Taaperon tolkuton mustasukkaisuus vauvasta

[Helmi S]

Alkaa olla keinot vähissä. Vauva on nyt 3 kk, ja taapero pian 2 v, ja tilanne tuntuu pahentuvan taas. Aluksi esikoinen oli alamaissa, muuten ok. Se helpottui välillä ja oli jo lähes normaali oma itsensä. Nyt tilanne on aika paha. Pojalla on aina vaan kurjaa. Mikään ei sitä kiinnosta kuin ehkä hetkellisesti. Mistään ei saa pidempää iloa. Kaikesta kiukuttelee, siis ihan kaikesta. Lisäksi takertuu minuun ihan tosissaan. Olisi sylissä ja halittavana loputtomasti. Jos vauva on sylissä, voi itkeä koko sen ajan. Imetyksen vielä sietää, mutta ei sitä jos vauva on vielä "huvin vuoksi" sylissä. Minä halin ja paijaan ja kehun, mutta mikään ei tunnu riittävän. Muutenkin tuntuu, että kaikkia keinoja on käytetty. Päivittäin yritetään jotain kivaa tekemistä järjestää. Onko tämä enää normaalia? Ja mustasukkaisuudesta johtuvaa? Mietityttää, että voiko tuolla jotain fyysistä vaivaa. Nukkuu myös tosi lyhyet yöunet nykyään, oletan johtuvan tuosta ainakin osittain. Viikon päästä on 2-vuotisneuvola. Muuten veisin varmaan lääkäriin varmuuden vuoksi.

Mitä vielä voi tehdä? En jaksa kohta enää pysyä yhtä tyynenä sen kanssa. Kuinka kauan tällaista pahaa mustasukkaisuutta voi jatkua?

Vauvaan suoraan poika ei mustasukkaisuuttaan kohdista. Ei ole kertaakaan yrittänyt tehdä sille mitään ikävää. Onneksi vauvaa sentään haluaa vaan hyvällä hoitaa.

 

[Gluteus maximus]

Oletko ottanut pojan mukaan kaikkeen touhuun vauvan kanssa. Meidän lapsilla ikäeroa 1v5kk ja heti alusta asti isoveli oli hoitamassa siskoa ja imetyksen ajan luin kirjaa tai poika leikki vieressä lattialla tai sitten maattiin vaan vierekkäin kaikki kolme. Meillä ei ilmennyt yhtään mustasukkaisuutta. Luonne-erot toki vaikuttaa ja temperamentti. Meillä mies otti heti pojan hoiviinsa kun tuli töistä ja touhusivat sitten koko illan kaikkea ja minä keskityin silloin enemmän vauvaan.

 

[Helmi S]

Oletko ottanut pojan mukaan kaikkeen touhuun vauvan kanssa. Meidän lapsilla ikäeroa 1v5kk ja heti alusta asti isoveli oli hoitamassa siskoa ja imetyksen ajan luin kirjaa tai poika leikki vieressä lattialla tai sitten maattiin vaan vierekkäin kaikki kolme. Meillä ei ilmennyt yhtään mustasukkaisuutta. Luonne-erot toki vaikuttaa ja temperamentti. Meillä mies otti heti pojan hoiviinsa kun tuli töistä ja touhusivat sitten koko illan kaikkea ja minä keskityin silloin enemmän vauvaan.

Olen ottanut mahdollisimman paljon. Tuo on aina ollut vaativa tapaus ja äitin poika. Ei mua siis yllättänyt, että tämäkin ottaisi koville, mutta että voi olla NÄIN hankalaa!

Isi ei siis aina kelpaa, mutta isi ottaa sitten vauvan hoidosta enemmän vastuuta töiden jälkeen.

 

[vieras]

En nyt halua säikäyttää, eikä tällaisen palstatekstin perusteella voi paljoa sanoa, mutta esikoisenne kuulostaa ehkä hieman masentuneelta? Varsinkin tuo alamaissa olo mietityttää. Tietysti, jos asioihin reagointitapa ollut ennen vauvan tuloakin tuo, ei ehkä niin...

 

[Gluteus maximus]

meillä mies hoiti jo poikaa vauvana todella paljon, joten kummankin hoiva kelpasi. Nyt poika on enemmän minun perään ja tyttö isän perään, mutta vauvana ja taaperona huolivat kumpikin kummankin.

 

[Rukoilijasirkka]

Kokeile semmosta, että annat sille isommalle muutamia "tärkeitä" ison pojan tehtäviä vauvaan liittyen.

Lapsella on varmaan paikka hakusessa, ei tiedä, mihin kuuluu ja mikä hänen rooli on.

 

[Helmi S]

En nyt halua säikäyttää, eikä tällaisen palstatekstin perusteella voi paljoa sanoa, mutta esikoisenne kuulostaa ehkä hieman masentuneelta? Varsinkin tuo alamaissa olo mietityttää. Tietysti, jos asioihin reagointitapa ollut ennen vauvan tuloakin tuo, ei ehkä niin...

Masentuneelta vaikuttaakin. Jos noin pieni on masentunut, niin miten sitä voi auttaa?

 

[Helmi S]

Kokeile semmosta, että annat sille isommalle muutamia "tärkeitä" ison pojan tehtäviä vauvaan liittyen.

Lapsella on varmaan paikka hakusessa, ei tiedä, mihin kuuluu ja mikä hänen rooli on.

Pitää yrittää keksiä jotain tollaisia. Muutenkin mietin, miten saisin sitä rohkaistua "isommaksi pojaksi". Olen tainnut hyysätä sitä liikaa...

 

[Rukoilijasirkka]

Kokeile semmosta, että annat sille isommalle muutamia "tärkeitä" ison pojan tehtäviä vauvaan liittyen.

Lapsella on varmaan paikka hakusessa, ei tiedä, mihin kuuluu ja mikä hänen rooli on.

Pitää yrittää keksiä jotain tollaisia. Muutenkin mietin, miten saisin sitä rohkaistua "isommaksi pojaksi". Olen tainnut hyysätä sitä liikaa...

Mutta sekin on tietty tärkeetä, että saa olla sylissä, vaikka oliskin iso poika. tietysti aika ei varmaan oikein tahdo riittää, kun molemmat lapset ois koko aika sylissä.

 

[Helmi S]

Oisko jollain jotain linkkejä tms.? MLL:n sivut on luettu.