Ä
Äiti22
Vieras
Oon käynyt lukion ja menestyin kohtalaisesti. Kaikki ystäväni olivat huippuja ja hikuja koulussa. Ja luonnollisesti suurin osa heistä lukee yliopistolla mm. talostieteitä ja lääkiksessä. Mä en ole yhtään opiskelija tyyppiä, mua kiinnostaa kaikki luova ja käytännöllisyys. Noh, lukion jälkeen mä olenkin tehnyt kaikkea, ollut töissä postissa, opiskellut ulkomailla collegessa, äitiyslomalla ja nyt olen hoitovapaalla. Osa syynä tällä hetkellä juuri siksi, ettei mulla ole MITÄÄN hajua mitä tekisin :/ Tottakai myös sen takia kun 1-vuotias on niin pieni vielä, ja mieheni on hyvätuloinen (??)että pärjätään ihan hyvin taloudellisesti.
Nyt kuitenkin haluaisin jo pian alkaa tietämään mitä tekisin hoitovapaan jälkeen. Mua ahistaa se, että toisaalta haluaisin itselleni arvostetun ammatin, ehkä siksi kun ystävänikin ovat akateemisia. Mutta toisaalta itselleni "riittäisi" esim. Parturi-kampaaja linja. Janiinhän se on (ketään en halua loukata!) ettei parturin ammattia tänäpäivänä arvosteta, vaan enemmän ja enemmän painostetaan nuoria lukemaan vähintään maisterinpaperit. Ärsyttää tämä ihmisten jaottelu! Olisiko mä jotenkin epäonnistuneempi, jos "VAAN" parturiksi opiskelisin. Tyhmäähän tää on koko asettelu. Sanokaa mielipiteitä, rehellisiä, mutta asiallisia.
Nyt kuitenkin haluaisin jo pian alkaa tietämään mitä tekisin hoitovapaan jälkeen. Mua ahistaa se, että toisaalta haluaisin itselleni arvostetun ammatin, ehkä siksi kun ystävänikin ovat akateemisia. Mutta toisaalta itselleni "riittäisi" esim. Parturi-kampaaja linja. Janiinhän se on (ketään en halua loukata!) ettei parturin ammattia tänäpäivänä arvosteta, vaan enemmän ja enemmän painostetaan nuoria lukemaan vähintään maisterinpaperit. Ärsyttää tämä ihmisten jaottelu! Olisiko mä jotenkin epäonnistuneempi, jos "VAAN" parturiksi opiskelisin. Tyhmäähän tää on koko asettelu. Sanokaa mielipiteitä, rehellisiä, mutta asiallisia.