Tajusin, että jos jään yksin niin olen sitten yksin varmaan koko loppu elämäni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jämä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jämä

Vieras
Ei olla eroamassa, mutta mietin silti... seuratessa kavereiden eroja ja uusia suhteita. Jos me miehen kanssa erottaisiin, niin minä olisin sitten kyllä sinkku lopun ikääni. Minkähän lainen katkeruus sitä tulis, kun huomais että miehellä on vientiä ja itse soittelis lehdellä :/

Kaikkea sitä tulee mietittyä... mut aika järkytys tajuta, että eipä sellaista fiksua miestä enää varmaan löytyis, jolle minä kelpaisin :/
 
Mä taasen olen miettinyt pakjon sitä, että jos erottaisiin niin en haluaisikaan ketään toista tänne oleilemaan. Ja hei, neljän lapsen yhna kysyntä ei nyt varmaan mitään ihan hurjaa olisikaan.... ;) Mutta uskon kyllä vakaasti, että saisin seuraa halutessani ja voisin ajatella seurustelevani, mutten haluaisi asua yhdessä.
Niin ja ihan ajatuksen tasolla siis... :D
 
Mä taasen olen miettinyt pakjon sitä, että jos erottaisiin niin en haluaisikaan ketään toista tänne oleilemaan. Ja hei, neljän lapsen yhna kysyntä ei nyt varmaan mitään ihan hurjaa olisikaan.... ;) Mutta uskon kyllä vakaasti, että saisin seuraa halutessani ja voisin ajatella seurustelevani, mutten haluaisi asua yhdessä.
Niin ja ihan ajatuksen tasolla siis... :D
Minulla vain yksi mutta aivan samalla tavalla ajattelen :D
 
:D Itsekin olen joskus moisia ajatellut. Lihava kahden lapsen yh, lössähtäneet tissit, selluliittia... Olen varsinainen saalis! Jos joskus joku mies ihastuisi niin en kehtaisi olla alasti hänen edessään :ashamed: Oma mies onneksi tykkää minusta tällaisena kuin olen :)
 
Minut on jätetty aika vasta ja tällä hetkellä tuntuu, että en varmasti tule olemaan kenenkään kanssa enää. Mutta mä pelkään niin päin, että MULLE ei kelpaa enää kukaan.

En edes jaksa ajatella, että joskus olisin jonkun kanssa!!!
 
Mulla oli ihan samoja ajatuksia, kun 8 vuotta kestänyt parisuhde oli päättymässä. Oikeesti illat itkin sitä, että mä en enää koskaan löydä ketään ja kuka minut nyt huolii :/ no, ero teki mulle enemmän kuin hyvää ja oikein puhkesin kukkaani sen jälkeen :D ihailijoita on saanu suorastaan hätistellä kimpusta pois pyörimästä. Älä turhaan masistele tuollaisella, jos erokaan ei ole mielessä :)
 
Eikö ap ole pitänyt itsestään huolta henkisesti eikä fyysisesti, kun on mielestään jämätapaus? Minä ajattelen välillä, että jos minun mieheni kuolisi, löytäisin toivottavasti jonkun rauhallisen älykkötyypin itselleni, jonka kanssa olisi vanhana kiva matkustella, kierrellä taidenäyttelyissä ja museoissa ja keskustella henkeviä:) Mieheni on oikein mukava ja älykäs, mutta taide ja kulttuuri ovat asioita joita en pysty hänen kanssaan juuri jakamaan.
 
[QUOTE="abc";22913469]:D Itsekin olen joskus moisia ajatellut. Lihava kahden lapsen yh, lössähtäneet tissit, selluliittia... Olen varsinainen saalis! Jos joskus joku mies ihastuisi niin en kehtaisi olla alasti hänen edessään :ashamed: Oma mies onneksi tykkää minusta tällaisena kuin olen :)[/QUOTE]

Kuule, löytyy niitä miehiäkin jotka arvostavat vähän muutakin kuin pelkää ulkoista olemusta. Ja näkyyhän se elämä monasti miehissäkin. Eli kun pitää vaan odotusarvo oikealla tasolla niin avot. Ehkä jotain näennäisesti komeata pintaliitosankari et puoleesi vedä, mut haluatkokaan?
 
Mä taasen olen miettinyt pakjon sitä, että jos erottaisiin niin en haluaisikaan ketään toista tänne oleilemaan. Ja hei, neljän lapsen yhna kysyntä ei nyt varmaan mitään ihan hurjaa olisikaan.... ;) Mutta uskon kyllä vakaasti, että saisin seuraa halutessani ja voisin ajatella seurustelevani, mutten haluaisi asua yhdessä.
Niin ja ihan ajatuksen tasolla siis... :D

Näin mäki nyt ajattelen. Että jos joskus vielä jonkun huolisin, niin voisin vain seurustella, mutta en haluaisi asua yhdessä.
Tai ehkä sitten joskus vanhana mummona voisin jonkun papan kans muuttaa yhteen. :D
 
Eikö ap ole pitänyt itsestään huolta henkisesti eikä fyysisesti, kun on mielestään jämätapaus? Minä ajattelen välillä, että jos minun mieheni kuolisi, löytäisin toivottavasti jonkun rauhallisen älykkötyypin itselleni, jonka kanssa olisi vanhana kiva matkustella, kierrellä taidenäyttelyissä ja museoissa ja keskustella henkeviä:) Mieheni on oikein mukava ja älykäs, mutta taide ja kulttuuri ovat asioita joita en pysty hänen kanssaan juuri jakamaan.

no miten pitää huolta itsestään jos negatiiviset muutokset on tullut raskauden ja imetyksen takia? arpinen vatsa,ylimääräistä nahkaa,tissit pienenty puolella. ei näit tälläsii saa korjattuu millaan urheilulla.treenillä.
 
Mä olen ollut 2.5v yh:nä jas totaalisellaisena, sillä eksä alotti uuden elämän uuden naikkosen kanssa ja unohti meidän lapsen.... Katkeruus on kova ja pahaamieleeni olen mässäillyt ja nyt on bmi 28... Eipä ole ihailijoita näkynyt :D Netissä olen useamman kanssa jutellut, olen kasvoiltani ihan nätti tyyppi, mutta kun selviää ettei mulla ole KOSKAAN omaa aikaa niin miehet häviää... Ja kyllä mä sen ymmärrän, sillä ei totaaliyhäri joka on vielä luonteeltaan pessimisti ja katkera ole ihan ykkössaalis :)
Vakavasti puheenollen mä en silti uskalla edes ajatella että eläisin jonkin miehen kanssa, en kestäisi sitä että mut jätettäisiin TAAS.... Menneisyydessä minut on AINA jätetty ja tämä on kolhaissut itsetuntoa pahasti... Alan pikkuhiljaa toipumaan erosta ja ajatus siitä, että elän yksin siis ilman miestä on vahventunut koko ajan, en usko että kestäisin enää yhtään eroa ja kuka sitten hoitaisi minun ihanaa lastani....
 
No joo... Itse erosin exästä ja lapseni isästä 5 vuotta sitten ja löysin hyvinkin nopeasti miehen joka oli kaikkea muuta kuin exä ja maailman ihanin ja todella välitti minusta. Mutta erosta oli liian vähän aikaa ja ahdistuin ja erosin ja halusin olla vaan yksin hetken. Hetken päästä tajusin että haluan sittenkin seurustella mutta oli jo liian myöhäistä kun mies oli löytänyt jo uuden :( Nyt olen masistellut kohta 2 vuotta asiaa...
 
Loppuelämäsi? Ovatko lapsesi koko loppuelämäsi ajan kotona asuvia ja hoivattavia? Kyllä sitä elämää on vielä myöhemminkin. Itse olen vasta nelikymppinen kun lapset alkavat olla täysi-ikäisi ja teinejä ja ihan varmasti deittirintama toimii siihenkin aikaa. Nykyistä paremmin siksi, että suurin ongelma tässä alle kolmekymppisenä olemisessa on se, että parisuhdetta etsivät miehet haluavat suurin osa omia biologisia lapsia. Ei ne naisen omat lapset niinkään ongelma ole. Nelikymppisistä miehistä (deittipalstoilla huomattua) ottajia olisi vaikka kuinka, jotka eivät joko ole ikinä lapsia hankkineet tai omansa ovat jo isoja. Mutta tuo ikäero on vielä minulle tässä kohtaa liian suuri.
 
5kk sitten eronnu, ex alkoi seurustella heti kun sai kamansa ulos meidän kodista. Katkerako?!? :D hah..
Lapset ovat pääasiallisesti vain minulla, eipä siinä miehet ovelle tuu ainakaan kolkutteleen. :D Toisaalta haluan miehen, ja toisaalta en. Eipä houkuta mikään uusperhe. Mutta kyllä sitä seksittömien ja pusuhalittomien kuukausien jälkeen jo jotain sutinaa haluisi, ja kun minusta ei ole yhden illan juttuihin..
Jokainen eronnut sitä miettii varsinkin kun on niitä lapsia.. Positiivisesti kun ajattelee, että varmasti löydän. SITTEN JOSKUS! :D
 

Yhteistyössä