Tajusin juuri että minä en ole sellainen nainen mitä mieheni arvostaa,siinä varmaan syy

["sad"]

siihen että mies ei ikinä kehu mua mistään.

Mies on itse sellainen anteeksi nyt, mutta tossu. Hän ei uskalla/pysty sanoo edes äidilleen tai isälleen että jos hän on erimieltä.

Itse taas sanon kyllä mielipiteeni, sanon tarvittaessa ei, ja jos omat tai miehen vanhemmat on loukannut,niin mä kyllä otan asian esille, muutenkin puutun vääryyksiin.

En siis ole sellainen turhaasta ilkeilijä,vittumainen(vaikka osaan kyllä senkin) vaan sanon asiallisesti. inhoan epäoikeudenmukaisuutta.

Oon aina ajatellut että kyllä miehen täytyy arvostaa sitä että pidän hänenkin puolia,mutta koskaan en ole kyllä siitä kiitosta saanut. eikä mies ole koskaan kehunut mua mistään piirteestäni,ei ulkoisesta eikä sisäisestä

Tänään silmäni avautu, mies ei taida arvostaa ollenkaan tälläistä ulospäinsuuntautunutta,vahvaa naista.. vaan haluais varmaan meilummin sellaisen hiljaisen tossukan(anteeksi nyt tässä kohdin tämä sana,en tarkoita sillä pahaa,mutta se kuvaa parhaiten minun vastakohtaani, joka taitaa olla se miehen ihanne, sellainen kuin hän itse).

Mutta ilman minua,mies ei olis koskaan saanut esim.masennukseensa tarvitsemaansa hoitoa,koska hän olis mennyt vaan sen mukaan mitä joku sanoo,eikä saanut sanottua mitä haluaa itse.. minä taas tiesin sen,joten menin lääkärikäynnille mukaan ja sanoin suoraan sen että nykyinen hoito on täysin hyödytön, ja mieskin toivoo muuta. mies vaan itki..eikä saanut sanaa suustaan. no jos mä en olis avannut suutani hänen puolestaan,olisi hyödytöntä hoitoa jatkettu ties kuinka kauan.. mutta silti mies ei taida pitää tästä piirteestäni.

 

[fffff]

munkaan mies ei arvosta mua. Se haluais mun olevan tietynlainen ja senlainen on ihan täys vastakohta sille mitä mä olen. Paitsi ettei mieheni ole tossukka vaan jotenkin ylimielinen. Ehkä se toivois mun olevan tossukka jotta saa määräillä.

 

[sad but true]

Kuvailusi perusteella epäilen, että miehesi ei arvosta minkäänlaisia naisia. Ei varmaan miehiäkään. Ei edes itseään.

 

["mielipide"]

Miehelles riittää yksi äiti, jolle on vaikea sanoa vastaan.

Ei nuo piirteet huonoja ole, mutta ei aikuisen ihmisen puolesta pidä mennä puhumaan.

 

["sad"]

munkaan mies ei arvosta mua. Se haluais mun olevan tietynlainen ja senlainen on ihan täys vastakohta sille mitä mä olen. Paitsi ettei mieheni ole tossukka vaan jotenkin ylimielinen. Ehkä se toivois mun olevan tossukka jotta saa määräillä.

Tuo kuulostaa siltä että miehes on epävarma itsestään ja siksi komentelee sua,ei ehkä itse edes tajua asiaa,tai sitten tajuaa mutta ei osaa muuttaa käytöstään. Tuohon voisi auttaa kunnon keskustelu,ja pariterapia.

Mun mies ei määräile tms.. vaan vetäytyy.. mä en vaan ymmärrä että miksi ilmeisesti pikkuhiljaa mies on tullut siihen tulokseen että en ole hänelle sopiva nainen,ollaan kuitenki oltu vuosia yhdessä ja kyllä mä oon alusta asti ollut oma itteni,että olis kyllä ekan kk aikana pitänyt tulla selväksi että millanen olen.

vaikka ehkä ne vastakohdat alkuun vetä ätoisiaan puoleensa. väestöliiton parisuhde sivuilla oli mielenkiintoinen näkökulma siihen kuinka näennäisesti väärä valinta onkin lopulta oikea,koska sillä tavalla molemmat saa ratkottua omaan itseensä liittyviä ongelmia(jotka on lähtöisin esim.lapsuuden perheestä).. Mutta en usko että s eon tässä vaiheessa enään mahdollista koska mies on luovuttanut(ilmeisesti)..

aika kurja fiilis, miksi se ei vaan oo vointu sanoa suoraan(no joo siksi koska ei varmaan uskalla) epäreilua

 

["sad"]

[QUOTE="mielipide";28272797]Miehelles riittää yksi äiti, jolle on vaikea sanoa vastaan.

Ei nuo piirteet huonoja ole, mutta ei aikuisen ihmisen puolesta pidä mennä puhumaan.[/QUOTE]

Olisko pitänyt sitten antaa miehen vaan vajota syvemmälle masennuksessaan,siksi että hän ei saa sanottua mitä itse haluaa hoidoltaan?

Tottakai riittää ja ymmärrän sen hyvin,mutta jos mies ei ite pidä puoliaan tietyissä asioissa,enkä minä hänen puolian,niin sitten sitä ei tee kukaan. En mä ajatellut että mies arvostaa minua vähemmän tuollaisten asioiden takia.

ps.hänen äitinsä on melko hiljainen, eikä mitenkään hirveen dominoiva,mies vaan on sellainen että ei uskalla sanoa kellekkään vastaan/eriävää mielipidettä, mä en oo koskaan kuullut sen sanovan kellekkään eriävää mielipidettä näiden vuosien aikana,vaikka on sitten mulle jälkikäteen saattanu valittaa asiasta.

 

["sad"]

Kuvailusi perusteella epäilen, että miehesi ei arvosta minkäänlaisia naisia. Ei varmaan miehiäkään. Ei edes itseään.

Tää saattaa olla totta,mutta ehkä hän saattaa kuitenkin ajatella/luulla että minun vastakohtani,enempi hänenlaisensa olisi parempi hänelle, minä kun otan kipeätkin asiat esiin ja puuheksi,mies taas koettaa välttää kaikkea hankalaa. mutta joskushan sitä täytyisi kasvaa,eikä se kasvu tapahdu itestään

 

["mutku"]

[QUOTE="sad";28272814]Tuo kuulostaa siltä että miehes on epävarma itsestään ja siksi komentelee sua,ei ehkä itse edes tajua asiaa,tai sitten tajuaa mutta ei osaa muuttaa käytöstään. Tuohon voisi auttaa kunnon keskustelu,ja pariterapia.

Mun mies ei määräile tms.. vaan vetäytyy.. mä en vaan ymmärrä että miksi ilmeisesti pikkuhiljaa mies on tullut siihen tulokseen että en ole hänelle sopiva nainen,ollaan kuitenki oltu vuosia yhdessä ja kyllä mä oon alusta asti ollut oma itteni,että olis kyllä ekan kk aikana pitänyt tulla selväksi että millanen olen.

vaikka ehkä ne vastakohdat alkuun vetä ätoisiaan puoleensa. väestöliiton parisuhde sivuilla oli mielenkiintoinen näkökulma siihen kuinka näennäisesti väärä valinta onkin lopulta oikea,koska sillä tavalla molemmat saa ratkottua omaan itseensä liittyviä ongelmia(jotka on lähtöisin esim.lapsuuden perheestä).. Mutta en usko että s eon tässä vaiheessa enään mahdollista koska mies on luovuttanut(ilmeisesti)..

aika kurja fiilis, miksi se ei vaan oo vointu sanoa suoraan(no joo siksi koska ei varmaan uskalla) epäreilua[/QUOTE]

ensin pitää luopua haavenaisestaan, ennen kuin voi antaa todelliselle anteeksi ettei hän ole sellainen. kaikki sen joutuu käymään läpi.

 

[niin, ei tiedä]

Ehkä on toisaalta niin, että nainen joka reippaasti aina räväyttää kun itse on loukkaantunut, onkin samalla sellainen nainen, joka ei hölkäsen pölähtäväistä tajua miltä muista ympärillä olevista ihmisistä tuntuu, vaikkapa siitä "tossukasta" miehestä?

Halveksuntaa voi tietysti herättää tuo norsu lasikaupassa -kömpelyyskin. Hiljaisemmat ihmiset saattavat usein olla sensitiivisempiä tajuamaan ilmapiirejä ja eri ihmisten tunteita.

 

[Peyote]

Säkään et vaikuta arvostavan miestäsi. Olis mullakin kyllä vaikeaa arvostaa tohveliäläin, ei sillä. Mutta osa tossukoista on sitä koska toinen osapuoli ei ole osannut kannustaa ja rohkaista, vaan on lytännyt toisen omalla jyräämisellään. (En tarkoita että teillä ois noin, mutta joskus on niin.)

 

["sad"]

Säkään et vaikuta arvostavan miestäsi. Olis mullakin kyllä vaikeaa arvostaa tohveliäläin, ei sillä. Mutta osa tossukoista on sitä koska toinen osapuoli ei ole osannut kannustaa ja rohkaista, vaan on lytännyt toisen omalla jyräämisellään. (En tarkoita että teillä ois noin, mutta joskus on niin.)

No kyllä se on aina ollut tuollainen,ja hyvänen aika.. jos minä olisin hänet jyrännyt niin miksi tämä ongelma koskettaisi hänen äidin ja isän kanssa asioimistakin?

Sitäpaitsi mä olen vakaasti sitä mieltä että ihminen joka ei suostu tulemaan jyrätyksi ei sellaiseksi joudukkaan.

En tällä hetkellä arvostakkaan,minusta ei ole kovin miehekästä jos ei uskalla edes omalle äitilleen sanoa mitä mieltä on asioista, ärsyttää kun toisesta ei tiedä onko se muna vai kala! Enkä minä halua että mies esittää jotainn tietynlaista vaan siksi että hän uskoo minun haluavan sitä,haluan tasavertaisen puolison,mitä tuollainen ei taas ole. Haluan että minulle sanotaan joskus kauniita asioita yms.

 

[Peyote]

[QUOTE="sad";28274721]No kyllä se on aina ollut tuollainen,ja hyvänen aika.. jos minä olisin hänet jyrännyt niin miksi tämä ongelma koskettaisi hänen äidin ja isän kanssa asioimistakin?

Sitäpaitsi mä olen vakaasti sitä mieltä että ihminen joka ei suostu tulemaan jyrätyksi ei sellaiseksi joudukkaan.

En tällä hetkellä arvostakkaan,minusta ei ole kovin miehekästä jos ei uskalla edes omalle äitilleen sanoa mitä mieltä on asioista, ärsyttää kun toisesta ei tiedä onko se muna vai kala! Enkä minä halua että mies esittää jotainn tietynlaista vaan siksi että hän uskoo minun haluavan sitä,haluan tasavertaisen puolison,mitä tuollainen ei taas ole. Haluan että minulle sanotaan joskus kauniita asioita yms.[/QUOTE]

Niin kyllähän toi aika vässykältä kuulostaa. Ootko sä sanonut sille että Ole mies!?

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="sad";28272828]Olisko pitänyt sitten antaa miehen vaan vajota syvemmälle masennuksessaan,siksi että hän ei saa sanottua mitä itse haluaa hoidoltaan?

Tottakai riittää ja ymmärrän sen hyvin,mutta jos mies ei ite pidä puoliaan tietyissä asioissa,enkä minä hänen puolian,niin sitten sitä ei tee kukaan. En mä ajatellut että mies arvostaa minua vähemmän tuollaisten asioiden takia.

ps.hänen äitinsä on melko hiljainen, eikä mitenkään hirveen dominoiva,mies vaan on sellainen että ei uskalla sanoa kellekkään vastaan/eriävää mielipidettä, mä en oo koskaan kuullut sen sanovan kellekkään eriävää mielipidettä näiden vuosien aikana,vaikka on sitten mulle jälkikäteen saattanu valittaa asiasta.[/QUOTE]

Voisko olla niin, että mies tarvitsisi sitä tilannetta, ettei kukaan pidä hänen puoliaan/hoida asioita puolesta, jotta hän oppisi itse pitämään puolensa?

 

["Vieras"]

Mua ärsyttäis jos joku pitäis mun puolia mun puolesta, vaikka olen monesti ollut huono itse pitämään puoliani...Miehen pitää opetella. Ehkä masennuksesta toivuttua helpompi.

 

[SuzieQ.]

Haluaisitko edes olla miehesi kaltainen? Ei millään pahalla mutta miehesi kuulostaa reppanalta joka tarvitseekin voimakkaan naisen rinnalleen. Ja ihan varmasti arvostaa sinua, koska olisi ihan hukassa ilman sinua.

 

[Tarinan kaari]

On tavallista että ihmiset ihastuu/rakastuu voimakkaasti johonkin ominaisuuten, mitä itsestä koetaan puuttuvan. Kun suhde sitten etenee, on kaksi tietä: joko se, että tämä tunne jalostuu tajuamiseksi että näitä piirteitä voisi alkaa kehittää myös itsessään, tai sitten se että nämä ominaisuudet juurikin rupeaa ärsyttämään ja pahimmillaan niitä ruvetaan kitkemään toisesta pois. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa niin kauan ja syvällisesti että tunnette toisenne ja ennen kaikkea itsenne.