T
teen näin
Vieras
täältä netistä. Loppuupahan se kysely, että vieläkö lapsi uskoo joulupukkiin ja eihän hän enää saisi joulupukkiin uskoa. Ikää lapsella on 8v, mutta minusta hällä on oikeutensa omaan satumaailmaansa näin joulun alla. Jos tuo satu saisi ajattelemisen aihetta äidilleni 
)
*********************************************************
Onko teilläpäin näkynyt tontunjälkiä, kyselee Valtterin kummitäti. Valtteri kuuntelee kummissaan, eihän aikuinen voi enää uskoa oikeasti joulupukkiin!
Jouluun ei ole enää viikkoakaan aikaa kun koulun pihalla kotiin lähtevien poikien kesken syntyy sanasota. Valtteri ja hänen paras kaverinsa Mikael inttävät keskenään.
Usko nyt, se on aikuisten keksimää tarinaa, ei joulupukkia ole olemassakaan! Valtteri jo melkein huutaa ystävälleen. Tyhmä, kun ei usko millään. Valtteria kiukuttaa kun Mikael ei anna periksi.
Saathan sinä sanoa niin, mutta minä olen istunut joulupukin sylissä monta kertaa, ja se aina tietää mitä minulle kuuluu. Miten se voi tietää, jos se ei ole oikea? Mikael vastaa tiukasti takaisin.
Pukki osasi tulla meidän uuteen kotiinkin, ja se tietää mitä lahjoja ollaan toivottu, vaikka laitettiin itse kirjeet postilaatikkoon asti. Pukki muisti viime jouluna tarkasti sen kuvan jonka kirjeeseen tein, jatkaa Mikael.
Mä en usko mihinkään naamiaispelleen, me saadaan lahjat äidiltä ja isältä ja mummulta! Nyt Valtteri huutaa täysin palkein, kääntyy kannoillaan ja lähtee juoksemaan eri suuntaan.
Kotona Mikael menee suoraan äidin luokse, joka tekee vielä töitään työhuoneessa.
Äiti, Valtteri väittää ettei pukkia ole olemassa. Mä sanoin sille että on, mutta se ei usko, Mikael selittää äidilleen.
Voi että, sinä olet jo niin iso kaveri, Mikael. Minä en osaa neuvoa sinua, koska se mihin jokainen uskoo, on jokaisen oma asia. Mutta mieti tarkkaan ennen kuin alat ajattelemaan kuten Valtteri, sillä kerran sanomaansa ei voi perua. Kun minä suutuksissani lapsena huusin ensimmäisen kerran äidilleni että joulupukki on valetta tuli minulle tosi tyhjä ja outo olo. Melkein vatsaan koski, eikä sen jälkeen joulu koskaan enää tuntunut oikealta ennen kuin sinä ja veljesi synnyitte jakamaan joulut minun ja isän kanssa, äiti neuvoi samalla kun auttoi Mikaelia riisumaan vaatteitaan, joista lumi alkoi sulamaan työhuoneen lattialle.
Joulupukki on olemassa niin kauan kun häneen oikeasti uskoo.
***
Illalla Mikael kirjoittaa kirjettä. Hänellä on paha mieli Valtterin puolesta, sillä hänestä tuntuu ettei Valtteri ole ymmärtänyt kuinka peruuttamattomasti hänelle on käynyt. Millainen joulu Mikaelin parhaalle kaverille tuleekaan jos joulupukki ei enää tunnu oikealta ja joulu on vain pelkkää lahjojen aukomista?
Mikael kirjoittaa ruutupaperille:
Hei Joulupukki.
Minusta tuntuu ettei paras kaverini enää usko sinuun. Se on minun mielestäni surullista, sillä äiti epäili ettet tule enää käymään, jos sinuun ei uskota. Voisitko tänä jouluna käydä kuitenkin Valtterin kotona, jotta hän ei luule minun valehtelevan sinusta, eikä hänen joulunsa menisi pilalle?
Terveisin Mikael
Mikael sulki kirjeen, liimasi siihen joulumerkin ja laittoi osoitteeksi Napapiirin. Samalla osoitteella lähti myös hänen toivomuskirjeensä matkaan joka vuosi.
***
Joulupukki, minusta sinun kannattaisi katsoa tämä, sanoo postitonttu Karvasukka tuoden pientä kirjekuorta kädessään.
Jaa-a, mikäs sinulla siellä on? Ei kai kukaan enää näin myöhään lahjatoiveita lähetä Pukki aukaisee kirjepaperin ja lukee kirjeen läpi.
Voihan piparinmuru sentään, mikä näitä lapsia nykyään riivaa? Tahdotaan kasvaa hetkessä niin isoiksi ja käyttäytyä kuin aikuiset, ettei minunkaan olemassaoloon haluta uskoa enää edes koulun aloitukseen saakka. Ennen muinoin Joulun Lumous saattoi kestää yläkouluunkin, mutta nyt se rikkoutuu joskus jo neljänkin vuoden ikäisenä.
Niin Joulupukki, lapsilla on kiire. Kiire hoitoon, hoidosta pois kiire kouluun ja kiire takaisin kotiin pelaamaan tietokoneilla tai roikkumaan naamakirjoissa. Sellaista se on Kentältä tulee asiasta paljon viestiä ja tänäkin vuonna Joulun Lumous on jo rikkoutunut tuhansia kertoja useammin kuin viime vuonna, murehtii Karvasukka pikku naama kurtussa.
Tälle asialle emme taida mahtaa mitään, Karvatossu. Lapsen usko on asia johon ei kukaan voi vaikuttaa, niin surullista kuin se onkin. Ehkä aikuisten, lasten vanhempien pitäisi herätä ajattelemaan asiaa enemmän. Jos lasten kiire saataisiin vähemmäksi jäisi heille taas aikaa olla lapsia. Vanhempien pitäisi ymmärtää millainen voimavara rauhallinen ja huoleton lapsuus voi olla elämän matkalle.
Kun Joulun Lumous kerran särkyy, mitään ei ole tehtävissä. Meillä ei ole enää asiaa heidän jouluunsa, Joulupukki huokaisee surullisena.
Voi kuinka mukavaa minusta onkaan nähdä lapsena viimeksi niin tutuksi tullut Miisa tai Mikko aikuisena omien lastensa kanssa! Siitä minun sydämeni tykkää, ja sillä lailla minä näen Joulun Lumouksen jatkuvan sukupolvelta toiselle, Joulupukki kertoo silmät loistaen joulun taikaa, joka kumpuaa suoraan vanhan partaukon sydämestä asti.
***
Jouluaattona on pikkupakkanen. Lumi kimaltaa ulkona kuin postikortissa hämärän laskeutuessa Mikaelin asuinalueen ylle. Mikael jännittää hirveästi. Jännityksen aihe ei ole pelkästään Joulupukki, vaan nyt on kyseessä koko joulun olemassaolo. Mikaelin lapsen usko on koetuksella, koska niin monet ajatukset seilaavat hänen päässään.
Äiti, joko Pukki tulee? Onkohan hän saanut kirjeeni?
Äiti, me mennään Matiaksen kanssa eteiseen odottamaan!
Äiti puistelee hymyssäsuin päätään ja nauttii pienten kärsimättömyydestä. Hän muistaa vielä muutaman oman lapsuuden joulunsa jolloin hän uskoi kellojen pysähtyneen aatoksi, niin hitaasti aika kului. Olisiko pukki oikeasti saanut ajan hidastumaan? Oliko se pukin salaisuus, jolla hän ehtii kiertää koko maailman vuorokaudessa? äiti pyörittelee ajatusta hetken mielessään ja hymähtää jälleen itsekseen omista erikoisista ajatuksistaan ja jatkaa riisipuuron hämmentämistä.
Nyt se tulee! Äiti, Joulupukki tulee!
Yhtäkkiä kaikki olivat eteisessä ottamassa valkopartaa vastaan, isä aloittaa laulamaan Joulupukkia ja äiti tyhjentää nojatuolia vapaaksi pukin istua.
Onpas se mukava tulla käymään taas täällä teillä, Joulupukki huokaisee katsellen Mikaelia suoraan silmiin. Mikael puristaa suunsa kiinni ja tutkii pukkia tarkkaan.
Kaikki on kuten pitääkin. Pukin tuttu asu ja rauhoittava hymynkare partapuuskan takana ovat ihan kuin aina ennenkin, eikä Mikael voi uskoa siinä olevan kenenkään muun kuin oikean Joulupukin.
Pukki jakaa lahjat ja kyselee Mikaelin pikkuveljen vuodesta. Äiti ottaa valokuvia ja isä pitää Pukin keppiä kun Pukki alkaa nousemaan ja tekemään lähtöä.
Valitettavasti tämä minun aikatauluni on niin mahdottoman tiukka, että matkaa on jatkettava. Maailmassa on vielä muitakin lapsia joiden luona käyn, Pukki muistuttaa.
Mikael voisi tulla saattamaan minua tuonne ulos, minulla on sinulle hieman asiaa, jatkaa Pukki kellojen kilistessä hänen kävelynsä tahtiin.
Mikael säntää laittamaan kengät jalkoihinsa ja avaa Pukille oven.
Oikein Hyvää Joulua kaikille, Pukki kääntyy sanomaan sisälle ja astuu ulkoilmaan.
Niin, Mikael. Minä sain kirjeesi ja on kaunis ajatus että huolehdit parhaan ystäväsi joulusta. Asia on vain niin, että kun Joulun Lumous särkyy, sitä ei voi korjata. Kun lapsi päättää kasvaa isoksi, eikä usko minuun minua ei ole enää heille olemassa.
Se on surullista, ja sattuu minun sydämeeni aivan samalla tavalla kuin sinunkin sydämeesi kun kuuntelet ystävääsi. Joulu ei silti ole peruttu, eikä lahjoja poltettu, Pukki jatkaa Mikaelin säpsähtäessä ja katsoessa häntä suoraan pienten silmälasien läpi silmiin.
Joulu on silti hyvän tahdon ja mielen aikaa. Jokainen voi nauttia siitä jos tahtoo, ei siinä minua välttämättä tarvita. Jonain päivänä sinäkin Mikael päästät sen ajatuksen omaan päähäsi ja joudut sanomaan minulle hyvästit mutta vain siksi aikaa että tulen vierailemaan luonasi sinun lastesi lahjoja tuomassa.
Pukki kohottaa suuren kätensä, jossa on paksu nahkakintas, taputtaa Mikaelia olkapäähän ja kääntyy jatkamaan matkaansa.
Mikael jää katsomaan Pukin kävelyä pihapolkua pitkin pienten silmien tuntuessa oudon vetisiltä.
Hyvää Joulua Joulupukki! hän huutaa perään ja Pukki kääntyy vilkuttamaan. Seuraavassa hetkessä hän on jo poissa.
***
Mikael on harvinaislaatuinen poika. Hän ymmärtää paljon asioita, vaikka välillä vilkas onkin. Illalla nukkumaan mennessä hänellä on kummallisen rauhallinen olo, sillä hän tietää näkevänsä Joulupukin vielä ensi vuonna.
Hän nauttii hetkestä ennen unen tuloa haistellen joulupiparin tuoksua, kuunnellen äidin ja isän puheensorinaa olohuoneessa, päivän tapahtumien tuoma lämpö sydämessään ja puristaa vieressään olevaa, hartaasti toivottua Bakugan Dragonoid-hirviötä tiukemmin syliinsä.
Hänen Pukkinsa on olemassa!
)*********************************************************
Onko teilläpäin näkynyt tontunjälkiä, kyselee Valtterin kummitäti. Valtteri kuuntelee kummissaan, eihän aikuinen voi enää uskoa oikeasti joulupukkiin!
Jouluun ei ole enää viikkoakaan aikaa kun koulun pihalla kotiin lähtevien poikien kesken syntyy sanasota. Valtteri ja hänen paras kaverinsa Mikael inttävät keskenään.
Usko nyt, se on aikuisten keksimää tarinaa, ei joulupukkia ole olemassakaan! Valtteri jo melkein huutaa ystävälleen. Tyhmä, kun ei usko millään. Valtteria kiukuttaa kun Mikael ei anna periksi.
Saathan sinä sanoa niin, mutta minä olen istunut joulupukin sylissä monta kertaa, ja se aina tietää mitä minulle kuuluu. Miten se voi tietää, jos se ei ole oikea? Mikael vastaa tiukasti takaisin.
Pukki osasi tulla meidän uuteen kotiinkin, ja se tietää mitä lahjoja ollaan toivottu, vaikka laitettiin itse kirjeet postilaatikkoon asti. Pukki muisti viime jouluna tarkasti sen kuvan jonka kirjeeseen tein, jatkaa Mikael.
Mä en usko mihinkään naamiaispelleen, me saadaan lahjat äidiltä ja isältä ja mummulta! Nyt Valtteri huutaa täysin palkein, kääntyy kannoillaan ja lähtee juoksemaan eri suuntaan.
Kotona Mikael menee suoraan äidin luokse, joka tekee vielä töitään työhuoneessa.
Äiti, Valtteri väittää ettei pukkia ole olemassa. Mä sanoin sille että on, mutta se ei usko, Mikael selittää äidilleen.
Voi että, sinä olet jo niin iso kaveri, Mikael. Minä en osaa neuvoa sinua, koska se mihin jokainen uskoo, on jokaisen oma asia. Mutta mieti tarkkaan ennen kuin alat ajattelemaan kuten Valtteri, sillä kerran sanomaansa ei voi perua. Kun minä suutuksissani lapsena huusin ensimmäisen kerran äidilleni että joulupukki on valetta tuli minulle tosi tyhjä ja outo olo. Melkein vatsaan koski, eikä sen jälkeen joulu koskaan enää tuntunut oikealta ennen kuin sinä ja veljesi synnyitte jakamaan joulut minun ja isän kanssa, äiti neuvoi samalla kun auttoi Mikaelia riisumaan vaatteitaan, joista lumi alkoi sulamaan työhuoneen lattialle.
Joulupukki on olemassa niin kauan kun häneen oikeasti uskoo.
***
Illalla Mikael kirjoittaa kirjettä. Hänellä on paha mieli Valtterin puolesta, sillä hänestä tuntuu ettei Valtteri ole ymmärtänyt kuinka peruuttamattomasti hänelle on käynyt. Millainen joulu Mikaelin parhaalle kaverille tuleekaan jos joulupukki ei enää tunnu oikealta ja joulu on vain pelkkää lahjojen aukomista?
Mikael kirjoittaa ruutupaperille:
Hei Joulupukki.
Minusta tuntuu ettei paras kaverini enää usko sinuun. Se on minun mielestäni surullista, sillä äiti epäili ettet tule enää käymään, jos sinuun ei uskota. Voisitko tänä jouluna käydä kuitenkin Valtterin kotona, jotta hän ei luule minun valehtelevan sinusta, eikä hänen joulunsa menisi pilalle?
Terveisin Mikael
Mikael sulki kirjeen, liimasi siihen joulumerkin ja laittoi osoitteeksi Napapiirin. Samalla osoitteella lähti myös hänen toivomuskirjeensä matkaan joka vuosi.
***
Joulupukki, minusta sinun kannattaisi katsoa tämä, sanoo postitonttu Karvasukka tuoden pientä kirjekuorta kädessään.
Jaa-a, mikäs sinulla siellä on? Ei kai kukaan enää näin myöhään lahjatoiveita lähetä Pukki aukaisee kirjepaperin ja lukee kirjeen läpi.
Voihan piparinmuru sentään, mikä näitä lapsia nykyään riivaa? Tahdotaan kasvaa hetkessä niin isoiksi ja käyttäytyä kuin aikuiset, ettei minunkaan olemassaoloon haluta uskoa enää edes koulun aloitukseen saakka. Ennen muinoin Joulun Lumous saattoi kestää yläkouluunkin, mutta nyt se rikkoutuu joskus jo neljänkin vuoden ikäisenä.
Niin Joulupukki, lapsilla on kiire. Kiire hoitoon, hoidosta pois kiire kouluun ja kiire takaisin kotiin pelaamaan tietokoneilla tai roikkumaan naamakirjoissa. Sellaista se on Kentältä tulee asiasta paljon viestiä ja tänäkin vuonna Joulun Lumous on jo rikkoutunut tuhansia kertoja useammin kuin viime vuonna, murehtii Karvasukka pikku naama kurtussa.
Tälle asialle emme taida mahtaa mitään, Karvatossu. Lapsen usko on asia johon ei kukaan voi vaikuttaa, niin surullista kuin se onkin. Ehkä aikuisten, lasten vanhempien pitäisi herätä ajattelemaan asiaa enemmän. Jos lasten kiire saataisiin vähemmäksi jäisi heille taas aikaa olla lapsia. Vanhempien pitäisi ymmärtää millainen voimavara rauhallinen ja huoleton lapsuus voi olla elämän matkalle.
Kun Joulun Lumous kerran särkyy, mitään ei ole tehtävissä. Meillä ei ole enää asiaa heidän jouluunsa, Joulupukki huokaisee surullisena.
Voi kuinka mukavaa minusta onkaan nähdä lapsena viimeksi niin tutuksi tullut Miisa tai Mikko aikuisena omien lastensa kanssa! Siitä minun sydämeni tykkää, ja sillä lailla minä näen Joulun Lumouksen jatkuvan sukupolvelta toiselle, Joulupukki kertoo silmät loistaen joulun taikaa, joka kumpuaa suoraan vanhan partaukon sydämestä asti.
***
Jouluaattona on pikkupakkanen. Lumi kimaltaa ulkona kuin postikortissa hämärän laskeutuessa Mikaelin asuinalueen ylle. Mikael jännittää hirveästi. Jännityksen aihe ei ole pelkästään Joulupukki, vaan nyt on kyseessä koko joulun olemassaolo. Mikaelin lapsen usko on koetuksella, koska niin monet ajatukset seilaavat hänen päässään.
Äiti, joko Pukki tulee? Onkohan hän saanut kirjeeni?
Äiti, me mennään Matiaksen kanssa eteiseen odottamaan!
Äiti puistelee hymyssäsuin päätään ja nauttii pienten kärsimättömyydestä. Hän muistaa vielä muutaman oman lapsuuden joulunsa jolloin hän uskoi kellojen pysähtyneen aatoksi, niin hitaasti aika kului. Olisiko pukki oikeasti saanut ajan hidastumaan? Oliko se pukin salaisuus, jolla hän ehtii kiertää koko maailman vuorokaudessa? äiti pyörittelee ajatusta hetken mielessään ja hymähtää jälleen itsekseen omista erikoisista ajatuksistaan ja jatkaa riisipuuron hämmentämistä.
Nyt se tulee! Äiti, Joulupukki tulee!
Yhtäkkiä kaikki olivat eteisessä ottamassa valkopartaa vastaan, isä aloittaa laulamaan Joulupukkia ja äiti tyhjentää nojatuolia vapaaksi pukin istua.
Onpas se mukava tulla käymään taas täällä teillä, Joulupukki huokaisee katsellen Mikaelia suoraan silmiin. Mikael puristaa suunsa kiinni ja tutkii pukkia tarkkaan.
Kaikki on kuten pitääkin. Pukin tuttu asu ja rauhoittava hymynkare partapuuskan takana ovat ihan kuin aina ennenkin, eikä Mikael voi uskoa siinä olevan kenenkään muun kuin oikean Joulupukin.
Pukki jakaa lahjat ja kyselee Mikaelin pikkuveljen vuodesta. Äiti ottaa valokuvia ja isä pitää Pukin keppiä kun Pukki alkaa nousemaan ja tekemään lähtöä.
Valitettavasti tämä minun aikatauluni on niin mahdottoman tiukka, että matkaa on jatkettava. Maailmassa on vielä muitakin lapsia joiden luona käyn, Pukki muistuttaa.
Mikael voisi tulla saattamaan minua tuonne ulos, minulla on sinulle hieman asiaa, jatkaa Pukki kellojen kilistessä hänen kävelynsä tahtiin.
Mikael säntää laittamaan kengät jalkoihinsa ja avaa Pukille oven.
Oikein Hyvää Joulua kaikille, Pukki kääntyy sanomaan sisälle ja astuu ulkoilmaan.
Niin, Mikael. Minä sain kirjeesi ja on kaunis ajatus että huolehdit parhaan ystäväsi joulusta. Asia on vain niin, että kun Joulun Lumous särkyy, sitä ei voi korjata. Kun lapsi päättää kasvaa isoksi, eikä usko minuun minua ei ole enää heille olemassa.
Se on surullista, ja sattuu minun sydämeeni aivan samalla tavalla kuin sinunkin sydämeesi kun kuuntelet ystävääsi. Joulu ei silti ole peruttu, eikä lahjoja poltettu, Pukki jatkaa Mikaelin säpsähtäessä ja katsoessa häntä suoraan pienten silmälasien läpi silmiin.
Joulu on silti hyvän tahdon ja mielen aikaa. Jokainen voi nauttia siitä jos tahtoo, ei siinä minua välttämättä tarvita. Jonain päivänä sinäkin Mikael päästät sen ajatuksen omaan päähäsi ja joudut sanomaan minulle hyvästit mutta vain siksi aikaa että tulen vierailemaan luonasi sinun lastesi lahjoja tuomassa.
Pukki kohottaa suuren kätensä, jossa on paksu nahkakintas, taputtaa Mikaelia olkapäähän ja kääntyy jatkamaan matkaansa.
Mikael jää katsomaan Pukin kävelyä pihapolkua pitkin pienten silmien tuntuessa oudon vetisiltä.
Hyvää Joulua Joulupukki! hän huutaa perään ja Pukki kääntyy vilkuttamaan. Seuraavassa hetkessä hän on jo poissa.
***
Mikael on harvinaislaatuinen poika. Hän ymmärtää paljon asioita, vaikka välillä vilkas onkin. Illalla nukkumaan mennessä hänellä on kummallisen rauhallinen olo, sillä hän tietää näkevänsä Joulupukin vielä ensi vuonna.
Hän nauttii hetkestä ennen unen tuloa haistellen joulupiparin tuoksua, kuunnellen äidin ja isän puheensorinaa olohuoneessa, päivän tapahtumien tuoma lämpö sydämessään ja puristaa vieressään olevaa, hartaasti toivottua Bakugan Dragonoid-hirviötä tiukemmin syliinsä.
Hänen Pukkinsa on olemassa!
