Tahkoojat 202

Herran jestas, meillä on varmaan joku telepaattinen yhteys kun juuri eilen aloin miettimään, että mitähän kuuluu kun ei mitään kuulu ja kai sitä voisi itsekin aktivoitua

Hienoa, kun jatko on taas selvillä ja akupunktion myötä toivon tämän olevan "the" kerta (toki tietysti muutenkin). Toivottavasti ehdottaisivat TAYSistakin jotain uutta, erilaisia variaatioita on varmasti vaikka kuinka. En tiedä muistatko, mutta kerroin vuosi sitten entisestä yhteistyökumppanista, jonka lapsi kuoli juuri ennen synnytystä. Nyt Rouva on mun työkaverina ja näyttäisi olevan toukka moottorissa. Kävi alkukesästä vyöhyketerapiassa ja lieneekö sillä ollut sitten apua. Oli kuinka oli niin toivon todellakin, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin maaliin asti.

Täällä puolestaan töitä piisaa ja urakalla. Toivotaan, että sielläkin niitä löytyisi. Ootapa vaan, kun löytyy niin sitten sitä taas mennään, varmaan jopa parikymmentä vuotta jollei enemmänkin. Töiden lisäksi pitäisi jaksaa taas opiskella, kiinnostus vaan aika nolla. Viime viikko oli bileiden osalta kovin aktiivinen. Oli duunin virkistysreissua, asiakkaan synttäreitä, asiakkaan uuden liikkeen avajaiset ja yhdet läksiäiset. 4 iltaa viikossa radalla, tää onkin sitten kolmas päivä toipumista ja pikku hiljaa helpottaa. Mutta hauskaa oli Elämä siis kuosissa, onnellisia ollaan ja valtakunnassa kaikki hyvin.

 

Helou! Täällä pitkästä aikaa. Kävin eilen suunnittelukäynnillä, aloitetaan hoito seuraavaan kiertoon. Viikolle 48 sijoittunee punktio siis. Työrintamallekin kuuluu uutta, jes, vihdoinkin natsasi työpaikka. Se alkaa 1.11. Vähän joutuu säätämään työn kanssa hoitojen suhteen, mutta eiköhän se siitä. Ei mikään täydellinen työpaikka, mutta varmasti hyvää kokemusta ja kestää vain 9kk. Siellä ollessa on hyvä etsiä muita töitä.

Mitäs sinne kuuluu? Onko vieläkään tullut "pitäiskö sittenkin kokeilla hoitoja" - oloa?

 

Morjens!
Meillä on varmasti joku telepaattinen yhteys, miten aina satutaankin samaan aikaan piipahtamaan.
Mukava kuulla, että hoidot etenee. Ja onnea duunista! Kaikki kokemukset ovat tie eteenpäin, tai sitten ainakin näkee mitä ei halua tehdä Ja ehkä tuo 9 kk:n kesto on enne - hi hii

Täällä elo on samaa. Töitä ja opintoja sekä vilkasta sosiaalista elämää. Ei ole tullut tunnetta hoitojen kokeilusta, ei todellakaan. Näin on oikein hyvä ja elämä tuntuu juuri oikealta ja helpolta. Saattaahan se joskus iskeä, mutta ei ainakaan nyt. Kummallekaan. Mutta kuten todettu, never say never!

Jaahas, nyt pitää lähteä metsästämään nuorempaa kissaa koppaan. Tyypille on ilmestynyt patti selkään ja vatsaan, pelätään pahinta ja toivotaan parasta. Mennään kuulemaan nyt tuomioita ja mietitään mitä jätkälle voi tehdä (joka tuntuu kyllä voivan paremmin kuin ikinä).

Kuullaan

 

Moi!
Mitä kuuluu? Miltä työt ovat maistuneet? Äh, siis työthan ovat alkamassa maanantaina. No, miten ovat viimeiset vapaat sujuneet?

Rupesin miettimään, että vko 48 on vasta marraskuun lopussa, niin hitaastiko toi hoito-homma tosiaan etenee? Mutta niin kai se menee..

Meillä nuorempi poju sai eläinlääkäriltä puhtaat paperit, jotain reagointia rokotteisiin. Koepalojen oton jälkeen oli 10 päivää potta päässä ja aivan surkeana mutta sen jälkeen taas elävämpi kuin koskaan.

Duunia puskee ovista ja ikkunoista, samoin kuin kaikkea sosiaalista ohjelmaa. Mutta ihan kivaa, en valita. Nyt on kyllä huomannut, että pimeys ja kylmyys ovat alkaneet vaikuttaa ja väsyttää ihan sikana koko ajan. Onneks huomenna on jo torstai, enää 2 herätystä tällä viikolla.

 

Viimeisiä vapaita käytiin viettämässä miehen kanssa pienellä Keski-Euroopan pyrähdyksellä. Oli oikein mukavata. Hoidon olis voinu aloittaa jo aiemmin, eli se olisi osunut tähän saumaan - ensi viikolle punktio, enkä halunnut sitä nyt matkan ja töiden aloituksen takia. Pistän jarrun ensi viikolla, sitten odottelen tyhjennysvuotoa ja nollaultraa, sitten pääsen pistelemään lisää.. Jeee..

Hyvä että kisulainen sai terveen paperit. Helpotti varmasti!

Maanantaina sit tosiaan töihin. Ihan jänskää, mukavaa saada uusia tuulia elämään. Herätykset ahistaa, mutta eiköhän niihinkin sit totu. Palataas taas!

 

Moi!

Ihanalta kuulostaa tollaiset Euroopan piipahdukset. Itsellä ei ole ollut nyt mahdollisuuksia (=töitä liikaa tai ainakin paljon) eikä kyllä olis varaakaan. En tajua mihin kaikki rahat aina katoaa, jollain on pakko olla rinnakkaiskortti mun tilille.

Nyt sulla on pari viikkoa takana uudessa duunissa, miltä on tuntunut? Musta tuntuu, että herätyksiin ei totu ikinä mutta aika aikaansa kutakin, varmasti välillä on ihan hyvää vaihtelua ja ties mitä kaikkea se poikiikaan. Ainakin uusia kokemuksia ja kontakteja.

Meillä on hirveä hässäkkä duunissa. Paljon ois hommaa mutta liian vähän (osaavia) tekijöitä, joten hommia kasataan sitten reippaiden niskaan. Olen saanut myös osani. Nyt pitää laittaa stoppeja sillä mun päämies haluaa mut mukaan ison projektinsa lanseeraukseen ja se on enemmän kuin mielenkiintoista. Ensi vuosi tulee menemään tiukasti siinä. Katsotaan mitä jännitteitä se tietää tiimissä, kun tulen siinä syrjäyttämään yhden talossa vuosia olleen tyypin (joka on kyllä äärimmäisen laiska).

Nyt tiedossa ihanan rauhallinen kotiviikkis. Kouluhommia pitäis puurtaa ja oishan niitä töitäkin, mutta en aio tehdä enää viikonloppuisin, jos ei ole ihan pakko. Sunnuntaina sitten isänpäivä lunchille.

Ihanaa viikkistä ja laitahan kuulumisia!

 

Sori, nyt vain ihan pikapikaviesti.

Työt on pyörähtäny ihan mukavasti käyntiin. Vähän on huuli pyöreänä vielä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Kävin tänään nollaultrassa, keskiviikkona alkaa piikitys ja parin viikon päästä olis sitte punktio. Huih.

Tsemppiä töihin!

 

Moi ja mukava kuulla, että työt ovat alkaneet rullaamaan hyvin. Tokihan sitä on aluksi pihalla, kaikkea uutta tulee vasemmalta ja oikealta. Ja itse ainakin olen aina duunia vaihtaessa huomannut kuinka raskasta se jatkuva skarppina olo on, pää on ihan turta illalla ja uni maistuu

Mä oon hoidossa hengessä mukana, toivotaan kaikkea parasta.

Mulla on nykyisin työkaverina nainen, joka oli reilu vuosi sitten vielä yhteistyökumppanina. Jäi silloin äitiyslomalle mutta juuri ennen synnytystä kävikin ikävästi. Nyt hän on uudelleen raskaana, jää muutaman kuukauden päästä äitiyslomalle. Mulla on peukut ja varpaat pystyssä että kaikki menis nyt niin kuin "pitääkin". Hirmu iloinen fiilis hänen puolestaan siitä, että asiat voivat nyt järjestyä (vaikkei se sitä menetystä korvaakaan). Mä en ole kysellyt mitään, hän on itse jotain kertonut, mutta en esimerkiksi tiedä onko luomu vai ivf-lapsi, eikä sillä mitään merkitystä olekaan, eikä tietenkään kuulu mulle. Oli miten oli, toivotaan että kaikki menee hyvin.

Mun kummitytön perheestä tuli viesti, että siellä on kastettu 5. lapsi. Huh, hyvä että jotkut lisääntyvät mun(kin) puolesta

 

Pikaiset kuulumiset. Punktio ja siirto takana. Ei ollut ihan niin horrorkokemus kuin viimeksi, mutta ei se mitään hauskaa ollut vieläkään. Ja jälkikipuja on jonkun verran, sellasta inhottavaa, villtävää kipua, joka tulee ja menee nopeasti, mutta tekee tosi kipeetä. Saalis oli hyvä, kyydissä on yksi alkio, neljä pakastettiin tänään ja yhdeksää viljellään vielä. 17.12. on sit testipäivä.

 

Wau, hyvältä kuulostaa. Saaliissa ja solujen yhteenpelaamisessa ei siis ongelmaa, nyt toivotaan, että tarraa tiukasti kiinni. Hengessä mukana!!

 

Hyvää joulun odotusaikaa tännekin, Vipellä elellään mielenkiintoisia aikoja Jos vaikka nyt saisit + joululahjaksi, toivoa sopii ainakin Taustalta täältä minäkin kuulumisiasi seurailen...

 

Jännitys tiivistyy. Peukut ovat edelleen tukevasti tanassa, toivotaan positiivista vuoden loppua!
Miten niille jatkoviljeillyille muuten kävi?

 

Ihmeiden aika ei ole ohi. Näin tänä aamuna elämäni ensimmäisen plussan. Olo on todella hämmentynyt, tuijotin sitä tikkua varmaan viis minuuttia ihan typertyneenä. Ultraan sit loppiaisen jälkeisellä viikolla. Huih, hassua.

Yksi sitkeä sissi selvisi jatkoviljelystä, se pakastettiin 6. päivänä.

 

Ihmeiden aika ei ole ohi. Näin tänä aamuna elämäni ensimmäisen plussan. Olo on todella hämmentynyt, tuijotin sitä tikkua varmaan viis minuuttia ihan typertyneenä. Ultraan sit loppiaisen jälkeisellä viikolla. Huih, hassua.

Yksi sitkeä sissi selvisi jatkoviljelystä, se pakastettiin 6. päivänä.

Ihana uutinen, onnea :=) ja lämmintä joulumieltä!

 

Aivan mahtavaa Vippe, onnea!!
Vaikka ennen kiellettiin sanomasta, niin sanon kyllä nyt.. Aavistin tämän ja etenkin siksi, ettei sulta ollut tullut eilen viestiä mistään negatiivisesta meiningistä Jes!

Nyt olisi vielä kiva kuulla Annun kuulumiset!
Taisin jäädä tämän ketjun ainoaksi lapsettomaksi, tosin myös kai samalla ainoaksi joka ei kokeillut rankempia hoitoja. Ja kai joku luovutti matkallakin. Montako vuotta tässä on oikein mennytkään, 6? Huh

Olen NIIN iloinen sun puolesta ja nyt tämä ketju voidaan kuopata kun tehtävät tuli tehtyä
Laitan vielä jotain paremmalla ajalla. Ja tietysti olisi kiva kuulla Vippe sun jatkokuulumisia!

Ihanaa viikkistä!

 

Hurjasti Onnea Vippelle ja miehelle! Oli kyllä tosi mahtava uutinen..

Ja Oikein hyvää Joulua kaikille!! =)

Terkuin

Kiireinen Peppi ja naperot 1v2kk

 

Kiitos onnitteluista kaikille! Vähän on kyllä sellainen olo, että en usko ennenku näen. Ultraa odotellessa siis.

Kastis, juu, kuusi vuotta tässä on tahkottu.

Hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta!

 

Ymmärrän hyvin, että usko voi olla tiukassa. Ennen kuin toisin todistetaan No, eiköhän siellä ole kaikki hyvin. Koskas sulla on se ultra? Mahtava juttu kaiken kaikkiaan.
Hitsi, 6 vuotta on kyllä pitkä aika. Omassa elämässäkin on ehtinyt tapahtua siinä ajassa vaikka mitä.. Mutta eikös hyvää kannata odottaa

Olisi kiva kuulla Annusta. Taitaa olla noin vuosi, kun viimeksi kuultiin. Silloin oli ollut haasteita ja vastoinkäymisiä enemmän kuin laki sallii. Toivon niin kovasti, että kaikki olisi kääntynyt parhain päin ja asiat olisivat järjestyneet.

Ihanaa Uutta vuotta!

 

Hyvää uutta vuotta!! Annusta olisi tosiaan mukava kuulla. Mahtaako enää eksyä näille sivuille..?

Ultra on viikon päästä tiistaina. Olo on edelleen normaali. En tiä, väsyttäiskö ja nälättäiskö vähän enemmän.. Tuntuu että on muutenki ollu koko ajan väsy ja nälkä. Sellasta vähän tuppaa mulla oleen tällai pimeellä. Flunssaakin on ollu, nokka on tukossa ja kurkku oli kipee, mutta töissä oo silti ollu. Onneksi tää viikko on tynkä, pidän vapaata perjantaina. Jei! Sitte onki pitkä aika ilman vapaata, pääsiäisenä vasta. Huoh.

Kyllä mua tää raskaus on vähän jurppinutkin, ei tää ny pelkkää auvoa ole. Kestää vähän tottua muutokseen. Sapettaa juomis- ja syömisrajoitukset.. Ei auta, taivuttava on.

 

Hyvää Uutta Vuotta sinnekin! Täällä vuosi alkoi vakaamman vakiitunmisen merkeissä, sillä yllättäen mua kosittiin.

Pahoin pelkään, ettei Annusta enää kuulla tällä foorumilla. Harmillista, mutta edelleen toivon, että asiat ovat järjestyneet parhain päin!

Heh, eiköhän ne syömis- ja juomisrajoitukset ihan hyvästä syystä ole. Mun pitäisi rajoittaa ihan massan kertymisen takia ja sehän ei ole ollenkaan kivaa. Siis kumpikaan, ei kertyminen eikä rajoitukset. Varmasti kestää aikansa tottua muutokseen, ehkä sitä olisi ollut "valmiimpi" joskus vuoden yrityksen sisällä. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee

Ihanaa tosiaan, että on pätkäviikko. Mäkin oon pe vapaalla, ollaan keskiviikosta alkaen mökillä kavereiden kanssa. Tiedossa varmaan taas aika hurlumhei menoa. Väsyttää jo valmiiks, vaikka varmasti tulee olemaan hauskaa. Sitten mulla ois 1-2 viikkoa talvilomaa, kun vaan keksis milloin pitäis ne. Johonkin pitäisi päästä mutta kaukoreissut taitaa olla nyt yli budjetin ;(

 

Vau Kastis! Onnittelut kihlautumisesta!! (Tai ainakin veikkaisin, että vastasit kyllä sukanpyörittäjän kysymykseen.)

Noo, vaikka olis kuinka hyvä syy rajoituksiin, niin ne sapettaa, kun niitä ei ole itse määrännyt. Pakko saa mun karvat pystyyn. Nojuu, kyllähän niihin ajan kanssa tottuu.. Minä nyt vaan oon vähän tämmönen.

Talviloma kaukomailla kuulostais kyllä hyvältä. Aurinkoa kiitos. Budjetissa vois olla kolo, mutta lomaa ei sit ookkaan. Paitsi kai sitä palkatonta saisi.. Mies tykkää pitää talvilomansa pääsiäisenä, joten sinne asti se loma joka tapauksessa menee..

Hauskaa mökkireissua, kuulostaa tosi mukavalta!

 

Kiitos, kyllähän sitä tuli myönnyttyä - sukat pyörii edelleen, vielä näin vuosienkin jälkeen.

Ymmärrän hyvin noiden kieltojen "ahdistavuuden". Ja juuri sitä kiellettyähän tekee sitten aina mieli. Kun joskus hetken syövereissä päätän esim. vähentää sokerin käyttöä vain ja ainoastaan omaksi parhaakseni, niin eikös se vain sokeri pyöri päässä. Ja kun en sairastelun takia saanut käydä urheilemassa, niin eikös juuri silloin olisi tehnyt mieli käydä - muutoin sitten ei. Kai sitä on niin tottunut siihen, että saa valita mitä haluaa tehdä/syödä. Mä oon nykyisin niin hurahtanut sushiin, että siitä luopuminen tekisi varmasti tiukkaa. Samoin kuin muutamasta punkkulasista silloin tällöin. No, kaikkeen tottuu ja varmasti sitten joskus vuoden päästä ne maistuvat joko kaksin verroin paremmalta tai sitten eivät enää edes maistu

Pitää tässä koittaa vielä kikkailla tuota loma-asiaa. Lämpö ja aurinko tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Itse reissuun olisi kyllä rahaa, mutta mies panikoi että pitää olla enemmän pelivaraa. Puuh

Mökkireissusta tulee todennäköisesti hyvä ja kiva. Kunhan ensin säätämiseltä päästään perille asti, mukaan lähtevät kaverit kun ovat mestari-säätäjiä ja kaupassa pitää arpoa esim. ostettavien juomien määrää ikuisuus.

 

Heiii, sorry, en oo ehtiny/muistanu tulla raportoimaan ultrakuulumisia. Kyllä se ny pahasti näyttää siltä, että raskaana ollaan.. Etominenkin on tullut kuvioihin, yök! Ei sentään oo laatta lentäny, vielä. Huoh, koskahan pää taipuu tän muutoksen edessä. Voin kertoa, että kun tuudittautuu siihen että lasta ei tule (hoidoilla tai ilman), niin sitten kun se onkin tulossa, niin ei se olekaan niin helppoa sopeutua. No, kyllä tää tästä. Onhan tässä aikaa...

Miten mökkireissu meni?

 

Jes, hienoa! Oli varmaan aika epäuskoinen olo ultrassa..? Uskon, että tämäkin muutos on shokki ja jonkinasteinen kriisin paikka, samoin kuin se oli silloin kun lasta ei alkanutkaan kuulua. Tosin omalla kohdalla jostain syystä aina aavistin, että mun kohdalla asiat eivät tule menemään helposti, joten sinänsä sopeutuminen oli aika helppoa. Ja ehkä senkin takia, kun homma ei ole tuntunut mulle ihan omimmalta, alunperinkin taisin olla mukana hommassa vääristä syistä.

Onneksi luonto on järjestänyt asian niin, että sulla on aikaa tottua ja sopeutua hommaan. Ihan varmasti pää kääntyy mukaan vielä. Toivotaan, että olot pysyvät etomisen tasolla eikä kummempaa kuvotusta tulisikaan. Ja että ruokakiellon kohteet eivät enää edes maistuisi Mun työkaveri on tänään punktiossa ja toinen jää tosiaan kk:n päästä äitiyslomalle - pieniä tulokkaita riittää.

Me ollaan nyt kerrottu kihlauksesta lähisuvulle ja voi että kun me ollaan mun äidin kanssa eri maata. Huh.. Olin tosi jo etukäteen sanonut, miten homma tulee menemään. Ja niinhän se meni. Ei sillä, ettei olisi onnellinen ja tyytyväinen, ei vaan oikein osaa asettua muiden asemaan. Ihan sama.

Päätettiin sitten kuitenkin hemmotella itseämme ja lähdemme helmikuun lopussa pariksi viikoksi Aasian lämpöön. Tulee kyllä tarpeeseen

Voi hyvin!

 

Helou! Käytiin eilen np-ultrassa ja siellä oli kaikki ihan ok. Tyyppi oli aika rauhallinen, vähän heilutti käsiä ja jalkoja. Hassua tämä on edelleen, todella epätodellinen olo. Ehkä sit kun maha alkaa kasvaa, niin tää homma alkaa tuntuakin jossain. Etomista on ollut edelleen, mutta ruoka on *luojan kiitos!* pysynyt sisällä.

Höh, ettei äitisi ole oikein ollut samalla aaltopituudella tämän kihlausasian kanssa. Haluatko kertoa tarkemmin, mitä tapahtui?

Teillä pukkaa sit pian reissuakin lämpöiseen. Ah, kelpais kyllä mullekin. Pari viikkoa auringon valossa ja ihanan lämpöisissä vesissä lilluminen tekis kyllä hyvää. Nauttikaa! (Mitä varmaan teette kehoittamattakin )