syyllisyys huonosta äitiydestä

[en jaksa enää]

Otsikko jo kertookin ongelman..eli tunnen kauheata syyllisyyttä kun en voi tehdä lapseni kanssa kaikkia juttuja jotka mielestäni kuuluvat hyvään äitiyteen..
Olen raskaana, jonka takia helteillä edes pienen matkan kävely tai seisominen tuottaa suurta tuskaa. Lisäksi kärsin paniikkihäiriöstä ja kohtausten pelossa en halua mennä minnekään. Yritin mennä puistoon ja lastenkonserttiin mutta huonon olon ja kohtausten takia oli pakko lähteä pois. Ja itku tuli

Tällä hetkellä erittäin huonon rahatilanteemme takia en voi lastani tänä kesänä viedä huvipuistoon enkä minnekään muuallkekaan mikä maksaa..
bussikortit sain molemmille kuukaudeksi että pääsemme liikkumaan, pääsisimme jos minä vaan pystyisin..
Ahdistun päivä päivältä enemmän kun haluaisin olla ja tehdä lapseni kanssa, mutta en pysty. Onneksi hän on sen ikäinen että on kavereita ulkonakin joiden kanssa on, sillä aikaa minä itken kotona, siis oikeasti itken, ja tunnen kamalaa syyllisyyttä ja ahdistusta

 

[dfdf]

Miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole mikään ongelma? Mikäs pakko sitä lasta on ympääriinsä raahata? Paras paikka lapselle on koti. Ja kun kerran kavereitakin on, niin en todellakaan ymmärrä vinkumistasi.

 

[vieras]

Ja missä lapsen isä on, eikö hän voi viedä lasta?

 

[täh]

jaa, no kun odotin kuopusta ja oli kesä ja yhtä kuuma kuin nyt, en jaksanut käydä missään enkä tehdä mitään. toisekseen olimme juuri muuttaneet joten ei hänellä kavereitakaan ollut. mies töissä. eli mikä hätä sinun lapsella on?

 

[ap]

Miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole mikään ongelma? Mikäs pakko sitä lasta on ympääriinsä raahata? Paras paikka lapselle on koti. Ja kun kerran kavereitakin on, niin en todellakaan ymmärrä vinkumistasi.

Palstan parhautta taas. Onko mielestäsi hyvä lapselle että äiti ei jaksa kuin maata päivästä toiseen sohvalla tai sängyllä. Ruoka + muut tulee pöytään toki. Oma äitini oli masentunut ja juuri tällainen koko lapsuuden ja en juuri nauttinut siitä, olisin halunnut viettää vanhempieni kanssa aikaa.

 

[voimia!]

kuulostaa kyllä, että sulla on tosi paha olla. ehdotan, että otat asian esille neuvolassa. psykologin kanssa juttelu voisi auttaa sua, vaikkei nyt siltä susta ehkä tuntuiskaan. olisi hyvä, että saisit voimia pikkuvauvavaihetta varten, koska silloin valvominen ja hormonimyrskyt ei ainakaan helpota tota tilannetta, eikä tuo sulle lisävoimia olla esikoisen kaa jne.

kaikkea hyvää!

 

[-]

Höpö. Ei se lapsi muista monessako huvipuistossa on ollut ja monessako leikkipuistossa. Ole läsnä, pidä sylissä, laula, juttele ja anna paljon rakkautta ja ymmärrystä. Kyllä ne lapset kasvaa ja alkavat sitten itse juosta ulkona kavereitten kanssa. Pienelle lapselle äiti on kaikki kaikessa ja niin pitkään kun äifin kanssa on hyvä olla ei kaivata mitään puistoja.

Silti soita neuvolaan olostasi jos saisit apua. Mulla on vakiona synnytyksen jälkeinen masennus missä on ihan samat oireet olleet aina ja siiheno n auttanut neuvolan tarjooma tuki. Vertaistukiryhmää ja sen sellaista. Pidä itsestäsi huolta ja anna itsellesi armoa

 

[vierailija]

kannattaisikohan sinun käydä jossain keskustelemassa,ettei vain olisi masennusta?
silloin pienetkin asiat tuntuvat suurilta.itsekin raskaana ollessani,tursasin milloin mitäkin.ja äitiyteenhän kuuluu tuo riittämättömyyden tunne.ole huoletta,eivät lapset oikeasti tarvi kaikenmaailman puuhamaita.koti on paras paikka!se on ihan tutkittukin juttu.jaksuja,asioilla on tapana selvetä!

 

[vieras]

Ajattelet lapsesi parasta, oot varmasti hänelle tarpeeksi hyvä äiti! Ja se riittää. Lepäile nyt ainakin raskauden ajan, voihan olla, että hormonitasapainon palattua normaaliksi sun paniikkihäiriö helpottaa, tai ainakin pystyt ottamaan lääkkeitä siihen, niin sulla ei ole niin kurja olo. Mutta se on tarpeen vain sun itsesi, ei lapsesi vuoksi.

Ei se lapselle ole mitenkään välttämätöntä just sun kanssasi päästä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kavereita löytyy, oot siis senverran pitänyt huolta suhteista "ulkomaailmaan" ja se on tärkeää ja riittää. Pikkuhiljaa lapsi alkaa hoitaa menemisiään ja kaverisuhteitaan aina vaan enemmän itse. Sun tehtävä on tarjota koti, minne on sitten turvallista aina palata kavereiden luota.

 

[vieras]

Miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole mikään ongelma? Mikäs pakko sitä lasta on ympääriinsä raahata? Paras paikka lapselle on koti. Ja kun kerran kavereitakin on, niin en todellakaan ymmärrä vinkumistasi.

Palstan parhautta taas. Onko mielestäsi hyvä lapselle että äiti ei jaksa kuin maata päivästä toiseen sohvalla tai sängyllä. Ruoka + muut tulee pöytään toki. Oma äitini oli masentunut ja juuri tällainen koko lapsuuden ja en juuri nauttinut siitä, olisin halunnut viettää vanhempieni kanssa aikaa.

Toi on raskauden aikana arkipäivää varmaan useimmissa perheissä, koska tolkuton väsymys, pahoinvointi ja kaikenlaiset liikkumista rajoittavat krempat ovat niin yleisiä raskausoireita. Että älä siitä huolehdi, jos normaalitilanteessa olet kuitenkin läsnä lapsellesi. Eikä sitäkään tarvitse olla ihan joka sekunti.

 

[vieras]

Just, ja tohon tilanteeseen on pakko pykätä vielä toinen lapsi?? Voivottelet, että pilaat lapsesi lapsuuden, mutta nyt haluat pilata vielä toisenkin lapsen lapsuuden?

Voisitko mitenkään nyt hankkia apua itsellesi! Nyt kun olet sekä äitiys- että lastenneuvolan asiakas, sinulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet saada kaikenlaista apua ja tukea.

 

[ap]

Miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole mikään ongelma? Mikäs pakko sitä lasta on ympääriinsä raahata? Paras paikka lapselle on koti. Ja kun kerran kavereitakin on, niin en todellakaan ymmärrä vinkumistasi.

Palstan parhautta taas. Onko mielestäsi hyvä lapselle että äiti ei jaksa kuin maata päivästä toiseen sohvalla tai sängyllä. Ruoka + muut tulee pöytään toki. Oma äitini oli masentunut ja juuri tällainen koko lapsuuden ja en juuri nauttinut siitä, olisin halunnut viettää vanhempieni kanssa aikaa.

Toi on raskauden aikana arkipäivää varmaan useimmissa perheissä, koska tolkuton väsymys, pahoinvointi ja kaikenlaiset liikkumista rajoittavat krempat ovat niin yleisiä raskausoireita. Että älä siitä huolehdi, jos normaalitilanteessa olet kuitenkin läsnä lapsellesi. Eikä sitäkään tarvitse olla ihan joka sekunti.

Ennen olinkin aktiivinen, jaksoin liikkua ja olla, alkuraskauden pahoinvoinnin mentyä ohi minusta tuli tällainen..en pääse liikkeelle kun kaikki on niin raskasta, fyysisesti, hengästyttää, ei pysty seisomaan..ehkä siksi on niin rankkaa kun ennen olin todella aktiivinen liikkumaan sekä yksin että lapsen kanssa, nyt kaikki loppui kuin seinään..seuraava neuvola elokuun alussa, oon päättänyt ottaa tän puheeksi siellä. nyt on kesäsulku niin tuskin apua sieltä nyt saa. ja masennus on läpikäyty muutama vuosi sitten..

 

[dfdf]

Miksi teet ongelman asiasta, joka ei ole mikään ongelma? Mikäs pakko sitä lasta on ympääriinsä raahata? Paras paikka lapselle on koti. Ja kun kerran kavereitakin on, niin en todellakaan ymmärrä vinkumistasi.

Palstan parhautta taas. Onko mielestäsi hyvä lapselle että äiti ei jaksa kuin maata päivästä toiseen sohvalla tai sängyllä. Ruoka + muut tulee pöytään toki. Oma äitini oli masentunut ja juuri tällainen koko lapsuuden ja en juuri nauttinut siitä, olisin halunnut viettää vanhempieni kanssa aikaa.

Sinä näköjään hakemalla haet itsellesi syytä myös masentumiseen. Tuskin lapsesi kärsii tilanteesta yhtään, vaan on vain tyytyväinen, kun saa olla kotona ja kavereiden kanssa.

Minä olin myös toista lasta odottaessani täysin toimintakyvytön rajun pahoinvoinnin vuoksi, muttei tullut mieleenikään syyllistyä siitä. Ei lapsi siitä traumatisoidu, jos muutamat konsertit jää väliin. Nyt meillä olisi aikaa käydä lomalla lasten kanssa vaikka missä Muumimaassa yms, mutten katso sellaisia tarpeelliseksi. Oma lapsuutenikin oli todella onnellinen ilman tuollaisia ylimääräisiä humputuksia. Muistan vain, että lämpöiset kesäpäivät naapurin lasten kanssa leikkien olivat sitä parasta lapsuutta.