Tää taitaa olla tässä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pikkis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pikkis"

Vieras
V***u tätä elämää.
Me ollaan oltu yhdessä miehen kanssa yli15 vuotta. Lapset alkaa oleen "isoja".
Ja mä olen havahtunut, etten ole onnellinen. En mä rakasta tuota miestä enää. me asutaan yhdessä.Seksiä on ehkä 1-2 krt/kk. Sekin on sellasta tavan takia. Suukkoa en oo saanut varmaan vuoteen. Edes sen seksin aikana. Hellyyttä toi mies ei harrasta. Joskus se saattaa läppästä persiille. That´s it.

Ja nyt oon tavannut erään miehen. Se ON ihana. Niin ihana. Pää on ihan sekaisin. Mä haluisin repäistä itseni irti tästa harmaudesta. Kysyn itseltäni koko ajan, että tässäkö tää elämä oli? Tällastako tää tulee olemaan hamaan hautaan? EN HALUA!!!! En mä halua näivettyä tässä näin! Mutta sitte alan miettiä asuntovelkaa, ja sitä, miten mä en halua loukata ketään. Ja menen entistä enemmän solmuun sisältä.
Mutta kun en rakasta. En. Tän olen tiennyt jo pari vuotta. Ei nyt liity tähän tapaamaani mieheen mitenkään.

Kertokaa ihmiset, miten teillä on käynyt, jos olette olleet vastaavassa tilanteessa.
 
Jäin mieheni luo, puhuin ihastuksestani, käytiin läpi suhde pohjaa myöten, rakastuin uudelleen. Ihastus meni ohi. Koska jokainen suhde, ihan jokainen, muuttuu lopulta arkiseksi ja harmaaksi. Ne on vain osa sitä suhdetta, vahvimmat selviää niidenkin läpi. Lopulta, noilla eväillä uuteen suhteeseen lähteminen kokee saman kohtalon lopulta.
 
Sait hienon vastauksen tuossa äsken. Jokaisessa suhteessa tulee eteen se harmaus jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kysytään tahtoa. Uudelleen rakastuminen on mahdollista, kun tutustut mieheesi uudelleen. Käykääpä jollain avioliittoleirillä tai pariterapeutilla. Siitä voisi olla apua.
 
Olen ollut mieheni kanssa aviossa 20 vuotta.Kyllä siihen mahtuu monenmoista, eikä se aina ole ollut ns ruusuilla tanssimista, mutta meillä on ollut sitä tahtoa jatkaa yhdessä ja puhuminen ....se on yks asia, mitä ei saa unohtaa.On ollut arkistakin ja joskus tuntunut, että tätäkö tämä on, mutta aina on löytynyt uusia tuulia puhaltamaan.Toivottavasti Luoja suo meille vielä monia yhteisiä vuosia=)
 
Jäin mieheni luo, puhuin ihastuksestani, käytiin läpi suhde pohjaa myöten, rakastuin uudelleen. Ihastus meni ohi. Koska jokainen suhde, ihan jokainen, muuttuu lopulta arkiseksi ja harmaaksi. Ne on vain osa sitä suhdetta, vahvimmat selviää niidenkin läpi. Lopulta, noilla eväillä uuteen suhteeseen lähteminen kokee saman kohtalon lopulta.

Niin. Meillä vaan ei puhuta. Ei ole koskaan puhuttu. Jos yritän, alkaa mies ladella syytöksiä tyyliin "sähän se teit noin-janäin!!"
 
Ota nyt järki käteen ja puhu miehesi kanssa asiat selväksi ja sopikaa "säännöt" hellyydestä ym. missä on vikaa. Ei parisuhde pysy kasassa omalla painollaan, sen eteen pitää tehdä työtä! Kyllä alat sitä taas rakastamaan jos sovitte kuinka alatte suhdetta hoitamaan.
 
[QUOTE="pikkis";22037016]Niin. Meillä vaan ei puhuta. Ei ole koskaan puhuttu. Jos yritän, alkaa mies ladella syytöksiä tyyliin "sähän se teit noin-janäin!!"[/QUOTE]

Ensimmäisenä teette päätöksen että kumpikaan ei syyllistä toista mistään. Eli riidat ei ole enää muotoa "sinä teet niin, sinä et ikinä, sinulla ei koskaan..." vaan positiiviseen sävyyn keskustelut. Ehkä mies ymmärtää että on vakava paikka nyt, jos sanot että sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko nykyinen suhde alkaa toimia/tehdään toimivaksi tai maailmaa kutsuu. Joskus jopa se terapia voi olla hyvästä, yksikin kerta saattaa riittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätä nykyaikaa:
Ota nyt järki käteen ja puhu miehesi kanssa asiat selväksi ja sopikaa "säännöt" hellyydestä ym. missä on vikaa. Ei parisuhde pysy kasassa omalla painollaan, sen eteen pitää tehdä työtä! Kyllä alat sitä taas rakastamaan jos sovitte kuinka alatte suhdetta hoitamaan.

Ei auta. Se ei vaan osaa näyttää tunteitaan. En tiedä miksi. IKINÄ se ei ole suostunut kävelemään esim. käsikädessä. Ei edes silloin ihan alkuaikoina. Perheenjäsenen kuoleman jälkeisessä surussani se halasi mua 2 kertaa. Muille läheisilleni se ei edes osannut sanoa "otan osaa"..
 
[QUOTE="hmm";22037063]Ensimmäisenä teette päätöksen että kumpikaan ei syyllistä toista mistään. Eli riidat ei ole enää muotoa "sinä teet niin, sinä et ikinä, sinulla ei koskaan..." vaan positiiviseen sävyyn keskustelut. Ehkä mies ymmärtää että on vakava paikka nyt, jos sanot että sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko nykyinen suhde alkaa toimia/tehdään toimivaksi tai maailmaa kutsuu. Joskus jopa se terapia voi olla hyvästä, yksikin kerta saattaa riittää.[/QUOTE]

Niin. Hän ei suostu terapiaan. Se on varma asia.
 
Sait hienon vastauksen tuossa äsken. Jokaisessa suhteessa tulee eteen se harmaus jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kysytään tahtoa. Uudelleen rakastuminen on mahdollista, kun tutustut mieheesi uudelleen. Käykääpä jollain avioliittoleirillä tai pariterapeutilla. Siitä voisi olla apua.

Ei suostu todellakaan leireille, eikä senpuoleen terapiaankaan.
 
[QUOTE="pikkis";22037016]Niin. Meillä vaan ei puhuta. Ei ole koskaan puhuttu. Jos yritän, alkaa mies ladella syytöksiä tyyliin "sähän se teit noin-janäin!!"[/QUOTE]

Ei meilläkään mies aluksi osannut puhua, mutta mä opetin hänet siihen.Siitä pitää yhdessä sopia, että ei syytellä.Kompromissejakin voi tehdä;)
 
kuulostaa nyt siltä ettei ap edes halua korjata liittoaan, vaan mielummin lyö hanskat naulaan ja rikkoo lasten perheen. mikään ei käy muka miehelle, mikään ei auta, mies ei puhu, mies ei sitä tätä ja tota... blaah.

:headwall:
 
[QUOTE="minä";22037219]kuulostaa nyt siltä ettei ap edes halua korjata liittoaan, vaan mielummin lyö hanskat naulaan ja rikkoo lasten perheen. mikään ei käy muka miehelle, mikään ei auta, mies ei puhu, mies ei sitä tätä ja tota... blaah.

:headwall:[/QUOTE]

kun se on niin pirun helppo sanoo noin!! Sä et ole ollut tässä suhteessa, sä et tunne tuota miestä, etkä mua. Asia nyt vaan on noin.
 
Mä olen ajatellut, että voihan tässä toki olla syynä mullakin jonkunasteinen "kriisi". Kun oon näitä juttuja alkanut funtsiin. Ja ajattelin myös, että jospa ottais ja lähtis vaikka viikoks jonnekkin miettiin. Yksin.
 
[QUOTE="pikkis";22037288]kun se on niin pirun helppo sanoo noin!! Sä et ole ollut tässä suhteessa, sä et tunne tuota miestä, etkä mua. Asia nyt vaan on noin.[/QUOTE]

Nimenomaan kuulostaa siltä että haluat meidän sanovan sinulle että on ok lähteä. Sitä se on kun ihastus polttelee ja uudet vihreät nurtsit kiinnostaa aidan toisella puolella. Mutta jospa ensimmäisenä pysähdyt itse. Mietit. Ja mietit. JA PUHUT SILLE MIEHELLE. Puhut ja puhut ja puhut, älä sano ettei se osaa puhua, mitäpä jos osaakin yhtäkkiä? Mitäpä jos silläkin on sanottavaa mutta ajattelee sinusta jotain sellaista, minkä takia ei puhu. Se nyt vain täytyy lyödä stoppi ja selkä seinää vasten molemmat.

Tosiaankaan et anna sille ihastukselle periksi, koska lopputulos on aivan varmasti sama, kuin mikä nyt on miehesi kanssa. Ensihuuma ei kestä ikuisuuksiin, ei yhdenkään miehen kanssa.
 

Yhteistyössä