Molly*
Täällä päivystän
Kävin eilen ihan pikaisesti uimassa lyhyen matkan ja venyttelin selkää. En tiedä oliko se mitenkään ratkaisevaa mutta ainakin kivut hävisi iltaa myöden. Kuitenkin näitä on ollut välillä, eli paree jumpata alaselkälihaksia kyllä...
Mulla oli Manna rinnat eniten kipeät just hoidon alla, auts. Plussattuani helpotti pikkuhiljaa ja kipu hävisi vähitellen kokonaan. Hinoa, että sulla ei ole ollut mitään vuotoja. Mutta älä säikähdä liikaa jos vaaleanpunaista tai rusehtavaa tuhrua tulee jossain vaiheessa. Crinonesta/lugeista ja ärtyneistä limakalvoista kuulemma näin tapahtuu helpostikin. Minä konsultoin Nasuppia alkuraskaudessa jonkin verran spostitse noista vuodoista, hänellä niitä nimittäin oli ihan johonkin rv12-14 asti jonkin verran, eikä siis merkannut mitään vakavaa. Itselläni oli niitä pieniä vuotoja ja tuhruja välillä, viimeksi n. 3 vkoa sitten rv14 tienoilla kun olin vähän rasittanut itseäni fyysisesti liikaa. Sittenhän mulla oli se runsas kirkkaanpunainen vuoto kun toinen alkioista luultavasti tuli pois rv6-7 tienoilla. Kyllä sitä edelleenkin rv16+ jokaisella vessareissulla tarkistaa ettei paperiin vaan ole tullut mitään punaista... Mutta toisaalta on jo aika seesteinen ja luottavainen fiilis.
Siitä vuodosta vielä kuitenkin. Jos on ollut vähänkään, niin mielestäni ainakin oma lääkärini on tosi herkästi heti pistänyt saikulle ja kehottanut lepäämään eikä ole saanut rasittaa itseään. Mun raskaana olevan ystävän sikiö oli vähän pienikokoinen viikkoihin nähden, jossain puolessa välissä raskautta, ja hänen lääkäri oli kans sanonut että mahdollisimman paljon lepoa sekä fyysisesti että henkisesti, eikä saa stressata (hänellä oli yksi suurestikin stressaava tekijä elämässään silloin). Kuulemma vauva kasvaa levossa. Että ei kai raskaanaolevia turhaan kehoteta ottamaan rauhallisesti ja lepäämään.
Mä en usko, että itse olisin edes miettinyt näitä asioita jos olisin raskautunut luomusti sanotaan edes parissa vuodessa. Mutta kun on tällä tavalla aikaansaatu raskaus, ja se keskeytynyt km ja rankkoja hoitoja takana + se monen vuoden stressi ja pelko että jos ei ikinä onnistu, niin ehkä olen vähän ylivarovainen just sen liiallisen touhottamisen ja fyysisen rasituksen kanssa. Otan itse ainakin tosi rauhallisesti, kuuntelen kroppaa ja lepään pieniä hetkiä monta kertaa päivässä ja nukun päikkäreitä niinä päivinä kun väsyttää, vaikka toisaalta kävisinkin pikku kävelylenkillä tai uimassa välillä. Mutta jokainen menee oman voinnin mukaan mun mielestä. Eihän raskaus tosiaan mikään sairaus ole, että jos hyvältä tuntuu niin elää ihan normaalisti niin kuin ennenkin.
Kyllä se sun hCG on varmaan hurjasti noussut Manna Ja tosiaan toivotaan, että pari seuraavaa kuukautta menisi nopeasti. Vaikka ei ne kyllä mene Näin ainakin tuntuu itsestään kun on siinä vaiheessa, heh
Mitäs muille?
Kävin eilen ihan pikaisesti uimassa lyhyen matkan ja venyttelin selkää. En tiedä oliko se mitenkään ratkaisevaa mutta ainakin kivut hävisi iltaa myöden. Kuitenkin näitä on ollut välillä, eli paree jumpata alaselkälihaksia kyllä...
Mulla oli Manna rinnat eniten kipeät just hoidon alla, auts. Plussattuani helpotti pikkuhiljaa ja kipu hävisi vähitellen kokonaan. Hinoa, että sulla ei ole ollut mitään vuotoja. Mutta älä säikähdä liikaa jos vaaleanpunaista tai rusehtavaa tuhrua tulee jossain vaiheessa. Crinonesta/lugeista ja ärtyneistä limakalvoista kuulemma näin tapahtuu helpostikin. Minä konsultoin Nasuppia alkuraskaudessa jonkin verran spostitse noista vuodoista, hänellä niitä nimittäin oli ihan johonkin rv12-14 asti jonkin verran, eikä siis merkannut mitään vakavaa. Itselläni oli niitä pieniä vuotoja ja tuhruja välillä, viimeksi n. 3 vkoa sitten rv14 tienoilla kun olin vähän rasittanut itseäni fyysisesti liikaa. Sittenhän mulla oli se runsas kirkkaanpunainen vuoto kun toinen alkioista luultavasti tuli pois rv6-7 tienoilla. Kyllä sitä edelleenkin rv16+ jokaisella vessareissulla tarkistaa ettei paperiin vaan ole tullut mitään punaista... Mutta toisaalta on jo aika seesteinen ja luottavainen fiilis.
Siitä vuodosta vielä kuitenkin. Jos on ollut vähänkään, niin mielestäni ainakin oma lääkärini on tosi herkästi heti pistänyt saikulle ja kehottanut lepäämään eikä ole saanut rasittaa itseään. Mun raskaana olevan ystävän sikiö oli vähän pienikokoinen viikkoihin nähden, jossain puolessa välissä raskautta, ja hänen lääkäri oli kans sanonut että mahdollisimman paljon lepoa sekä fyysisesti että henkisesti, eikä saa stressata (hänellä oli yksi suurestikin stressaava tekijä elämässään silloin). Kuulemma vauva kasvaa levossa. Että ei kai raskaanaolevia turhaan kehoteta ottamaan rauhallisesti ja lepäämään.
Mä en usko, että itse olisin edes miettinyt näitä asioita jos olisin raskautunut luomusti sanotaan edes parissa vuodessa. Mutta kun on tällä tavalla aikaansaatu raskaus, ja se keskeytynyt km ja rankkoja hoitoja takana + se monen vuoden stressi ja pelko että jos ei ikinä onnistu, niin ehkä olen vähän ylivarovainen just sen liiallisen touhottamisen ja fyysisen rasituksen kanssa. Otan itse ainakin tosi rauhallisesti, kuuntelen kroppaa ja lepään pieniä hetkiä monta kertaa päivässä ja nukun päikkäreitä niinä päivinä kun väsyttää, vaikka toisaalta kävisinkin pikku kävelylenkillä tai uimassa välillä. Mutta jokainen menee oman voinnin mukaan mun mielestä. Eihän raskaus tosiaan mikään sairaus ole, että jos hyvältä tuntuu niin elää ihan normaalisti niin kuin ennenkin.
Kyllä se sun hCG on varmaan hurjasti noussut Manna Ja tosiaan toivotaan, että pari seuraavaa kuukautta menisi nopeasti. Vaikka ei ne kyllä mene Näin ainakin tuntuu itsestään kun on siinä vaiheessa, heh
Mitäs muille?