Taas kysymys unikoulusta!

[Epäilyttää...]

Hei,

Unikoulusta on paljon juttua täällä, mutta en kuitenkaan löydä omaan kysymykseeni vastausta.

Meidän tilanne on sellainen, että tyttö nyt 5kk ja aina vaan yhtä huono nukkumaan. Nukkuu öisinkin max. kahden tunnin pätkiä. Päivärytmit ja -unet kohdallaan. Nukahtaa illalla suhteellisen helposti, mutta heräilee vaan... Syö aina herätessään eli meillä syödään päivin ja öin parin tunnin välein. Lisämaitoa tyttö ei huoli (pullo ei kelpaa), soseita ollaan aloiteltu, mutta ei mitään vaikutusta uniin. Tyttö on myöskin ollut aina huono nukahtamaan eli itsekseen ei nukahda uudelleen eikä kovin helposti muutenkaan. Juntataan, tissitellään joskus heijataan vaunuissa... yöt ovat todella rikkonaisia!

Neuvolassa ollaan puhuttu jo muutaman kuukauden ajan unikoulusta. Terveydenhoitaja toistaa koko ajan, että älä huoli ja puolen vuoden iässä pidetään unikoulu ja kyllä se sitten nukkuu. Minua epäilyttää moinen. Olen ollut jostain syystä siinä uskossa, että unikoulua voidaan pitää vasta kun vauvalla on jo aika pitkät syöttövälit ja halutaan esim. luopua yösyötöstä... Voiko unikoulu toimia meillä jos meillä edelleen syödään/herätään ainakin 5 kertaa yössä. Joskus jopa 10... ???

Muuten arveluttaa koko unikoulu. Kyse olisi siis tassuttelu-unikoulusta. Kun tyttö oli parin kuukauden ikäinen, kokeilimme opettaa omaan sänkyyn nukkumista tassuttelun avulla iltaisin (tämäkin koska neuvolan täti koko ajan vänkäsi, että tottahan tytön pitää jo siihen oppia - meillä nukutusrumba kesti tuolloin useita tunteja). Tassuttelu ei toiminut ollenkaan. Halusimme olla johdonmukaisia ja jatkoimme ja jatkoimme ja jatkoimme ja lopulta tyttö oli valvonut yli 10 tuntia! Eikä nukahtanut. Tuntuu siis siltä, ettei tassuttelu-unikoulukaan meidän tapauksessa voi toimia.

Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Uskaltaako/voiko unikoulua reilun kuukauden päästä lähteä kokeilemaan? En edes osaa kuvitella mitä kokonainen yö voisi olla... haaveilen tällä hetkellä neljän tunnin unipätkästä, mutta eipä ole haaveeni vielä käynyt toteen

 

[tälläisiä tuli mieleen]

Kyllähän teidän jollain konstilla vauva on saatava nukkumaan yönsä paremmin ja ei muuta keinoa taida olla kuin opettaa vauva nukahtamaan myös itse. Luulisin, että puolivuotiaana ei vauva yöllä nälkäänsä herää, jos illalla syö esimerkiksi puuroa. Korkeintaan aamuyöllä antaisin sitten maitoa, jos tuntuu, että nälkäänsä herää. Kannattaa aloittaa siitä, että vähentää noita yösyöttöjä sen mukaan, kun kiinteät lisääntyvät ja siitä sitten yksi yösyöttö kerrallaan pois. Jostainhan se on aloitettava ja kokeiltava. Kannattaa laittaa isä tai joku muu unikoulun alettua heräämään yöllä vauvan kanssa, jotta ei haista maidon hajua sinusta. Ja tärkeätä on myös se, että joku herää vauvan kanssa silloin tällöin, jotta itse saat nukuttua vaikka korvatulpat korvilla tai vaikka menet naapuriin nukkumaan tarvittaessa. Mutta kuitenkin olet lähellä, kun todellinen nälkä vauvalla on.

 

[unikouluilija]

hei!
Meillä aikoinaan pidettiin unikoulu kahteen otteeseen.Ensimmäinen kerta oli just samassa iässä n 6kk ikäisenä, kun poju myös heräili tyyliin viisikin kertaa yössä ja nälkä ei selkeesti ollut. Oli vaan tottunut, että aina kun herää niin saa maitoa. Meillä oli justiinsa tuo tassuttelu unikoulu ja isäkin osallistui, mikä on tosi tärkeää jaksamisen kannalta. Vähensin siis yösyötöt maksimissaan kahteen tolla tavalla.
Unikoulu sujui suht helposti, parina yönä itki suunnilleen puoli tuntia putkeen ja sitten jo sopeutui tilanteeseen. Joka kerta kun heräsi niin annettiin tutti ja siliteltiin uneen. Ja jos oikeen kovasti itki niin otettiin syliin, mutta heti kun rauhoittui niin laskettiin takaisin sänkyyn. Lasta ei siis saa nukuttaa syliin vaan omaan sänkyyn.
Toinen unikoulu samalla konseptilla pidettiin 10kk iässä kun jätettiin kokonaan yösyötöt. Molemmilla kerroilla kyllä huomasin, että poju selkeesti paremmin yöllä rauhoittui kun vain isä meni tassuttelemaan. kuitenkin suht tasapuolisesti tassuteltiin molemmat, pitää vaan olla tiukka ettei sitten lankea antamaan sitä maitoa, jos ja kun vauva vaan itkee.

 

[vauvan rytmi]

Millaista sen sitten pitäisi olla pienen lapsen kanssa?

Olen luullut, että meillä on helpot lapset, kun nätisti nukahtavat tissille parin tunnin välein tankaten. Perhepedissä kainaloon nukahtaen. Kai se ei sitten ole niin. Nykyajan käsitys edes "normaalista" lapsesta tämänkin keskustelun mukaan on se, että vauva nukkuu yhdellä välitankkauksella 8 tuntia.

 

[Edelliselle...]

Millaista sen sitten pitäisi olla pienen lapsen kanssa?

Olen luullut, että meillä on helpot lapset, kun nätisti nukahtavat tissille parin tunnin välein tankaten. Perhepedissä kainaloon nukahtaen. Kai se ei sitten ole niin. Nykyajan käsitys edes "normaalista" lapsesta tämänkin keskustelun mukaan on se, että vauva nukkuu yhdellä välitankkauksella 8 tuntia.

Todellako? Minkäikäisiä vauvasi ovat? Parin tunnin välein yöllä tankkaaminen puolen vuoden iässä... no jaa. Eipä tuossa uskomuksessa ainakaan mitään "nykyaikaista" ole.
Ennenhän syötettiin neljän tunnein välein ja nykyään lapsentahtisesti. Kyllä useimmat puolivuotiaat todellakin nukkuvat yhdellä välitankkauksella jopa 12 tuntia.

 

[niinkö]

Meillä poika 9kk ja edelleen syötän yöllä parin tunnin välein (vaikka syö illalla kaiken puuron mitä annetaan...). Luultavasti yleensä ei ole nälkä, joskus on kyllä. Heräilee usein eikä osaakaan nukahtaa itsekseen, nukkuu kyllä omassa sängyssään, mutta samassa huoneessa. Joskus nukkuu 3 tuntia putkeen, ei joka yö sitäkään. Perhepedissä saattaisi nukkua paremmin, en tiedä, on päätetty pitää omassa sängyssään. Neuvolassa täti sanoi ettei suosittele unikoulua ennen 10kk ikää, lääkäri sanoi ettei suosittele ollenkaan jos vanhemmat vain jaksavat. Kaikki loppuu aikanaan. Joskus joku neljän äiti kirjoitti kivasti, että tulee vielä aika, jolloin eivät herää vaikka pommi jysähtäisi vieressä (teinit) ja kuinka hän jo kaipasi aikaa kun pieni tuhisi vieressä! Itse olenkin asennoitunut niin, että maitoa saa aina kun haluaa kunnes lopetan imetyksen ja sen lopetan sitten kun se tuntuu hyvältä itsestä ja vauvasta. Nyt imetän päivän mittaan kolme kertaa, ruokia vauva syö kaksi ja puuro päälle. Tietysti vauvalle on tärkeää, ettei äiti ole aivan poikki, joten unikoulu on pakko pitää jos itse uupuu. Nukun päivällä vauvan kanssa, minulla on siihen mahdollisuus. En myöskään mene vielä töihin... Toivottavasti ei jouduta unikouluilemaan koskaan! Emmehän me päivälläkään anna lapsen huutaa vaan heti menemme hätiin

 

[Siggeri]

Onko kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Uskaltaako/voiko unikoulua reilun kuukauden päästä lähteä kokeilemaan? En edes osaa kuvitella mitä kokonainen yö voisi olla... haaveilen tällä hetkellä neljän tunnin unipätkästä, mutta eipä ole haaveeni vielä käynyt toteen

Heipähei!

Täällä oli lähes vastaava tilanne. VAuva todellinen tissitakiainen päivin ja öin noin 4 kk:n ikään saakka. Sitten ehkä vähän helpotti. Täysimetyksellä 6-kuukautiseksi. Nukkui äidin kainalossa, heräili 3-5 kertaa yössä.

Pari viikkoa sitten unikoulutettiin tassuttellen. Meilläkin oli suuria epäilyksiä unikoulun sujumisesta. Mutta ei olisi voinut paremmin mennä. Ekana iltana vain pikkaisen narisi vajaan puolen tunnin ajan. Nykyisin nukahtaa itsekseen ilman sen kummempia tassutteluja. Osaa yölläkin nukahtaa unesta havahduttuaan.

Meillä isä on hoitanut alkuillan ja yön mahdolliset älähdykset ja minä jatkan tarvittaessa aamuyöstä. Toisinaan vauva syö aamuyöstä kerran, aina ei sitäkään.

En edes oiekin tiedä, mikä asiassa vaikutti. Ikä kenties. Kiinteitä ei vielä mene niin paljoa että niillä olisi ratkaisevaa vaikutusta yöuniin. Jostain luin, että puolivuotiaan keskushermosto on niin kehittynyt, että sn ikäinen osaa jo nukkua ja omaksua itsekseen nukahtamisen taidon. Toiset vauvathan osaavat nukahtaa itsekseen ihan ilman unikouluakin. Mutta jos vauvalla on "väärä" uniassosiaatio (esim. syli, tissi), minusta on vanhemman tehtävä ohjata uniasiat kohdalleen. Uni on kuitenkin niin tärkeä perustarve. Monta kertaa yössä heräävä lapsi ei välttämättä nuku riittävästi.

Eli kovasti tsemppiä alkuperäiselle. Jos jaksaisit vielä siihen maagiseen puolen vuoden ikään ja sitten vain ennakkoluulottomasti unikouluilemaan. Se ensimmäinen läpi yön nukkuminen on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Toki "takapakkejakin" tulee, mutta se nyt kuuluu vauva-arkeen.

 

[shjy,]

3n äitinä tilanteenne kuullosti minusta ihan normaalille. Vauvasi on vasta 5 kuukautinen!

Unikoulusta: Ikärajanahan ollaan pidetty 6 kk, mutta nykyisin kun kiinteät aloitetaan myöhemmin olen itse pitänyt rajana sitä, että vauva saa jo "täydet" annokset kiinteätä rintamaidon lisäksi. Meillä unikoulut on toteutettu 8-9 kk iässä.

Vauvat valvottaa (usein), se on ikävää, mutta kuitenkin vauvanelämää. Jos kyseessä on esikoinen ja jos olet väsynyt niin nuku päivällä kun vauva nukkuu!

t. tsemppiä toivottava 3 x mamma

 

[3xmamma]

Unkikoulu: Unikoulu on siis sitä kun lapsi alkaa nukkumaan yönsä läpi ilman syömistä. Meidän unikoulutetut lapset nukkuvat edelleen vaihtelevasti, ei se takaa että lapsi ei enää heräisi yöllä. Lapset ovat yksilöllisiä nukkujia kuin aikuisetkin!

Tassuttele: Jotkut lapset eivät siedä silittelyä yörauhoitteluina (meillä tällaisia oli yksi). Keksi silloin joku muu keino joka rauhoittaa lasta, mutta ei syöttäminen tai sängystä nostaminen (muuten kun jos itku alkaa mennä liialliseksi). Meillä tuo keino oli puhuminen. Toiston lapselle pari lausetta mantran tavoin "nuku nyt", "kaikki hyvin, äiti tässä" "hsssss". Pidät siis yöll.ä toiminnat minimissä ja toimit aina saman kaavan mukaan.

Sinuna jatkaisin yösyöttöjä nyt "rauhassa" pienen vauvasi kanssa ja palaisin tähän asiaan noin 3 kk päästä. Uskon, että olet väsynyt, mutta tuo on se pahoin vaihe kun ei ole vielä tottunut uudenlaiseen elämänrytmiin.

Tsemmpiä!

 

[mutsis]

Millaista sen sitten pitäisi olla pienen lapsen kanssa?

Olen luullut, että meillä on helpot lapset, kun nätisti nukahtavat tissille parin tunnin välein tankaten. Perhepedissä kainaloon nukahtaen. Kai se ei sitten ole niin. Nykyajan käsitys edes "normaalista" lapsesta tämänkin keskustelun mukaan on se, että vauva nukkuu yhdellä välitankkauksella 8 tuntia.

Todellako? Minkäikäisiä vauvasi ovat? Parin tunnin välein yöllä tankkaaminen puolen vuoden iässä... no jaa. Eipä tuossa uskomuksessa ainakaan mitään "nykyaikaista" ole.
Ennenhän syötettiin neljän tunnein välein ja nykyään lapsentahtisesti. Kyllä useimmat puolivuotiaat todellakin nukkuvat yhdellä välitankkauksella jopa 12 tuntia.

Minun mielestäni on myös ihan normaalia jos lapsi vielä puolivuotiaana herää yöllä syömään. Mietin myös mitä tarkoitat ennen sanalla, ehkä parikymmentä vuotta taaksepäinkö? Jos ajattelee ennen, esim silloin kun ihminen oli enemmän luonnonlapsi, ennen lääkäreiden aikaa lapsenpäästäjien tienoolla, silloin ihan varmasti imetettiin öisinkin. (Nyt taas tutkimukset alkavat olla tarkempia, kun tutkimusta tehdään imetyksestä ja pienten vauvojen ruokailusta hurjasti verrattuna 80-lukuun)

Toki nykyään on mahdollista jo kolme kuukautiselle tankata puuroa ja kiinteää ja olla ylpeä kun pieni nukkuu nätisti. Mielestäni tässä on vaan olemassa riskejä, joita en ainakaan oman lapseni kohdalla halunnut ottaa. Lapsen havahtuminen hereille on muun muassa yksi luonnon tapa ehkäistä kätkytkuolemia. Äidinmaidon helposti sulavuus (usein syöttäminen) on varmasti terveellisempää pienelle ruuansulatuselimistölle kuin kiinteiden tärkkelys ja muut ylimääräiset ainesosat. Nykypäivänä kaikenlaisen keliakiat, tulehdukselliset suolistosairaudet ja käsittämättömt vatsavaivat ovat todella yleisiä, toivottavasti eivät ole hyvää tarkoittavien äitien avulla saatuja.

Ystäväpiirissäni on todella paljon alle vuoden ikäisiä lapsia ja olemme todenneet yhdessä sen, että mielestämme (tai meidän lapsiimme) ruokailu ei vaikuta yöuniin. Ikäkausittain uudet motoriset taidot pätkivät unta ja sekoittavat jo löytyneen rytmin noin 6 kk ja 8kk teinoilla, riippuen siitä milloin lapsi taitoja oppii. Vaikka mitä tankkaisi, ei uni rauhoitu, koska vauva opiskelee myös öisin.

Eri asia on nukahtamisen oppiminen. ELI NUKKUMINEN JA NUKAHTAMINEN kannattaisi erottaa toisistaan. Meillä yöt rauhoittuivat kun vauva oppi unikoulussa nukahtamaan itsekseen. Näin hän kyllä edelleen heräilee, mutta nukahtaa hetken kukkumisen jälkeen uudelleen. Ruokailut ovat aivan samanlaisia, eli niillä ei ole ollut vaikutusta.

Seuraavalle vielä kommenttina, meillä unikoulu ei ollut huudattamista, nykyän se harvoin sitä on. Lähinnä se oli uusiin rutiineihin totuttelua, eli vähän kun potalle opettelua, eihän sekään ole julmaa vaipan riistämistä ja yksin potalle pakottamista. Ei myöskään omaan sänkyyn opettelu. Jossain vaiheessa vauva on tarpeeksi kypsä siirtyäkseen seuraavaan vaiheeseen. Perhepedissä nukuimme sitä ennen ja sen puolesta puhun kyllä todella lämpimästi.

 

[unta palloon]

Juu, tottahan on normaalia, että puolivuotiaskin heräilee vielä syömään yöllä mutta kyllä siinä on suuri ero onko heräilyjä yössä 6 kertaa vai 2 kertaa. Väitän, että puolen vuoden iässä suurin osa yösyönnistä on vain tapaa. Vauva on oppinut siihen, että hän saa tissiä saman tien kun inahtaa. Eihän siinä mitään jos itse jaksaa. Antaa mennä vaikka 3-vuotiaaksi, mutta kuten esim. ap:n, ja monen muun kohdalla, univelka ja uupuminen alkaa olla todellista. Silloin on ns. turhat syötöt hyvä saada karsittua pois ihan oman jaksamisen takia.

Täällä on moni myös jeesustellut sillä, että kuinka pikkuvauva-aika on niin lyhyt ja lässyn lää. Juu onhan se, mutta siinä vaiheessa kun itse alkaa olla jatkuvan heräilyn vuoksi ihan toimintakyvytön, niin ei se kuulkaa kovin lyhyeltä ajalta tunnu. Senpä vuoksi on hyvä, että löytyy ohjeita ja neuvoja siihen miten lapsi saadaan nukkumaan paremmin, jotta itsekin pystyy nukkumaan paremmin. Jos teillä toimii se, että imetätte lukuisia kertoja yössä perhepedissä vauva kainalossa niin tosi hyvä teille. Mutta kun ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät kestä jatkuvaa univajetta ja ovat muutenkin huonompia nukkumaan. Silloin koko perheen hyväksi on se, että vauvan unikoulun myötä myös koko perhe nukkuu paremmin.

 

[Bubu]

Toivottavasti ei jouduta unikouluilemaan koskaan! Emmehän me päivälläkään anna lapsen huutaa vaan heti menemme hätiin

Nykyään ei enää huudatusunikouluja pidetä vaan puhutaan tassuttelusta. Siinä lasta ei jätetä itkemään vaan eleettömästi ja vakaalla kosketuksella rauhoitetaan vauva.

 

[Anneli]

Kyllä jos lapsi hamuaa rintaruokintaa ilman että edellisestä kerrasta on vähintään se 8 tuntia, niin kyseessä on jo jonkinlainen varhainen ADHD- tai aspergerin oire. Hankalaksi tilanteen tekee vaan se, että lääkärit eivät tuon ikäistä suostu diagnosoimaan, vaikka merkit on ihan selvät, eivätkä määrää helposti lääkitystä, vaikka diagnoosi tulisikin. Tämmöstä tämä on. Suomalainen lääketiede on vielä niin sanotusti lapsen kengissä. Tosin hankalan ja diagnooseja panttaavan lääkärin kohdalla huomaa usein, että hänellä on itsellään jonkinasteinen narsistinen häiriö. Jostain syystä lääkärit on sellainen ammattikunta, että siihen hakeutuu narsisteja.

 

[€$@]

Kyllä jos lapsi hamuaa rintaruokintaa ilman että edellisestä kerrasta on vähintään se 8 tuntia, niin kyseessä on jo jonkinlainen varhainen ADHD- tai aspergerin oire. Hankalaksi tilanteen tekee vaan se, että lääkärit eivät tuon ikäistä suostu diagnosoimaan, vaikka merkit on ihan selvät, eivätkä määrää helposti lääkitystä, vaikka diagnoosi tulisikin. Tämmöstä tämä on. Suomalainen lääketiede on vielä niin sanotusti lapsen kengissä. Tosin hankalan ja diagnooseja panttaavan lääkärin kohdalla huomaa usein, että hänellä on itsellään jonkinasteinen narsistinen häiriö. Jostain syystä lääkärit on sellainen ammattikunta, että siihen hakeutuu narsisteja.

En ymmärrä tuota Annelin viestiä ollenkaan. Oma esikoispoikani (nyt jo murrosikäinen) ei taatusti kärsi mistään neurologisista häiriöistä, mutta hän oli vain omaksunut sellaisen tavan, että hän nukkui yöunensa lyhyissä pätkissä ja jos esim. tutti putosi, niin heti olisi pitänyt olla nostamassa. Meillä tehtiin niin, että 6 kk:n iässä sitten pidettiin radikaali unikoulu (huudatus-) ja se poisti yösyönnit kokonaan. Ekana yönä huusi reilut 2 tuntia ja toisena yönä vartin, mutta sen jälkeen ongelma oli poissa. Sitä ennen oli herännyt jopa 15 kertaa yössä. Osalle huudatusunikoulu on aivan kamala asia, mutta meille jaksamisen kannalta se oli ainoa vaihtoehto. Sillä tavoin alkoi itsekin jaksaa, koska sitä oli jo totaalisen uupumuksen rajamailla.

Tassuttelusta ei ole kokemusta, koska nuorempi lapsi opetettiin nukahtamaan itsekseen ja oltiin otettu opiksi esikoisen tapauksesta. Hänen kohdallaan yösyötöt jäivät pois joskus 7-8 kk:n iässä.

 

[---neito----]

Olisko kellään vinkkiä miten 9,5 kuukautta vanhan pojan saisi rauhoittumaan öisin? Meillä heräillään 15 minuutin - 2 tunnin välein huutamaan kurkku suoraan ja rauhoittuu vain kun ottaa syliin ja kävelee tai keinuttelee kaverin takaisin uneeen ja välillä huutaa sylissäkin kaksi tuntia putkeen yöllä. Poikaa ei saa rauhoiteltua silittelemällä, huutaa vain kahta kovempaa. Pyrimme olemaan yöllä mahdollisimman hissukseen. Mies sekä minä ollaan ihan poikki. Poika havahtuu huutamaan yöstä riippuen 5 - 15 kertaa huutamaan. Päivä rytmit ovat meillä kohdallaan. Syödään aina samaan aikaan ja päiväunet ovat samaan aikaan, nukkumaan samaan aikaan jne. Illalla poika nukahtaa välillä itsekseen omaan sänkyyn ja välillä syliin, kun on jo illalla huuto päällä. Yöhön ei ole mitään eroa sillä, että nukahtaako itsekseen vai syliin, yhtä kehnoja kummallakin tavalla. Poika nukkuu samassa huoneessa kuin me, mutta pinnasänky on metrin päässä sänkymme jalkopäästä. Aikaisemmin pinnasänky oli minun vieressä, mutta yöt olivat samanlaisia, poikaa ei saa nukkumaan paremmin vaikka ottaisi viereen. Öisin meillä ei enää syödä, vaikka poika syö päivisin ihan hemmetin kehnosti, vain muutaman lusikallisen sosetta ja hirveät määrät maitoa. Välillä ruokaa meni huomattavasti enemmän.

Pojalle on tullut kyllä viime viikkoina neljä ylähammasta ja liikkuminen on pojan lempipuuhaa. Iloisimmillaan hän on seisoessaan ja kontatessaan. Voiko nämä olla syyt järkyttäviin öihin vai joku muu syy? Miten pojan saisi rauhoittumaan nukkumaan? Olemme ihan poikki miehen kanssa, minä sentään voin ottaa päiväunia pojan kanssa, mutta mies ei kun on töissä. Meidän asunnossa ei pääse karkuun tuota pojan huutoa, siihen herää vaikka olisi eri huoneessa...

 

[2kids]

Olisko kellään vinkkiä miten 9,5 kuukautta vanhan pojan saisi rauhoittumaan öisin? Meillä heräillään 15 minuutin - 2 tunnin välein huutamaan kurkku suoraan ja rauhoittuu vain kun ottaa syliin ja kävelee tai keinuttelee kaverin takaisin uneeen ja välillä huutaa sylissäkin kaksi tuntia putkeen yöllä. Poikaa ei saa rauhoiteltua silittelemällä, huutaa vain kahta kovempaa. Pyrimme olemaan yöllä mahdollisimman hissukseen. Mies sekä minä ollaan ihan poikki. Poika havahtuu huutamaan yöstä riippuen 5 - 15 kertaa huutamaan. Päivä rytmit ovat meillä kohdallaan. Syödään aina samaan aikaan ja päiväunet ovat samaan aikaan, nukkumaan samaan aikaan jne. Illalla poika nukahtaa välillä itsekseen omaan sänkyyn ja välillä syliin, kun on jo illalla huuto päällä. Yöhön ei ole mitään eroa sillä, että nukahtaako itsekseen vai syliin, yhtä kehnoja kummallakin tavalla. Poika nukkuu samassa huoneessa kuin me, mutta pinnasänky on metrin päässä sänkymme jalkopäästä. Aikaisemmin pinnasänky oli minun vieressä, mutta yöt olivat samanlaisia, poikaa ei saa nukkumaan paremmin vaikka ottaisi viereen. Öisin meillä ei enää syödä, vaikka poika syö päivisin ihan hemmetin kehnosti, vain muutaman lusikallisen sosetta ja hirveät määrät maitoa. Välillä ruokaa meni huomattavasti enemmän.

Pojalle on tullut kyllä viime viikkoina neljä ylähammasta ja liikkuminen on pojan lempipuuhaa. Iloisimmillaan hän on seisoessaan ja kontatessaan. Voiko nämä olla syyt järkyttäviin öihin vai joku muu syy? Miten pojan saisi rauhoittumaan nukkumaan? Olemme ihan poikki miehen kanssa, minä sentään voin ottaa päiväunia pojan kanssa, mutta mies ei kun on töissä. Meidän asunnossa ei pääse karkuun tuota pojan huutoa, siihen herää vaikka olisi eri huoneessa...

Kuulostaa aika järkyttävältä... Sympatiat teille!
Sinuna soittaisin neuvolaan ja pyytäisin unikouluneuvoja, jos vaikka osaisivat laittaa sinut eteenpäin jollekin taholle. Lapsenne on kuitenkin jo aika "vanha", siis ei mikään vastasyntynyt vaan melkein vuoden ikäinen.
Soita siis heti huomenna! Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo nukkua edes muutama pitempi jakso yössä ihan rauhaisasti.
Jos teillä on asunnossa "ylimääräinen" huone niin omaan huoneeseen siirtäminen on monien lapsia rauhoittanut.

 

[Helmi09]

Löysin aika hyvän jutun Bebesin asiakaslehdestä (2/2009), tässä muutama näkökohta tiivistettynä:

Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa.

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.

Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.

Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

 

[Helmi09]

http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/uni.htm

Pienten lasten univalverytmi on vielä vakiintumaton ja erilaiset unen häiriöt ovat hyvin tavallisia.

Toisaalta pienten lasten unihäiriöistä puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että hyvin harvoin on todella kyse nimenomaan lapsen nukkumisvaikeudesta, vaan useimmiten ongelman taustalla on se, että vauvan univalverytmi sotkee muun perheen elämänrytmin ja haittaa muiden perheenjäsenten nukkumista. Myös kulttuuritekijät vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälaiset asiat koetaan ongelmiksi. Toisaalta joskus vanhemmilla saattaa olla myös virheellisiä käsityksiä siitä, kuinka vauvan tulisi nukkua ollakseen normaali.

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

 

[Helmi09]

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.

YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

[Meilläkin oli yökukkuja]

Pidimme tassuttelu-unikoulun ja rinnasta vierottamisen vauvallemme 9 kk iässä. Sitä ennen vauva nukkui 2 h pätkissä, aamuyön tunnin pätkissä... Eli hyvä, jos sain yhden 2 h yhtäjaksoisen unijakson!

Syömiset eivät vaikuttaneet asiaan mitenkään. 9 kk iässä söi tosin jo kiinteät ruoat, joten senkin vuoksi yömaidosta saattoi vieroittaa. Arvelin, että meillä ei tassuttelu tehoa kun ei tuntunut rauhoittuvan ilman maitoa kun joskus kokeilin saada jatkamaan unia kun oli herännyt vain vajaan tunnn päästä edellisestä herätyksestä. Olin myös varautunut pitkiin raivoamisiin yöllä. Menin toiseen huoneeseen nukkumaan ja isä hoiti tassuttelun. Meillä toimi silittely tai pepusta taputtaminen sen aikaa että rauhoittui, sitten isä lopetti silittämisen / taputtamisen niin, että vauva nukahti itsekseen. Tutti taisi olla käytössä. Vauva heräili ekana yönä tosi usein, mutta rauhoittui yllättävän nopeasti. Aamuyöstä minä jatkoin, kun isä oli aivan uupunut.

Seuraavana päivänä heräili päiväunilta koko ajan. Kuulemma tarkasteli, että ovatko uudet säännöt voimassa myös päiväunilla. Toisena yönä heräili edelleen paljon, mutta vähemmän kuin ekana. Kolmantena yönä heräili jo vähemmän, seuraavana yönä taas vähemmän. Pääsimme siihen, että nukkui klo 5 asti heräämättä, sitten jatkoi unta vielä 1,5-2h. Eli helpotti paljon!

Vauva heräili kerran-kaksi yössä yli yksivuotiaaksi, välillä nukkui täysiä öitä. Reilun vuoden iässä alkoi nukkua säännöllisesti täysiä yöunia. Nyt kun on taaperoiässä, olen huomannut, että ulkoilun määrä vaikuttaa nukahtamisen nopeuteen illalla. Hoidossa ulkoilevat paljon, päivällisen jälkeen käymme vielä vähän ulkoilemassa. Iltaisin helposti nukahtaminen on ollut kausittaista, eli jossain vaiheessa saatiin jo nukahtamaan nopeasti ja nukahti itsekseen kun lauloimme tuutulaulua esim. viereisestä huoneesta, mutta sitten taas tuli kausia, että sängyn vierestä ei saanut poistua mihinkään. Mutta kyllä vielä 5 kk:n iässä piti pitkään nukuttaa...

Jaksamisia ap:lle!