Y
yks ajatus
Vieras
...niin oon jäänyt miettimään yhtä näkökulmaa. Nimittäin kun asiastahan voisi loputtomiin vääntää että onko se ok vai ei, yksi on toista mieltä, toinen toista ja sehän on ihan jokaisen oma asia.
Mut entäs sellainen ajatus, että jos parisuhteessa ollaan kuitenkin kahdestaan, ja sen tulisi olla myös toisen huomioonottamista, niin miksi lähes poikkeuksetta ihmisten, ja ammattilaistenkin, neuvo on että "mitäs jos katsoisitte sitä yhdessä?" Jos ajattelee ihmistä jota porno todella ällöttää tms, niin miksi sen tulisi useimmiten olla juuri se osapuoli joka muuttaa käytöstään? Todennäköisempää on että jos se porno ei niin maailman tärkeintä ihmiselle ole, niin tuon pornoa katsovan osapuolen olisi helpompi olla sitä katsomatta jotta ei loukkaisi toista, kuin tuon jota se ällöttää alkaa sitä vastentahtoisesti katsomaan. Tottakai myös menee siis toisinpäin että ei sille pornoa katsovallekkaan voi sanella mitä saa tehdä ja mitä ei, eli onko siis niin että parisuhde ois alunperinkin hyvä perustaa ihmisen kanssa joka on tuostakin asiasta samaa mieltä, jos kukaan ei halua joustaa?
En tiedä tuliko tästä se pointti selville, mutta siis lähinnä että miksi siis lähes poikkeuksetta joustavan osapuolen tulisi olla se joka syystä tai toisesta ei pornoa siedä, jos kuitenkin parisuhde on monessa muussakin asiassa joustamista puolin ja toisin, niin miksei tässä?
Mut entäs sellainen ajatus, että jos parisuhteessa ollaan kuitenkin kahdestaan, ja sen tulisi olla myös toisen huomioonottamista, niin miksi lähes poikkeuksetta ihmisten, ja ammattilaistenkin, neuvo on että "mitäs jos katsoisitte sitä yhdessä?" Jos ajattelee ihmistä jota porno todella ällöttää tms, niin miksi sen tulisi useimmiten olla juuri se osapuoli joka muuttaa käytöstään? Todennäköisempää on että jos se porno ei niin maailman tärkeintä ihmiselle ole, niin tuon pornoa katsovan osapuolen olisi helpompi olla sitä katsomatta jotta ei loukkaisi toista, kuin tuon jota se ällöttää alkaa sitä vastentahtoisesti katsomaan. Tottakai myös menee siis toisinpäin että ei sille pornoa katsovallekkaan voi sanella mitä saa tehdä ja mitä ei, eli onko siis niin että parisuhde ois alunperinkin hyvä perustaa ihmisen kanssa joka on tuostakin asiasta samaa mieltä, jos kukaan ei halua joustaa?
En tiedä tuliko tästä se pointti selville, mutta siis lähinnä että miksi siis lähes poikkeuksetta joustavan osapuolen tulisi olla se joka syystä tai toisesta ei pornoa siedä, jos kuitenkin parisuhde on monessa muussakin asiassa joustamista puolin ja toisin, niin miksei tässä?