taisteluni täydellisestä vartalosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
rupeen oleen lopussa.
itse en näe itseäni sellaisena kun muut,vaan näen itseni lihavana.
mä näännytän itteeni jotta tulisin laihaksi.
mä oon turvautunu plastikakirurgiaan jotta olisin kaunis.
silti mä en näe itteeni hyänä.
mä oon aikoinaan käynyt spykiatrilla mutta luottamus suhdetta ei syntynyt kun ne vaihtu 4 kertaa mun n.2 vuoden hoitosuhteen aikana. ja siellä todettiin ettei ole syömishäiriöö.
mun kaikki ajatukset liittyy laihtumiseen.
jos mä tiedostan että olen sairas niin miksi mun silmät ei kuitenkaan herää näkeen todellisuutta?
katsoin tän linkin ja on aikalailla totta myös mun elämässä vaikken noin laiha olekkaan.
entiä mitä pitäis enää tehdä kun kaikkee on jo koittanut.
http://www.youtube.com/watch?v=94c43AlwLKo
 
Mä myös olen niin kauan kun muistan,pyrkiny vaan laihuuteen,silti en koskaan ole tyytyväinen. Vuosia oli alipainoinen,tosi laiha ja pieni,näin itseni läskinä.. Noh,sain lapsen.. "Lihoin" raskausaikana normaalipainoiseks(kokoa s!) ja sitä olen edelleen ja nyt vihaan vartaloani,tunnen itseni läskiksi ja epäonnistuneeksi.Olen hyvä äiti,mutta kuvittelen että laihana olisin vielä parempi. Totuus on että kun hyväksyisin itseni tällaisena normipainosena olisin onnellisempi ja siten myös parempi äiti.
 
Mulla on vähän samanlainen ongelma. Mä en ole alipainoinen vaan normaalivartaloinen, bmi 21, mutta en voi hyväksyä itseäni tällaisena. Mittaan ja punnitsen itseäni jatkuvasti. Jokainen pienikin myökky mikä voisi olla selluliittia aiheuttaa paniikin. Jokainen osa mikä mielestäni vähän roikkuu tai hölskyy, aiheuttaa oksennusrefleksin. Tuntuu että mussa on vaan liikaa, vien tilaa...
 
mä en tosiaan tiedä miten eteenpäin. en ole tyytyväinen nyt ja haluisinkin pudottaa muutamankilon. olisinko silloinkaan tyytyväinen.
paino ei kuitenkaan juuri putoo,en taida olla tarpeeks vahva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mä en tosiaan tiedä miten eteenpäin. en ole tyytyväinen nyt ja haluisinkin pudottaa muutamankilon. olisinko silloinkaan tyytyväinen.
paino ei kuitenkaan juuri putoo,en taida olla tarpeeks vahva.

Mä tiedän omasta kokemuksesta että en ole sillonkaan tyytyväinen vaikka kuvittelen että olisin. Kai se on aina vaan kärsittävä. En mäkään tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Tässä toinen linkki... kamalaa...

http://www.youtube.com/watch?v=qFbYW6bNViw&NR=1
 

Yhteistyössä