Eilen käytiin mieheni isän luona kylässä,vain iltatähti mukana. Puhuttiin myös asumisjärjestelyistämme ja erostamme. Jokainen kai jo tietää täällä,että perheemme on uusperhe,nyt jo siis hajoamassa,molemmilla oli 2 lasta ennestään. Mullehan kävi niin,että vasta yhteenmuuttomme jälkeen selvisi miehen kyvyttömyys hoitaa raha-ja muitakin asioitaan,hän ja lapsensa olivat eläneet ns.kädestä suuhun,jatkuvasti maksamattomia vuokria ja sähkölaskuja jne. Näinä yhteisinä vuosina olen ottanut asiakseni hoitaa raha-asiat ja kaikki on sujunut ok. Myös ne kaksi pikku villi-ihmistä,siis miehen pojat,ovat muuttuneet isoiksi ja ihan hyvin käyttäytyviksi pojiksi,jotka myös pärjäävät koulussa ok ja kavereitakin on.
Eli mies ja poikansa ovat itseasiassa pärjänneet nyt paremmin kuin ennen,mutta minä js lapseni olemme joutuneet kärsimään yhtä jos toistakin,eikä vähiten miehen exän takia,joka teki välillä koko perheen elämästä #&%?$!*ä.
Nyt siis on erottu,mutta asutaan yhdessä,kunnes löydän uuden kodin lapsilleni ja itselleni. Ja tämäkin tuli puheeksi eilen.No sain sitten kuulla miehen suvun kannan,jos miehen ja poiikien elämä taas kääntyy alamäkeen,on syy minun itsekkyydessäni.Minun tulisi pitää miestä pystyssä ainakin siihen asti kunnes pojat ovat aikuisia...Kannattaisi nyt kuulemma vaan unohtaa haihattelut omasta elämästä ja kantaa vastuunsa. Haloo,mikäs on sitten poikien omien vanhempien vastuu?
Entäs minun lasteni elämä? Tuntuu aika kohtuuttomalta,että minun pitäisi asettaa vieraat lapset omieni edelle.Kuinka moni muu niin tekisi?
Kyllä minä tiedän,että hyvinkin voi olla että mies luisuu samaan pisteeseen ja pojat joutuvat vanhempiensa pelinappuloiksi taas kerran.
Mutta eikös näiden oikeiden vanhempien tulisi unohtaa se oma elämä ja alkaa huolehtia lapsistaan,enemmin kuin minun,siis heidän lapsistaan.
Mä olen varmaan se kaikista pahin äitipuoli,kun en halua uhrata omien lasteni ja omaa elämääni miehen lasten edun takia.Mutta mä tosiaan uskon,että lapsillani ja mulla on mahdollisuus onnellisempaan elämään ilman tätä uusperhekuviota.<br><br>
Eli mies ja poikansa ovat itseasiassa pärjänneet nyt paremmin kuin ennen,mutta minä js lapseni olemme joutuneet kärsimään yhtä jos toistakin,eikä vähiten miehen exän takia,joka teki välillä koko perheen elämästä #&%?$!*ä.
Nyt siis on erottu,mutta asutaan yhdessä,kunnes löydän uuden kodin lapsilleni ja itselleni. Ja tämäkin tuli puheeksi eilen.No sain sitten kuulla miehen suvun kannan,jos miehen ja poiikien elämä taas kääntyy alamäkeen,on syy minun itsekkyydessäni.Minun tulisi pitää miestä pystyssä ainakin siihen asti kunnes pojat ovat aikuisia...Kannattaisi nyt kuulemma vaan unohtaa haihattelut omasta elämästä ja kantaa vastuunsa. Haloo,mikäs on sitten poikien omien vanhempien vastuu?
Entäs minun lasteni elämä? Tuntuu aika kohtuuttomalta,että minun pitäisi asettaa vieraat lapset omieni edelle.Kuinka moni muu niin tekisi?
Kyllä minä tiedän,että hyvinkin voi olla että mies luisuu samaan pisteeseen ja pojat joutuvat vanhempiensa pelinappuloiksi taas kerran.
Mutta eikös näiden oikeiden vanhempien tulisi unohtaa se oma elämä ja alkaa huolehtia lapsistaan,enemmin kuin minun,siis heidän lapsistaan.
Mä olen varmaan se kaikista pahin äitipuoli,kun en halua uhrata omien lasteni ja omaa elämääni miehen lasten edun takia.Mutta mä tosiaan uskon,että lapsillani ja mulla on mahdollisuus onnellisempaan elämään ilman tätä uusperhekuviota.<br><br>
