F
"Fiia"
Vieras
Lapsemme täyttää tammikuussa 2 ja kokoajan pitää pureskella tai yrittää purra jotain rikki ja sitten menee usein piiloon syömään. Varsinkin kyläilyt ovat todella raskaita kun lapsi vain tuntuu etsimällä etsivän
jotain mikä mahtuu suuhun tai mitä voi pureskella.
Esim. Tänään olimme vierailulla siskollani jolla on puolivuotta meidän lasta vanhempi lapsi sekä puolivuotias. Siskoni leikki oman lapsensa ja meidän lapsen kanssa leluilla olohuoneessa. Ajattelin, että kiva saan hetken jutella rauhassa (oletin, että heillä on "turvallisia" leluja kun on suht samanikäisiä lapsia). No juu eiköhän lapseni tule näyttämään minulle jotain lelua ja huomaan, että jotain on suussakin. Kaivoin suusta sellaisen muovisen koottavan auton mitä on joskus kai tullut kinder munasta. Lapsi oli pureskellut sen kolmeen osaan. Kassakoneella (se perinteinen ficher prise) leikki lyhyen aikaa ja sitten keskittyi laittamaan "kolikoita" suuhunsa. Tonttulakistaan onnistui puremaan kulkusen suuhunsa vaikka olin ommellut sen mahdollisimman hyvin kiinni ja annoin pitää sitä vain silloin kun ajattelin voivani valvoa kokoajan. Tässä siis muutama esimerkki kyläilyn ajalta sattuneista syömisistä.
Kotona etsimällä etsii hiekoituskiviä yms. suuhunsa. Dvd:t ja pleikkapelit meillä on kaksiovisessa kaapissa ja kahvat on sidottu yhteen. Silti lapsi onnistuu välillä keplottelemaan sieltä pelin/ elokuvan ja koittaa syödä siitä sitä muovia. Niitä muovisuokaleita on todella haastavaa koittaa onkia suusta pois kun oikein liimautuvat suun takaosaan tai kitalakeen kiinni ja sitten lapsi tietysti yskii ja kakoo mutta sylkestä märkä muovi ei lähde mihinkään.
Maanantaina olimme tutustumassa päiväkotiin. Keskustelimme hoitajan kanssa käytännöistä ja täytimme lappuja. Olimme siinä huoneessa missä lapset yleensä ovat joten annoin lapsemme katsella ja leikkiä aika rauhassa kun ajattelin ettei siellä voi olla mitään minkä saa puremalla helposti rikki. Tottakai vähän väliä vilkuilin mitä tekee mutta en kulkenut perässä. Eikös hän sielläkin onnistunut reilu tunnin aikana puremaan jonkun ongintalelun magneetin suuhunsa kun sai hampaillaan narun poikki, kalvoi nuken sängyn reunaan kunnon kolot ja maalit suunpieliin sekä puri joltain pienemmältä muoviukolta jalan poikki.
On niin väsytyävää kun kaikki pitää piilottaa tai pitää aivan keskellä pöytää/ tasoa ettei ylety kiellettyihin tavaroihin. Kynät ovat myös suosikki pureskeltavia. Lapsi ilmeisesti koittaa mitä kaikkea pystyy puremaan rikki.
Sanokaa joku, että kohta tämä vaihe loppuu!! Vai olenko vain liian hysteerinen kun ongin lapsen suusta muovit, kulkuset, pienten autojen renkaat, napit (puree nämäkin villatakeista ja paidoista irti) yms. pois ja kiellän syömästä niitä? Pitäisikö vain antaa syödä kaikkea mitä haluaa jos innostus loppuisi kun se onkin luvallista?
jotain mikä mahtuu suuhun tai mitä voi pureskella.
Esim. Tänään olimme vierailulla siskollani jolla on puolivuotta meidän lasta vanhempi lapsi sekä puolivuotias. Siskoni leikki oman lapsensa ja meidän lapsen kanssa leluilla olohuoneessa. Ajattelin, että kiva saan hetken jutella rauhassa (oletin, että heillä on "turvallisia" leluja kun on suht samanikäisiä lapsia). No juu eiköhän lapseni tule näyttämään minulle jotain lelua ja huomaan, että jotain on suussakin. Kaivoin suusta sellaisen muovisen koottavan auton mitä on joskus kai tullut kinder munasta. Lapsi oli pureskellut sen kolmeen osaan. Kassakoneella (se perinteinen ficher prise) leikki lyhyen aikaa ja sitten keskittyi laittamaan "kolikoita" suuhunsa. Tonttulakistaan onnistui puremaan kulkusen suuhunsa vaikka olin ommellut sen mahdollisimman hyvin kiinni ja annoin pitää sitä vain silloin kun ajattelin voivani valvoa kokoajan. Tässä siis muutama esimerkki kyläilyn ajalta sattuneista syömisistä.
Kotona etsimällä etsii hiekoituskiviä yms. suuhunsa. Dvd:t ja pleikkapelit meillä on kaksiovisessa kaapissa ja kahvat on sidottu yhteen. Silti lapsi onnistuu välillä keplottelemaan sieltä pelin/ elokuvan ja koittaa syödä siitä sitä muovia. Niitä muovisuokaleita on todella haastavaa koittaa onkia suusta pois kun oikein liimautuvat suun takaosaan tai kitalakeen kiinni ja sitten lapsi tietysti yskii ja kakoo mutta sylkestä märkä muovi ei lähde mihinkään.
Maanantaina olimme tutustumassa päiväkotiin. Keskustelimme hoitajan kanssa käytännöistä ja täytimme lappuja. Olimme siinä huoneessa missä lapset yleensä ovat joten annoin lapsemme katsella ja leikkiä aika rauhassa kun ajattelin ettei siellä voi olla mitään minkä saa puremalla helposti rikki. Tottakai vähän väliä vilkuilin mitä tekee mutta en kulkenut perässä. Eikös hän sielläkin onnistunut reilu tunnin aikana puremaan jonkun ongintalelun magneetin suuhunsa kun sai hampaillaan narun poikki, kalvoi nuken sängyn reunaan kunnon kolot ja maalit suunpieliin sekä puri joltain pienemmältä muoviukolta jalan poikki.
On niin väsytyävää kun kaikki pitää piilottaa tai pitää aivan keskellä pöytää/ tasoa ettei ylety kiellettyihin tavaroihin. Kynät ovat myös suosikki pureskeltavia. Lapsi ilmeisesti koittaa mitä kaikkea pystyy puremaan rikki.
Sanokaa joku, että kohta tämä vaihe loppuu!! Vai olenko vain liian hysteerinen kun ongin lapsen suusta muovit, kulkuset, pienten autojen renkaat, napit (puree nämäkin villatakeista ja paidoista irti) yms. pois ja kiellän syömästä niitä? Pitäisikö vain antaa syödä kaikkea mitä haluaa jos innostus loppuisi kun se onkin luvallista?
