Syyskuun 2008 odottajat 4

  • Viestiketjun aloittaja tähti*
  • Ensimmäinen viesti
tähti*
Tähti* 23/28v, esikoinen, la 27.8., Keski-Suomi
Ilona la 3.9 , tytto 07/06 , englanti
Kirsi la 3.9
Kateke la 6.9
Pilvi 30/31v, la 7.9 (?)
Anni67, 40v, esikoinen, la 7.9. (hedelmöityspäivästä laskettuna) Uusimaa
Laura79 , la 7.9
Miisis, 36/36v, Turku, la 7.9.
Iiris*, la 7.9. Oulu
Taina81 , pojat 1.v/3.v , la 8.9
Karoliina30, la 8.9. HKI
Sanni77, pk-seutu, poika 3/06, km 9/07, la 10.9.
Helinä84, la 15.9
Palmuhiiri 28/31v, HKI, la 15.9.
Masi 23/31v,Uusimaa, poika 01/07, la 16.09
Weenie, 30/30v, tytär 8/06, la 16.9
-ella-, 27v/28v, Pääkaupunkiseutu, la 18.9.
Hilla-79 28/36, poika 01/00, la 20.9
tarsipaani, la 21.9.
-dream- 24v/26v, HKI la 22.9.2007
Kaisa~, 22v/33v, Kouvola, tytär 10/06
Ella11, la 23.9.
Doblen 32/46, la 25.9.
tinttiliini,27v. la 26.9
Phalenopsis, 26v. la 28.9. Oulu
Luna_81, 26v. esikoinen la. 28.9 Tampere
sweetpearll 23v., la 30.9


Tämä pitäisi olla viimeisin lista meistä. Korjailkaa tietoja, jos jotain väärin :). Ja jatketaan juttua taas täällä. Jospa tämä olisi meidän viimeinen odotus -puolen ketju...
 
ilona.
hei kaikki syyskuun mammat!
tulin moikkaamaan, vaikken olekkaan kirjoitellut enaa aikoihin (en kertakaikkiaan pysy jutuissa perassa!! ;)
taalla siis kaikki hyvin, se H-hetki meilla kaikilla alkaa lahenemaan yllattavan nopeasti. kesat yleensa lentavat vauhdilla ohi, joten varmaan tamakin siis. ja sitten hups meilla kaikilla perheet kasvavat :)
taalla siis odotellaan tytto & poika kaksosia, ja odottelen synnytysta heinakuun lopulla tai elokuun alkupuolella kaynnistetaan jos ei mitaan ala tapahtumaan itsestaan. odotus on tahan asti mennyt hyvin, mutta nytkun on 31 viikkoa taynna on kaikenlaisia pikkuvaivoja alkanut ilmaantumaan myos.
olen lueskellut ketjua ajoittain, ja on ollut tosi mukavaa seurata kaikkien etenemista vaikka taalla taustalla olenkin vain ollut. halusin vaan tulla toivottamaan kaikille oikein ihanaa kesan jatkoa, ja leppoisaa lopputaivalta! :)
 
Luna_81
Meillä mies tulee mukaan seuraavalle neuvolakäynnille, kun neuvolatäti vaatimalla vaati, että mies mukaan. Hän kun ei ole vielä nähnyt mun miestä vielä kertaakaan, niin on varmaan jo alkanut epäillä koko ihmisen olemassaoloa:)

Voi vitsi, Tähti on jo noin pitkällä! En malta odottaa, milloin meidän ketju alkaa täyttyä vauvauutisista. Jännää :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Luna 27+0
 
tinttiliini
Mies ei ole tullu vielä kertaakaan mukaan noihin neuvolakäynteihin vaikka muutaman kerrtan olen yrittäny patistaa. Neuvolantätikin on jo luopunu toivosta ja toissakerralla tokas vaan että kannattaisi käydä yhdessä tuossa synnytysvalmennuksessa jos miehesi edes sinne synnytykseen aikoo tulla..Jaa'a, täytyy kyllä myöntää, että mies ei toden tottakaan halua mukaan synnyttämään - tuntuu aivan liian scifiltä se meininki! Joten tässä olen pähkäillyt kenet sitten H-hetkellä kaappaan mukaani. Sisko on jo alustavasti lupautunut, joten täytynee varmistella asiaa pikku hiljaa! Tokihan mieheni sinne ottaisin..

Syksyllä sitä tosiaan ollaankin yhtä ihmistä suuremmalla poppoolla liikenteessä:) Vaikea käsittää että sieltä on todellakin pienen pieni ihminen tulossa mullistamaan maailmaa! Ja vielä loppuelämäksi!! No, se tietää vain vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä varmasti aika käy pitkäksi sen jälkeen :D Näin tässä vielä haaveillaan ihanan auvoisesta ajasta, mutta totuus lienee vähän karumpi..kiukkua ja hammastenkiristystä on varmasti luvassa tasaseen tahtiin!

tinttiliini 27+3
 
Taina/81
Mulle hormoonit tekee välillä tepposia... Eilenkin pääsi aivan itku kun tuntui niin epätoivoiselle hoitaa kahta vilkasta lasta tän mahan kanssa. Mä oon jo niin kömpelö ja mahaan sattuu usein, ettei millään meinaa enää pysyä noiden viikarien perässä!!! Ja kaikki, ihan kaikki jää mun harteille kun mies on raksalla aamusta iltaan kaiken vapaa-ajan. Ja meidän yhteistä unelmaahan se rakentaa, mutta sitli välillä tuntuu aivan pirun raskaalta. Eilenkin olin poikien kanssa jäätelöllä läheisessä venerannassa ja otin kaksostenrattaat mukaan että saan pidettyä muksut turvallisen välimatkan päässä laitureiden reunasta. Enpä sitten hoksannut miettiä, että ne pitäis saada nostettua autoon takaisinkin. helpostihan ne alaspäin tuli, mutta toisin päin oli vähän eri juttu. Ne on siis (tän mahan kanssa) tosi painavat. Siinä sitten ähelsin ja hetken jo mietin, että jätänkö tähän ja soitan miehelle, että tulee illalla hakemaan ne, mutta sitten päätin vaan sisulla nostaa ja toivoa ettei satu mitään ikävää. Kyllä sitä voi ihan helpot joka päiväiset asiat olla hankalia tän mahan kanssa!! Rimpuileva 1½ vuotiaskin tuntuu kurjalle väkisin kantaa hiekkalaatikolta sisälle, mutta eipä muu auta kun kantaa vaan , eihän sitä voi uloskaan jättää...

Taina 30+0
 
Iiris*
Voi Tainaa, kuinka kurjaa! Koeta jaksaa! Eikös sitä sanota, että rakentaminen on yksi parisuhteen isoista kriiseistä!
Tinttiliini; onhan se toisaalta niinkin, ettei ketään voi pakottaa synnytykseen mukaan. Eipä siitä vastahakoisesta miehestä siellä varmaan hirveästi iloa ois. Oliko sun siskolla lapsia jo itsellä?

Tilasin tänään yksityisen synnytysvalmennuksen, ja hyvältä kuulosta ainakin tän ekan kerran sisältö. Mulla menee tää jalka nopeasti huonommaksi, ja oon tässä ajatellut, että ei oikeastaan kyse ookaan siitä, kestääkö kipua fyysisesti, vaan se, kestääkö pää. Jospa valmennuksesta sais niitä vinkkejä, miten pälli kestäis sit synnytyksessäkin..

Tää jalkahomma on niin outo, etten tiedä mitä tekis, koska sama hermosärky, mitä mulla oli ensin lonkassa, on levinnyt myös muihin niveliin, ensin toiseen jalkaan ja nyt selkään ja sormiin. En pääse kohta eteenpäin kuin metrin kerrallaan. Onneksi tänään alkoi loma, ja keskiviikkona on lääkäri. Jospa se tajuis tästä jotakin.

Iiiris 30+1
 
sanni77
Ikäviltä kuulostaa Iiriksenkin nivelvaivat. kaikenlaista tämä raskaus naiselle teettääkin! ja miehille ei oikein mitään. kävin tänään moikkaamassa rintatulehduksesta kärsivää kaveriani ja kyllä siitäkin vaivasta voisi puolet antaa isin kannettavaksi.

meillä esikko oli taas viime viikon kipeänä :( ja sitä tuli kanneltua sitten useana päivänä tosi kovien vatsanpurujen takia. Tuollaista reilua 17 kiloa kun pitää sylissä kävellen ja hyssyttelee niin tän mahan kanssa sekin tuntuu melko raskaalta...

torstai ja perjantai oli pahimmat sylipäivät pikkumiehellä ja pe iltana mulla tuntuikin vatsassa sille, että istukka varmaan irtoaa. oli kyllä tosi kova teräväreunainen kipu tuossa navan vasemmalla puolella ja piti tarkkaan harkita asennon vaihdot jne. Edelleenkin se tuntuu kipeältä kun supistaa, mutta muutoin ei enää onneksi vaivaa. supistuksetkin on jotenkin jääneet nyt vähemmälle, enkä ole kyllä tehnytkään oikein mitään raskasta moneen päivään.

torstaiksi on varattu vyöhyketerapia meidän pikkumiehelle. jospa sieltä tulisi stoppi tälle sairastelukierteelle.

esikko jäi nyt mummille hoitoon pariksi päivää, että saan vielä vähän aikaa toipua ihan rauhassa ja olla "äitiydestä lomalla". huomiseksi on varattu kosmetologilta 2 tunnin hemmottelu, tänään kuljin yksin kaupungilla herkuttelemassa ja ostin parit tyttöjen 50 cm vaatteet :) ja ylihuomiseksikin on kampaaja varattuna aamuksi. sitten menenkin sen jälkeen hakemaan muksun mummilan mökiltä takaisin äidin huomaan. täytyy myöntää, että ikävä on kyllä jo kova, vaikka ei erossa ole oltu kuin vasta reilu vuorokausi! mutta kaippa tämä tekee hyvää sekä äidille että pojallekin.

sanni about rv 30
 
tinttiliini
Iiris*: sehän tässä vähän hassuan onkin koska siskollani ei ole lapsia ja näillä näkymin niitä ei kuulema koskaan myöskään tule. Vuoden on itseäni nuorempi, mutta ei aivan "lapsiystävällinen" :) Hänelle ei vaan iske nuo lapsukaiset! Että sanoisin sen olevan ERITTÄIN rankka veto jos hän todellakin aikoo tulla mukaan, eilen oli vielä sitä mieltä kun asiasta tiedustelin!

Kaikilla tuntuu nyt olevan enemmän ja vähemmän kaikenlaista vaivaa ja kipua :( Itse pääsen ultraan ja lääkärille jo huomenna ke, vaikka sanoivat että kestää vähintää 2vk ennekun aikoja löytyy - hyvä vai huono asia kun näin nopeasti sain ajan?!? Lapsen kuntoa katsellaan ja tuota epämääräistä pattia. Tuskin on katastrofia tulossa kuitenkaan. Työt loppu kyllä totaalisesti tähän pisteeseen!

Pihalla on niin tautisen kuuma keli - taitaa mittari hivotella 30 lukemia, joten nautinpahan siitä! Toivottavasti kaikilla menisi tämä loppuaika hyvin eikä vaivat ainakaan pahenisi..En edes uskalla ajatella mitä tästä vielä seuraa!
 
Weenie
Heippa kaikille ja terveiset aurinkoiselta pohojanmaalta!

Olemme olleet lomailemassa, ensin Keski-Suomessa sateen ja itikoiden vietävinä ja matkaa jatkettiin Pohjanmaan lakeuksille, anoppilan notkuvien pöytien ääreen. Esikko kirmaa pää kainalossa milloin kissalla ratsastaen, milloin paapan kaivuria ohjaten. Ihanaa, että lapsella on niin paljon ohjelmaa luonnonhelmassa. Ei tule ikävä fisher priceja!

Mitä omaan napaan tulee, olen paisunut ihan valtavasti. Pari päivää sitten yksikin täti tuli sanomaan, että kaksihan tuolla on oltava. Hemmetti, oikein klassinen heitto! Maha on suorastaan ryöpsähtänyt piukeaksi palloksi suoraan eteen, takaa katsottuna ei muutosta juuri huomaa (poikamaha?). En tosissani tajua mitä tästä tulee seuraavat 2,5kk. Täytyy vaan niellä kommentit ja oma hämmentävä peilikuva sellaisenaan, meitä emoaluksiakin kun on joka junaan.

Olo ei vaan ole enää tippaakaan hemaiseva saati ketterä. Istua lötköttelen aina kun mahdollista vaikka turvotuksenkin takia pitäs liikkua. Ei vaan jaksa! Mies palaa töihin elokuussa niin sitten alkaa taas arki puistolenkkeineen jne. Jospa saisin tämän ylenpalttisen lihomisen (en tarkoita nyt vauvaa) siten vielä kuriin.. .. Verenpainetta alkaa olla jo aamusta asti kun ei liiku kuten ennen.

No mudda, muuten mennyt tosi mukavasti. Ajatus synnyttämisestä häilyy mielessä aika ajoin mutta sen kestää kun tietää mikä palkinto luvassa. Mutta kolmatta meille ei kyllä tule! eipä.. eipä..

Ps. Raskausdementiasta tuli mieleen, että lähtiessämme tälle 3vkon reissulle, unohdin matkasta takkini, jossa olivat kaikki pankki- ym kortit. Ihan penskaks ittensä tuntee kun aina saa olla miehen lompakolla, noloa. No, jääpä ne mielitekoshoppailut vähemmälle. :)

Weenie 29+0
 
tinttiliini
täytynee myöntää että pieni laiskuus on iskeny kun on näin hyviä kelejä nyt :) Kotitöitä ois vaikka sun mitä (siivousta, siivousta, tiedättehän te) mutta paripäivää minä kyllä huilailen! Joutaahan tuota juosta pää tuhantena jalkana syksyn koittaessa!
 
Iiris*
Tinttiliini; no on sun siskolla sitten edessä päätähuimaava kokemus. :D Joko sille iskee vauvakuume, tai sit hän ei todellakaan koskaan halua lapsia..!

Mua ei noi kotityöt just nyt juuri nappaa, ehtiihän niitä. Kun elämässä tärkeintä kuitenkin on päikkärit ja parvekkeella lojuminen, niin pitäähän tässä elää arvojensa mukaisesti. :p Ihana löhötä kylmä mehu kädessä, ja katsoa kun hoitaja vie koiraa metsäpolulle itikoiden joukkoon, eikä mun tarvitse. Kävispä joku vielä mun puolesta puolen tunnin välein vessassa, niin elämä ois mallillaan.

Toivotaan, että Sanni sun kivut laimenee, kyllähän tuollainen huolettaa. Tapasin tänään just kaveria,jonka vauva syntyi viikolla 30+2, eli sama kuin tää mun vauva syntyis tänään! Tuntui hurjalta,että pieni kuitenkin jaksoi sinnitellä elämään, ja on tänään ihan ikäisensä tasolla, suloinen ja reipas lapsi.
 
tinttiliini
Juu, sisko luultavammin sen reissun jälkeen lykkää koko lapsen hankkimisen seuraavaan elämään! Tosin hän on muutenkin vahvasti sitä mieltä että ei niitä tee ikinä. Sillä on vaan joku juttu niiden kanssa, ei oikein osaa olla ja nää masuasukin potkut ja myllerrykset kun näkyy niin heti on että yööööök miten ällöööö! Ja kummityttö sai eka tulla yökylään kun osas käydä potalla, sitten vaihtu siihe et osas ite pyyhkii ja nyt se onkin sitten suoraan siinä että täyttää 18 - toisilla vaan ei noi lapsijutut nappaa :) En tiedä sitten kun hänestä tulee täti, miten mielipiteet vaihtuu.

Lääkäri ja ultra ois tänään, saa nähdä onko kaikki kunnossa tyypillä. Heräsin hitsi jo neljän aikaan enkä oo oikein saanu nukutuksi - kai joku alitajuntane jännitys. Ajattelin siis kohta mennä torille aamukahville kun aurinkokin tuntuu taas paistavan taivaan täydeltä!
 
Iiris*
Ensiksi; kiva kuulla susta, Ilona! :) En hoksannut sun viestiä ketjun alkupäässä. Hieno juttu, että voit hyvin. En voi kuvitellakaan, kuinka sun massussa melskataan ja möngerretään, kun yhdenkin kanssa tuntuu joskus, että kerta kaikkiaan ratkean! Mulla ei nyt muisti pelaa, että miksi sun synnytys käynnistetään, kun la on kuitenkin syyskuun puolella?

Mulla kauan kaivattu lääkärintarkastus takana, ja taisin ollakin loman tarpeessa; verenpaine 99/62, ja painoa tippunut pari kiloa viimeisimmästä punnituksesta( mikä on aika käsittämätöntä, ottaen huomioon etten muuta tee kuin syön ja istun paikoillani miettimässä, että mitähän sitä seuraavaksi söisi.;) Vissiin tässä on menetetty nyt viimeisetkin lihakset). Mut nyt, kun on jo toinen lomapäivä, alkaa mieli virkistyä ja päähän mahtuu muutakin kuin itsensä sääliminen. Kunhan saan iltapäivällä kepit, niin kyllähän tässä pääsee jo vaikka mihin ja buranaa saa kuulemma ottaa raskaana ollessakin muutaman kerran viikossa. (Ja tää on lääkärin neuvo, terkkari vannotti ettei mitään saa ottaa kuin panadolia,eikä mielellään sitäkään, vaikka ois kuinka kipeä.)

Tästä taas alkaa elämä voittamaan, aattelin nyt ekana verhoilla sohvien istuimet, kun niihin on koiran jäljiltä tullut tahra jos toinenkin. Nyt pääsee kyllä shoppailumonsteri irti; on niin vähän aikaa, ja niin paljon tekemistä! Ja muistelen hämärästi, että tuolla seinien ulkopuolella on jossain odottamassa ihan oikeaa elämääkin, kunhan vaan lähtis ensin täältä mökistä ulos...

Mites sulla tinttiliini meni ultra? Mä odotan jo, että pääsen vielä kerran moikkaamaan tyyppiä ultrassa, ennen kuin sit ihan oikeasti nähdään. Täällä ei tuolla ultralla oteta automaattisesti edes painoarviota (terkkarin mukaan) mut haluan kyllä tietää tarkalleen, paljonko tässä beibissä oikein on päkertämistä..
 
tinttiliini
Kyllä pitää nostaa hattua että jaksat iiris noiten keppien kanssa heiluu! No, positiivisella asenteella pääsee pitkälle:)

Ultrassa onneksi tyypin kohdalla todettiin että kasvu vastaa viikkoja vaikka itelläni ei paino ole niin noussutkaan, 46,9 näytti viimeks. Mutta kerkeehän tuo tuosta vielä nousemaan! Painoarvio oli 1100g ja raivotarjonnassa tais olla - työnti kuulemma jo ihan kunnolla, kun tutki kohdunkaulan ym. Mitä sitten tarkottikaan, tuskin oli pihalle vielä tulossa:)

No, se pahkuranpatti on sitten kasvain, hyvälaatunen myoma. On yleisin kasvain naisilla vaan yleensä ei oireile ollenkaan. Sitä joutuu tarkkailemaan, kun on näin kasvanu ja voipi kasvaa entisestään ja vaikeuttaa sitten synnytystä - eli kun itelläni se on tässä aika edessä ni alatiesynnytys voi olla kuvioista pois. Netistä nyt googletin vaikka mitä kauhujuttuja siitä, että poisto tapahtuu yleensä niin että samalla poistetaan koko kohtu ja että myoma aiheuttaa lapsettomuutta ja toistuvia keskenmenoja. Kuolionvaara on tässä nyt kai se huolenaihe kun siitä syntyy sitten hillittöiä kipuja ja korkeaa kuumetta ym. ja se on sairaala keikka se. Mutta mie en nyt osaa oikein tuosta panikoida, mennessä näkee tuleeko siitä riesa! Ja jos tää typykkä ainoaksi jää ni pitänee lelliä pilalle jo heti alkumetreillä :D
 
Doblen
Terve kaikille pitkästä aikaa! Tässä on ollu niin tasasen tappavaa ettei ole oikein osannut mitään edes kirjoitella. Neuvolassa on kaikki ollut ok ja olokin on pysynyt ihan hyvänä. Levottomat jalat vaivaa eikä uni tule ennen kylmägeelin levitystä. Vaikka Multi tabs raskaudessa on magnesiumia, olen miettinyt lisä magnesiumin ostoa. Jossain välissä keskusteltiin seksistä. Sitäkin on ja mieli tekee. Hyvän asennon löytäminen vain on jo vähän hankalaa. :)
Äitiyspakkaus tuli pari viikkoa sitten. Olin yllättynyt kun pieniä vaatteita ei ollut juuri ollenkaan. Näin äkkiä muistelisin että vain yksi lakki oli 50cm. Eli ainakin kotiintulo vaatteet pitää ostaa. Montakohan yläosaa ja alaosaa lapselle on hyvä varata?
Vaunut on hommattu ja kaikki muu sitten puuttuukin. Äitiyspakkauslaatikkoon ompelin reunaverhoilun niin lapsi voi köllötellä alkuviikot siinä. Kangasta jäi vielä ja mietin unipussin tekemistä.
Ensi viikolla jäädään kesälomalle ja parin viikon päästä on seuraava neuvola. Kerrankin mies pääsee mukaan kun ei ole vielä kuullut edes sydänääniä kertaakaan. Harmittaa kun ei ole päässyt edes ultraa näkemään. Innoissaan ja huolehtiva tuntuu olevan ja uskon että jatkaa samanlaisena lapsen synnyttyäkin. Joka ilta laittaa kädet vatsalle ja odottaa potkuja. Kun niitä tulee, on aina yhtä heltyneen ja liikuttuneen näköinen. Pussaa mahaa ja suuta kun tulee kotiin. Ah, tätä elämää! :)
Oltiin viime viikonloppuna Järvenpään Puistobluesissa. Ilmat suosi koko päivän ja tunnelma oli hyvä. jo edellisenä iltana majotuttiin telttaan viereiselle leirintäalueelle. Muuten meni hyvin mutta mies joutui aina kädestä vetämällä auttamaan mut teltasta ylös. Enää ei voi vatsalihaksilla ponnistella.
Tinttiliinille (ja tietysti kaikille muillekin) toivon kaikkea hyvää. Toivottavasti myooma pysyy aisoissa eikä aiheuta riesaa.

Doblen rv28+1
 
Iiris*
Tinttiliini; no, ei tässä oo vaihtoehtoa. :) Pitää vaan sinnikkäästi ajatella niitä kivoja juttuja, joita voi tehdä, eikä niitä kaikkia mitä en voi tehdä.

Kysyin eilen lääkäriltä, että mikä auttais, kun viime aikoina en oikein ole löytänyt elämästä mitään iloa. Kuulemma tää tunnetilojen vaihtelu herkistää lapsen tarpeille ja auttaa empatiakykyä kehittymään. Olen tästä täysin eri mieltä; tää tekee mut vaan itsekeskeiseksi ja sietämättömäksi tyypiksi, jota en itsekään jaksa katsella. Onneksi kaverit käy mua ulkoiluttamassa, etten ihan hajoa. Yks just kysyi, että mikäs sua sit vaivaa? Sanoin että kierukka hajosi, johon se, että "no se me kaikki jo tiedetään, että kierukka petti, mutta mikäs sun jalkoja vaivaa?" Heehee..:D

Tinttiliini: Kurja juttu tuo myooma, sitä kuulostaa olevan monilla. Kuulostais kyllä hurjalta, että samalla poistettais kohtukin myoomien mukana. Aika radikaali juttu, jos ovat hyvänlaatuisia. Toivottavasti se ei ala enempää vaivaamaan!

Doblen: sitä minäkin mietin, että kuinka paljon noita vaatteita pitäis hamstrata. Toisaalta, jos ostan niitä liian vähän, niin eiköhän niitä löydy kaupoista vielä sittenkin, kun lapsi on synytynyt.:) Diasporal on ainakin mua auttanut jalkojen kanssa; sitä nassuun, lämpöiseen suihkuun ja venyttelyt päälle, niin yö on paljon rauhallisempi.
Ihana mies sulla! Kuinka suloista suukotella vatsaa! Onnellinen pieni teille syntymässä.:)

 
tähti*
Tinttiliini, onneksi olet osannut suhtautua asiaan noin reippaasti! Itse olisin varmaan ihan kieriskellyt itsesäälissä ja voivotellut miksi aina näin käy minulle... Toivotaan, että kaikki menee hyvin!

Iirikselle, tsemppiä jalan kanssa! Hyvä, että mieli jo parempi :). Joudutko keppejä käyttämään nyt ihan raskauden loppuun asti? Aika hauska se sun kavereiden letkautus. Nauratti ;))...

Kiva oli kyllä kuulla Ilonasta pitkästä aikaa. Hyvä, että teilläkin on mennyt kaikki hyvin. Minullahan on la elokuun puolella, mutta saa nähdä pääsenkö vielä elokuussa synnyttämään.

(.) Täällä on tullut loppuraskauden vaivoja ja mielikin on entisestään herkistynyt. Alkanut mielialatkin vaihtelee, että välillä on ihan ihanaa ja välillä et mihin sitä on oikein ryhtynyt. Fyysisenä vaivana on nyt tullut puutuvat kädet. Oikea käsi puutuu ihan jatkuvasti, ja yöllä sitten kummatkin. Yöllä on aika vaikea löytää mitään hyvää asentoa ja pissallekin saa heräillä ihan niin kuin alkuraskaudessa. Lisäksi turvotus on ruvennut erityisesti tässä viikon aikana lisääntymään. Nilkat on iltaisin melko paksut ja sormet on jatkuvasti kauheat nakit. Sormuksia ei edes tarvii haaveilla laittavan sormiin. Myös liitoskipuja on vähän häpyluussa.

Eilen oli neuvola, jossa oli kyllä kaikki hyvin:
pissa ok
hemoglobiini noussut 112 -> 122
painoa tullut tähän mennessä n. 12 kg
sf-mitta 29
vauva raivotarjonnassa
verenpaine 124/75.

Tänään sitten kävin työterveydessä ruinaamassa saikkua, kun tuntuu työnteko vievän kaikki mehut ja ajan elämästä. Työ on fyysistä ja töissä ainainen kiire ja stressi, niin ajattelin että parempi lepäillä ennen vauvan syntymää. :) Mulla nyt sitten alkoi mammaloma. En ole oikein vielä sisäistänyt koko asiaa, ettei tarvii töihin mennä n. vuoteen...

Vähän sekaisin jotenkin pälli. Aluksi oli ihanaa, että nyt sitten on vapaata ja lomaa. Mutta nyt vähän fiilikset, että mitä tässä nyt tekee, kun ei vauvakaan vielä (toivottavasti) synny. Kaikki tavarat ja jutut on melkeinpä laitettu, eikä mitään tarvii oikein shoppaillakaan. Pitää nyt koittaa keksiä jotain ohjelmaa päiviksi, ettei ihan mökkihöperöidy. Onneksi miehellä alkaa kesäloma, niin jotain kivaa voisi kehitellä. Ei ole tullut tehtyäkään aikoihin mitään tai käytyä missään. Miehellä menee vaan paljon lomasta aikaa mökkiraksalla. Itse en siellä oikein viihdy, niin pitää sit niinä aikoina touhuta jotain muuta.

Oletteko lukeneet niitä äitiyspakkauksen mukana tulleita oppaita? monet oli mielestäni ihan hyviä, mutta kyllä jotenkin pisti masentamaan se Parisuhde vihkonen vekaraperheen vanhemmille. Siinä kyllä osattiin hyvin kattavasti listata kaikki mahdolliset parisuhdeongelmat, joita varmasti (???!) tulet kohtaamaan, kun saat lapsen. En sitä kiellä, että varmasti parisuhde tulee muuttumaan (?) ja lapsen syntymä vaikuttaa asioihin, mutta kyllä oli kuitenkin tyhmä vihko ;). Kommentoikaahan te muut mitä mieltä olitte siitä :).

Siinä vihossa osattiin vielä niin nätisti kertoa, miten vartalosi tulee varmana rupsahtamaan (tissi roikkumaan kuin ajokoiran korvat, vatsa roikkumaan polvissa, tukka roikkumaan rasvaisena ja naama väsymyksestä harmaana ja meikittömänä). Onpas mukavaa saada perheenlisäystä... ;). Itse ainakin, mitä tuttava- ja kaveripiirissä on nähnyt äitejä, niin ei ne ainakaan ole tuolta näyttäneet tai vaikuttaneet. Toivottavasti itse jaksan sitten vauva-arjen keskellä edes vähän huolehtia itsestä...

Hyviä vointeja kaikille!

Tähti* rv 32+1
 
Luna_81
Tähti, kyllä jopa minäkin, vaikka ikuinen pessimisti olenkin, ihmettelin sitä parisuhdeoppaan negatiivista sävyä. Kai se oikeasti on perhekohtaista, miten parisuhde tulee muuttumaan. Jos parilla on ollut ratkaisemattomia riitoja tms. ennen lapsen syntymää, on naiivia kuvitella, että lapsi saa parisuhteen kukoistamaan. Mutta jos parisuhde on ollut ennenkin hyvä, ja tulevilla vanhemmilla on realistisia odotuksia lapsen syntymän ja kasvatuksen suhteen, niin tuskin tulevat unettomat yöt sun muut jutut vaikuttavat parisuhteeseen niin paljon, kuin tossa oppaassa annetaan ymmärtää. Tosin mä kyllä luulen, että miehelleni tulee olemaan aika tiukkaa elää ilman seksiä se muutamakin viikko, mutta kai se on vaan kestettävä:) Kunpa se jäisikin sitten meidän kohdalla ainoaksi "kriisin" aiheeksi.

Itseäni noista oppaista kiinnosti eniten kaksikielisyydestä kertova vihkonen. Me kun ollaan päätetty opettaa lapsemme kaksikieliseks (venäjä-suomi), joten aihe on todella ajankohtainen. Toivottavasti lapsi ei saa mitään traumoja siitä, että mutsi sekä mutsin vanhemmat puhuvat sille venäjää ja faija taas suomea :)

Voi vitsi, mä oon jäänyt koukkuun vauva-sivuston raskauskiekkoon. Ihan kuin sitä joka päivä tuijottamalla laskettu aika muka tulisi nopeammin:) Mutta on tämä aika mennyt oikeasti tosi nopeasti. Äitiyslomaan on enää kuukausi (jään varhaistetulle äippälomalle), ja pitäisi keksiä jotain tekemistä päivien kuluks. Elokuussa olis kyllä vielä yks tentti jäljellä, joten siihen valmistautumiseen menee aikaa. Ja olen myös tilannut pari vauva-aiheista ristipistopakkausta, joten onpahan sitten edes jotain tekemistä.

Katselin muuten tänään Taysin synnytsaiheisia sivuja, ja jotenkin lähestyvä synnytys tuntuu taas paljon konkreettisemmalta kuin ennen. Apua. Olen vielä saanut päähäni, että vauvani syntyy varmasti etuajassa, ja stressaan siitä hirveästi.Ja kun vielä sf-mitta menee vähän keskikäyrän alapuolella, niin siinä on yksi huolenaihe lisää:( Täytyy varmaan puhua seuraavalla neuvolakäynnillä noista peloista, yms.

Luna 27+4
 
tinttiliini
Tuo äitiyspakkauksen vaatetarjonta kyllä mietitytti itteäniki, on meinaan aikasta isoja kaikki. Pitää siis hommailla jotain pientä itse, mutta eipä tuo haittaa! Kaikkea muutakin pientä sälää on hommaamatta ja tekemättä, mutta eiköhän tuota ehdi vielä. Ei vaan ole aivan varmaa mitä sitä pitää hommata esim.noi vaatteet. No, löysin kyllä netistä yhen sivuston johon oli listattu kaikea tavaraa mitä pitäis olla hankittuna. Laitampa linkin tännekin:

http://www.perhekerho.net/vauva/vauvan_vaatteet.htm

Muuten tässä ollaan sairaslomilla loppu aika supistusten takia, pitkät automatkatkin on kielletty ja kaikki suurempi fyysinen rasitus..ja ois niiiiiin paljon tekemistä! Makuuhuone odottelee edelleen tapettia seinään ja sen takia tää tyypin huone on ihan täynnä tavaraa ja rojua:( Ois jo kiva saada tavarat paikalleen.

Tänään kävi mielessä ekan kerran, että olenkohan kerenny saati älynny nauttia tästä raskaudesta yhtää?? Jotenki tuntuu että koko ajan on ollu yhtä sun toista pikku ongelmaa ja rasitetta, ollu niin saamerin väsyny ekat kuukaudet, töissä omat ongelmat, parisuhteessa, supistuksissa ym. ni ei oo oikein kerenny keskittymään itse asiaan! Kohta se on jo ohi ja sitte on myöhästä..Mieskään ei juuri puhu eikä tosiaan pussaa ni välillä tuntuu että tää on ihan oma pikku projekti pelkästää. Pakkauksen parisuhdeoppaan jätin kyllä lukematta, ja jos siellä on noin mukavan negatiivinen asenne parisuhteeseen ni taidan skipata koko oppaan! Sillä läpyskällä ei varmaan uutta virtaa saa tähän parisuhteeseen. No, katsellaan, jospa ne asiat palautuu takas omille uomilleen kun tyyppi on saapunut maailmaan!

tinttiliini+tyyppi 27+6
 
Iiris*
Mulla pitäis noin kuukauden verran kestää näitten keppien kanssa. Täähän oli alussa vaan ihan simppeli pikku kolotus, joka sit suureni, kun töissä kenttäkeittiö ylitti itsensä, ja sairastuttiin suolistobakteerin saastuttamista elintarvikkeista. Siitä alkoi nää nivelvaivat, joita ihan itse ylläpidin sillä etten levännyt. Kierukka meni sit siitä vaivasesta nilkuttamisesta, joten siitäkään ei oikein voi muita syyttää kuin ihan itseäni. Lääkäri sanoi, että raskaana voi olla herkempi tämänkaltaisille jutuille, ja löystyneet sidekudokset on alttiimpia kaikenlaiselle rasitukselle.

Taitaa mullakin jäädä noi parisuhdeoppaat hyllyyn, eiköhän tässä oo jo tähänkin mennessä ollut kriisinpoikasta ihan riittävästi. Se otetaan, mikä vastaan tulee, se on vaan tätä elämää.

Luna; kuulostaa ihanalta, että teillä on kaksikielinen koti. Kiva lapsen kasvaa tuntemaan kaksi kulttuuria, sen on varmasti rikkaus.:)

Tinttiliini; kauheaa, että pitää siitäkin stressata, jos ei ole ehtinyt nauttia raskaudesta.:) Kai sitä saa olla raskaana omalla tavallaan. Olin kyllä keskiraskaudessa seesteinen ja onnellinen, mut jotenkin toi sana, "nauttia" ei ollenkaan kuvaa ainakaan mun raskautta. Eihän maailma pysähdy paijaamaan mua vaan siksi, että oon raskaana, miten ihmeessä tässä nyt ois erikseen ehtinyt nautiskelemaan. Kaikki on niin uutta ja outoa muutenkin.
 
tinttiliini
heh heh, niin, mietin vaan että mikä se onkaan se raskaana olevan naisen seesteinen ja ihanaakin ihanampi hurmiollinen tila, joka toitottaa koko maailmalle aurinkoisella naamalla onnea ja huumaa :) Näin olen kuullut tapahtuvan, kohdallani tuo hurmio ja huuma taitaa olla sitä, että saa päivän päätteeksi kellahtaa sänkyyn ja levätä! No, sillon kyllä tulee hurmiollisia hetkiä kun tyyppi monottaa menemään heti kun selkä vaan patjaan koskettaa - harmi kun niitä hetkiä ei saa säilöttyä pulloon..Ehkäpä se pitäis unohtaa se tressi ja touhotus ja joskus pysähtyä nautiskelemaan tästäkin mieltä ja ruumista myllertävästä tilasta.. :)
 
kukka3
Tsemppiä vaan kaikille turvonneille ja isomahaisille odottajille, täällä on kans yksi sellainen :).

Vaatteista: meillä esikoisen kanssa meni aika kauan 50/56-senttiset vaatteet (syntymämitat 3600g ja 50cm). Äippäpakkauksen vaatteet olivat ihan ylisuuria. Eihän niitä pikkuvaatteita tietenkään niin hirmuisia määriä tarvitse, mutta minusta oli kiva pukea vauva sopivan kokoisiin vaatteisiin. Me otetaan tällä kertaa ä-pakkaus rahana, kun kaikki olennainen on vielä tallessa esikoiselta.

Hyvää vointia!

kukka
 
Iiris*
Kukka; noita pieniä vaatteita on kyllä ihana ostellakin. :)

Täällä on varmaan muutkin lukeneet noita vauvakirjoja. Tuossa Anna Wahlgrenin lapsikirjassa hehkutetaan kivutonta synnyttämistä hengitys- ja rentoutustekniikoiden avulla. Onko kukaan kuullut, että joku ois käyttänyt noita Wahlgrenin tekniikoita? Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. :) Synnytysvalmennuksessa kuulemma käydään noi kaikki läpi, harjoitellaan hengittämiset ja rentoutukset joilla sitä kipua voi hallita. Mielenkiintoista nähdä mitä tuleman pitää.

Mun elämä näyttää helpottuvan kovasti, kun tajusin, että onhan tässä taloudessa kahden kipeän jalan lisäksi neljä täysin tervettä tassua.:) Opetin koiran poimimaan maasta esineitä ja tuomaan mulle ne käteen. Huomisen urakka on ketjuttaa tuohon käskyyn vielä vanha temppu, jolla se käy koskemassa esinettä, johon tähtään laserpointterilla. Sillä tavoin voin kertoa sille tarkalleen, minkä esineen haluan sen noutavan. Ihanaa, kun tietää, että jos vaikka hiusharja nyt tippuu lattialle, niin ei tarvi ootella, että mies tulee kotiin sen nostamaan. Harmi kyllä koirasta on vastenmielistä koskea keppeihin, ja se kuitenkin ois tärkeintä, että se nostais kepin jos se pääsee kaatumaan. Mut eiköhän tämäkin saada sujumaan.

Huomenna saadaankin ihana vieras, viisikuinen pojapallukka. Ihmeellistä, miten vauva voi muutamassa kuukaudessa jo kasvaa ja kehittyä!
 
tähti*
Nostelenpa meitä vähän ylöspäin...

Tänne ei sen kummempaa. Tullut ainakin nyt hyvin levättyä :). Pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä nyt vapaille. Vieläkös te muut meinaatte kesällä lähteä jonnekin reissuun?


Tähti rv 32+5
 
tinttiliini
Eipä täälläkään sen kummempaa, lomia vaan! Reissuun tekis mieli lähteä, mutta taitaa jäädä lähisudun festareihin - lääkäri kielteli pitempiä automatkoja. Levättyä on nyt tullu ja muutenkin olen laittanu sellasen rentoutumisvaihteen päälle ja yrittäny jättää turhan touhotuksen vähemmälle. Innostuin piiiiiitkästä aikaa ottamaan ompelukoneen esille ja löysin muutama vuosi sitten ostamiani marimekon kankaita ja niistä olen ommellu tulokkaalle vaatteita. Vaikka ompelutaitoni eivät maan parhaat ole, mutta kivoja niistä on tullu :)
 

Yhteistyössä