja viestejä naisilta ympäri maailman.
Bird on itse taistellut lisäkilojen kanssa. Ylipainoisuutensa hän tajusi lääkärissä. Lääkäri punnitsi hänet, ja tulos oli 107 kiloa. "Olet merkittävästi lihava", lääkäri sanoi.
Bird ei ollut uskoa korviaan, vaan katsoi taaksensa, josko siellä olisi joku lihava. Ehkä lääkäri olisikin tarkoittanut tätä toista.
Suomalaisille asiantuntijoille ilmiö ei ole jokapäiväinen tuttavuus, vaikkei vieraskaan.
- Olen joskus törmännyt asiakkaisiin, joilla on lievä tai merkittävä ylipaino mutta jotka eivät ole nähneet itseään ylipainoisina, kertoo ODL:n syömishäiriöklinikan terveydenhoitaja Ritva Niemelä.
Hänen mukaansa ilmiö on ymmärrettävissä kehonkuvan hahmottamisen häiriönä.
- Peili ei kerro kaikkea. Alipainoiset eivät usein näe itseään laihana, mutta eivät ylipainoisetkaan aina näe lihavuuttaan, Niemelä pohtii.
Tavallista on, että ylipainoa tulee ajan kanssa. Silloin voi tulla yllätyksenä tieto, että paino on noussut ja ylittää lihavuuden rajan.
- Toisaalta voi olla, että henkilön itsetunto ei tule hänelle painon kautta. Siten painoon ei myöskään kiinnitä huomiota, Niemelä sanoo.
Kokemuksia fatoreksiasta:
Peilistä minua katsoi normaali, pyöreähkö nainen. Järkytyksekseni
näin valokuvan, jossa mieheni vieressä seisoi valtava pullea tantta. Vei hetken tajuta, että se olin minä. Siitä alkoi herätys, ja laihdutin 65 kiloon. Olen 155 senttimetriä pitkä. Saavutettuani 65 kilon painon
totesin olevani jo ihan hyvässä kunnossa ja melkeinpä
normaalipainossa, vaikka normaalipaino oli lähes 10 kilon päässä. Jouluna painoin vielä 65 kiloa, eli siinä sain painoni pysymään melko pitkään. Talvella en työkiireiltäni päässyt liikkumaan yhtä paljon. Nyt painan taas noin 70 kiloa. Saa nähdä, miltä minusta tuntuu, kun pääsen
lopulta tavoitepainooni eli 55 kiloon. Minusta fatoreksiassa on kyse itsensä huijaamisesta. Onneksi tuosta harhakuvasta voi herätä.
KAIJA
Olin normaalikokoinen lapsi ja 15-vuotiaaksi asti hoikka teiniikäinen. Opiskeluaikoinani olin pitkässä seurustelusuhteessa, jonka aikana onnistuin lihomaan huomattavasti. En omistanut vaakaa. Jossain
vaiheessa kävin kaverin vaaalla. Ne lukemat herättivät etenkin,
kun olin mielestäni jo muuttanut elintapojani huomattavasti. Todellisuudessa olin ehkä vain oppinut huijaamaan itseäni mestarillisesti. Olin toki jo kuvista tajunnut lihoneeni, mutta olin myös oppinut välttelemään kameraa. Ja ne sattumaotokset oli tietenkin aina otettu väärästä kulmasta. Selityksiä, selityksiä...Uskottelin, että kyse on muutamasta kilosta Oli kuitenkin kamalaa tajuta, että minä, joka olin jo vuosikausia ollut ihan normaalikokoinen nainen, olinkin yhtäkkiä turvonnut lähes tunnistamattomaksi. Kai minä lihavuuteni tiedostin,
koska välillä yritin tehdä elämäntapamuutoksia. Sain kuitenkin
aina uskoteltua itselleni, että kyse on muutamasta kilosta. Tammikuussa 2009 liityin netissä laihdutusryhmään. Hiljalleen kypsyin ajatukseen
elämäntapamuutoksesta. Keväällä ostin myös vaaan ja aloin
käydä sillä säännöllisesti. Sain kiloja hienosti putoamaan. Ymmärsin, kuinka kieroutunutta aiempi herkkukeskeinen elämäni oli ollut. Ei 25-vuotias saa olla sohvaperuna, joka ei jaksa mitään!
NAINEN POHJOIS-SUOMESTA
Näin lasket painoindeksisi 2,6569
Muuta pituutesi metreiksi (165 cm = 1,65 m). Kerro se itsellään (1,65 x 1,65). Jaa painosi (kilogrammoissa) tällä luvulla. > Esimerkiksi 168 senttiä pitkän ja 81 kiloa painavan henkilön painoindeksi
lasketaan näin: 81/(1,68x1,68) = 28
Alipaino:
alle 18,5
Normaalipaino:
18,524,9
Lievä lihavuus:
2529,9
Merkittävä lihavuus:
3034,9
Vaikea lihavuus:
3539,9
Sairaalloinen lihavuus:
yli 40
Britti Sara Bird kirjoitti kirjan anoreksian vastakohdasta, fatoreksiasta. Moni suomalainenkin tunnistaa ilmiön itsessään: luulin olevani hoikka, mutta olenkin vaarallisen ylipainoinen.
Bird keksi hoiukkuusharhalle nimen fatoreksia. Kirjan
What Do You See When You Look In The Mirror? julkaisemisen jälkeen hän on saanut tukea ja viestejä naisilta ympäri maailman.
Bird on itse taistellut lisäkilojen kanssa. Ylipainoisuutensa hän tajusi lääkärissä. Lääkäri punnitsi hänet, ja tulos oli 107 kiloa. "Olet merkittävästi lihava", lääkäri sanoi.
Bird ei ollut uskoa korviaan, vaan katsoi taaksensa, josko siellä olisi joku lihava. Ehkä lääkäri olisikin tarkoittanut tätä toista.
Suomalaisille asiantuntijoille ilmiö ei ole jokapäiväinen tuttavuus, vaikkei vieraskaan.
- Olen joskus törmännyt asiakkaisiin, joilla on lievä tai merkittävä ylipaino mutta jotka eivät ole nähneet itseään ylipainoisina, kertoo ODL:n syömishäiriöklinikan terveydenhoitaja Ritva Niemelä.
Hänen mukaansa ilmiö on ymmärrettävissä kehonkuvan hahmottamisen häiriönä.
- Peili ei kerro kaikkea. Alipainoiset eivät usein näe itseään laihana, mutta eivät ylipainoisetkaan aina näe lihavuuttaan, Niemelä pohtii.
Tavallista on, että ylipainoa tulee ajan kanssa. Silloin voi tulla yllätyksenä tieto, että paino on noussut ja ylittää lihavuuden rajan.
- Toisaalta voi olla, että henkilön itsetunto ei tule hänelle painon kautta. Siten painoon ei myöskään kiinnitä huomiota, Niemelä sanoo.
Kokemuksia fatoreksiasta:
Peilistä minua katsoi normaali, pyöreähkö nainen. Järkytyksekseni
näin valokuvan, jossa mieheni vieressä seisoi valtava pullea tantta. Vei hetken tajuta, että se olin minä. Siitä alkoi herätys, ja laihdutin 65 kiloon. Olen 155 senttimetriä pitkä. Saavutettuani 65 kilon painon
totesin olevani jo ihan hyvässä kunnossa ja melkeinpä
normaalipainossa, vaikka normaalipaino oli lähes 10 kilon päässä. Jouluna painoin vielä 65 kiloa, eli siinä sain painoni pysymään melko pitkään. Talvella en työkiireiltäni päässyt liikkumaan yhtä paljon. Nyt painan taas noin 70 kiloa. Saa nähdä, miltä minusta tuntuu, kun pääsen
lopulta tavoitepainooni eli 55 kiloon. Minusta fatoreksiassa on kyse itsensä huijaamisesta. Onneksi tuosta harhakuvasta voi herätä.
KAIJA
Olin normaalikokoinen lapsi ja 15-vuotiaaksi asti hoikka teiniikäinen. Opiskeluaikoinani olin pitkässä seurustelusuhteessa, jonka aikana onnistuin lihomaan huomattavasti. En omistanut vaakaa. Jossain
vaiheessa kävin kaverin vaaalla. Ne lukemat herättivät etenkin,
kun olin mielestäni jo muuttanut elintapojani huomattavasti. Todellisuudessa olin ehkä vain oppinut huijaamaan itseäni mestarillisesti. Olin toki jo kuvista tajunnut lihoneeni, mutta olin myös oppinut välttelemään kameraa. Ja ne sattumaotokset oli tietenkin aina otettu väärästä kulmasta. Selityksiä, selityksiä...Uskottelin, että kyse on muutamasta kilosta Oli kuitenkin kamalaa tajuta, että minä, joka olin jo vuosikausia ollut ihan normaalikokoinen nainen, olinkin yhtäkkiä turvonnut lähes tunnistamattomaksi. Kai minä lihavuuteni tiedostin,
koska välillä yritin tehdä elämäntapamuutoksia. Sain kuitenkin
aina uskoteltua itselleni, että kyse on muutamasta kilosta. Tammikuussa 2009 liityin netissä laihdutusryhmään. Hiljalleen kypsyin ajatukseen
elämäntapamuutoksesta. Keväällä ostin myös vaaan ja aloin
käydä sillä säännöllisesti. Sain kiloja hienosti putoamaan. Ymmärsin, kuinka kieroutunutta aiempi herkkukeskeinen elämäni oli ollut. Ei 25-vuotias saa olla sohvaperuna, joka ei jaksa mitään!
NAINEN POHJOIS-SUOMESTA
Näin lasket painoindeksisi 2,6569
Muuta pituutesi metreiksi (165 cm = 1,65 m). Kerro se itsellään (1,65 x 1,65). Jaa painosi (kilogrammoissa) tällä luvulla. > Esimerkiksi 168 senttiä pitkän ja 81 kiloa painavan henkilön painoindeksi
lasketaan näin: 81/(1,68x1,68) = 28
Alipaino:
alle 18,5
Normaalipaino:
18,524,9
Lievä lihavuus:
2529,9
Merkittävä lihavuus:
3034,9
Vaikea lihavuus:
3539,9
Sairaalloinen lihavuus:
yli 40
luuleeko joku 100 kiloinen tantta tosiaan itseään laihaksi? kyllä mä ainakin itse oon aina tajunnu että oon läski
