Hae Anna.fi-sivustolta

Taas yksi valittava äitipuoli

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä nynnerö, 31.05.2007.

  1. nynnerö Vierailija

    Asun mieheini ja hänen 16-vuotiaan tyttärensä kanssa. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. Ongelmanani on se, että en tiedä mikä rooli minulla on uusperheessämme. Miehen mielestä tytön ei tarvitse tehdä kotitöitä, koska hänenkään ei tarvinnut lapsena. Minua ärsyttää asia ja olen puhunut siitä miehelle. Mihen mielestä työtön kasvatus ei kuulu minulle. Minua arsyttää tilanteessa se, että minusta tuntuu, että olen kuin tytön palvelija. Miehen mielestä on tärkeää, että tyttö on onnellinen ja saa tehdä mitä haluaa.
    Minusta tällä palstalla AINA haukutaan äitipuolia ja puolustetaan lapsipuolia. Entäs kun äitipuoli on tällainen onneton nynnerö, joka yrittä vaan kiltisti kestää ja on itse onneton. Lapsipuoli mellastaa kodissa miten tahtoo (telkkari aina auki, tiskit pitkin pöytiä, ovien paiskomista, roskaruuan rajoittamatonta ahmintaa) ja mitään en asialle voi.
    Lasken päiviä siihen kun lapsipuoli lopettaa koulunsa ja toivottavasti muuttaa omilleen. Voi olla, että ehkä kestän siihen saakka. Kaipaan jo nyt omaa kotia, missä voisin olla rauhassa ja elää omalla tavallani.
     
  2. Minäkö? Vierailija

    Olisin voinut kirjoittaa ihan saman virren, paitsi että se nuori on poika.
    Minullakaan ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia tässä perheessä.
    Kun mies ei ole kotona, hiiviskelen anteeksipyynnellen nurkissa ja teen itsekseni kotitöitä, kun kotihirviö valtaa kavereineen koko talon.

    Mihinkään kotitöihin ei osallistu, kavereineen kyllä osaa ranskiksia yms. tehdä, mutta ei puhettakaan, että kysyisi haluaisimmeko me syödä. Pääsääntöisesti minä teen ruuat ja syö niitä jos on mieleisiä. Jos ei ole, hakee itse jotain roskaruokaa, vaikka ylikiloja on nytkin ihan riittämiin.

    Tilanne on aiheuttanut sen, että kun lähden töistä kotiin autolla, itken suunnilleen joka päivä ja suren, että minulla ei ole enää omaa kotia mihin mennä latautumaan. Miten olen voinut tehdä tämän itselleni ja päätyä tällaiseen tilanteeseen?

    Olen niin masentunut, että eihän minulla ole kohta voimia olla äiti edes omille lapsilleni. Heidän seurassaan kuitenkin saan aina voimia ja uskoa huomiseen.
    Heitä en tietenkään rasita kertomalla, miten minulla oikeasti menee.

    Sen tiedän, että tälle nuorelle en voi mitään. Hän on mitä on ja toimii vanhempiensa pelisäännöillä. Voin joko olla välittämättä tai poistua kuvioista. Viimeksi mainittu on aina vain lähempänä.
     
  3. En voi kuin ihmetellä, mikä saa teidät, aikuiset naiset sietämään tuollaista kohtelua? Miehenne väheksyy teitä siinä kuin se nuorikin, kun kerran tuolla tavalla suhtautuu perheen hierarkiassa - te olette lauman alimmaisia!

    Ehdotan, että hankitte sen oman asunnon, muutatte pois. Mies miettiköön sitten, mitä tekee. Nykymenolla hän haluaa ilmeisestikin kasvattaa lapsistaan loisia ja luusereita, toisia ihmisiä halveksivia itsekkäitä uusavuttomia. On heillä tässä maailmassa opettelemista, kun pitäisi alkaa huolehtia itsestään ja asioistaan.

    Tällä aikuisen järjelläni en antaisi kohdella itseäni noin väheksyen kuin teitä kohdellaan. Ratkaisisin asian jättämällä porukan selviämään yksikseen.
     
  4. nynnerö Vierailija

    Hei Minäkö?! Haluaisitko vaihtaa ajatuksia henkilökohtaisesti sähköpostin välityksellä kun kerran olemme kohtalotovereita? Osoitteeni on alicey@netti.fi
     
  5. muita Vierailija

    Sinulla on täysin väärä asenne ja luulo roolistasi. Millä oikeudella kuvittelet että sinulla on oikeus määrätä tyttö kotitöihin. Itselläni on 17 vuotias tyttö joka tekee täyttä päivää lukiossa ja sen jälkeen kotitehtävät koulutyöstä. menee nukkumaan klo 22-23, koska koulutehtävät vaativat aikaa. Ei tulisi mieleenikään rasittaa häntä kaiken lisäksi kotitöillä. Jos joku ulkopuolinen tulisi komentelemaan tyttöäni niin antaisin kyseiselle henkilölle kovan potkun persauksiin. vaikeimmassa tapauksessa tällainen henkilö lentäisi ulos kodistani kuin leppäkeihäs. Haloo.. jotain rajaa myös aikuisen ihmisen käytökselle pitäisi olla. Et varmaan ymmärrä edes hävetä.
     
  6. kääkkänä Vierailija

    Samanmoisen lähdön sinä saisit minulta mielipiteinesi.
     
  7. oikeudella Vierailija

    Millä oikeudella joku perheeseen saapuva naispuolinen henkilö kuvittelee että voi alkaa määräilemään tyttöä kotitöihin. Asia on isän ja tytön. En minäkään tykkäisi jos minua alkaisi komentelemaan joku ihminen.. olisipa kyseessä kuka tahansa. Mieti että tyttö on 16 vuotias. ei häntä enää voi alkaa kasvattamaan varsinkaan jos tyttö ei itse suostu. Jos sinua ei tytön olemassaólo ja käytös miellytä niin muuta ihmeessä pois. Tämä on minun neuvo,, enkä tarkoita sinulle muuta kuin hyvää. Voittehan sitten muutaman vuoden päästä muuttaa samankaton alle kun tilanne on rauhoittunut.
     
  8. nynnerö Vierailija

    Täytyy myötää, että taidatte olla oikeassa: ehkä minun on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja sietää jatkossakin sitä, että yksi porukassa odottaa, että palvelu pelaa jatkossakin.
    Siitä pitääkö lasten osallistua kotitöihin jo pienestä pitäen saanen olla eri mieltä jatkossakin. Siitä kun lapsi huomaa osaavansa tehdä oikeita hyödyllisiä töitä ei voi olla kun positiivisia vaikutuksia hänen itseluottamukselleen. Lapsi tuntee olevansa tasavertainen perheen jäsen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Kaikkien perheenjäsenten elämä on miellyttävämpää kun epämiellyttävätkin tehtävät jaetaan.Tavoittena on siis se, että kodista tulisi jokaisen perheenjäsen koti tasapuolisesti. Äitipuoli ei ole ulkopuolinen vaan tasavertainen jäsen perheessä ja koti on yhteinen. Turha siis puhua että: "ulkopuolinen tulee suurinpiirten kadulta ja komentaa pikku prinsessaani". 16- vuotias on käytännössä aikuinen ja osaa imuroida ja laittaa tiskit koneeseen ja hoitaa pyykinpesua, jos vaan haluaa. Käytännössä asunnossa asuisi kolme tasaveroista henkilöä, jotka kukin tekevät oman osansa, jotta elämä sujuisi miellyttävästi. Tämä on siis ihanne.


    Katsokaapa asiaa myös toisesta näkövinkkelistä eli perheeseen muuttajan näkökulmasta: ei ole helppoa jättää omaa rauhallista kotia ja muuttaa toisten kotiin. Tajuatte varmaan, että ei kukaan pelkästään omasta päähänpistostaan tee mitään niin idioottimaista. Kyllä asiaa mietittiin yhdessä ja harkittiin. Käytäntö ei sitten kuitenkaan ole sitä mitä ajateltiin. Otin riskin tieten tahtoen joten en voi syyttää kuin itseäni. Välillä risoo, mutta eiköhän se siitä ja ymmärrän, että on minullakin opittavaa.
     
  9. milloin sitten Vierailija

    ja missä lapsi opetaan ottamaan vastuu asioista, jos ei kotona?

    Ei kenenkään koulupäivät ole niin raskaita, etteikö voisi joskus roskapussia viedä tai osallistua normaaliin siivoukseen. Olen minäkin kasvattanut kaksi lasta akateemisiksi aikuisiksi ja silti ovat ehtineet osallistua perheen elämään ja töihin.

    Karhunpalveluksen teette lapsillenne hemmottelemalla, lihottamalla ja passaamalla heidät sänkyyn.

    Kotiin tuleva nainen voi toivoa joitain pelisääntöjä ja käytöstä muiltakin, myös nuorelta. Ei kai hänkään muuta ilmaiseksi kotiapulaiseksi ja sylkykupiksi sinne?
     
  10. äiti 70 Vierailija

    Yksi lapsistani asuu isänsä ja hänen uuden vaimon kanssa, samankaltaisia ongelmia alkoi tulemaan lapseni kanssa. Minulla on hyvät välit lapseni äitipuolen kanssa ja olen antanut hänelle täydet "valtuudet" kasvattaa lastani... vaadin omilta lapsiltani hyvää käytöstä, kotitöiden tekemistä, koulunkäynnistä huolehtimista jne...
    enkä halua, että hän pompottelee äitipuoltaan tai käyttäytyy muutenkaan sopimattomasti häntä kohtaan, sitä en hyväksy.

     
  11. uusiolapsi Vierailija

    Tässä kommentti vielä minulta. Olen uusioperheen kasvatti, eli asuin isäni ja hänen uuden vaimon luona. Jouduimme kummatkin tekemään siskon kanssa kotitöitä vaikka kävimmekin koulua. Ja äitipuolemme osallistui kasvatukseemme. Jos isä ei ollut kotona luvan esimerkiksi kavereiden kotiin tuomiseen sai äitipuolelta. Eikä se tuntunut epäoikeudenmukaiselta, päinvastoin, hän oli paikalla oleva aikuinen joka päätti asioista. Ja kyllä päätökset tehtiin aina meidän parhaaksemme!
    Tuntuu oudolta edes lukea nynnerön ja minäkön kokemuksia uusperheestä! Ettehän te ole perhe! Te olette ilmaisia piikoja miehen ja hänen lapsensa taloudessa!!!!
     
  12. Hei - tässäkotityöasiassa on erilaisia näkemyksiä. Itse en ole tehnyt kotitöitä nuorena enkä myöskään teetä niitä lapsillani. Se on oma valintani ja voin perustella sitä samaan tapaan kuin yllä kirjoittanut äiti. Minulle pedattiin hyvä opiskelurauha, josta seurasikin mahdollisuus paneutua itselleni rakkaaseen alaan. Sittemmin olen ostanut paljon kodinhoitopalveluja. Minun lahjoillani tuskin olisi tullut opiskeltua tai tehtyä uraa, jos olisi pitänyt vastata taloudesta.

    Tiedän, että monet lahjakkaat ja menestyneet ihmiset ovat tottuneita kotitöiden tekijöitä ja arvostavat niiden tuomaa organisointikykyä, itsenäisyyttä ja elämänymmärrystä. Kunnioitan tätä. Itse en silti elä niin. Kaikkien ei tarvitse.

    Älkää ottako henkilökohtaisena loukkauksena sitä, jos jonkun suhtautuminen kotitöihin on tyystin toinen. Pankaa heidät vaikka maksamaan osuudesta (tässä siis kysymys on miehestä, ei hänen lapsistaan).

    Kotityöt voivat herättää aivan hillittömiä tunteita, välttäkää tulkitsemasta suurpiirteisyyttä niissä teitä kohtaan tunnetuksi halveksunnaksi. Ymmärrän, että asia helposti tuntuu siltä. Luultavimmin se kuitenkin on vain erialinen elämäntapa.
     
  13. tiivistäen:

    isälle ja lapselle pakottaminen kotitöihin on osoitus halveksunnasta heitä kohtaan

    äitipuolelle se, ettei muita pakoteta, on osoitus halveksunnasta häntä kohtaan

    asia olisi helppo ratkaista, jos molemmat ymmärtäisivät toisiaan, silloin isä kiirehtisi ostamaan vaimolleen tarvittavat palvelut ja äitipuoli kiirehtisi ottamaan sovinnon eleen vastaan

    kukaan tässä kuviossa ei voi muuttaa toistaan, tästä lähtee ratkaisu
     
  14. Elämässä on paljon helpompaa, kun on oppinut arjen kuviot. Minusta kotitöihin osallistuminen on osa kasvatusta vastuun kantamiseen. Se on yksi koko elämän tärkeimmistä kantavista voimista. Siitä on hyötyä koko elämäsi, myös siinä tulevassa parisuhteessa.

    Tässä kun on katsellut paria nuorta paria, jotka ovat yrittäneet päästä tasapainoon parisuhteessan, on nähnyt konkreettisesti, mitä noiden arkitaitojen puuttuminen tarkoittaa. Se tarkoittaa jatkuvaa kinaa siitä, kuka tekee mitäkin ja sotkuista huushollia sekä lopulta sen siistimmän puoliskon oven sulkemista viimeisen kerran. Kaikilla kun ei tule koskaan olemaan varaa ostaa siivous/kotipalveluita jatkuvasti.

    Surullista on katsella nuorta naista haisevassa huushollissa ja hänen pilalle pestyjä vaatteitaan mytyissä pitkin kämppää, sillä kodiksi sellaista läävää ei voi nimittää.
     
  15. Tiimitekijä Vierailija

    Kotitöiden yhdessä tekeminen kehittää tiimityötaitoja, jotka ovat välttämättömiä lähes kaikissa ammateissa. Sen lisäksi se antaa varmuutta siitä, että selviää arkielämästään.

    En tarkoita kotitöillä tuntikausia kestävää hysteeristä puunausta joka päivä, vaan perussiisteyden ylläpitoa, ruuanlaittoa, pyykinhuoltoa. Yhdessä tehtynä nämä eivät vie päivittäin kovinkaan pitkää aikaa, kokemuksesta arvioisin n. 15-20 min. henkeä kohti. Se aika löytyy aina.

    Muistan sekä lapsuudenkodistani että sitten omasta kodistani, miten oli kotoisaa ja mukavaa puuhailla yhdessä, laitella ruokia, maistella, jutella siinä samalla päivän tapahtumista, nauraa ja iloita yhdessä olosta. Miten tämä voisi haitata opiskelua tai uran luomista? Luulen, että päinvastoin siitä saa voimia taas aherrukseen.

    Sen lisäksi ruoka- ja ravintotietous ovat yleissivistystä. Jonkinlainen oma kokemus auttaa siellä korkeammillakin paikoilla, laajentaa keskustelunaiheita asiakas- ja pr-tilaisuuksissa. Tänä päivänähän kokkaus on erittäin muodikastakin.

     
  16. Tämä kaikki on totta. Mutta olen elävä todiste siitä, että ilmankin tätä koulimista voi elää onnellisena ja olla jopa tiimityötaitoinen ;)

    Alkuperäistä kirjoittaa ei tässä satuttanut se, että lapsi jää vaille yleissivistystä vaan se, että hän kokee joutuvansa tekemään liikaa. Tämä puhe tiimitaidoista, yleissivistyksestä ja arjen hallinnasta on loukkaantumista seuraavaa järkeilyä, jossa loukkaantumiselle haetaan objektiivista selitystä.

    Silti tässä tapauksessa äitipuoli olisi loukkaantunut, vaikka lapsi olisi partionjohtaja, sen kokkikerhon vetäjä ja suorittanut sudenpentujen arjenhallinnan korkeimmin arvosanoin.

    Tiedän perheitä, jossa se, ettei joku osallistu kotitöihin, on osoitus ihan hirveästä ongelmasta ja halveksunnasta niitä kohtaan, jotka kotitöitä arvostavat ja harrastavat. Näin ei ole. Ihmiset voivat suhtautua kotitöihin kuin välttämättömään pahaan, josta esim. nuoret tai raskasta työtä tekevät voidaan vapauttaa ja korvata puuttuva panos ostopalveluilla.

    Ei ole kyse siitä, kumpi on parempi, oikeampi, demokraattisempi, kestävämmän kehityksen mukainen tapa ajatella. On kyse siitä, että asiaan voidaan suhtautua kahdella tavalla, ainakin.

    Siksi ei kannata demonisoida tässä isää ja tytärtä - eikä äitiä tai äitipuoltakaan. Jos ihmisillä on halua olla toisilleen hyviä, tällaiset asiat voidaan ratkaista. Mutta ensin on saatava ärtymys pois.
     
  17. äitipuoli33 Vierailija

    Kuinka onnellinen olenkaan siitä, että mieheni on ex-vaimonsa kanssa osannut kasvattaa lapsensa kunnolla. Jos lapsia ei olisi kasvatettu, en olisi ikinä suostunut muuttamaan miehen ja lasten kanssa saman katon alle. Olen kiitollinen myös siitä, että mies on osannut osoittaa lapsille minun olevan se perheen toinen aikuinen, jota on toteltava vaikken heidän äitinsä olekaan.
     
  18. Tiimitekijä Vierailija

    Mutta kerropa *toista ei voi muuttaa* millä oikeudella joku perheessä olettaa voivansa elää jatkuvasti ilmaisessa täysihoidossa? Mikä on äitipuolen tai edes äidin/isän motiivi palvella joku kädetön ja jalaton sänkyyn? Rakkaus? Melko yksipuolista siinä tapauksessa.

    Miten joku kehtaa antaa toisten tehdä kaiken itsensä eteen tekemättä itse mitään?
    Onko tämä joku 'Kiinan keisari - syndrooma'? Miksi tällainen ihminen ylentää itsensä niin korkealle, että voi loputtomasti VAIN ottaa vastaan antamatta mitään?

    Sinä ehkä sokeasti elät onnellisena, mutta miten on lähipiirisi laita? Ehkä et näe kaikkea objektiivisen selkeästi ja uskottelet itsellesi asioita, jotka eivät ole tosia.

    Ei kodissa ole pakko olla joka paikka pölytön ja ojennuksessa koko ajan, mutta jollakin tasollahan asiat on hoidettava. Harvalla on varaa kotiapuun ja joka viikko uusiin vaatteisiin, kun vanhat pitää heittää likaisina roskiin.

    Sen kaiken kotipuuhan voi tehdä leppoisasti ja iloisesti yhteisymmärryksessäkin, mutta ap:n mieshän ei olettanut nuorensa mihinkään osallistuvan.

    Olen katsellut joitakin tällaisia perheitä ja huomannut, että vanhemmat eivät oikeastaan näistä lapsista hirveästi välitä ja ovat mielissään kun ei tarvitse heidän kanssaan ylettömästi aikaa viettää.
     
  19. Se, että isä haluaa tarjota lapselle samanlaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin on itse elänyt, ei ole tavatonta.

    Roskaruoka on kyllä ikävä juttu lapsen terveydelle, mutta ei tuo muuten mellastamiselta kuulosta. Hankkikaa hänelle TV omaan huoneeseen. Ovien paiskomista lienee ilmennyt kaikissa murkkutalouksissa, siitä on hyvä pyytää isää puhumaan tyttären kanssa.

     
  20. Vähät välittää Vierailija

    Myös minun tutkimustulokseni on se, että perheissä joissa ei puuhastella arkisia askareita yhdessä, ei puuhastella muutakaan. Vanhemmat ovat jotenkin avuttomia sen vanhemmuutensa kanssa, eivät pidä siitä ollenkaan.

    Eivätkä sitten pidä niistä lapsistakaan kovin paljoa. Tekevät kaikkensa, että pääsevät helpommalla ja saavat heidät työnnettyä kaemmas. Näennäisesti väittävät kysymyksessä olevan niin suuren kiintymyksen, että haluavat tarjota kaiken valmiina. Totuus on toista.

    Toinen konsti on rahan syytäminen harkitsematta: tuossa satanen ja häivy silmistäni on ihan sama viesti, kuin: tuossa puhtaat vaatteet ja ruokalautanen, häivy omaan huoneeseesi.
     
  21. vaihtoehtoja Vierailija

    Alkuperäiselle.
    Ei ole oikein, että kärsit omassa kodissasi. Miehellesi puhuminen ei ole auttanut.

    1) Tee kotityölakko. Määrittele itse aika. 1-2 viikkoa näyttää, mitä sinä teet kotona. Sinä aikana teet vain oman ruokasi. Tiskaat omat astiasi, peset omat pyykkisi. Vaihdat omat lakanasi jne. Kun roskapusseista alkavat haju alkaa etoa, lähde kyläilemään yöksi tai viettämään hotelliviikonloppua.

    2) hanki itsellesi oma asunto.

    3) Jatka nykyiseen malliin. Katkeroidu myös miehellesi.
     
  22. uusiolapsi Vierailija

    Jos isä on sitä mieltä, että hänen lapsensa ei tarvitse tehdä kotitöitä niin hän voi itse tehdä ne lapsensa puolesta, mutta äitipuolen osaan ei kuulu olla miehen lapsen palvelija!! Käsittämätöntä! Tässä isä opettaa lapselleen hienosti toisten ihmisten kunnioittamista...
     
  23. Lukekaa rivien välistä. Ap kokee olevansa hylätty. Mies ei ole kiinnostunut auttamaan häntä kodinhoidossa ja huolehtimaan hänen hyvinvoinnistaan (hankalan murkun aiheuttamaa mielipahaa voi monin tavoin korvata uudelle puolisolle - hieroa, saunottaa, siivota puolesta, tuoda lasin viiniä illalla viereen jne.) Mies ei nyt pidä huolta vaimostaan, niin kuin pitäisi.

    Ap kääntää kiukkunsa tyttäreen. Voi olla, että tyttö on estynyt, osaamaton ja syrjäytymässä isänsä kasvatusotteen vuoksi. Mutta ap ei ole huolissaan tyttärestä. Hän on huolissaan itsestään ja varmaan syystä.

    Olkaa nyt varovaisia, jos neuvotte häntä katkeroitumaan entisestään tai pistämään miehen valitsemaan itsensä ja tyttären välillä ja vaatimaan tyttären laittamista ruotuun. Tytär on sivullinen vaimon ja miehen välisessä draamassa. Ongelma ei katoa sillä, että mies alkaa vaatia tyttäreltään asioita, joita hän ei halua tältä vaatia. Ongelma katoaa, kun mies alkaa huomioida vaimoaan tavalla, jota toimiva liitto edellyttää.
     
  24. Totta toinen puoli Vierailija

    Voi tuossakin olla perää, mutta aika vaikeaa on elämä myös silloin, jos aikuisilla on kovin erilainen kasvatuskäsitys. Toiset vanhemmat antavat nuortensa haistatella, sotkea ja meluta mihin aikaan hyvänsä ja jotkut taas vaativat muidenkin huomioon ottamista.

    Omakohtaisen kokemuksen myötä sanoisin, että ongelma katoaa kun ap muuttaa omaan asuntoon siksi aikaa kun murkku on kotona. Voivat tavata miehen kanssa siellä sitten rauhassa tai miehen kodissa, kun tytär on muualla. Miksi yrittää mahdotonta, kun lopputulos on kolme onnetonta ihmistä?

    Joskus yhteiselo ei vaan onnistu ja se kannattaa tunnistaa ennen kuin katkeroituu. Tai aiheuttaa tyttären katkeroitumisen ja tunteen, että ulkopuolinen on tullut pilaamaan hänen elämänsä.
     
  25. Mitä voin oppia Vierailija

    Mitä voin oppia tastä? Voin oppia sen että en ainakaan itse äitipuolena asetu kenenkään kynnysmatoksi. Meidän lapset lähestyvät murrosikää. Näköjään pitääkin ottaa tiukka linja ja vaatia osallistumaan kotitöihin ja noudattamaan perheen sääntöjä, koska jos niin ei tee, lasten ollessa 16-vuotiaita peli on jo menetetty. Tajusin, että minulle on aivan sama mitä hänen äitinsä tästä ajattelee, mutta minun ei tarvitse äitipuolena (jos nyt olen edes sitä) ruveta kenenkään piiaksi. Jokainen siis kantakoon kortensa kekoon riippumatta siitä mikä on hänen asemansa perheessä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti