Syyskuun 2008 odottajat 4

Onnea tinttiliini! Nyt vaan muistat hoivailla itteäskin, ettei univelka pääse kertymään, kova urakka sentään takana!

 

Oikein paljon onnea Tinttiliinille tyttö -vauvasta <3!

Kiitos Iiris tuosta d-vitamiini tiedosta. Ei tässä taida olla sitten niin kiirettä aloittaa uudestaan niitä d-vitamiineja. Sanoin vyöhyketerapiassakin sille terveydenhoitajalle, että ollaan nyt jätetty pois tipat, niin ei sekään niitten kanssa alkanut hoppuilee. Pitää vaan sitten taas aloittaa pikku hiljaa yhdellä tipalla.

Meillä piti tänään olla se neuvola, mutta se siirtykin keskiviikolle. Jännityksellä odotan paljon pikkuinen on kasvanut. Varmaan jo nelikiloinen pötkö... Syntymäpaino kuitenkin oli niin pieni, niin on tyttö ottanut jo kovasti kiinni isompia vauvoja .

Mitenkäs Phale? oletko yhtenä kappaleena? peukkuja db.

Tähti + Am**** 1kk+pv

 

Hei, miten olette hoitaneet vauvojenne ihopoimuja? Meidän pojan kaula näyttää tulehtuneelta kaikesta putsaamisesta huolimatta. Olen nyt kokeillut laittaa siihen Bepanthenia, mutta uskaltaisko esim. talkkia kokeilla?

-Luna ja Luukas, 23 pv

 

Meille neuvolatäti neuvoi tuota talkkia. Hierotaan kevyesti, jonka jälkeen ei pitäsi jäädä kauhean paksua valkeaa kerrosta.

 

Kiitos vastauksesta!

 

Onnea tinttiliini tytöstä! =)
Luna voit laittaa myös perunajauhoja ihopoimuihin. Sama asia kuin talkki mutta luomumpi versio. =)
Mekään ei olla vielä aloitettu d-vitamiini tippoja. Ja vauvan masu on ollut hyvänä. Enkä minäkään meinaa vielä aloittaa tippojen antoa. Vähän myöhemmin sitten.
jees, phalekin tais päästä tositoimiin. Hieno homma! Enään ei moni syyskuulainen ole ilman vauvaa! =)
Kuulumisia odotellessa! =)
kateke ja tyttö kohta 4 viikkoa

 

Luna: talkkia juu, se toimii punotukseen kun punotukseen (paitsi EI silmiin, omat silmät jotakin tarttis kyllä.

Onnea Tinttiliini tsiljuunasti! Joko vauva on päässyt rokkibaariin, musta body päällä?

ON: tänään oli neuvola. Napa ei ollut vielä ihan toivotunlaisesti parantunut ja sitä hiukan seuraillaan. Vauva on tänään 2 viikkoa ja painoi jo 5125grammaa. Melkoinen möhkö! Mutta kyllä se syökin, voi pojat. Kaikki sujunut ihanasti, joskin vähän jo jännittää miten sitä jaksaa kun mies palaa töihin. Mutta täytyy muistaa antaa asioille aikaa, minimoida kaikki turha vouhotus ja olla armollinen myös itselleen. Kyllä se siitä sitten..

Weenie ja hippo 2vkoa

 

Onnea tinttiliinille!

Luna, meillä nivuset parina päivänä vähän punottanu. Ollaan koitettu kuivata varovasti taputtelemalla ja välttäen ihon hiertämistä. Ja talkkia laitettiin kaksi kertaa. Sen lisäksi pari kertaa ceridalia. Sen jälkeen kaikki punotus katosi.

Oletteko te antaneet tuttia? Minkälainen on käytössä? Me ollaan pari kertaa kokeiltu, mutta vauvalle tulee siitä lähinnä oksennusrefleksi ja itku. Ollaan koitettu antaa tuttia varovasti niin, että antaa vauvan itse tunnustella ja maiskutella. Mutta ei kyllä ole innostunut. Ei olla ajateltu tuttia mitenkään aktiiviseen käyttöön, mutta pari päivää ollut vähän itkuinen ja nukahtaminen on ollut hankalaa ja siksi hankittiin tutti.

Meillä muuten itku ja piereskely lakkasi, kun lopetettiin d-vitamiinit. Se myös alkoi pari päivää tippojen aloittamisen jälkeen. Ilmeisesti siis maha meni sekaisin niistä tipoista.

Ollaan vietetty ihanaa turistiviikkoa Helsingissä. Miehellä on vika viikko ennen töihin palaamista. Heräillään pikkuhiljaa, syödään ihania aamiaisia ja lähdetään lounaaksi ulos, sitten kahvilaan, johonkin näyttelyyn ja sen jälkeen taas syömään. Ihanaa tällainen perhesymbioosi. Ollaan yleensä molemmat menty aika paljon omissa jutuissamme, niin nyt tällainen koko joukolla yhdessä oleminen usean viikon ajan on ollut tosi ihanaa.

Iiris, kunnallisvaalit tulevat pelottavan pian. Ajatukset on vielä aika paljon muualla. Huomenna saan vihdoin esitteet painosta ja nettisivun kuntoon. Edessä siis parin viikon surpertehorutistus... Pitäkää peukkuja.

 

Kiitos onnitteluista!!

Täällä on ollu aikamoista opettelua nää ensimmäiset päivät - välillä iskeny epätoivo, että osaakohan sitä sittenkään toimia oikealla tavalla.. Mutta yksi kysymys kokeneemmille alan konkareille: onko haittaa että vauva nukkuu sitterissä päiväunia?? Tuntuu että on ainoa paikka missä viihtyy rinnan jälkeen. Mietin vaan että onko haittaa kehitykselle/motoriikalle tai jotain? Ja pitäisikö vauvan antaa olla lattialla (ei tosin muuta tee kun syö ja nukkuu..) "leikkimässä" välillä?

 

Meillä oli tänään neuvola. Tyttö kasvanut ihan kauheasti; 50g päivässä. Eli hyvin on riittänyt rintamaito. Nyt painoa 4520g ja pituus n.56cm (syntymämitat 2880g ja 48cm ). Kasvukäyrillä mennään siellä toiseksi ylimmäisellä .

Neuvolatäti kovasti koitti puhua, että nyt pitäisi ehdottomasti jo aloittaa d-vitamiinit. Olisimme jo nyt aloittaneet vitamiinit uudestaan, mutta joka apteekista on loppunut D-tipat. Monet ovat kehuneet, että ne on sopinut paremmin vauvan vatsalle kuin Jekovitit. Nyt sitten tukusta ne on loppunut, eikä niitä ilmeisesti saa mistään Suomen apteekista kuin joskus viikolla 46... Eli kai se on uudestaan yritettävä niillä Jekoviteillä tässä vaikka viikon päästä ennen kuin saa niitä D-tippoja...

Minäkin olen miettinyt tuota Tinttiliinin kysymystä, että onko sitterissä torkkumisesta haittaa? ja missä vaiheessa vauvaa pitäisi ruveta pitämään lattialla?

Meillä jo kovasti on kannateltu päätä ja seuraillaan kaikkea mielenkiintoista ja värikästä. En ole kuitenkaan vielä laittanut vauvaa lattialle, vaan pääsääntöisesti pidetään sylissä, äitiyspakkauksen laatikossa tai välillä pieniä aikoja sitterissä. Äitiyspakkauksen laatikosta olisi jo ruvettava siirtymään pinnikseen, kun alkaa laatikko käymään liian lyhyeksi. Saapi nähdä, miten neiti suostuu nukkumaan pinniksessä, se on kuitenkin niin iso vielä.

Meillä otettiin tutti käyttöön neuvolatädin käskystä n. kahden viikon ikäisenä. Tuttia käytetään lähinnä rauhoittumiseen. Meillä on Aventin tutti sekä pari Ainun tuttia. Aventin tutti kuitenkin kelpaa parhaiten tytölle. Meilläkään ei aluksi tyttö "osannut" syödä tuttia, vaan syljeskeli sitä pois. Muutaman harjoittelu kerran jälkeen kuitenkin otti tutin ihan mielellään, ja itkukin loppui.


Tähti+ Am**** 1kk+3pv

 

Syyskuisten listan päivitystä

Kirsi la 3.9
Anni67, 40v, esikoinen, la 7.9. (hedelmöityspäivästä laskettuna) Uusimaa
Laura79 , la 7.9
Sanni77, pk-seutu, poika 3/06, km 9/07, la 10.9.
Helinä84, la 15.9
Masi 23/31v,Uusimaa, poika 01/07, la 16.09
-ella-, 27v/28v, Pääkaupunkiseutu, la 18.9.
Hilla-79 28/36, poika 01/00, la 20.9
tarsipaani, la 21.9.
-dream- 24v/26v, HKI la 22.9.2007
Kaisa~, 22v/33v, Kouvola, tytär 10/06
Ella11, la 23.9.
Doblen 32/46, la 25.9.
Phalenopsis, 26v. la 28.9. Oulu
sweetpearll 23v., la 30.9

Synnyttäneet:

Ilona la 3.9 , tytto 07/06 , englanti ->
Pilvi 30/31v, la 7.9 ->
Tähti* 23/28v, esikoinen, la 27.8., Keski-Suomi -> 5.9. Tyttö 2880g, 48 cm ja pää 34cm
Taina81 , pojat 1.v/3.v , la 8.9 -> Tyttö 11.9. 4250g ja 52cm
Miisis, 36/36v, Turku, la 7.9. ->poika 8.9 3110g, 51 cm
Kateke la 6.9 -> 11.9. Tyttö 3280g, 50cm ja päänympärys oli 35cm.
Luna_81, 26/24v. esikoinen la. 28.9 Tampere->14.9. Poika 2730 g, 46cm ja pää. 33cm
Palmuhiiri 28/32v., esikoinen, la 20.9. HKI, -> 15.9. poika 2965, 48cm
Iiris*, la 7.9. Oulu -> poika 19.9, 3538g, 52 cm, pää 35 cm
Karoliina30, la 8.9. HKI -> poika 22.9 4030g a 52cm
Weenie, 30/30v, tytär 8/06, la 16.9 -> poika 23.9 4440g ja 52cm, pää 36cm.
-ella- la 18.9 -> tyttö 27.9 3600g ja 49cm
Tinttiliini la 26.9 -> tyttö 2.10 2980g ja 48cm, pää 34cm


Lisäilin Tinttiliini teidän tietoja . Teillä sitten syntyi melkein samankokoinen kuin meidän tyttö.

Jokos perustetaan vauvan hoito -puolelle Syyskuisten ketju? Voisi sitten ottaa tuon listan, jossa on synnyttäneet, kun on aika paljon porukkaa jäänyt pois ketjusta.

 

Juu vois perustaa uudein ketjun! Alkaa olla jo kaikki synnyttäneet??

Täällä oli viime yö todella rankka..pikkusella oli ilmavaivoja (en osannu tulkita itkua ja luulin että on nälkä vaan ei rinta kelvannu) ja huuti lähes kolme tuntia suoraa huutoa! Masuun sitä koski ja hirveä hätähän se oli kun ei tiennyt mikä on toisella Mutta onneksi rupsutteli se verran että helpotti. Isää otti koville ja hermothan siinä palo toisella ihan totaalisesti - että tuli sitten itkettyä itekkin epätoivoa kun toinen heittää ihan typerää kommenttia ja hermot kireenä valittaa kun telkkarinkatselu keskeytyy...Ei ole tainnut isukki vielä sisäistää mitä tää elämä pienen vaavelon kanssa tulee olemaan! Ei sinä telkkua katota jos hätä on toisella.Toivottavasti alkaa ymmärtämään, kaikki tuki on tosiaan tarpeen!

Mutta mies nukku sohvalla ja minä tytön kanssa sängyssä ja loppu yö menikin sitten ihan hyvin. Nukku nätisti ja sain itekki nukuttua. Joka ilta aika sama härdelli ollu: päivät nukkuu hyvin, mutta illalla ja yöllä on vaikeeta. Jostain syystä ei kelpaa mikään, ja en ole aivan varma onko nälkä vai mikä? Toivottavasti ei ole orastavaa koliikkia, hui!!

Tinttiliini ja nakki (jostain syystä aloin heti kutsumaan nakiksi kun synty )

 

Moikka!

Meillä voidaan hyvin, sekä äiti että tytär. Maanantaina kävi neuvolatäti ja pikkuisella oli paino noussut yli syntymäpainon eli äidin tissit toimii
Tänään neuvolatädin piti tulla käymään uudestaan, mutta hoidettiinkin kuulumisten vaihto puhelimitse. Saatiin lupa lähteä ulos, joten täytyy varmaan iltapäivästä pakata pikkuinen vaunuihin ja lähteä happihyppelylle.

Pikkuisella vatsa toimii, välillä hän rutisee kuin iso mies Vähän hän viime yönä itkeskeli, ilmeisesti masussa väänsi. Muuten yöt mennyt hyvin, minä nukun pikkuisen kanssa makuhuoneessa ja mies vierashuoneessa. Mies on niin herkkä uninen, että havahtuu jokaiseen pieneen kitinään ja tuhahdukseen. Itse osaan jo nuo tuhinat suodattaa enkä joka ääneen herää.

Mitenkäs muut äidit on palautuneet synnytyksestä? Itse olen palautunut hyvin, jälkivuoto on ollut vähäistä ja haava parantunut hyvin. Maanantaina aloitin jumppailun. Ihanaa kun saatiin tuo ulkoilulupa niin pääsee kävelylle, eiköhän sitten ala nuo loputkin ylimääräiset kilot karisemaan.

Nyt kuulostaa siltä, että pikkuinen heräilee. Täytyy siis mennä...

-ella-

 

Heippa kaikille!

Tinttiliini; meilläkin oli vähän noita masuvaivoja, mut Disflatyl-tipat auttoi kyllä heti. Laitan niitä tuttipullon tuttiin ja täytän tuttiosan maidolla - poika sit imaisee siitä noi tipat ja maidon siististi, ja joka tippa varmasti sinne massuun päätyy.

Sun miehelläs on varmaan nyt melkoinen shokki tajuta, että hän on isä, nyt ja aina - varsinkin, jos hän ei raskausaikana näitä mietteitä käynyt läpi. Muista, että kyse on hänen henkilökohtaisesta kriisistään, josta sinä et ole vastuussa. Ei ole kovin reilua kiukutella toiselle omia kasvukipuja, mut ei varmaan mitekään harvinaista...

Hoitaahan mies lasta myös, että saat levätä ja pääset joka päivä myös itseksesi ulkoilemaan? Koiratkin kaipaa sun aikaa, ja siinä on hyvä syy lähteä lenkille, (jos itseä siis haluttaa saada vähän omaa aikaa.) Vauveli vaan isän kainaloon ja itse pihalle, kyllä isät aina lapsiensa kanssa pärjää. Mitä ei osaa, oppii tehokkaasti, kun ei ole äitiä jolle vauva lykätä.

Onkos muiden järjenjuoksu synnytyksen jälkeen hidastunut? Mulla ei mee oikein hyvin tän lähimuistin kanssa. Yksi päivä seisoin oven edessä lenkille lähdössä ja mietin, että mikä ihme nyt unohtui, ei voi muistaa...sit kun olin avannut oven, ja koira kirmaili vapaana parkkiksella, hoksasin et joo, se hihna tohon kaulapantasysteemiin oli varmaan just se..ja kun on saanut itsensä harrastuksiin (jonne yritti ensin mennä väärällä bussilla) huomaa, ettei oikeasti muista ihmisten nimiä, vaikka tässä on vuositolkulla istuttu samassa hallituksessa! Oon siis ihan lahopää. Karmeeta. Hormoonitko tän aiheuttaa? Toivottavasti tästä palautuu..

Muuten olen toipunut jo tosi hyvin, ja elämä on ihan mallillaan. Ainoastaan, et kun poika nyt täyttää kolme viikkoa, huomaan et pelkkä köllöttely ei enää riitä. Tarvittais viihdykettä. Päivät poika vaan killittää, eikä nuku yhtään (yöt sit onneksi nukutaankin hyvin). Mitä te muut puuhailette vauvojenne kanssa, että saatte virtaa vähän vähemmäksi? Harmi että kantoliina ei vielä ole saapunut, se varmaan ratkaisis tän ongelman, kun pienen vois ottaa mukaan päivän touhuihin. Rintareppuun tää taitaa olla vielä ihan liian pieni. Itsekseenkin hän viihtyy, mut ei kovin pitkiä aikoja.

Mulle sopii myös ketju hoitopuolelle, mut odoteltaisko Phale ensin kertoon kuulumisia? Mentäis sit koko jengi kerralla.

Iiris ja poika 3 vko

 

Hih, imetys vie muistin, niin ainakin täällä kävi. Tosin en muista, imetätkö Iiris. Tuossa elokuulla ihmettelin, että miten ihmeessä muisti toimii nykyään niin hyvin. Sitten tajusin, että niin, imetys loppui juuri. Eli omalla kohdalla "muistikatkos" kesti 1v 4kk...

 

Mie vaan; no se selittää! Oon kyllä kuullut tästä "imetysdementiasta" mut en uskonut, että se ois oikein totta. Kyllä se vissiin on. No, mulle on kyllä ihan sama, vaikka häviäis viimeinenkin järjen valo, nyt kun imetys sentään on saatu edes jotenkin käyntiin alun takkuilun jälkeen. Mitäpä sitä aivoilla, kunhan on toimivat tissit.

 

Ihania juttuja teillä! =)
Mä tuun aina tosi hyvälle tuulelle kun käyn lukemassa teidän juttuja! Tässä meidän ketjussa on ollutkin harvinaisen fiksuja tyyppejä. Monesti semmoset palstat jossa ei ole kirjautumisen pakkoa on myös niitä ei toivottuja kommentoijia. Mut tässä syyskuun ketjussa on kyllä ollu tosi mukavaa porukkaa. Vai mitä ootte muut mieltä??!!

Mä en oo yhtään varma jaksanko ruveta kirjoitteleen tuolla hoitopuolella. Mut luultavasti käyn ainakin silloin tällöin lukemassa teidän juttuja. Yritän nimittäin rajoittaa tätä nettiriippuvuuttani nyt kun on kädet täynnä töitä tän pesueen kans.

Phalen kuulumisia odottelen ja olix se nyt kukka joka kans ei ole käynyt kertomassa vauvansa syntymästä. (sorry muisti pätkii täälläkin.)
Nii ja oliko joku vielä odottava???

Mut kiitoksia teille kaikille odotusajan juttuseurasta nyt jo tässä vaiheessa ettei unohdu! =)

T. kateke ja likka huomenna jo kuukauden ikäinen HUI!!! =)

 

Ihan samaa olen ajatellut, että tosi lämminhenkinen ja tsemppaava ollut tämä meidän ketju. Muualle uskalla mennäkään kun kuitenkin joku ilkimys heti kommentoimassa kärkkäästi. Ihan hurjaa minkämoiseen tilaan ihmiset saakin ittensä välillä.

tiehyttukos iski - ja lieköpähän kohta ole tulehduskin. jos vinkkejä eroonpääsemisestä niin iloiten ottaisin vastaan. kovasti imetän ja lypsän mutta tiukassa on.

t. weenie (vauva sylissä

 

Jakautuminen viimein suoritettu.

La-su aamuyöllä alkoi kipeät supistukset, kolmen minuutin välein. Odottelin kotona niiden kanssa kolme ja puoli tuntia ja sitten tuntui sille että täytyy lähtä synnärille. Olinkin jo 4cm auki eikä kanavaa enää jäljellä.
Pääsin ammeeseen, jossa aukenin kuuteen senttiin. Sen jälkeen piti saada epiduraali, mutta anestesialääkäri oli kokematon, eikä saanut sitä laitettua. Sain spinaalin, joka ei auttanut mitään. Sitten kohdunkaulanpuudutteen, kalvot puhkaistiin ja taivas aukeni. Harmi, että vain tunniksi. Toisen kerran laitettuna kohdunkaulan puudute ei enää toiminut ollenkaan. Olin auennut 9 senttiin. Sain ilokaasun avuksi, ja sen voimin kärvistelin supistuksesta toiseen, kunnes olin täysin auki. Ylämaha ja pallea kramppasivat mystisestä syystä ja se teki suopstuksista pahempia. Kun oisin päässyt ponnistelemaan, kävi ilmi, että vauva oli tulossa korva edellä-virhetarjonnassa. Meinasin joutua sektioon. Tunnin ponnistelujen jälkeen vauva kuitenkin kääntyi paremmin. Pää oli kuitenkin vinossa, ja isohko vauva ei meinannut tulla minun pienestä varrestani ulos. Sain imukupin avuksi, mutta tiukassa oli silti. Vauva juuttui viimemetreille kiinni ja meinasin joutua hätäsektioon,kun vauvan sydänäänet heikkeni, eikä homma edistynyt. Supistuksetkin lyhenivät 20 sekuntiin ja menasivat loppua. Olin ihan poikki ja läkähdyksissä kaikesta puskemisesta, ja kärsin nestehukasta. Kun kuulin hätäsektiouhkasta, sisuunnuin ja keräsin kaikki viimeiset voimat, joilla puskin vauvan pään ja hartiat näkyviin imukupin avustuksella. Sitten viineinen ponnistus ja vauva syntyi. Kätilöt ja lääkärit suunnilleen tuulettivat riemuissaan, kun onnistuin synnyttämään vauvan eikä sektioon tarvinnut mennä. Vauva oli kakannut veteen, ja vetänyt sitä henkeensä, ja oli imukupista shokissa, joten se vietiin pelastettavaksi ja toipumaan, enkä saanut nähdä vauvaa heti.
Sain epparin lisäksi toisen asteen repeämät,mutta ne ei haittaa, mieluumin näin kuin maha auki.

Meille syntyi ennakko-oletuksista ja ultralääkärin ennustuksesta huolimatta ihana POIKA, 3850g, 53cm ja pipo 33cm. Pitkä ja siro vauva

Synnytys oli rankka, onneksi en etukäteen tiennyt mihin joudun. En olisi uskonut että minusta on vetämään homma luomuna läpi. Kaikesta epäonnisuudesta huolimatta ei jäänyt traumoja, ja palkinto on kaiken vaivan arvoinen.

Phale ja poikanen 5vrk

 

Poika syntyi siis sunnuntaina klo 16.30, synnytykseen meni avautumiseen 12h, ponnistamiseen 1h15min, jälkeisiin 10min.

 

Ihanaa ! Onnittelen palstan ulkopuolisena koska olen odottanut Phalen uutisia kuin kuuta nousevaa !

Terv, Tammimamma

 

ihanaa phale että kaikki meni hyvin. Rankka kokemus sulla ollut. Paljon onnea pojan johdosta! =)

 

Onneksi olkoon Phale! Tulipa hyvä mieli sun puolesta, kun sait vihdoinkin pienokaisen syliin, niin pitkä on ollut sullakin odotus. Nyt sit saadaan alkaa seuraamaan syyslapsien kasvua ja kehitystä, ja eiköhän kukkakin ole jo urakassa paremmalla puolella!

 

No niin nyt saatiin pieni kansalainen unten maille, ja voi taas kirjoittaa kahdella kädellä.. Ehkä pikkuisen riippuvuutta täälläkin, kun pitää päästä koneelle vaikka sit lapsi kainalossa...

Mun mielestä tässä ketjussa on kyllä ollut harvinaisen fiksua porukkaa. On ollut mukava seurata teidän raskautta ja elämää, kun omassa lähipiirissä ei samaan aikaan odottajia ole ollut. Moneen kysymykseen on saanut täältä vastauksen ennen kuin sitä on ehtinyt kysyäkään, kun on lukenut toisten kirjoituksia.
Niinhän ne arjen kiireet vie mennessään, että nettiin varmaan jää viimeisimpänä aikaa! (Paitsi mulla, koska olen miehen kanssa sopinut lakisääteisen nettitauon joka päivä, koska täytyyhän tässä olla joku harrastus.

Nyt jännään, pääsenkö ammatilliseen täydennyskoulutukseen varasijalta. Se ois kaksi päivää kuussa, mikä ois just passelisti. Näkisin saman alan ihmisiä (tai siis ihmisiä ylipäänsä!) ja ois jotakin puuhaa kodin vastapainoksi.Kotielämästäkin nauttis sitten, kun välillä muistaa millaista äippäloman jälkeen tulee olemaan.

Mut, hyvää viikonloppua kaikille!

 

Moi kaikki!

On vähän haikeaa, että tämä syyskuun odottajien lista elelee viimeisiä hetkiään. On todellakin ollut mukavaa saada täältä vertaistukea, kannustusta ja vinkkejä. Olen ollut moneen kertaan yllättynyt siitä, miten hyvää ja skarppia keskustelua täällä on ollut verrattuna moniin netissä oleviin anonyymeihin keskusteluihin. Kiitos kaikille!

Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa myös tuolla vauvanhoidon puolella!

Luin muuten kesällä jostain vanhasta kirpparilta ostamastani Vauva-lehdestä jutun siitä, kuinka jonkin nettilistan (kuulosti tältä foorumilta) vanhemmat lapsineen tapasivat jonkun listalaisen mökillä. Olivat siihen asti olleet anonyymejä. Aika usein pohdin, että keitäköhän meidän joukon ihmiset ovat ja mitä puuhaavat. Toisaalta anonyymius on turvallista ja mukavaa. Toisaalta olisi aika jännää nähdä porukkaa vauvoineen. Mitä tuumitte?