Hae Anna.fi-sivustolta

Takareiden lihasten repeämä

Viestiketju osiossa 'Kuntoklubilaiset' , käynnistäjänä liikkumaton, 05.11.2008.

  1. liikkumaton Vierailija

    Laitan varulta tännekin, josko täällä olisi kokemusta.

    Onko kellään kokemusta takareiden repeämän hoidosta ja kuntoumisesta?

    Itselleni vasta sattui tapaturma ja kaksi lihasta takareidestä sitten kiinnitettiin takaisin tuonne istuinkyhmyyn.

    Olisi mielenkiintoista tietää, kauanko kokonaistoipumiseen menee aikaa.
     
  2. ameba Vierailija

    On kokemusta. Mulla ei revenneet lihakset noin pahasti eli ei tarvinnut leikata, mutta kuitenkin kohtuullisen ikävästi. Toipumiseen meni KAUAN, ei reisi ole vieläkään aivan entisensä kun itse revähdyksestä on toista vuotta. Reiden revähtymä on sellainen, että kun se kerran tapahtuu niin tapahtuu herkästi uudestaan. Mullakin on tuo revähtänyt takareisi paljon vähemmän notkea kuin toinen reisi, eikä tunnu lainkaan niin kimmoisalta ääriasennoissa. Eli tuntuu jotenkin pelottavalta tehdä esim. juoksuspurtteja ja loikkia tms, jossa lihas venyy ja supistuu samaan aikaan. Kyllä niitä tekemään pystyy kunhan huolella ensin lämmittelee ja venyttelee, mutta muuten ei. Eli se jäänee lopullisesti sellaiseksi että saa katsoa ja varoa, mutta ei sinänsä rajoita tavoitteellista kuntoilua.

    Akuutissa vaiheessa meni pari kuukautta. Ensimmäiset muutamat päivät annoin reidelle kylmäpussia pari kertaa päivässä ja söin buranan aamuin illoin, sitten kun tuntui että pystyy venyttelemään niin venyttelin päivittäin rauhallisesti ja varoin ettei mennyt kipurajalle. Jos tuli särkyjä niin taas jääpussiterapiaa ja buranaa. Venyttelyllä pyritään siihen, että arpeumasta tulee joustava ja "sievä", eikä paksu, kova mötikkä joka repeää helposti uudestaan ja jää kalvamaan ehjänäkin. Kävelyä rankempaa liikuntaa harrastin parin viikon päästä ja täysipainoista, takareiteen ottavaa punttistreeniä taisin tehdä vasta puolen vuoden perästä. Sitä ennen tein punttiksella kuntouttavaa treeniä eli 20-40 toiston sarjoja minipainoilla ja sarjojen välissä venytellen. Keskityin väliajat muuhun treenaamiseen, esim. spinningissä ja uimassa pystyi mainiosti käymään, ja yläkroppaa treenaamaan.
     
  3. liikkumaton Vierailija

    Kiitti vastauksesta. Ei se nyt kovin mieltäylentävä ollut, mutta totuus ei välttämättä aina miellytä. :(
     
  4. just reveähtäny Vierailija

    Olis kysymys, ett ku mull on aika varmasti revähtänyt, mutt ei niin pahasti mutt sattuu kävellä ja en pysty kunnoll koukistaa ja laittaa suoraks nii mitä kannattais tehä? Tai pystyn mutt se kirpasee. Siisluin noi äskeset mutt joss jollain ois kokemusta vähän lievemmästä revähdyksestä.. :) TOIVOTTAVASTI VASTAUS MAHD PIAN :))
     
  5. ++ Vierailija

    Mulla revähti reiden takaosa n. 25 vuotta sitten ja kesti jo silloin kauan kuntoutua, vaikka ei ollut niin paha kuin ap:lla. Koko ikäni olen aktiivisesti liikkunut (kuiten nytkin) ja harjoittanut kehon huoltoakin. Nyt kun 40v on tullut täyteen niin vanhat vaivat alkavat muistutella itsestään. Vuosia hyvältä tuntunut reisi on kuin eri paria terveen kanssa, pienikin venytys tuntuu kamalana kiristyksenä jalassa. Olen itse päätellyt, että revähtymisen seurauksena on lihakseen kasvanut arpikudosta ja nyt kun ikää alkaa tulla =elastisuus vähenee niin vaiva alkaa taas tuntua. Eli valitettavasti saattaa olla ikuinen vaiva, mutta jatkuvalla kuntoutuksella pystyt toki vähentämään ikäviä oireita.
     
  6. käypä hoito Vierailija

    Onhan se sitten aika pahasti revähtänyt jos liikuttelu aiheuttaa kipuja! Edelliset ohjeet ovat ihan validit kaikenlaisten revähtymien hoitoon.

     
  7. liikkumaton Vierailija

    Osuipa tämä ketju kohdalle pitkästä aikaa.

    Nyt on reilu 8 kk tuosta alkuperäisestä tapaturmasta kulunut.

    Takareisi on mielestäni melko hyvin kuntoutunut. Voimaa siinä ei kyllä ole samoin kuin terveessä reidessä vaikka sitä jatkuvasti edelleenkin kuntoutan. Tasapainoon se vaikuttaa myös; se ei ole ollenkaan niin vakaa kuin ennen tapaturmaa. Venyttelen sitä myös lähes päivittäin ja silti se tuntuu venytyksessä tiukalta. Normaalisti pysytyn kävelemään sen puolesta ja istuminenkin onnistuu hyvin. Olen jopa hölkää kokeillut, mutta juoksu ei sovi muutoin kropalleni.

    Pakaraanhan jouduttiin tekemään reilu 10 haava eli arpi on komea, vaikka se ei kyllä haittaa. Mutta se tunnottomuus takareiden ja pohkeen alueella on inhottavaa. Lisäksi tulee semmoisia sähköiskumaisia sätkyjä noihin tunnottomiin kohtiin.

    Eli jatkuvaa treenausta tuo vaatii näinkin pitkän ajan jälkeen.
     
  8. ppinja Vierailija

    mullakin nyt 3 kuukausi menossa jalan revähdettyä,itse revähdys tuli kun pelasin jalkkista ja vastustaja otti liuku taklauksella jalat alta.kaaduin ja kaveri jäi reiden alle ja veti toisella jalalla vastakkaiseen suuntaan niin että tuli erittäin paha kiertoliike.
    edelleen pitää syödä tulehdus kipu lääkettä ja pitää sukka tukea.fysikaaliseen hierontaankin sain 2 viikkoa sitten lähetteen ja oon ollu jo 3 kertaa hierottavana,suunnilleen turhaan.liikunta kieltoakin on jatkunut jo lähes kuukauden.
    ei siinä muuten mitään,mutta oon tottunu liikkumaan n.4 kertaa viikossa harrastuksieni puolesta(jalka- ja lentopallo) + pelit ja lenkit päälle.niin ja koulu liikunta,jota on nyt 4 tuntia viikossa koska valitsin myös palloilun valinnaiseksi.(olen muuten 14 vuotias) kaunko teidän piti pidättäytyä liikunnasta? on tullut kyllä huomattua,että elämä on tylsempää ja väsyttää enemmän kun ei enää liiku.
    kenelläkään ehdotuksia mihinkään lajiin,missä ei pahemmin tarvitsisi rasittaa taka reittä ja pakaraa? kävely lenkkiä on tullut kokeiltua,mutta enää en viitsi koska seuraavana päivänä jalka on aina vielä normaalia kipeämpi.
     
  9. trallallalaaaa Vierailija

    On teillä kyllä uskomattoman pitkät paranemis ajat!!?

    Voi hyvät ihmiset teidän kanssa,
    1) Heti vamman tultua KKK,
    2) Eka yö levätään
    3) Jo seuraavana päivänä alkaa rasitus/kuntoutus,

    EI SAA JÄÄDÄ PERSEELLEEN ISTUUN

    Muuten menee kyllä 8 vuotta, kattokaa ammatti fudaajia, pikajuoksioita tms. Pari viikkoo ja takas kehissä! Miksi? Heti-alkaa-kuntoutus.


    P.S. Toi leikkely homma on nyt jo astetta rankempi, mutta kyllä sekin pitää paikkansa että täytyy sitä uskaltaa alkaa kipua vastaan treenata, sillä se tulee. Sitä saattaa helposti jäädä ylireagoimaan ja ylikuuntelemaan vanhoja vammoja, kun urheilussa kuitenkin on tärkeintä aina ylittää rajansa. Muuten ei kehity ja loput on tekosyitä.
     
  10. trallalalalalalaaaa Vierailija

    Lisäänpä vielä linkin,
    Hessun kuntoutuminen
    rullatkaa vähän alas niin tulee ihan mahtava kuvaus takareiden revähtymän hoidosta. Yritän vielä liittää sen tähän:



    III Takareiden revähdys toukokuussa 1994



    - Kolmas kerta toden sanoi eli vasemman jalan (ponnistava) reiden takaosa (bicepsin lyhyen pään lihas-jänne liitoskohta) kiristeli/kramppasi kolme kertaa ennen kuin uskoin todelliseen vaivaan

    - Alkoi kovan leiriviikon (13 harjoitusta) loppuvaiheessa kiristymään eikä palautunut lepoviikon aikana

    - Aikataulu oli seuraava:

    22.4. leirin loppuvaiheessa ensimmäiset lievät tuntemukset

    29.4. juoksuharjoituksessa selvää pistelyä ja kiristelyä, ultra äänikuvassa ei näkynyt mitään

    13.5. reisi oli tuntunut jo hyvältä ja harjoittelu reisilämppärin avulla alkanut sujua taas hyvin, kun harjoitus keskeytyi kiristelyyn ja pistelyn tuntemuksiin

    18.5. en uskonut vieläkään ja lähes maksimaalisia vauhdinjuoksuja tehdessä takareisi nappasi tällä kertaa kunnolla

    19.5. ultraäänikuvaus, jossa pieni revähtymä ei tällä kertaa näkynyt

    20.5. leirillä tehtiin lajivalmentajan (fysioterapeutti) kanssa kuntoutusohjelma, jonka tavoitteena oli saada jalka 2 viikossa kilpailukuntoon



    Ohjelma:

    pe 20.5. Voima

    - penkkip. 4x60/1x80/1x90/1x95/yritysx97, 5/3x85/4x80

    - jalkaprässi 10x160/2x6x200/2x6x220

    - yhden jalan pohkeet 4x6x50 kg (o+v)

    - pystypunnerrus 9x50 kg



    la 21.5. Verryttelyharjoitus

    - koordinaatiot yht. 200m

    - reiden takaosa ritsalla 3x20

    - reiden takaosa (kone) 5x10x10 kg (o+v)

    - alavatsa yht. 100 krt.

    - penkkip. 6x60/4x80/1x90



    su 22.5. Lepo



    ma 23.5. Nopeus 60 %

    - 3x60m löysä kiihdytys

    - koordinaatiot yht. 240m

    - 5x60m 60% / 2' (9,5 - 9,8 sek.)

    - helpot loikat yht. 100 ponn.

    - reiden takaosat (kone) 4x20x60kg

    Hieronta



    ti 24.5. Voima

    - jalkaprässi 6x150/2x6x180/2x6x220 pohjehyppely 4x6x2Okg

    - reiden takaosat yhdellä jalalla (kone) 4x20x5kg (o+v)

    - pohkeet 5x6x50kg (o+v)

    - dippivatsa 2x10

    - aitahyppely 2x5x5-aitaa (yht. 50)

    Fysikaalinen hoito (uä - sähköhoito - kevyt käsittely)



    ke 25.5. Nopeus 70 %

    - koordinaatot 150m

    - 5x60m 70% / 2' (8,8 - 9,4 sek)

    - 2x5x10-vuoroloikka (=helpot loikat) (31-32m)

    Fysikaalinen hoito



    to 26.5. Voima

    - 5xkevennyshyppy kontaktimatolla

    - pohkeet 4x6x60kg (o+v)

    - jalkaprässi 6x130/2x6x180/6x200/6x180

    - pohjehyppely 2x6x30kg/2x6x20kg

    - reaktiviisuushyppely 5x6

    - dippivatsa 2x10

    - 10xpudotushyppy (40cm)

    - reiden takaosa nilkkapainoilla 4x20x1kg (o+v)

    Fysikaalinen hoito



    pe 27.5. Lepo * flunssa iski

    la 28.5. Lepo * flunssa iski

    su 29.5. Lepo * flunssa iski

    Fysikaalinen hoito



    ma 30.5. Nopeus 80 %

    - koordinaatiot 150m

    - 5xkevennyshyppy

    - 5x80m /3-5' (10,6 - 11,2 sek.)

    - 5x10-vuoroloikka helppona 4 ask. vauhdilla (n. 36m)

    Hieronta



    ti 31.5. Voimaheräte

    - korkea pudotuskyykky 5x80(verr. )/4x110/4x130/2x4x150/ 4x110

    - reaktiivisuushyppely 3x3

    - alavatsa 2x25



    ke 1.6. Valmistava harjoitus

    - 3x60m kiihdytys

    - 2xaskelmerkkijuoksu (jäi 50cm vajaaksi)

    - 2x3-loikkatapailu rento lent. 6 ask. vauhdilla (14m ja 14.30m)

    - Johtopäätös: jalka kestää, joten kilpailukausi voi alkaa

    to 2.6. Eurooppa Cupin karsintakisa: tulos 16.09m ja voitto
     
  11. liikkumaton Vierailija

    Ihan piti kaivaa taas tämä vanha aloitukseni esiin.

    Kolme vuotta on tapaturmasta. Takareisi kuntoontui kohtalaiseen kuntoon. Kokoajan on tosin ollut tunnottomuutta, mutta siihen olen tottunut. Toinen kiusa on kireys, johon ei auta edes venyttely. Mietinkin, että onko ne lihakset kiskottu niin pinkeiksi sinne kiinnityskohtaan, ettei niissä enää ole venymisvaraa.:) Ei vaan, varmaan juuri se arpikudos tekee tuota kireyttä.

    Voi vain miettiä, missä kunnossa kinttu olisi, ellen liikkuisi näin paljon, kun nyt liikun.

    Nyt sitten on alkanut tulla kipuja. Oikeastaan koko syksyn ajan on kinnannut tuo takareisi. Viimeviikolla alkoi kipuilu ja tänään ei sitten enää kaikki liikkeet salilla onnistuneetkaan. Tuntuu, ettei uskalla venyttää paljon, ettei jotain katkea. Lisäksi tuntuu jalka voimattomalta.

    Ikäähän minulla siis on yli 50, mutta muutoin olen liikunnallinen. Koskaan en ole jäänyt ns. tuleen makaamaan kuin pakon edessä.

    Ohjenuorana on ollut fysiterapeutin ohje, jotta kaikkea saa tehdä kipua kunnioittaen. Ei siis tarkoita, että jos pikkuisen nipistää, lopetetaan vaan sitä, että kipua vastaan ei tehdä. Eli kun sattuu oikeasti ja kovaa, niin silloin liike loppuu. Ja kokeillaan toista liikettä.

    Tänäänhän ei kannata edes vastaanotille mennä. Ei ne siellä mitään ala tutkia. Vaan jos vileä muutaman päivän päästä on näin paha, on pakko marssia terkkariin.

    Kuten tuolla aiemmin jokunen on sanonutkin, taitaa todella olla loppuiän vaiva.

    Katsellaan.
     
  12. Muodokas nainen Vierailija

    Langanlaihat mallit ovat ikäänkuin vain vaateripustimia, jotka esittelevät vaatteita. Siksi he joutuvat olemaan kokoa 36 tai suuressa maailmassa jotain 0 - kokoa. Mutta kysymys on vain muodista, eikä naisena olemisesta.
    Minä luen juuri nyt yhtä erittäin hyvää kirjaa, jossa on oikeata tilastotietoakin. Esimerkiksi: Amerikkalisten naisten keskipituus on 163 cm ja keskipaino on 64 kg, kun taas suomalaisten naisten keskipituus on 166 cm ja kekipaino on 66 kg. Eli me suomalaiset naiset olemme hieman pidempiä ja hoikempia kuin amerikkalaiset naiset suhteessa. Olen itse ollut opiskelemassa Englannissa ja siellä oli paljon enemmän lihavia naisia kuin mitä Suomessa.
    Minä itse olen 172 cm pitkä ja painan vähän yli 60 kg eli olen hyvin normaalipainoinen ja minun vartaloni on erittäin sopusuhtainen, niin ovat muut ihmset sanoneet. Vaikka olen uhkearintainen,
    niin minulla on aina ollut selvästi erottuva vyötärö ja pyöreänmuotoinen lantio, joka ei kuitenkaan ole leveä. Minä ole itse erittäin tyytyväinen minun muodokkaaseen vartalooni ja miehetkin ovat pitäneet siitä.
    Tutkimuksissakin on selvinnyt, että miehet pitävät kurvikkaista ja muodokkaista naisista, eli siis naisista joilla on selvästi erottuvat rinnat ja lantio ja vyötärö siinä välissä. Nimenomaan hyvät muodot tekevät naisesta seksikkään näköisen sekä myöskin miehen kädelle kiihoittavan hyväiltävän.
     
  13. jepjep Vierailija

    Jepjep, kiva että liittyi ketjun aiheeseen.
     
  14. monivamma Vierailija

    itsellä on revennyt takareisi kaksi kertaa peräkkäin. ensimmäisellä kerralla arvioitu toipumisaika oli kuukausi, no reisi tuntui hyvältä mutta eihän se ollut vielä todellakaan parantunut. kävin sitten puolisen vuotta fysioterapiassa ja sain jalan joten kuten kuntoon. jalkapalloa kun tosissaan pelaan niin valmentaja halusi tuloksia... tunsin että jalka on valmis pieneen peliin joten lähdin pelaamaan mutta ajan myötä jalka väsyi ja lopulta petti kun otin kunnon spurtin... onneksi lähdin ajoissa ettei revähtänyt kunnolla kolmatta kertaa. arvioitu toipumisaika on n. vuosi riippuen tapaturmasta. suosittelen kaikille fysioterapiaa ja uintia ! jos jalkaa venyttää tulee lihasten olla ensin lämpimät ennen kuin venytät, näin et tuota lihakselle enempää vahinkoa. hitaita pumppaavia venytyksiä.
     
  15. kunhan kysyn Vierailija

    Mikä siinä takareidessä repesi? Lihakset? Jänteet? Vai revähtikö "vain"? Tehtiinkö "korjaustoimenpiteitä"? Saiko raajaa käyttää repeämisen jälkeen? Jouduitko pitkään kulkemaan kyynärsauvoilla?
     
  16. Kaikkea sattuu. Vierailija

    Itselläni 3:nen asteen hamstring repeämä eli kaikki kolmen lihaksen jänteet irti istyinkyhmystä.
    Kiskaisin tavaraa rappusissa ja kuului "naps", "naps" ja kipu. Tämän jälkeen käveleminen jonkinverran kivuliasta ja polven koukistus taakse ei onnistunut. Särkylääkettä naamaan ja lääkäriin.
    Onneksi päivystyksessä osasivat heti epäillä kyseistä vammaa. Seuraavana päivänä UÄ, jossa selkeä verenpurkauma. Koko aikana jalkaan ei tullut mustelmaa ulospäin. Viikko tapahtumasta MRI ja seuraavalla viikolla kirurgille käynti.
    MRI osoitti repeämät ja kunnon verenvuodon, vaikka mitään ei päällepäin näkynyt. Mahallaan maaten jalka ei noussut eikä polvea saanut koukkuun. Töölön ortopedi (kuten muutkin lääkärit) ehdottomasti sitä mieltä, että leikattava. Työni kun on kuitenkin fyysisesti raskasta. Ja vamma noinkin totaalinen Leikkaamattomana kuntoutumisennusta olisi pidempi ja myöhemmin ongelmia, jolloin leikkaus olisi haasteellisempi.
    Vammasta 3:n viikon kuluttua leikkaus.
    Nyt vähän yli 2 viikkoa operaatiosta, jossa jänteet kiinnitettiin 4:llä ankkurilla takaisin istuinkyhmyyn.
    Kyynärsauvat jätin pois reilun viikon päästä, kun tasapaino riittävän hyvä. Painon on saanut laskea heti jalalle. Lonkkaa saa koukistaa vain pakarassa tuntuvaan kiristykseen saakka. Istua ei saa leikatulla puolella 4:n viikkoon, jolloin sallittua myös eteenpäin kumartuminen venytykseen saakka. 6:den viikon kohdalla saa portaat mennä vuorotahtia. Ja silloin myös ortopedin kontrolli. 10 viikon kohdalla varovainen urheilu, liukastumisia ei saa tulla.
    6 kk kohdalla vapaa mobilisaatio ja 8 kk kohdalla ääriponnistukset ja repäisyt sallittuja. Näin minulle annettu ohjeet.
    Nyt vasta reilu pari viikkoa leikkauksesta ja kävely onnistuu, vaikka tasapaino ei täydellinen. Keskittyä siis pitää. 3:n viikon kohdalla vasta tasapainoharjoitukset leikatulla jalalla seisten. Jotain kevyitä harjoituksia, kuten polven koukistus paikallaan seisten sallittua.
    WC koroke ja tarttumapihdit olleet suurena apuna.
    Aikaa vie kuntoutuminen ja se aika näyttää kuinka hyvin kuntoutuu.
     
  17. Jänteet irti Vierailija

    "Kaikkea sattuu" kyselen sulta mielenkiinnolla mikä on tilanne nyt? Itsellä leikkaus tehtiin vajaa viikko sitten.
     
  18. liikkumaton Vierailija

    Huomasinpa, että täällä on ketju jatkunut. Niin, minähän tämän aloitin aikoinaan.

    "Kaikkea sattuu", mielenkiinnolla luin, että saat kävellä noinkin tuoreen leikkuun jälkeen. Minähän mennä viipotin sauvoilla, vaikka jalan sai alun jälkeen maahan laskea, mutta varata siihen ei todellakaan saanut.

    Samoihin aikoihin oman tapaturmani kanssa eräs tuttuvani oli ojan yli hypätessään luiskahtanut ja oli myös lihas revennyt. Vasta varmaan kuukauden jälkeen oli operoitu.

    Sitä kyllä ihmettelen, kuinka sitä kipua olet kestänyt, sillä minulla tuo takajalka oli niin kipeä heti, että itkua väänsin, kun sairaalassa piti vuoteesta nousta vessaan ja suihkuun.

    Mutta onneksi tuo on nyt kaukana takana. Kinttu toimii mielestäni ihan hyvin. Hieman kinnaa, mutta varmaan johtuu osin siitä upeasta arvesta, joka on ehken pientä kiinnikettä kasvattanut. Tunnottomuus on hieman vähentynyt, mutta eihän tuohon koipeen tunto normaaliksi koskaan palaa. Sopivasti kun joku osuu, on kuin kuuma neula työnnettäisiin lihakseen. Mutta ne on vaan ne pintahermot.

    Voimia kuntoumiseen teille molemmille.
     
  19. "Kaikkea sattuu" Vierailija

    Kiitos kysymästä. Kohta 9 viikkoa leikkauksesta ja tilanne nyt seuraava.
    Kävele sujuu hyvin, jopa vauhtiaan saa olla. Istuminen kovalla vielä välillä hankalaa ja muutenkin pidempään istuminen ärsyttää välillä.
    Venyttelyt aloitettu kivun sallimissa rajoissa. Ihan hyvin ortopedinkin mielestä alkukuntoutus tuonut tulosta.
    Rappusissa (useampi kerros) jalka väsyy vielä helpommin.
    Nyt tehnyt ja touhunnut enemmän (kyykkyjä ja lasten nostamisia kyläillessä) ja huomaan, että alun jälkeen jouduin ottamaan taas särkylääkettä.
    Aikaisemmin olin hyvinkin luottavainen, että nopeasti tässä työkuntoon pääsee, mutta nyt alkaa epäilyttämään, kun enää kuukausi sairaslomaa. Työni kun on fyysisesti raskasta.
    Takareidestä alkuun reilu tuntopuutosalue, mutta nyt tunto palautumassa. Välillä tulee tuntemuksia, kun neulalla tökittäisiin pakaraan ja takareiteen. Ja ilmeisesti jonkinlaisia lihaskramppeja välillä.
    Nyt vain alkaa jännittämään nuo kelit ulkona. Liukastumista, kun ei saa tulla.
    Kontrolli vielä ennen suunniteltua töihin paluuta ja silloin katsotaan, mikä tilanne ja kestääkö jalka vielä töitä.
    Vaatii kyllä omatoimista (ohjeiden mukaan ja järkeä käyttäen omin sovelluksin) kuntoutusta. Mutta positiivisin mielin mennään eteenpäin.
    Toivottavasti teidän muidenkin kuntoutuminen on hyvässä vauhdissa ja tuottaa tulosta.
     
  20. liikkumaton Vierailija

    Hienosti olet selvinnyt, mutta tosiaan paljon on vielä edessä. Itse silloin työhönpalattua sain, istumatyötä kun tein, sellaisen satulatuolin. Se hieman helpotti istumista, mutta kyllähän siinä kesti ennenkuin saattoi pidempään istua.

    Minulle kävi köpelösti, kun sitten loppukeväällä, tapaturma sattui syksyllä, olin taas lenkillä ja osuin jäätikölle muuten sulalla tiellä. Kävelysauvoilla sain sen verran ohjattua kaatumistani, etten kaatunut sen operoidun jalan puolelle vaan toiselle puolelle. Seurauksena siitä sitten repesi vasemman olan kiertäjäkalvosin. Oikea olkahan on operoitu pariin kertaan ja sitten se repesi niin pahasti, ettei mitään ole tehtävissä.

    Mutta jalat kuitenkin toimivat.

    Sitkeää venyttelyä vaan jatkossakin. Ja sitä arpea kannattaa hieroskella, ettei kovin pahoja kiinnikkeitä synny.

    Tsemppiä edelleen toipumiseen. Ja kirjoittele ihmeessä kuulumisia. Saattaa olla, että jollekin muullekin epäonniselle sattuu moinen vamma tulemaan. Kiva sitten nähdä, ettei se liikkuminen siihen lopu, vaikka alussa siltä tuntuikin.:)
     
  21. Spurtti 2015 Vierailija

    Heips. 15.9.2015 "paukahti" takareidessä turvallisuuskoulutuksen juoksuharjoitukessa. Kipu oli hirveä, mutta yritin ajatella positiivisesti...pelkkä revähtymä ajattelin . 21.9.2015 sairaalaan, kun jalka mustui pakarasta alaspäin...ultraan...ja sitten magneettiin...Hamstring lihaksen totaalirepeämä oli jo ultralääkärin diagnoosi!!!Leikkaus 19.10.2015 kiireellisenä. Mikä tässä ihmetyttää on se, että vakuutusyhtiön mukaan terveen ihmisen reisilihas ei voi repeytyä minkäänlaisessa juoksuharjoituksessa.
    Onko kenelläkään kokemusta miten pitää vakuutusyhtiön kanssa toimia?
     
  22. Kaksi lihasta irti Vierailija

    Löysinpäs ketjun, jossa leikattuja totaali-irtoamisia... itselle sattui neljä viikkoa sitten harkoissa kahden lihaksen irtoaminen, joka onneksi meni urheiluseuran vakuutuksen piikkiin ja leikattiin jo kaksi viikkoa tapaturmasta. Eli huomenna leikkauksesta kaksi viikkoa. Minulle laitettiin kaksi ankkuria. Ohjeet hieman epäselvät kuntoutuksen osalta. Ekat kolme viikkoa sauvat plus liikkuessa ortoosi, joka estää jalan suoristumisen alle 45 asteen kulmaan; tämä kuulemma estää jalan heilahduksen eteen ja ilmeisesti estää venytyksen joka repisi lihakset irti uudestaan ennen kiinnittymistä. Sen 3 vkon jälkeen nämä apuvälineet veke ja kävelyharjoitukset plus kuntoutus alkaa. Tällä hetkellä saa koukistella jalkaa polvesta ilman vastusta eli pikkuisen treenata lihaksia.... Istumisen kielsivät leikkaussalin henkilökunta, ortopedi sanoi, että en vain pysty istumaan sillä vaikka haluaisin. Otin fysioterapeutin heti ensimmäiseksi viikon päähän, kun tämä liikerajoitettu kolme viikkoa takana. Haavakipu takana, mutta arpi melkoisen pinkeä. Lisäksi takareisi yllättävän löysä, mutta kait ne lihakset paikallaan kun jalka jo nousee mahallaan, jota ei siis ennen leikkausta pystyny tekemään.... olin haaveillut tämän urheiluharrastuksen (kamppailulaji) aloitusta suhkot heti (pari kk) , mutta kuulostaa muitten kokemukset sille, että kannattas ootella pidemmän aikaa? Vai? =D missä kunnossa muuten olette nyt ja oletteko kuulleet laser tai sähköhoidosta uuden jänteen parantamiseksi tai arven pehmittämiseksi? Ortopedi oli kyllä vakuuttunut siitä, että kahden kuukauden päästä kävelen normaalisti ja kaitex jo kolmessa viikossa uusi liitos olisi "kestävä?"... ei taida uskaltaa kokeilla, kun ei tää niin lystiä ole leikkauksineen ollut....
     
  23. liikkumaton Vierailija

    Oot Sinäkin kyllä sissi ollut, kun oot 2 viikkoa pärjännyt katkenneiden lihastan kanssa. Minuthan vietiin taparurmapaikalta suoraan sairaalaan ja leikattiin parin päivän kuluttua. Siihen saakka oli ihan kiva tokkura lääkkeiden kanssa.

    Varmaan siellä sairaalassa, jossa sinut leikattiin, on fysioterapeutti. Ainakin tuolla minun osastollani oli sellainen ja hän kyllä antoi hyvät ohjeet kuntoutukseen. Lisäksi kävin siellä osastolla saamassa lisäohjeita muutaman viikon kuluttua. Ja sitten taas jonkin ajan päästä. Yksityisellä ft:llä ei tarvinnut käydä ollenkaan vaan itse treenasin saamieni ohjeiden mukaan.

    Kunnon istuminen ei onnistunut pitkään aikaan, mutta jo kotiin palatessa istuin taksissa, jos sitä nyt istumiseksi voi sanoa:)

    Arpi on komea minullakin ja kunhan se paranee, kannattaa sitä varovasti hieroskella. Ei niitä kiinnikkeitä pääse pahasti sitten tulemaan. Toki niitä tulee, sille ei voi mitään.

    Ihan varmaan 2 kk:n päästä kävelet. Muista kuitenkin, että se palautuminen kyllä kestää. Jos joku sanoo parantuneensa vaivasta nopeasti, hyvä niin, mutta ei kannata alkaa kisaamaan moisesta. Hiljaa hyvä tulee. Ja vaikuttaaparanemisnopeuteen myös ikä. Itse en ihan nuori enää tapaturman aikoihin ollut.

    Ei muuten varmaan kannata tietentahtoen lihojaan uudelleen repiä irti, sillä ei kai ne lihat määrättömästi veny, jos ne aina uudelleen joudutaan kiinnittelemään.

    Nyt vaan kärsivällisesti kuntoutat itseäsi. Jos haluat, varmaan voit sinne harrastukseesi mennä, mutta älä ota kovin kovaa vastustajaa. Eikös siellä kuitenkin olisi ihan hyvä sitten treenata sitä kinttua muuten vaan? Ja varmaan muuten vesijuoksu voisi tehdä hyvää jalan liikkuvuudelle. Mutta vasta, kun haava on varmasti ummessa.

    Tuliko sinulle hermovaurioita jalkaan miten paljon? Minulla edelleen takareidessä ja pohkeessa paikkoja, joihin osuessa tulee oikein sellainen pistävän polttava kipu. Onneksi ne on vaan hetkellisiä kipuja. Eikä edes oikeasti tarvi kuin vähän hipaista jonkun, niin jo tuntuu niin makealle ettähän.....

    Tsemppiä parantumiseen. Itse se on hoidettava, muut voi vain antaa neuvoja.

    Ai niin, kai sinulla on kontrolliaikoja sinne ortobedille? Minä kävin muistaakseni pari kertaa ortopedin tarkastuksessa ja samoilla reissuilla oli sen sairaalan fyssarin vastaanotto.
     
  24. Kaksi lihasta irti Vierailija


    Juu, kyl meikällä on jo lähete fysioterapeutille kymmenelle kerralle ja ennen saikun päättymistä (kaksi kuukatta leikkauksesta) on käytävä leikanneella ortopedillä uudestaan näyttäytymässä.
    Hermovaurioista ei mitään tietoa. Ekan viikonhan tuo leikkausalue oli melkoisen tunnoton isolta alalta, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntoa tulemaan. Lajinsa kosketusarka varsinkin arven alapuolelta, mutta minkä verran jää pysyväksi on vielä kysymysmerkki ☺ kuinka sinulla pohkeessakin on kipeitä paikkoja? Minulla ei toistaiseksi mitään kipeää missään muualla kuin arven seutuvilla eli ei reidessäkään kauempana. Irtoamispaikan vieressä kulkee issias hermo, joka sen ensimmäisen viikon ajan tapaturmasta vihoitteli melkoisesti (lievästi sanottuna!)ja jos jalkaa vahingossa väärin liikautti, niin kyllä tiesi. Muutaman kerran heräsin yöllä siihen että tähtiä silmissä vilisti ja itkua väänsin, kun olin unissani liikauttanut koipea ☺ mutta toisella viikolla jo pystyi kävelemään enkä ois uskonut niin vakavan vamman olevan kyseessä ellei se siis magneettikuvista olisi selvinnyt....ilmeisesti tai toivottavasti issias hermoni ei ole vaurioitunut, niin kait sitä ei noin pahoja kipuja tule tai tulisi.

    Nuorihan minä en todellakaan enää ole vaan 45 plakkarissa ☺ tässä kun makailee sängyssä, niin on kerennyt tablettia ihan jonkun verran selata ja tutkia jänteiden koostumusta yms siispä olen yrittänyt pistää suuhuni kaikkea, mitä uuden kollageenin rakentamiseen tarvitaan, heh....
     
  25. liikkumaton Vierailija

    Taisin ittiäni huonosti ilmaista. Minulla ei siis ole kipuja, vaan joku hermo on siinä leikkuussa vaurioitunut ja antaa elonmerkkejä itsestään aina, kun siihen päätepisteeseen osuu, vaikka vaan hipaisemalla. Monta kohtaa pohkeessa on sellaista, ettei kosketus itsessään tunnu siinä kohdassa, vaan alempana.

    Kun silloin aikoinaan lääkitystä vähennettiin kotiuttamisen alla sairaalassa, kauhistuin sen pohkeen ja jalan tunnottomuutta. Tunto on kuitenkin pääosinpalautunut, mitä nut hermovammat jäivät. Nekin on tässä vuosien saatossa vähentyneet, mutta kokonaan niistä ei pääse eroon.

    Kumpiko jalka sinulla vammautui? Minulla meni oikea jalka.

    Tuossa alkusyksystä loikin toista viikkoa sauvoilla muun vaivan takia ja kyllä muutamaan kertan mietin, kuinka silloin kauan sitten jaksoinkaan joka riivatun päivä käydä sauvalenkillä, siis ihan sananmukaisesti. Mutta oli vaan sellainen olo, että oli pakko päästä ulos jokapäivä. Nyt hyvä, että jaksoin pakolliset loikkia.:)

    Kyllä siinä todella jää aikaa touhuta läppärillä tai tabletilla, kun maata rötköttää vaan sängyn pohjalla. Mutta sieltä ei ole kuin yksi suunta: ylöspäin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti