Taitaa pojan kaveri suhteet olla kohta karilla =(

[Battimanni]

Sillä alkanut menemään hermot 3 kaveriinsa
ei sen puoleen ottaa se viikonloppuisin minuakin hattuunkun ovella ollaan jo ennen 10 pyytämässä ulos ja ollaan vielä yökkäreissä..

tiedä vain mitä tohon keksisi,ongelma on siis se että tulevat heti aamusta,poika viikonloppuisin syö aamupalan vasta 10 aikaa ja kuten tänä aamuna haluaa heräillä ja olla rauhassa..

sanoo että tulkaa hakemaan kello 13.00 no mitä nämä tekevät?

tulevat noin 10 min välein ja jäävät päivystämään tuohon pihalle,edes vaikka minä sanon että ei halua nyt tulla menkä te jo tulee sitten perässä niin perille :O
ja joo kyse on 3 luokkalaisista......

 

["vieras"]

Voi kun munkin ongelmat olis tätä tasoa...

 

[meillä sama]

Meillä on poika ekalla, ja kaverit tulee kans viikonl. aamuna aikaste ovelle "tule ulos" Ja poika ei kyllä lähde minnekään, on semmoinen aamunautiskelija ja puolille päivin kulkee yökkäreissä. Sen hälle sallin, koska viikolla on aikaset herätykset.
Mutta nää pojat sitten on puolen tunnin päästä taas ovella "tuu jo"
Raivostuttaa väliin silmittömästi!! Tuohon pihaan tai lähitielle jäävät kans nuo pojat päivystämään ja määrä ajoin käydään ovella... huoh...
Iltapäivästä sitten poika vasta ulos menee, kyllä sitä sittenkiin ehtii ulkoilemaan =)

 

["vieras"]

Yritä aikuisena sovitella tilannetta ja opettaa lastasikin suvaitsevaisemmaksi. Olin itse tuossa iässä hidas lähtemään ulos ja seurauksena oli se, ettei minua tietenkään jonkin ajan kuluttua enää haettu. En kuitenkaan ollut kauhean rohkea hakemaan itsekään ketään ulos, joten jouduin aika pakon edessä sellaista opettelemaan. Ymmärrän poikaasi, mutta selitä ainakin, mitä käytöksestä mahdollisesti seuraa.

 

[Battimanni]

[QUOTE="vieras";23345692]Yritä aikuisena sovitella tilannetta ja opettaa lastasikin suvaitsevaisemmaksi. Olin itse tuossa iässä hidas lähtemään ulos ja seurauksena oli se, ettei minua tietenkään jonkin ajan kuluttua enää haettu. En kuitenkaan ollut kauhean rohkea hakemaan itsekään ketään ulos, joten jouduin aika pakon edessä sellaista opettelemaan. Ymmärrän poikaasi, mutta selitä ainakin, mitä käytöksestä mahdollisesti seuraa.[/QUOTE]

Tätä pelkään kanssa ettei pian ole kavereita,mutta tosiaan kun joskus ei ymmärrä miksei heille sanottu mene perille,sitten olisi ettei tulisikaan tilannetta että pitisi aina sanoa ei nyt tulkaa myöhemin..
pojalle koittanut sitä sanoa joka kerta että älä menetä malttia kun sen huomaa ovella äänen menevän ärsyyntyneeksi ja hyvä ettei laita ovea kavereiden nenän edestä kiinni=/

 

[Battimanni]

[QUOTE="vieras";23345647]Voi kun munkin ongelmat olis tätä tasoa...[/QUOTE]

voi ei kannata lukea pieniä murheita saati kommentoida jos oma taakka on isompi=)

 

[Margaret82]

Tää aihe kolahti muhun sen verran et halusin sit kommentoida.
Tiedän et tytöt on erilaisia ton ikäsinä, mut sen verran vertailukohtaa omasta elämästä löydän, et kerron.

Kouluikäsenä (1.-5.luokat varsinkin) oli samanlaista mulla, kuin mitä ap kuvasit.
Mua suorastaan kiristettiin tulemaan ulos, sen lähialueen tytöt osasivat. Milloin oli mikäkin asia, minkä takia mun oli tultava (tai seuraisi jotain muuta) vaikka äitini oli sanonut, että nyt ei. Olin siis puun ja kuoren välissä. Ei-sanaa he eivät uskoneet, vaan vänkäsivät aina vastaan. He jäivät norkoilemaan lähistölle, juuri sillä tavalla, että keittiön ikkunasta näkyi heidän olinpaikkansa. Ärsyttävää se oli. Kerran minun oli pakko lähteä, vaikka tiesin, että äitini ei lupaa ollut antanut. Kiristykseen käytettiin syytä, että muuten he eivät olisi enää kavereitani ja joutuisin olemaan koulussakin yksin, eikä olisi asiaa enää syntymäpäiville.
Olin aikani heidän kanssaan (itku kurkussa) mutta lähdin kotiin ja sain nuhteet kotona siitä, että en totellut. Seurauksena olin arestissa ja koulussa toinen tytöistä "vaihtoi leiriä" eli alkoi kaveeraamaan toisten kanssa ja minä jäin tämän toisen takinkääntäjätytön seuraan, mutta huomasin pian ettei sekään toiminut. Minua alettiin kiusata, ja tuo toinenkin tyttö meni siihen mukaan, ei puolustanut, eikä auttanut, vaan oli kiusaajana. Eipä ollut hohdokasta. Olin aika yksinäinen sen takia.

Minua olisi auttanut, jos joku aikuinen olisi siihen puuttunut, mutta en uskaltanut itse kertoa siitä mitään, koska tiesin näiden "takinkääntäjäkaverien" seuraukset siihenkin. Siis kiristettiin, että kenellekään et kerro tästä. No, en kertonut koska olin kiltti tyttö ja halusin pitää nuo vähäisetkin "kaverit" edes välillä seurana.

Ap:lle: Näiden kaverien vanhempiin varmaan voisi ottaa yhteyttä ja sopia "pelisäännöistä" eli että kun sanotaan ei nyt, niin se tarkoittaa sitä, eikä jäädä notkumaan lähistölle, kun heille ei näköjään ole mennyt sanottu asia perille. Ja se, että jos on sovittu klo 13.00 niin silloin se on niin. Tosin itse sain siitä lisänimen "Neiti Aika" koska toisilla ei mitään aikatauluja ollut kotoa annettu, toisin kuin minulla. Mutta vanhemmat voivat yhdessä vaikuttaa paljon enemmän kuin se, että siitä tulisi ainainen riesa ja lopulta kiista ja muuta lasten välillä näistä hakemisajoista...

 

["hhh"]

oo onnellinen että sillä on kavereita jotka pyytää ulos- ja klo10 on musta jo ihan ok aika.

 

[Battimanni]

[QUOTE="hhh";23347117]oo onnellinen että sillä on kavereita jotka pyytää ulos- ja klo10 on musta jo ihan ok aika.[/QUOTE]

Meille ei..me ollaan vielä viikonloppuisin aamutoimilla silloin koska kellään ei ole kiire mihinkään saadaan rauhassa syödä,jutella ja katella piirrettyjä telkkarista...

 

[Juuh]

[QUOTE="hhh";23347117]oo onnellinen että sillä on kavereita jotka pyytää ulos- ja klo10 on musta jo ihan ok aika.[/QUOTE]

Samaa mieltä minäkin, mutta ymmärrän ettei sitä vaihtoehtoa välttis tule ajatelleeksi jos sellaista ongelmaa ole ollut..

 

[Battimanni]

Tää aihe kolahti muhun sen verran et halusin sit kommentoida.
Tiedän et tytöt on erilaisia ton ikäsinä, mut sen verran vertailukohtaa omasta elämästä löydän, et kerron.

Kouluikäsenä (1.-5.luokat varsinkin) oli samanlaista mulla, kuin mitä ap kuvasit.
Mua suorastaan kiristettiin tulemaan ulos, sen lähialueen tytöt osasivat. Milloin oli mikäkin asia, minkä takia mun oli tultava (tai seuraisi jotain muuta) vaikka äitini oli sanonut, että nyt ei. Olin siis puun ja kuoren välissä. Ei-sanaa he eivät uskoneet, vaan vänkäsivät aina vastaan. He jäivät norkoilemaan lähistölle, juuri sillä tavalla, että keittiön ikkunasta näkyi heidän olinpaikkansa. Ärsyttävää se oli. Kerran minun oli pakko lähteä, vaikka tiesin, että äitini ei lupaa ollut antanut. Kiristykseen käytettiin syytä, että muuten he eivät olisi enää kavereitani ja joutuisin olemaan koulussakin yksin, eikä olisi asiaa enää syntymäpäiville.
Olin aikani heidän kanssaan (itku kurkussa) mutta lähdin kotiin ja sain nuhteet kotona siitä, että en totellut. Seurauksena olin arestissa ja koulussa toinen tytöistä "vaihtoi leiriä" eli alkoi kaveeraamaan toisten kanssa ja minä jäin tämän toisen takinkääntäjätytön seuraan, mutta huomasin pian ettei sekään toiminut. Minua alettiin kiusata, ja tuo toinenkin tyttö meni siihen mukaan, ei puolustanut, eikä auttanut, vaan oli kiusaajana. Eipä ollut hohdokasta. Olin aika yksinäinen sen takia.

Minua olisi auttanut, jos joku aikuinen olisi siihen puuttunut, mutta en uskaltanut itse kertoa siitä mitään, koska tiesin näiden "takinkääntäjäkaverien" seuraukset siihenkin. Siis kiristettiin, että kenellekään et kerro tästä. No, en kertonut koska olin kiltti tyttö ja halusin pitää nuo vähäisetkin "kaverit" edes välillä seurana.

Ap:lle: Näiden kaverien vanhempiin varmaan voisi ottaa yhteyttä ja sopia "pelisäännöistä" eli että kun sanotaan ei nyt, niin se tarkoittaa sitä, eikä jäädä notkumaan lähistölle, kun heille ei näköjään ole mennyt sanottu asia perille. Ja se, että jos on sovittu klo 13.00 niin silloin se on niin. Tosin itse sain siitä lisänimen "Neiti Aika" koska toisilla ei mitään aikatauluja ollut kotoa annettu, toisin kuin minulla. Mutta vanhemmat voivat yhdessä vaikuttaa paljon enemmän kuin se, että siitä tulisi ainainen riesa ja lopulta kiista ja muuta lasten välillä näistä hakemisajoista...

voe ei ole ollut helppoa sulla =(
tuota juuri mietin kun saisi tuon ajan että tullaan todellakin vasta silloin kun poika ajan sanoo,ettei tule sitä jatkuvaa ein hokemista ja näin sitten "riitaa" ja mökötystä et joo nyt se ei halua olla meidän kanssa..
Pitääkin bongailla tuon yhden pojan äitiä tuosta jos sen kanssa juttelisi..

 

["Minna"]

Meillä on itse asiassa samaa ongelmaa. Ja viikollakin sitä, että kaverit tulevat ovelle heti kun lapsi tulee koulusta, vaikka tietävät että meillä on sovittu lapsen kanssa niin, että eka välipala ja sitten läksyt, ja sitten vasta kavereiden kanssa. Eivätkä usko, jos meidän lapsi sanoo että ei tule nyt. Norkovat ovella ja tekevät tikusta asiaa, sitten kun puutun asiaan niin menevät kotiinsa mutta joko soittelevat lapselle vähän väliä, tai sitten tulevat vartin päästä ovelle.

Tähän viikolla tapahtuvaan syynä on se, että ko. kaverit on yksin koulun jälkeen kotona, eivätkä siellä viihdy. Ja vaikka sanon esimerkiksi, että tervetuloa takaisin klo neljä, lapset sanovat ok, ja sitten tulevat kumminkin ovelle jo puoli neljältä tai jo kolmelta. Se on munkin kannalta tosi ikävää, koska teen töitä kotona ja olis kiva että oikeasti sais rauhassa tehdä.

Mä oon kanssa miettinyt, että meneekö lapselta kohta kaverit, koska hän alkaa itse olla tosi ärsyyntynyt siihen, että jos hän jonain päivänä sanoo, että ei nyt halua tulla ulos tai ei halua vieraita kylään, niin kaverit tulevat monta kertaa uudelleen lyhyen ajan sisällä, tai saattavat soittaa neljä kertaa tunnin sisällä.