Tää onkin vaikeeta tää seurustelu

[naarasleijona]

Jos joku muistaa niin pohdin täällä kuukausi sitten suhdetta 7 vuotta nuorempaan mieheen. No kun on jo 34-vuotias nainen ja aiemmin ollut vain kiinteästi yhdessä parisuhteessa ja hankkinut lapset ja kaiken sellaisen niin suhteen aloittaminen on hiukan erilaista kuin teininä ja suhteessa oleminen on erilaista. Nyt mä kysyisin, että koska tämä epävarmuus hellittää kun mietin edelleenkin, että jaaha, kohta se huomaa, että minä olen vanha ja mulla on liikaa lastia mukana suhteessa? Silti huomaa, että aina tuo iloisena ottaa yhteyttä ja aina vaan tuntuu olevan kiinnostunut ja haluaa minua. Enkö mä enää osaa luottaa miehiin?

 

[no tuota]

Ehkä se helpottaa sitten kun sinä alat luottamaan toiseen.
Ja myöskin omakuvasi kaipaa hiukka kohotusta eli älä ala-arvoi itseäsi sillä
jos et sinä itse rakasta itseäsi, ei sitä tee muutkaan.
Voi hyvin käydä että joku päivä oletkin yksin taas tuon epäilyn takia, tai sitten
jonkun muun syyn vuoksi, mutta mitäs sitten?
Ei elämää voi ennustaa ja eikös kuitenkin pitäisi sinunkin nauttia teidän suhteesta ja siitä mitä
teillä on nyt eikä sitä murehtia että mitä ehkä voisi tapahtua?

Minä itse olen huonosti ihmisiin luottava henkilö ja uuden suhteen rankentaminen avioeron jälkeen oli hankalaa juuri tuon saman homman vuoksi, mutta meillä ei ole tuota ikäeroa.
Nyt olen jo rauhoittunut ja luotan mutta välillä silti aina tulee mieleen että entäs jos....
No, sille ei sitten tietysti voi mitään, mutta on elettävä tässä hetkessä.

 

[v]

Mietin samoja juttuja kun tapasin nykyiseni, 5 vuotta mua nuorempi, ja silloin kävi mielessä et onko se liian nuori ym. Mut hyvä et otin riskin, nyt on vauva tulossa ja häät ym. Elämästä kun ei koskaan tiedä, ja oikein mitään ei saa jos ei uskalla antaa mahdollisuuksia ihmisille. Tsemppiä!

 

[naarasleijona]

Juu tiedän, että pitää olla rento ja itsevarma ja tykätä itsestään. Toisaalta se ei ole vaikeaa, mut toisaalta taas on. Mietin myös sitäkin vielä paljonko näytän omaa kiinnostustani mieheen, etten ole liian päällekäyvä, sillä haluaisin toki olla yhteydessä vaikka tunnin välein, muttei se nyt oikeen käytännössä onnistu eikä ole tarkoitus tunkea toisen elämän joka osa-alueelle kun ei kerran itsekään voi päästää toista ihan joka osa-alueelle. Silloin kun olemme kahden niin en tietenkään enää mieti paljonko annan itsestäni, silloin on helppo olla ja näyttää se, että pitää toisesta, mutta nämä väliajat on hankalia. En enää osaa, teininä kun ei ollut vastuuta ja omaa elämää jota olis tarvinnut ajatella ja jos tapasi jonkun ja halusi niin saattoi sit vaan olla toisen kanssa. Nyt puuttuu spontaanius kun se ei ole mahdollista.

 

[Turbojurpo]

Meitä on moneen junaan ja jotkut todella tykkäävät eniten MILFeistä. Suotakoon heille se oikeus.

 

[tjoo]

No niin kait minunkin mieheni mietti, että dumppaankohan hänet vaikkapa viiden vuoden päästä..joka hänellä taas olennaisesti vaikuttaa parisuhteen etsimistä ja lastensaantia ym. Eli itse olen 6 vuotta nuorempi. Hän päätti kuitenkin ottaa riskin ja naimisiin ollaan menossa, vuoden päästä lapsen yritys käyntiin.

Eli joko riskin ottaa ja hyväksyy mahdollisen Mika Häkkinen-seuraamuksen/onnistumisen tai sit ei mitään. Samahan se on kaikkien kanssa.

Sulla on se onni, et onneksi on jo lapset kuitenkin.

 

[Maniac]

Mun mieskaveri on 9v. vuotta nuorempi.Mä en ole epävarma tuon suhteen.Muuten menee hyvin mutta poika ei hyväksy miestä. :/