Tajuaako kukaan?

[ei varmasti]

Onko kenelläkään muulla tuota tunnetta koskaan? väsymystä siitä, että kaikki odottavat vaan saavansa sinulta mutta kukaan ei tarjoa teille mitään? Kukaan sukulaine ei tuo yllättäen lapsillesi vanhoja vaatteita tai osta ylläripehmoa? jjohtuen siitä että asuvat kaukana ja ovat hyvin vähän nähneet.

tai ei ole paikkaa jossa tarjottaisiin herkkupöytä mennessänne kylään, valmis ruoka...


kun itse olin lapsi, kuljin serkun vaatteissa ja äitini onneksi sai hoitoapua monelta taholta.

Nyt kaikki nuo tahot ikään kuin odottavat meidän lasten auttavan tai muistavan heitä, huolimatta siitä, että ovat velattomia ja varoissaan, toisin kuin taas meillä lapset huollettavana ja velkaisia...

kukaan ei varmasti ymmärrä tästä mitään. muilla varmasti edes isovanhemmat tuovat mehua, marjoja, ostavat lapsille oikeat lahjat jne...

 

[vieras]

Niin. Tarkoitatko, että kukaan ei muista tai ajattele... Eikö teillä ole tuttavia tai sukulaisia lähettyvillä?
Me asutaan ulkomailla, eikä ole hirveästi paikallisia kavereita. Miehen perhe on kyllä hyvin anteliaita mitä nyt synttäreihin ja jouluun tulee, mutta muuten niitä ei nää. Lapsille osoittavat huomiota mutta mulle ei oikein kukaan muu kuin mies.

 

[ap]

Juu ei ole lähettyvillä, joten "pois silmistä, pois mielestä". Kun meidät muistetaan, on se meille jotain paperihommia, jota muistetaan meidän osaavan tehdä.

Muuten ei. joulukortteja saadaa paljon. ei muuta.

 

[ap]

toisesta ketjusta lisäselvennyst asiaan:Käy kateeksi. Meille ei kukaan ole antanut mitään. Päinvastoin kaikki soittelevat ja lähettävät miehelle paperilappusia jotka häne pitää täyttää ja tehdä tai kirjoittaa ja tekee ne yöllä (päivät töissä ja illat lasten kanssa) ja omat asiat jäävät hoitamatta. Yhdenkin oman tärkeän paperin lähetti myöhässä ja menetimme monta tonnia.

Kun on tavisperhe (2+2), molemmat vanhemmat korkeasti koulutettuja ja edes toinen töissä, kukaan ei anna mitään. Eri asia jos meistä jompi kumpi olisi joku ulkomaalainen tai jso emme olisi koulutettuja.

Sama juttu llasten kanssa. Muistan itse lapsena yh-perheen lapsena saaneeni asemani vuoksi suopeaa kohtelua. Minuun suhtauduttiin ymmärtämyksellä ja nostettiin jalustalle jopa jollain tapaa kun menestyin hyvin. siis sellaista että opettajan perhe otti minut hiihtämään kanssaan jne.

Koska meilä on koulutus, omat lapsemme eivät saa koskaan mitään tällaista, vaan ajatellaan että olemme jotenkin parempiosaisia. Oikeasti köyhiä akateemisia koska köyhät lähtökohdat. hyväpalkkaiset duunit menevät niille joilla suhteita. me tulemme molemmat duunariperheistä.

 

[vieras]

Miehesi pitäisi oppia sanomaan ei.

 

[opettaja]

Tiedän tunteen. Meillä on kyllä ihan lähin suku tukena ja turvana, mutta serkut ja tädit ja vanhat ystävät tavallaan tuntuvat odottavan että oltaisiin meiltä päin kauheesti sinne yhteyksissä, käytäisiin ja muistettaisiin. Meillä hankalat työajat ja todella harvoin yhteisiä vapaita, emme omista autoa. Suku käyttäytyy kuin oltaisiin jotenkin käännetty selkämme heille kun ei ehditä käymään. Ei haluta ymmärtää meidän elämäntilannetta tai ongelmia. Meidän lapsi on suvun vanhin serkusparvesta ja meiltä pyydetään kaikkea mahdollista lapsen tavaraa, kyllähän me annetaan, mut kiva olis joskus saada jotain itsekkin kun ei itse saada mitään mistää käytettynä van joudutan ostamaan kaikki uutena. Vaatteista nyt ei niin väliä mut sukset, luistimet ja muu kalliimpi...

 

[What goes around...]

Tänään viimeksi puhuttiin miehen kanssa antamisesta ja saamisesta, minä kun kierrätän kaikki meidän tarpeettomat tavarat eteenpäin (ilman korvausta), enkä oleta saavani mitään vastaan. Luulen että tavalla tai toisella sitten saadaan omamme takaisin. Mies on toista mieltä ja varsinkin sitä, että tavaroita ei pitäisi ilman antaa pois, vaan saada niistä korvaus. Mutta minulle tulee parempi mieli toisten hyvästä mielestä kuin rahasta... no tämä kyllä meni vähän alkuperäisen aiheen ohi.

 

[häh]

Noh, ensinnäkin mun on kovin vaikea uskoa, että olet akateeminen tuon kirjoituksesi perusteella.
Toiseksi, katkeruutesi on pelottavaa. Odotat muiden tekevä sinut onnelliseksi, vaikka itse jokaisen pitää itsensä onnelliseksi tehdä. Tarvitsisitteko niitä vanhoja vaatteita tai ylläripehmoja? Toki ne ovat kivoja, mutta ei niiden puuttumisesta voi ja saa katkeroitua. Kaikki tavallaan, toisten isovanhemmat muistaa lahjoin ja tavaroin, toisten taas muilla tavoin ja jotkut ei ollenkaan. Enkä ymmärtänyt yhtään, miten te menetitte rahaa jos joku toinen jätti lappunsa täyttämättä...

 

[yhäippä]

Joo ymmärrän kyllä. Meillä vähän sama, vaikka olenkin yh, niin kukaan ei tarjoa apua, tavaroita tms. Kun oon aina selvinnyt, niin uskotaan että selviän kaikesta. Apua pyytävät muut, ja autan toki, koska siitä tulee hyvä mieli, mut joskus toivoisin että joku auttaisi muakin.

Hassuinta on, että joskus kun oon myötätuntoa tai apua saanut, ne on tullut kaukaisilta tutuilta, ei mitään lähisukulaisilta tai ystäviltä.

 

[ap]

Kiva että joku jollain tapaa ymmärsi.
Monikaan vanhempi ihminen ei tunnu tajuavan, että koulutus ei ole nykyään sama asia kuin varma hyväpalkkainen ammatti tai istumatyö ei ole välttämättä kevyttä vaan erittäin raskasta työtä.
ja että työtä ei välttämättä edes ole koulutetuillekaan.

Ja se suhtautuminen lapsiin on erilaista kuin minuun aikoinani. Itse sain suopeaa kohtelua. Kuntaas omiin lapsiini suhtautuminen on ihan erilaista. Miehen koulutus on sellainen, joka on yleinen hyvästä perheestä olevilla joilla suhteita. Meillä ei.

 

[juuh]

Tänään viimeksi puhuttiin miehen kanssa antamisesta ja saamisesta, minä kun kierrätän kaikki meidän tarpeettomat tavarat eteenpäin (ilman korvausta), enkä oleta saavani mitään vastaan. Luulen että tavalla tai toisella sitten saadaan omamme takaisin. Mies on toista mieltä ja varsinkin sitä, että tavaroita ei pitäisi ilman antaa pois, vaan saada niistä korvaus. Mutta minulle tulee parempi mieli toisten hyvästä mielestä kuin rahasta... no tämä kyllä meni vähän alkuperäisen aiheen ohi.

Samantyyppinen ajatus on minullakin. Vanhat romut kun saa nurkista pois, on se huojennus minulle ja mukavaa jos joku niistä saa vielä iloa. En odota mitään vastapalveluksia! Antaa hyvän kiertää.

 

[juuh]

Ja se suhtautuminen lapsiin on erilaista kuin minuun aikoinani. Itse sain suopeaa kohtelua. Kuntaas omiin lapsiini suhtautuminen on ihan erilaista. Miehen koulutus on sellainen, joka on yleinen hyvästä perheestä olevilla joilla suhteita. Meillä ei.

Mä en ymmärrä tätä kohtaa. Siis miten suhtautuminen lapsiin on erilaista... millaista? Ja koulutus on sellainen, joka yleensä on hyvästä perheestä olevilla. Mun mkäsittääkseni Suomessa ei ole mitään eliittikouluja, joten vaikea ymmärtää tuota. Mitä sä sitten kaipaat, miehellesi parempipalkkaista työtä? Vai sukulaisilta rahaa lahjaksi?

 

[ap]

Noh, ensinnäkin mun on kovin vaikea uskoa, että olet akateeminen tuon kirjoituksesi perusteella.
Toiseksi, katkeruutesi on pelottavaa. Odotat muiden tekevä sinut onnelliseksi, vaikka itse jokaisen pitää itsensä onnelliseksi tehdä. Tarvitsisitteko niitä vanhoja vaatteita tai ylläripehmoja? Toki ne ovat kivoja, mutta ei niiden puuttumisesta voi ja saa katkeroitua. Kaikki tavallaan, toisten isovanhemmat muistaa lahjoin ja tavaroin, toisten taas muilla tavoin ja jotkut ei ollenkaan. Enkä ymmärtänyt yhtään, miten te menetitte rahaa jos joku toinen jätti lappunsa täyttämättä...

siis olen mielestäni ihan perusonnellinen ihminen. Mutta tuosat ketjusta tuli mieleen sellainen joskus mielessä häivähtävä tunne. Kun monikin palstallakin saa kaikennäköistä. En odota kenenkään muun tekevän minua onnelliseksi.

Mutta en olisi lapsena ja nuorena osannut ajatella, että oma elämäni olisi niin kovaa jossain suhteessa. Täysin ilman sukulaisten tukea ja apua edes pikkulapsiaikana. Sukulaisten asuessa lähellä olisi paikkoja, joihin voi mennä ja tietää saavansa asettua valmiisen kahvi tai ruokapäytään jne. Meillä sitä ei ole.

On hullua ajatella ajavansa 20 km kahvitarjoiluun huonekaluliikkeeseen jotta tulisi tunne, että joku haluaa antaa minulle jotain.

lapset toki askartelevat lahjoja ja rakkautta antavat.

 

[ap]

Ja se suhtautuminen lapsiin on erilaista kuin minuun aikoinani. Itse sain suopeaa kohtelua. Kuntaas omiin lapsiini suhtautuminen on ihan erilaista. Miehen koulutus on sellainen, joka on yleinen hyvästä perheestä olevilla joilla suhteita. Meillä ei.

Mä en ymmärrä tätä kohtaa. Siis miten suhtautuminen lapsiin on erilaista... millaista? Ja koulutus on sellainen, joka yleensä on hyvästä perheestä olevilla. Mun mkäsittääkseni Suomessa ei ole mitään eliittikouluja, joten vaikea ymmärtää tuota. Mitä sä sitten kaipaat, miehellesi parempipalkkaista työtä? Vai sukulaisilta rahaa lahjaksi?

No joo, esim. kun minä olin lapsi, minä asuin yh-perheessä ja luulen että tästä syystä sain useinkin koulussa kivan roolin esim. koulun juhlissa ja ajattele, minulle tarjottiin kesätyötä sen sijaan että itse olisin sitä hakenut.

Kun taas omat lapseni, koulussa kysytään vanhempien ammatti ja he eivät ole koskaan missään saaneet mitään tai päässeet oikeastaan mihinkään rooliin.

Ajatellaan, että he saavat kaikkea kuitenkin.

tai esim. olin lasten kanssa leirillä, jossa toinen lapsista erittäin taitavasti ratkaisi ongelman ,jota monikaan aikuinen ei osannut ratkaista. Asia ikään kuin lakaistiin maton alle ja tällaisia tapahtumia on paljon. Eli varotaan että he eivä vaan saa tunnustusta kun taas itse olisin vastaavassa tilanteessa saanut lapsena.

No lapsen opettaja on sellainen henkilö joka kyllä on antanut tunnustusta lapsen lahjakkuudesta. ''äh, sellaisia on vaikea selittää, ihmisten ilmeitä ja havaintoja.

 

[juuh]

siis olen mielestäni ihan perusonnellinen ihminen. Mutta tuosat ketjusta tuli mieleen sellainen joskus mielessä häivähtävä tunne. Kun monikin palstallakin saa kaikennäköistä. En odota kenenkään muun tekevän minua onnelliseksi.

Mutta en olisi lapsena ja nuorena osannut ajatella, että oma elämäni olisi niin kovaa jossain suhteessa. Täysin ilman sukulaisten tukea ja apua edes pikkulapsiaikana. Sukulaisten asuessa lähellä olisi paikkoja, joihin voi mennä ja tietää saavansa asettua valmiisen kahvi tai ruokapäytään jne. Meillä sitä ei ole.

On hullua ajatella ajavansa 20 km kahvitarjoiluun huonekaluliikkeeseen jotta tulisi tunne, että joku haluaa antaa minulle jotain.

lapset toki askartelevat lahjoja ja rakkautta antavat.

Voiskos sitä kuitenkin ajatella, että asuinpaikka on oma valinta. Olette valinnet niin, että sukua ei ole lähellä. Omat tuttavani kypsyivät ilman turvaverkkoa elämiseen ja vain rohkeasti muuttivat takaisin vanhempiensa lähelle. Töitäkin löytyi lähes samantien.
Muistathan sitten omat tämänhetkiset tunteesi, kun omilla lapsillasi on lapsia!

 

[ap]

siis olen mielestäni ihan perusonnellinen ihminen. Mutta tuosat ketjusta tuli mieleen sellainen joskus mielessä häivähtävä tunne. Kun monikin palstallakin saa kaikennäköistä. En odota kenenkään muun tekevän minua onnelliseksi.

Mutta en olisi lapsena ja nuorena osannut ajatella, että oma elämäni olisi niin kovaa jossain suhteessa. Täysin ilman sukulaisten tukea ja apua edes pikkulapsiaikana. Sukulaisten asuessa lähellä olisi paikkoja, joihin voi mennä ja tietää saavansa asettua valmiisen kahvi tai ruokapäytään jne. Meillä sitä ei ole.

On hullua ajatella ajavansa 20 km kahvitarjoiluun huonekaluliikkeeseen jotta tulisi tunne, että joku haluaa antaa minulle jotain.

lapset toki askartelevat lahjoja ja rakkautta antavat.

Voiskos sitä kuitenkin ajatella, että asuinpaikka on oma valinta. Olette valinnet niin, että sukua ei ole lähellä. Omat tuttavani kypsyivät ilman turvaverkkoa elämiseen ja vain rohkeasti muuttivat takaisin vanhempiensa lähelle. Töitäkin löytyi lähes samantien.
Muistathan sitten omat tämänhetkiset tunteesi, kun omilla lapsillasi on lapsia!

aivan varmasti. muistan omat tunteeni lapsena ja muistan omat tunteeni nuorena ja varmaanmuistan omat tunteeni lapsiperheellisenäkin. (jos en dementoidu)

 

[juuh]

Ja se suhtautuminen lapsiin on erilaista kuin minuun aikoinani. Itse sain suopeaa kohtelua. Kuntaas omiin lapsiini suhtautuminen on ihan erilaista. Miehen koulutus on sellainen, joka on yleinen hyvästä perheestä olevilla joilla suhteita. Meillä ei.

Mä en ymmärrä tätä kohtaa. Siis miten suhtautuminen lapsiin on erilaista... millaista? Ja koulutus on sellainen, joka yleensä on hyvästä perheestä olevilla. Mun mkäsittääkseni Suomessa ei ole mitään eliittikouluja, joten vaikea ymmärtää tuota. Mitä sä sitten kaipaat, miehellesi parempipalkkaista työtä? Vai sukulaisilta rahaa lahjaksi?

No joo, esim. kun minä olin lapsi, minä asuin yh-perheessä ja luulen että tästä syystä sain useinkin koulussa kivan roolin esim. koulun juhlissa ja ajattele, minulle tarjottiin kesätyötä sen sijaan että itse olisin sitä hakenut.

Kun taas omat lapseni, koulussa kysytään vanhempien ammatti ja he eivät ole koskaan missään saaneet mitään tai päässeet oikeastaan mihinkään rooliin.

Ajatellaan, että he saavat kaikkea kuitenkin.

tai esim. olin lasten kanssa leirillä, jossa toinen lapsista erittäin taitavasti ratkaisi ongelman ,jota monikaan aikuinen ei osannut ratkaista. Asia ikään kuin lakaistiin maton alle ja tällaisia tapahtumia on paljon. Eli varotaan että he eivä vaan saa tunnustusta kun taas itse olisin vastaavassa tilanteessa saanut lapsena.

No lapsen opettaja on sellainen henkilö joka kyllä on antanut tunnustusta lapsen lahjakkuudesta. ''äh, sellaisia on vaikea selittää, ihmisten ilmeitä ja havaintoja.

Edelleen mun on vaikea ymmärtää pointtiasi. Haluaisit siis, että saat (lapsesi saa) ulkopuolelta tunnustusta ja kehuja. Tai siis lapsesi ei saa niitä kehuja mielestäsi tarpeeksi. Mistä ajattelet tämän johtuvan?
Ajatteletko, että itse sait lapsena säälistä näytelmärooleja ja kesätöitä ja nyt kun omat lapsesi eivät ole yhtä "säälittäviä", se vaivaa sinua. Toisaalta en kyllä oikein usko, että kukaan säälistä kesätöitä tarjoaa, olit varmaan muutenkin varteenotettava kesätyöläinen.

 

[ap]

En osaa laittaa ajatuksia sanoiksi.

Mutta ajattele miten hyvä mieli tulee jos saa joskus jotain ilman että on raatanut sen eteen? arpajaispalkinto, lottovoitto, herkkukoripalkinto, kutsu aterialle?

Jos saa jotain ilman että kukaan odottaa vastalahjaa, tulee sellainen ihana onnekas pidetty olo.

kaikki odottavat saavansa sinulta ja perheeltäsi mutta et edes muista milloin joku olisi antanut jotain ilman että odottaa saavansa vastaavan panoksen työtä tai mitä tahansa...?

En odota mitään, mutta kun joku eräässä ketjussa koki saaneensa paljon kaikkea, asumistuet, lapsillle kaikkea jne. niin tuli mieleen että on hyvin kauan siitä kun olemme saaneet mitään pyyteettömästi annettua.

 

[juuh]

En osaa laittaa ajatuksia sanoiksi.

Mutta ajattele miten hyvä mieli tulee jos saa joskus jotain ilman että on raatanut sen eteen? arpajaispalkinto, lottovoitto, herkkukoripalkinto, kutsu aterialle?

Jos saa jotain ilman että kukaan odottaa vastalahjaa, tulee sellainen ihana onnekas pidetty olo.

kaikki odottavat saavansa sinulta ja perheeltäsi mutta et edes muista milloin joku olisi antanut jotain ilman että odottaa saavansa vastaavan panoksen työtä tai mitä tahansa...?

En odota mitään, mutta kun joku eräässä ketjussa koki saaneensa paljon kaikkea, asumistuet, lapsillle kaikkea jne. niin tuli mieleen että on hyvin kauan siitä kun olemme saaneet mitään pyyteettömästi annettua.

Jeps, näinhän se on. Mutta sitä saa, mitä tilaa. Eli jos ei jaksa antaa muille, pitää sitten kieltäytyä tai vähintääkin pyytää vastapalvelusta. Aikuisen ihmisen kuuluu myös osata avata suunsa kun harmittaa. Jos te ette ikinä pyydä mitään vastinetta palveluksistanne, kuvittelevat muut, ettette tarvitse mitään tai halua mitään.
Ja lottovoitosta haaveilun ja muun tuollaisen olen jo unohtanut aikoja sitten, itse sitä on oman onnensa seppä.