Tässäkö se elämä sitten oli

Olen yli viisikymppinen nainen, naimisissa muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Periaatteessa ihan hyvä ja turvallinen liitto, mutta miehen tärkeysjärjestys menee 1. työ 2. harrastukset 3. perhe. Yhteistä aikaa ei juuri vietetä. Yhteistä ystäväpiiriä ei juuri ole, koska mies ei ole lainkaan seurallinen toisin kuin minä. Pääsen sentään joskus viettämään aikaa omien ystävien kanssa. Yksi lapsi on vielä kotona joka on erityislapsi. Muuta yhteistä meillä ei enää oikein tunnu olevankaan.
Makuukammarin puolella menee surkeasti. En ole aikoihin kokenut olevani viehättävä tai seksikäs ja nyt en enää olekaan kun olen suruuni syönyt ja lihonnut. Muuta iloa ei enää minun elämässä olekaan. Miehellä on jo edellisessä liitossa ollut seksissä ongelmia ja nyt kun ikää on tullut niin niitä on lisää. Kun ei toimi niin ei toimi. Itse alan jo kärsiä oikeasti seksin puutteesta.
Kaukorakastuin erääseen kolmekymppiseen nuoreen mieheen ja hänestä olen haaveillut, tosipaikan tullen en aloitetta uskaltaisi tehdä ja varmaan lähtisin karkuun jos niin kummallisesti kävisikin että hän tekisi aloitteen.
Erota en uskalla kun lapsi tarvitsee molemmat, mutta surettaa ja itkettää että oma elämä on nyt ohi. Silloin aikoinaan minulla oli yhtä aikaa tyrkyllä tämä mies ja toinen joka oli nuorempi minua ja tihkui seksiä. Valitsin silloin turvalllisen mutta seksittömän miehen ja tässä ollaan. Aivan kuin elävältä haudattu.

 

Olen yli viisikymppinen nainen, naimisissa muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Periaatteessa ihan hyvä ja turvallinen liitto, mutta miehen tärkeysjärjestys menee 1. työ 2. harrastukset 3. perhe. Yhteistä aikaa ei juuri vietetä. Yhteistä ystäväpiiriä ei juuri ole, koska mies ei ole lainkaan seurallinen toisin kuin minä. Pääsen sentään joskus viettämään aikaa omien ystävien kanssa. Yksi lapsi on vielä kotona joka on erityislapsi. Muuta yhteistä meillä ei enää oikein tunnu olevankaan.
Makuukammarin puolella menee surkeasti. En ole aikoihin kokenut olevani viehättävä tai seksikäs ja nyt en enää olekaan kun olen suruuni syönyt ja lihonnut. Muuta iloa ei enää minun elämässä olekaan. Miehellä on jo edellisessä liitossa ollut seksissä ongelmia ja nyt kun ikää on tullut niin niitä on lisää. Kun ei toimi niin ei toimi. Itse alan jo kärsiä oikeasti seksin puutteesta.
Kaukorakastuin erääseen kolmekymppiseen nuoreen mieheen ja hänestä olen haaveillut, tosipaikan tullen en aloitetta uskaltaisi tehdä ja varmaan lähtisin karkuun jos niin kummallisesti kävisikin että hän tekisi aloitteen.
Erota en uskalla kun lapsi tarvitsee molemmat, mutta surettaa ja itkettää että oma elämä on nyt ohi. Silloin aikoinaan minulla oli yhtä aikaa tyrkyllä tämä mies ja toinen joka oli nuorempi minua ja tihkui seksiä. Valitsin silloin turvalllisen mutta seksittömän miehen ja tässä ollaan. Aivan kuin elävältä haudattu.

Mulle jää vähän sellainen vaikutelma, että olet jotenkin liian riippuvainen toisista ihmisistä, että et osaa olla onnellinen ja tyytyväinen pelkästä olemassaolosta, joka on myös mahdollista. Ei elämä ole loppu jos miehellä ei seiso. Älä tee miehesi kyvyttömyydestä liian suurta ongelmaa. Hanki dildo ja haaveile siitä nuorukaisesta tai jotain muuta vastaavaa. Maailma on täynnä miehettömiä naisia eivätkä he siihen kuole. Älä anna miesten määrätä arvoasi naisena. Jotenkin vaikuttaa siltä, että mielestäsi se on miehesi syy, jos et ole elämääsi tyytyväinen? Että miehesi velvollisuus on pitää sinut elämääsi tyytyväisenä?

Miehelläsi on omat tärkeysjärjestykset mm. omat harrastukset. Miksi et sinäkin hanki omaa harrastusta ilman miestä? Miten niin "pääset" tapaamaan ystäviä? Miehesikö päättää pääsetkö vai et? Olet tarpeeksi vanha päättämään itse. Jos viihdyt ystävien seurassa, niin ala tapaamaan heitä enemmän. Jos ei ole yhteisiä ystäviä niin hanki omia. Teidän iässä ei enää tarvitse käsikädessä kulkea ja kaikkea jakaa ja yhdessä tehdä. Kaikkea ei tarvitsekaan jakaa ja yhdessä tehdä, kun maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Yhden kanssa voi tehdä yhtä ja toisen toista, ei yhden ihmisen varaan kukaan voi kaikkea rakentaa.

Jospa oppisit elämään itsenäisemmin, omilla ehdoilla, eikä toisten kautta? Miehesi on sitä mitä on, et voi häntä muuttaa. Hyväksy hänet tai eroa. Hanki elämällesi tarkoitus! Itse olet oman onnesi seppä, vain itseäsi voit muuttaa, toiset eivät ole syyllisiä sinun mielialoihisi. Ei se ole kenenkään muun vika, jos elämäsi tuntuu kurjalta. Ota selvää siitä, miksi et osaa olla tyytyväinen elämääsi, vaikkei siinä mitään katastrofeja ole. Vain sinä itse päätät onko elämäsi jo ohi vai ei. Minun mielestä ei tarvitse olla, jos muutat elämäsi suuntaa ja alat keskittymään omaan hyvinvointiisi, niin elämäsi voi oikeesti alkaa. Sori jos vaikutan tylyltä ja että olen suorasanainen, mutta tällaisia ajatuksia kirjoituksesi minussa herätti.

 

Kyllä minullakin on omat harrastukset, samoin ystäviä (toisin kuin miehelläni) joten siitä ei ole asia kiinni. Minulle vain perhe on ykkönen eikä työt ja harrastukset. Miehellä ne menevät kaiken edelle. Sillä tavalla en ole hänestä riippuvainen.
Minun pääseminen milloin mihinkin on kovasti riippuvainen miehen menemisistä. Meillä kun on erityislapsi, jota ei voi yksin jättää kotiin eikä turvaverkkoja lähellä ole. Mies menee ja tulee niin kuin haluaa, minun pitää aina tarkistaa erikseen onko hän töissä/työmatkalla /harrastuksessa niin että pääsen omaan harrastukseen välillä.
Mukava olisi vielä tämän ikäisenä tuntea itsensä naiselliseksi naiseksi eikä muumioksi. Toki pärjään omin käsinkin mutta jotain kumminkin puuttuu.

 

Kyllä minullakin on omat harrastukset, samoin ystäviä (toisin kuin miehelläni) joten siitä ei ole asia kiinni. Minulle vain perhe on ykkönen eikä työt ja harrastukset. Miehellä ne menevät kaiken edelle. Sillä tavalla en ole hänestä riippuvainen.
Minun pääseminen milloin mihinkin on kovasti riippuvainen miehen menemisistä. Meillä kun on erityislapsi, jota ei voi yksin jättää kotiin eikä turvaverkkoja lähellä ole. Mies menee ja tulee niin kuin haluaa, minun pitää aina tarkistaa erikseen onko hän töissä/työmatkalla /harrastuksessa niin että pääsen omaan harrastukseen välillä.
Mukava olisi vielä tämän ikäisenä tuntea itsensä naiselliseksi naiseksi eikä muumioksi. Toki pärjään omin käsinkin mutta jotain kumminkin puuttuu.

No nyt ymmärrän paremmin, miksi olet pettynyt mieheesi. Että ei se seisokin puute ole suurin ongelma, vaan se ettei mies osallistu tarpeeksi perheen hoitamiseen? Sinulle taitaa jäädä päävastuu kaikesta? Onhan niitä muitakin miehiä kuin omasi, jos itsesi naiselliseksi tunteminen on miehestä riippuvainen? Enkä nyt tarkoita sitä että tarttis pettämään alkaa, voi sitä "naiseksi näkemistä" muutenkin saada.

 

Etkö voisi tavata tätä nuorempaa miestä joskus seksin merkeissä? Jos ei mies kykene sekstaamaan miksi et käyttäisi hyödyksesi tätä nuorta miestä! Olen sinua vanhempi ja itselläni on ollut parikin rakastajaa, ei tarvi katua kiikkustuolissa miksi en silloin ja silloin toiminut, vaan jäin ilman seksiä. Meillä ainakin suhde parani kun otin salarakkaan. Nauti hyvä nainen kun vielä voit!

 

Miesten ja naisten pääkoppa on rakennettu vähän eri tavoilla noiden tärkeysjärjestysten kohdalla ainakin. Se olen tässä elämässä ainakin oppinut ja kutakuinkin säännöksi havainnut. Ap:n mies on ihan normaali tapaus erektiohäiriöineen (?) kaikkineen. Viisikymppisillä ne ovat hyvin tavallisia nekin, mutta jo se seikka, että naaras on metsästetty ja hänkin arkiseksi muuttunut, ei viritä sen suurempiin tunnelmointeihin.

Vaan tämä nainen, se varsinkin noissa vuosissa viidenkymmenen kahta puolta saattaapi olla varsin levoton tapaus. Sitä vaivaa menopaussi, vaihdevuodet, ja se tauti on konstikas. Se härnää päätä, kroppaa ja aiheuttaa kutitusta monessa paikassa. Juoksuttaa kanssa. Siksi olisikin viisasta hommata itselleen sellainen harrastus, jossa hiki irtoaa ja energia tulee purettua, vaikkapa lenkkeily tai jumppa. Molempia voi tehdä kotiympyröissä, ei siihen ihmeempää tarvita. Syömällä itsensä lohduttaminen potkii takapakkia kaikkeen olemiseen.

Tunnen myötätuntoa, koska olen jo tuon vaiheen ohittanut ja itseni taas löytänyt. Lohdutan siis, että kyllä sinä ap tämän kestät hengissä. Kestäähän miehesikin valittavan vaimon. Oletko tullut miettineeksi sitä, että hänkin saattaa joskus muistella sitä nättiä, virkeää ja tyytyväistä naista, jonka kanssa hän yksiin meni?

Kuten muutkin kirjoittajat sanoivat, itsestämme meidän pitää elämässä tyytyväisyys etsiä, ei sitä toisen lahkeessa roikkumalla löydetä. Hommaa siis lapsellesi välillä hoitaja kotiin, jotta pääset aivopölyjä tuulettelemaan.

 

Ap taitaa tosiaan projisoida kodissa kiinni olemista mieheensä, joka ehkä elää sellaista elämää, mitä hän itse haluaisi elää. Seksi on vain osa elämän palapeliä, jos mulkku ei tyydytä, voi omaan seksuaalisuuteensa tutustua ihan oman käden ja mielikuvituksen kautta.

 

Nyt tarvitaan sanoja. Ei meiltä lukijoilta, vaan aloittajan ja miehen välille.
Kerro miehelle että ymmärrät hänen työn ja harrastusten tarpeensa, mutta että sinäkin tarvitset 1-2 kertaa vikkoon aikaa itsellesi. Esitä päivistä toinen jolloin tarvitset aikaa, ja kysy häneltä mikä muu päivä hän on valmis luopumaan menoistaan ollakseen lapsen kanssa. Pahimmillaan hän hampaita kiristellen sanelee molemmat päivät, mutta ota se mitä saat. Sitten pidät niistä kiinni. Edes yksi päivä.

 

Kyllä minullakin on omat harrastukset, samoin ystäviä (toisin kuin miehelläni) joten siitä ei ole asia kiinni. Minulle vain perhe on ykkönen eikä työt ja harrastukset. Miehellä ne menevät kaiken edelle. Sillä tavalla en ole hänestä riippuvainen.
Minun pääseminen milloin mihinkin on kovasti riippuvainen miehen menemisistä. Meillä kun on erityislapsi, jota ei voi yksin jättää kotiin eikä turvaverkkoja lähellä ole. Mies menee ja tulee niin kuin haluaa, minun pitää aina tarkistaa erikseen onko hän töissä/työmatkalla /harrastuksessa niin että pääsen omaan harrastukseen välillä.
Mukava olisi vielä tämän ikäisenä tuntea itsensä naiselliseksi naiseksi eikä muumioksi. Toki pärjään omin käsinkin mutta jotain kumminkin puuttuu.

Mies tekee niinkuin lystää niin kauan kuin hän voi. Joku aika sitten kuulin pukukopissa töissä mielenkiintoisen keskustelun. Eräs nainen kertoi, miten oli passannut miestään vuosikymmenet, miehen ei tarvinnut tehdä mitään kotona. Sitten eräänä päivä mies kertoi haluavansa erota, koska oli löytänyt nuoremman naisen ja rakastunut siihen. Siihen loppui suhde, johon nainen oli satsannut koko elämänsä, odottanut yhteisiä vanhuuden päiviä. Yhteisten tuttavien kautta nainen sitten oli kuullut, miten entinen mies tekee uudessa suhteessa kaikki kotityöt ja uusi nainen vain juoksee harrastuksissaan. Elikkä osasihan mieskin kotitöitä tehdä, mutta ei vain halunnut kun ei tarvinnut.

Pukukoppi naapurilla oli pitkä suruaika, mutta tänä päivänä hän on yhdessä miehen kanssa, joka jakaa kaikki kotityöt, kokkailee ja siivoilee. Nainen on tyytyväinen uuteen suhteeseen, eikä ymmärrä miksi hän oli niin kauan yhdessä itsekkäästi käyttäytyvän miehen kanssa.

Ei teidän tarvitse erota, muuta lyö nyrkki pöytään ja vaadi miestä ottamaan oma osansa vastuusta.