taaperon nukuttaminen

  • Viestiketjun aloittaja ei kohta jaksa enää...
  • Ensimmäinen viesti
ei kohta jaksa enää...
Tämä taitaa olla paljon koluttu aihe tällä palstalla, mutta silti aloitan uuden ketjun. Jospa saataisiin uusia vinkkejä omaan tilanteeseen.

Meillä on 1,5v tyttö, joka on tähän menessä nukutettu niin, että hän nukahtaa syliin ja siitä hänet nostetaan pinnasänkyyn nukkumaan. Tähän asti tämä on toiminut meillä hyvin. Hänet on pystynyt ihan parin minuutin jälkeen tiputtamaan sänkyynsä ja poistumaan huoneesta. Nyt nukuttamiseen menee vähintään puolituntia.

Lapsi siis havahtuu siihen, että hänet lasketaan omaan sänkyyn, hän nousee hätääntyneenä seisomaan ja huutaa kun päätä leikattaisiin. Niinpä tämä sylikäsittely toistetaan niin usein, että vihdoin ja viimein nukahtaa... Välillä siis nukutukseen menee parikin tuntia.

Uusin trendi on se, että isi ei onnistu nukuttamaan häntä ollenkaan, ei kerta kaikkiaan ollenkaan. Aina vain neiti herää sänkyyn laskiessa. Ja tämä raastaa tilannetta entisestään. Pahimmillaan neiti on pompottanut meitä monta tuntia. Ja en todellakaan lähde siihen peliin,että minä aina nukuttaisin hänet (kun saan helpommin nukahtamaan), mutta ahdistaa tämä tilanne. Mitä meidän tulisi tehdä+ Tunnistatko itsesti kirjoituksesta ja osaat antaa jälkiviisaana jotain hyviä vinkkejä? Niitä otetaan enemmän kuin kiitollisena vastaan.
 
Kokeilkaa sänkyyn jättämistä
Pitkään olette jaksaneet jatkaa tuota "lähelle nukuttamista". Oman (ja tuttavalapsiperheiden) kokemuksen mukaan lapsille tulee jopa tarve saada rauhoittua itsekseen unille. Meillä kävi näin jo vuoden ikäisenä. Muuten iltarutiinit pidettiin samanlaisina, mutta halittelujen jälkeen nostettiin vain omaan sänkyyn, toivotettiin hyvät yöt ja jätettiin nukahtamaan yksin. Aluksi lapsi parina iltana protestoi huutamalla, mutta rauhoittui silti paljon nopeammin kuin viereen "nukuttamalla". Jos itku ja huuto menee hysteeriseksi, niin sitten huoneeseen palataan laittamaan lapsi vaakatasoon halipusun kera ja sanotaan, että on yö, nyt nukutaan. Kannattaa kokeilla :)
 
n..
Et ole yksin asian kanssa. Meillä nukutetaan viereen. tyttö 1½v. näin tehty jo pitkään, vauvana nukahti vain syliin. Yrittetty on kaikkea. Lopputulos: Ensin lentää tavarat yksitellen pinniksestä alas, tutit, tyyny unipupu yms. Sit alkaa huuto, jos laitat takaisin makuulle, sama toistuu ja toistuu.. jos et mene sinne, järsii hampailla sängynreunaa... huh.. Mutta meillä toimii tuo viereen nukuttaminen ja siitä kannetaan omaan sänkyyn, yleensä nukahtamiseen menee 15-30min..
 
vierinukuttaja
Meillä on jo kaksivuotias tyttö, mutta meillä alkoi samoihin aikoihin tuo, että äiti vain kelpasi nukuttamaan. Meillä siis lapsi on yleensä nukutettu niin, että hän makaa pinnasängyssä ja isä tai äiti makaa vanhempien sängyssä ja pitä kädestä "pinnojen välistä". No tuolloin alkoi myös omaan sänkyyn nukahtaminen epäonnistua, luin paljon tuohon ikään liittyvistä "oireista" ja tunnistin tuon uudelleenlähentymisen vaiheeksi, joka normaalilla lapsella tuleekin. Meillä oli myös remontti päällä, joten koska isiä ei näkynyt päivisin, oli se iltanukuttaminen ihan poissuljettu, koska lapsi huusi kuin pistetty. Päätimme, että minä pääsääntöisesti nukutan ja annoin lapsen nukahtaa viereeni parisängylle. Kun lapsi oli 1 vee 10 kk, muutimme uuteen kotiin, johon laitoimme lapselle meidän sängyn viereen tavallisen lastensängyn, joka on melkein saalla tasolla kuin meidän snkymme, ihan vieressä siis. Jonkin aikaa hän halusi vielä tulla viereeni nukkumaan, mutta aloin pikkuhiljaa johdonmukaisesti mennä hänen viereensä lastensänkyyn hetkeksi, johon hän sitten nukahti. Täyttäessään kaksi vuotta kokeilimme nyt isin nukuttamista, isi lukee samaa kirjaa joka ilta lapselle, joka makaa omassa sängyssään ja isi makaa vanhempien sängyssä, mutta on siis kosketusetäisyydellä. Sadun jälkeen lapsi laittaa oman yövalonsa pois ja nukahtaa n. 10 minuutissa, jonka ajan jaksamme mielellämme itsekin makoilla ja rentoutua lapsen lähellä. Nyt siis mielestämme aika oli kypsä vähän irrottautua äidistä enemmän, päivisinhän tuota irrottautumista on tietysti ollut jo pidempään. Kaikki ovat tyytyväisiä, enkä koe huonona sitä, että kuuntelimme lapsen kasvuun kuuluvaa tarvetta tukeutua äitiin ennen kaksivuotissynttäreitään. Turvallisesti kasvaneen lapsen on helppo päästää koko ajan enemmän irti vanhemmistaan. Päivisin lapsi on reipas ja lapsiryhmässä ja yksikseenkin tuohuilee, eikä silloin kaipaa äitiä ollenkaan. Mutta meillä toimi siis näin, en tiedä saitko tästä mitään vinkkiä, mutta uskon siis että lapsellanne on samaa ikään kuuluvaa takertumista, kuin meillä oli.
 
liuku.
Meillä on ollut monia eri tapoja nukuttaa tuo tyttö ja on aina vaihdelleet tilanteen mukaan. Itse kuitenkin oon aika kärsimätön ihminen, joten olen yrittänyt päästä helpolla totuttamalla lapsen nukahtamaan itsekseen pienestä pitäen.

Pinnasänkyyn nukahti aina itsekseen, helpointa oli kun oli vielä tuttipullo käytössä, sen kanssa tuli heti uni. Tuttipullon jättämisenkin jälkeen saatiin vielä nukahtamaan itsekseen, musta jopa tuntui että häiriintyi jos yritti mennä nukuttelemaan.

Sitten siirryttiin 1,5vuoden iässä pois pinnasängystä. Ekat muutama yö tuskailin kun jouduin kantamaan tytön kerta toisensa jälkeen itkun kanssa takaisin sänkyyn. Sitten aloitin nukuttamaan lasta, eli joskus luin satua, useimmiten kuunneltiin unilauluja ja istuin vieressä kunnes nukahti.

Nyt jokunen aika sitten tyttö oli kipeänä ja oli sen takia kovin väsynyt. No mä katsoin tilaisuuteni tulleen enkä mennyt tytön sängyn viereen. Sanoin vaan että nyt nukkumaan ja tyttö meni väsyneenä omaan sänkyyn. Sitten tätä on jatkettu. Laitetaan iltapuuron jälkeen valot pois, minä jään olkkariin katsomaan tv:tä ja pussataan ja halataan ja toivotetaan hyvät yöt ja kehotan tyttöä menemään omaan sänkyynsä. Aina ei hetimmiten mene, mutta olen niinkun en huomaisikaan jos roikkuu huoneensa ovessa katselemassa , välillä huikkaan että "omaan sänkyyn". Sitten tyttö huomaa ettei pimeässä voi leikkiä eikä äitikään anna huomiota ja väsymys vie voiton ja saa tytön menemään sänkyynsä. Tyttö siis nyt 1v8kk.

Minulla ei siis kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta, mutta kerroinpa nyt omastani, jospa siitä voisi jotain vinkkejä ammentaa. Unikoulua ehkä suosittelisin ap:lle, sellaista joka vierottaisi lapsen tuosta syliin nukahtamisesta. Parina yönä se on rankkaa, mutta määrätietoisuus palkitaan :)
 
fkjg
Hei! Meillä poika 2v nukahtaa ainoastaan siten, että istun vieressä ja pidän kädestä kiinni nukahtamiseen saakka. Tämä on osoittautunut parhaaksi keinoksi, kun poika ollut kovin itkuinen ja tempperamenttinen koko ikänsä. Tiedän hyvin, että olen itse totuttanut pojan tähän mutta koska tämä toimii kohtalaisen nopeasti niin menköön näin.

 
itsekseen nukahtajan äiti
En halua olla mitenkään ilkeä, mutta lukiessani ap:n kirjoitusta huokasin helpotuksesta... Meillä on vasta 5 kk ikäinen vauva, mutta hän on nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen jo 2,5 kuukautta. Ensimmäiset 2,5 kuukautta nukutimme hänet syliin - piti heijata ja hytkyttää. Isä ei onnistunut vauvaa näin nukuttamaan, vauva vaan alkoi huutamaan isän sylissä ja isä hermostui siitä, ja vauva huusi kovempaa ja siinäpä oli kiva kierre... Jossain vaiheessa minä kyllästyin ihan totaalisesti siihen jokailtaiseen pomppimiseen ja laitoin omaan sänkyynsä. Yllätys yllätys, vauva jäikin sinne ihan mielellään ja nukahti itsekseen. Ja siitä asti on siis näin tehty. Silloin tällöin itkee, mutta otan hänet vähäksi aikaa syliin ja hänen rauhoituttuaan laitan takaisin sänkyyn. Joskus silittelen vähän aikaa että rauhoittuu. Ja nyt kelpaa isäkin silittelijäksi useimmiten.

Miten te, joiden lapset eivät nukahda kuin äidin syliin/viereen voitte koskaan olla illalla pois kotoa? Oletteko olleet jokaikinen ilta lapsenne elinajan kotona hänen nukkumaanmenoaikaansa?

Suosittelisin myös unikoulua ap:lle. Rankkaa itkua voi olla hetken aikaa, mutta uskoisin että se helpottaa kunhan jaksatte rankan vaiheen yli. Tsemppiä!!!
 
äiti06
Edelliselle 5kk vauvan äidille:

Meilläkin vauva nukahti itsekseen osan eleämästään, n.3kk-7kk, mutta yhtäkkiä se vaan ei enää onnistunut! Tilanteet muuttuu lapsen kasvaessa, eikä lapsi toimi samalla tavalla lopun ikäänsä jonkun asian opittuaan. Vaikka siis vauva osaa nukahtaa itsekseen, voi tilanne kääntyä vielä moneen kertaan pälaelleen, kuten meillä on käynyt. Sama pätee muissakin asioissa, kuin nukhtamistyylissä.
 
itsekseen nukahtajan äiti
Alkuperäinen kirjoittaja äiti06:
Edelliselle 5kk vauvan äidille:

Meilläkin vauva nukahti itsekseen osan eleämästään, n.3kk-7kk, mutta yhtäkkiä se vaan ei enää onnistunut! Tilanteet muuttuu lapsen kasvaessa, eikä lapsi toimi samalla tavalla lopun ikäänsä jonkun asian opittuaan. Vaikka siis vauva osaa nukahtaa itsekseen, voi tilanne kääntyä vielä moneen kertaan pälaelleen, kuten meillä on käynyt. Sama pätee muissakin asioissa, kuin nukhtamistyylissä.
Juu, kyllä olen tästä tietoinen. Aina voi silti toivoa että homma menee näin mukavasti aina eikä paljon muutu... :) Nyt vaan tosiaan oon iloinen että lopetin sen sylissä hyssyttelyn ajoissa ettei vauva siihen vallan tottunut. Tilanteiden muuttuessa katsotaan sitten taas uudelleen mitä tehdään.
 
Ei kannata opettaa hyssyttelyllä nukahtamiseen
Omat neljä lastani ovat nukkuneet ja nukahtaneet itsekseen jo muutaman viikon ikäisestä, eikä tuota takapakkia ole tullut kenellekkään heistä.
Vanhimmainen 16v ja nuorimmainen 2v... pienenä iltatoimien jälkeen omaan huoneeseen, omaan sänkyyn pusut ja hyvänyön toivotukset jonka jälkeen ovat nukahtaneet itsekseen ilman kummempia ongelmia.
 
liuku.
Lisään vielä omaan kirjoitukseeni, että mä en käy viemässä tyttöä omaan sänkyynsä, sillä jos näin tekisin niin itku tulis varmasti siinä vaiheessa kun lähden kävelemään sängystä pois päin. Meille parasta on ollut, että istun sohvalla (tyttö tietää että jään siihen istumaan enkä lähde mihinkään, välillä saattaa käydä tarkistamassa ennenkuin uni tulee) ja siinä toivotetaan hyvät yöt ja tyttö menee itse sänkyyn.
 
monenlaistatapaa
hmm...kylllä varmasti jokin muu keino vois olla hyvä nukuttamiseen kuin syliin hyssyttely, edes niin että nukahtaa omaan sänkyynsä vaikka olisit sitten vieressä sen ajan.

Meillä esikoinen oppi nukahtamaan itsekseen ihan vauvana olosuhteiden pakosta...mut sit just tossa vähän alle 2v tuli sit jokin "kausi" ja kaikki romuttui kun tietty äidillä vielä oli yksi ainokainen heikko hetki. Sen jälkeen kolmee vuoteen saakka oli erinäisiä nukutustapoja. Siitä kuitenkin pidin kiinni koko ajan että lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä. Aluksi istuin vieressä ja sit siirryin vähän kauemmas ja lopulta pääsin siihen että sadun ja pusujen jälkeen menin pötköttelemään lapsen huoneessa olevalle sohvalle. Jossian vaihees koitin "unikoulua" ja jätin lapsen yksin huoneeseen mutta siitä oli seurauksena niin kamalaa huutoa viikon putkeen enkä sen pidemmälle jaksanut. Palattiin sohvalla makoiluun. Mut sit yhtäkkiä kunnti oli 2,5v ja perheeseen syntyi vauva ja esikoiselle selitettiin että äiti ei voi nyt jäädä huoneeseen niin pitkäksi aikaa niin homma alkas pelata. Nyt siis 3v:na iltasadut, pusut, valot pois ja sit hetken istun vieressä ja menen sit pois. Samoin toimin silloin kun mies iltavuorossa jolloin mulla on vauva mukana.

Pointtini on se että se mitä päätäkin, pitää pysyä päätöksessä ja sietää sitten muutama ilta itkua ja kitinää. Ja omasta kokemuksesta sitten että ne kokeilee ihan jatkuvasti pitääkö samat säännöt edelleen paikkansa, eli aina pitäis kuitenkin jaksaa pitää samoista rutiineista kiinni vaikka joskus tuntuis niin houkuttelevalta nukuttaa viereen. Tän huomattiin sit kun tossa joku aika sitten isä vei esikoisen nukkuun ja jostain syystä esikoinen sai kinuttua iskän siihen sohvalle jäämään ja tämähän nukahti siihen. Heti arvasin että sen jälkeen on pari viikkoa jatkuvaa kitinää että kuka jää hänen kanssan nukkumaan..

Mutta sitten että lapset ei oo koneita ja niillä menee aika lujaa tossa1-3vuotiaana, kaikenlaista kehitystä ja ymmärrys ja mielikuvitus kehittyy joten lapsen pelkojakin pitää ymmärtää.
 
alkup. selkärangaton äiti tässä ;)
Meillä on käytössä pinnasänky. Olen miettinyt, että miten te saatte siinä reunan laidalla roikuttua (te joilla pinnasänky siis on), kun yritätte kammeta lasta nukuma-asentoon.
Meillä siis tulee aivan hätääntynyt huuto, jopa oksennusrefleksin kanssa, jos huomaa, ettei nosteta takaisin syliin. Ollaan kokeiltu rauhoittaa selästä silittelemällä, rauhallisella puheella, ihan vain olemalla läsnä tilanteessa.... Ja huuto vain jatkuu. Ja pinnasängyn laidalla on jokseenkin ahdistavaa roikkua pitkiä aikoja. Käsistä lähtee tunto yms...

Olisiko täällä joku, joka osaisi kertoa,että kuinka monta tuntia on normaalia huudattaa toista unikoulun nimissä... Ja onko jollain kokemusta monta yötä menee.. (joku jolla olisi ollut suht vastaava tilanne?)

Ahistaa jo etukäteen unikoulut, kun huutamiseksihan se menee...

Tää nyt on ihan hakuammuntaa, mutta onko jollain nukutustyyli muuttunut ilman unikouluja (eli lapsi on oppinut uuden tavan) itsestään ajan kanssa tai sänkyä vaihtamalla. (Siis pinnasängystä lastensänkyyn)
 
Minä_myös
Kyllä meitä täällä muitakin selkärangattomia löytyy. Taaperomme on 1 v 5 kk ja sylissä yleensä vaipuu lähes uneen ja sitten viedään sänkyyn. Siis tällainen tyyli tällä hetkellä. On jossain vaiheessa nukahtanut itsekseenkin, mutta sairastelun yhteydessä tapa taas muuttui. Mua tämä tapa ei kauheesti rassaa, joten en ota siitä ressiäkään. Voipi olla, että myöhemmin kaduttaa kauheasti.
 
Meilläkin....
Meillä todella temperamenttinen tyttö, ikää nyt 1v7kk. Ihan alusta asti ollaan tapeltu nukahtamisen ja nukkumisen kanssa; käyty lääkärissä, yritetty nukkumaan yksin ja yhdessä, maidolla, tutilla, unikaverilla, ja ilman kaikkia.. Jokunen sukulainenkin myös yrittänyt, mutta tuloksetta. Vaikeuksia on edelleenkin, joten ymmärrän teitä ihan tasan tarkkaan.

Tällä hetkellä laitetaan tyttö nukkumaan omaan pinnasänkyyn, mutta kun sinne ei yksin suostu jäämään, seistään tai istutaan siinä vieressä kunnes nukahtaa. Aika menee 10-40 min. Heräilee 1-4 kertaa yössä, välillä rauhottuu uudestaan uneen pelkästään halimalla, mutta usein on niitäkin, ettei auta muu kuin ottaa viereen nukkumaan. Muuten joudumme seisomaan tytön huoneessa koko yön, eikä omasta nukkumisesta tule yhtään mitään.

Lapset on siis todella erilaisia. Moni lääkäri on meille korvatulehdus- tms. käynnillä todennut, että tytöllä on luonnetta vaikka muille jakaa ja toivottanut onnea ja jaksamista.. Eli tuskin olemme pelkästään omalla hyssyttelyllä tytön ongelmia aiheuttaneet. Varsinaisia neuvoja en osaa ap:lle antaa, mutta toivotan jaksamista. Toivotaan, että meilläkin vielä joskus nukahdetaan ja nukutaan hyvin..!!
 
liuku.
Mun mielestä unikoulussa 'huudatetaan' (mikä on musta ihan väärä sana, vaikka lapsi itkee, niin ei sitä mun mielestä huudateta, jos ollaan läsnä ja yritetään lohduttaa lasta) niin kauan kun on tarpeen. Meillä oli tälläistä 'huudatusta' silloin kun tuttipullosta luovuttiin, mutta periksi en antanut. Viikon kaks oli huutoa pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja sitten se oli ohi.

Jos siltä tuntuu niin voittehan kokeilla isompaan lastensänkyyn 'muuttamista'. Meillä ainakin se vaikutti jopa minuun itseeni, niin että aloin pitää lastani jotenkin isompana. Meillä tosiaan vältyttiin 'huudatukselta' että saatiin taas nukahtamaan itsekseen jokunen aika sitten, kun huomasin tilaisuuteni tulleen kun sairaana lapsi oli niin väsynyt, että itse suorastaan hakeutui nukkumaan sänkyynsä.

Ainiin meillä rauhoitin lasta lähinnä jutustelemalla silloin kun nukkui vielä pinnasängyssä ja pidettiin jonkin sortin unikouluja, koska en saanut kammettua häntä alas, enkä edes siliteltyä pahemmin (silittely on tapahtunut pinnojen välistä) sillä vääntyili kovin itkiessään.
 
väärä asenne koko hommaan
Moi vaan kaikille!

Hakusanoilla löysin tämän ketjun ja nostan sen takaisin kommentoitavaksi...

Meillä on esikoisen kanssa menny nukutukset alusta saakka jotenkin pieleen. Nyt poika on 2v ja 7kk ja edelleen takutaan saman asian kanssa. Vauvana nukutettiin syliin ja uniongelmia oli alusta saakka mahakipujen vuoksi. Olin myös epävarma äiti, enkä aina tunnistanut oikein väsyä tai kipua tai nälkää....hyssyteltiin ja heijattiin. Poika siirtyi alle kaksi vuotiaana tavalliseen sänkyyn omaan huoneeseen. Joka yö on tullut isän ja äidin väliin joskus kannettuna joskus itse. Herää siis joka yö ja itkee, enkä ole sen vertaa jaksanut, että olisi nukuttanut takaisin omaan sänkyyn. Aluksi yritin, mutta perheeseen syntyi vuosi sitten toinen vauva ja kaikki yöuni piti käyttää nukkumiseen mahdollisimman nopeasti, eli pääsin helpommalla kun kannoin pojan meidän väliin.

Nyt yks vee ja kak vee vekarat nukutetaan samaan aikaan. Tyttö nukahtaa itse pinnikseen, silitykset ja hetken höpöttelyä itsekseen vireystilasta riippuen. Poika veivaa viimeiseen saakka, tuntuu, että pystyy pitämään itseään hereillä jumalattomia aikoja. Olen siis tiedostanut päiväunien pituuden eli emme yritä nukuttaa virkeää lasta. Huoneessa on oltava kunnes uni tulee. Riittää nykyään, että istun tai isä istuu nojatuolissa, mutta huoneesta ei voi poistua, siitä nousee kauhea huuto!! Ollaan myös yritetty huudatusta. Kaksi viikkoa jaksoin joka ilta kuunnella pahimmillaan kaksi tuntia kun poika huusi itsensä uneen, sitten sydän ei enää antanut myöden ja palasimme nukuttamaan.

Pyrkimykseni olisi saada lapsi jäämään itsekseen sänkyynsä nukahtamaan iltasadun ja suukon jälkeen. Yks vee nukkuu samassa huoneessa ja hän tähän kykenee. Onhan noiden muksujen tempperamentit ihan erilaiset ja ymmärrän, että kaikille ei toimi samat jutut. Koen nukuttamisen ahdistavana....voisin tuona aikana puuhata kotihommia, katsoa telkkua, rentoutua, lapsi saisi puolestani vaikka lueskella kirjoja sängyssään kunnes uni tulee....miten kannattaisi toimia?
 
voi herran jestas
en enää jaksa edes lukea koko ketjua, mutta miksi ihmeessä menette mukaan tuohon nukuttamiseen...
ihan käsittämätöntä!
KAIKKI vauvat ja taaperot osaa nukahtaa ja nukkua yksin!
nimim. äiti minäkin
 
ooopppiiii
Kyllähän kaikki lapset saadaan jollain konstin hiljaisiksi. Eri juttu vaan on, haluaako kaikki äidit olla kuuntelematta lastaan.

Meillä on kaksi temperamentiltaan niin erilaista lasta kuin olla voi. Toinen värkkää nukkumisen kanssa viimeiseen saakka, ja juuri kun luulet, että sinne uppoaa, niin eiköhän vielä pikkupiru vähän huutele ;) Ja toisen voi vain ohjata sänkyyn ja huikata ovelta hyvät yöt.

Olemme tuon vaikeamman (näinhän ei saa sanoa, sanotaan sitten vaikka "voimakastahtoisemman") kanssa käyneet lääkärit ja neuvolat ja kaikenmaailman puliveivarit. Ei mitään apuja. Sairaalan unikoulu kolkutteli jo ovella, mutta emme sitten muista perhesyistä sinne voineet mennä. Mutta siellä kun kävimme kesksuteluja, niin vaikeimmat rukkashoidettavat (siis nämä tassuteltavat) saattavat vaatia parinkin viikon osastohoidon ennen kuin kotona pärjätään.

Meillä on muuten monissa asioissa niin, että lapsi vänisee ja kiukkuaa, jos on joku jolle kiukutella. Esim. autossa jos istun takapenkillä lapsen kanssa niin kamala vonkuaminen lyhyelläkin matkalla. Mutta jos olen kuskina, eikä lapsella ketään siinä vieressä (toinen istuin edessä), niin matka menee usein tosi hyvin. Nukuttamisessakin kiukkuaa ehkä enemmän minulle kuin isälle. Äiti vain on niin iso asia: siitä pitäisi eikä kuitenkaan haluaisi päästä irti...
 
että sellasta
Alkuperäinen kirjoittaja ooopppiiii:
Kyllähän kaikki lapset saadaan jollain konstin hiljaisiksi. Eri juttu vaan on, haluaako kaikki äidit olla kuuntelematta lastaan.
Kiitos, juuri näin. Meillä 1,5-v. nukahtaa edelleen tissi suussa ja herää joskus yöllä kerran syömään. Huono tapa, tiedän, mutta lapsi nauttii siitä ja nukahtaa näin viidessä minuutissa, helppo kaikille. Pitäisi opetella jo muuta, tiedän senkin. Olen saamaton asian suhteen enkä halua huudattaa lastani. Rajat on muuten kyllä asetettu eikä lapsi saa aina tahtoaan läpi jne. (usein nimitäin nämä unikouluintoiset alkavat siitä vouhkaamaan).
 
voisitko??
Alkuperäinen kirjoittaja voi herran jestas:
en enää jaksa edes lukea koko ketjua, mutta miksi ihmeessä menette mukaan tuohon nukuttamiseen...
ihan käsittämätöntä!
KAIKKI vauvat ja taaperot osaa nukahtaa ja nukkua yksin!
nimim. äiti minäkin
Maksan sulle vaikka minkä summan, jos tulet opettamaan meidän pojan nukahtamaan yksinään!!?? Anna osoitteesi, niin laitan postia!

 
sattuipa sopivasti
Oi mahtavaa että tämä ketju on juuri nostettu ylös kun meinasin tulla vinkkejä minäkin kyselemään...

Meillä siis poika 1v 11kk ja on tottunut nukahtamaan vain siihen että heijataan rattaissa.
jo vauvvana suostui nukahtamaan vain sinne tai kantoliinaan, eli aina liikkeeseen.
Vinkkejä siis kaipailisin minäkin ja vertaistukea... kaiken laista ollaan yritetty jo vauvva ajasta lähtien mutta kun huuto alkaa jo heti alusta todella paniikin omaisena niin monet asiat ovat jääneet siihen... jos huuto olisi edes joskus ollut aluksi sellaista ns. normaalia niin olisin ehkä paremmin unikouluja jaksanutkin, mutta mutta...

en siis erityisemmin nyt kaipaisi arvostelua vaan hyviä neuvoja ja tukea.

tästä ei nyt varmaan muille ollut apua...
 
taaperotiimi
Eikö kukaan sattunut katsomaan viimeistä "Taaperotiimi"-ohjelmaa telkkarista, jossa juuri 1,5 vuotiasta koulittiin nukahtamaan itsekseen??? Siellä sovellettiin "vetäytymis"-menetelmää eli vanhempi laittaa lapsen hereillä sänkyynsä eikä ota häntä enää syliin kun lapsi alkaa protestoimaan. Vanhempi on silti vieressä ja paijaa lasta eli lapsi ei koe olevansa hylätty. Pikkuhiljaa siirrytään seuraavaan vaiheeseen, että vanhempi ei enää paijaa vaan seisoo/istuu lapsen sängyn vieressä koskematta lapseen. Seuraava vaihe on, että vanhempi ei ole enää ihan sängyn vieressä vaan esim. metrin päässä, sitten kahden metrin jne. jne. Ja lopuksi kun lapsi on tottunut tähän, (huom. ei yhdessä yössä eikä edes yhdessä viikossa!!), vanhempi pääsee siihen vaiheeseen, että vie lapsen sänkyyn, toivottaa hyvät yöt ja voi saman tien poistua huoneesta ja lapsi nukahtaa pian itsekseen. Ohjelmassa käytiin eri vaiheet, myös ne epäonnistuneet, kun äiti ei vastoin hoitajatädin neuvoja jaksanutkaan olla johdonmukainen vaan välillä nosti lasta ylös sängystä ja koko homma piti aloittaa alusta. Lopulta sitkeys, kärsivällisyys ja ennenkaikkea johdonmukaisuus palkitaan!!!
 
voi herran jestas
niin just, meinaan että kun lapsi tottuu (ja tottuu jo yhdellä kerralla) nukuttamiseen, ei yksin nukahtaminen onnistu enää...
siis kun kerran "opetetaan" nukuttamiseen, poispääsy on vaikeaa...
ps. taaperohan ymmärtää jo jotain, voiko taaperollesi yrittää puhua järkeä?
 
väärä asenne koko hommaan...
Kirjoitteluni jälkeen olen jutellut taaperollemme, että nyt nukutuspalvelu loppuu. Poika on siis kohta jo kolme vee, että ymmärtää jo jonkin verran. Moneen kertaan käytiin suullisesti läpi illan rutiinit, mitä tapahtuu minkäkin jälkeen jne. Painotin, että yksin ei jätetä, isi ja äiti ovat ihan lähellä....pikkusiskokin nukkuu samassa huoneess. Eilen illalla tämä toimi kuin rasvattu, sillä päiväunille poika ei suostunut itse itseään nukuttamaan. Tänään mennään vissiin samalla kaavalla, koska pojan huoneesta kuuluu koko ajan kauhea kälätys, vaikka pitäisi olla unta pallossa.... Eikä siinä mitään, jos ei päivällä uni tule niin ok, mutta kun näkeehän se lapsesta jo parin tunnin päästä, että väsy on niin kova, ettei leikeistä ja muusta päivän toiminnasta meinaa tulla mitään, känkkäränkkä tulee kylään. Illalla poika sitten nukahtaa heti sänkyyn mentyään. Parempi kuitenkin tämäkin kuin se hermojen kiristys, mitä nukuttaminen on tähän saakka aiheuttanut. Ehkä poika joskus ymmärtää, että nukkuminen on oikeestaan ihan kivaa hommaa, varsinkin kun sillä välttää kurjan väsymyksen ja ärripurri-illat. Tai sitten ei opi tästä mitään, mutta äiteellä pysyy piuhat paremmin käsissä ja pinnat venyy pidempään:)
 

Yhteistyössä