talonostosta

["vieras"]

Olen tässä miettinyt, kuinka normaalituloisilla ihmisillä on varaa rakentaa tai ostaa hienoja omakotitaloja? Itsekin haaveilen omakotitalosta, mutta en millään uskaltaisi ottaa sellaista lainaa, joka tarvittaisiin omakotitalon ostoon, jos ei mitään röttelöä halua. Enkä edes vaadi talolta mitään mahdotonta neliömäärää, vaan ihan peruskotia, joka olisi kuitenkin yleisilmeeltään siisti. Ja pientä pintaremonttia voisi toki itsekin tehdä. Mietinkin, että ovatko omakotitalojen ostajat saaneet säästettyä niin paljon omaa pesämunaa, vai onko heillä vain enemmän uskallusta ottaa asuntolainaa. Meillä on peruskerrostalokoti, tuttavapiirissä taas todella monet rakentelevat tai ostelevat taloja. Enkä usko, että tuloissammekaan on niin mahdottomia eroja...tai sitten vain kuvittelen niin. Emme myöskään ole tuhlailevia, olemme tarkkoja esim. ruokaostosten kanssa, ja merkitsen itse jokaisen ostoksen ylös ja seuraan menojani. Säästöön menee ihan mukava summa kuussa, ja ehkä joskus sitä säästörahaa on sen verran, että uskaltaisi ostaakin talon, mutta ei vielä. Ihmettelen vain, valaiskaa tietämätöntä, miten niin monet uskaltavat/pystyvät ostamaan omakotitaloja ja vieläpä varsin nuorena? Ja vieläpä hyville tonteille kaupungin lähettyville?

 

[Tihis]

Tuota minäkin olen miettinyt niin kauan, että siinä ajassa kaikki kaverit ehtivät hankkimaan talon..

 

["Vieras"]

Oon kans miettinyt samaa. Ite en uskaltaisi ottaa jotain 200 000tuhatta euroa lainaa. Kaverin porukka otti, vaikka nainen on äitiyslomalla eikä tietoa onko työpaikka odottamassa. Tosin miehen työkaverit kitisee koko ajan kun on velkaa niskassa ylikin 200 000 tuhatta ja ei ole varaa maksaa laskuja tai syödä ruokalassa vaan otettava omat eväät jne. Itse en haluisi noin tiukille taloutta vetää. Mukava ettei tarvitse miettiä onko varaa karkkipussiin vai eikö.
Kelpaa tämä rivitaloasunto ainakin niin kauan että on oikeasti rahaa isoon lainaan ja elämäsiin ilman pihistelyä.

 

[Squawe]

Mä asun kyllä maalla, joten pesämunaa ei ollut lainkaan, mutta oma talo on toki todella paljon halvempi kuin Etelä-Suomen kaupungeissa. Ajattelin silloin, että kylläpä siihen vuokranmaksuunkin menee vuosien myötä aikamoinen summa ja nyt maksan sentään omaa joka kuukausi. Kaupunkioloissa mulla ei olisi ollut kyllä varaa, on siellä niin hurjat summat mitä myynti-ilmoituksista lukee.

 

["sasa"]

Toinen strategia on, että mitään ei saa, jos ei uskalla ottaa riskejä. Toinen vaihtoehto on perinnöt tms. Lisänä sitten nämä taivaanrannanmaalarit, jotka vetää kaiken velaksi ilman ajatustakaan velvoitteista selviytymiseen.

 

["aloittaja"]

Tosiaan jo 200 000 on minun mittapuulla liikaa ainakin näin vähäisillä säästöillä (vähän aikaa valmistumisesta), mutta se ei riitä lähimainkaan monien kavereiden taloihin, vaan lähemmäksi 300 000 arvoisia ovat talot, joita ovat rakentaneet/ostaneet. Ammatitkin ovat normaaleja, esim. opettajia, insinöörejä, myös duunareita. Ja ovat kuitenkin suht nuoria. En sitten tiedä, en vain itse uskaltaisi.

 

["vieras"]

tietty monet saa siitä kerrostalokodistaan jonkinlaista myyntivoittoa. meillä esim maksettiin tästä kämpästä 125000, laina oli alunperin 110 000, nyt 5 vuotta myöhemmin lainaa on 90 000, Asunnon arvo kiinteistövälittjän arvioimana 165 000(on rempattu kämppää, joten osittain arvonnousu siitä) jos tää joskus myydään ja muutetan isompaan, niin velan ja kiinteistövälittäjän palkkion jälkeen pitäis kuitenkin jäädä n 70 000 pesämunaa sitä omakotitaloa varten.

ja 200 000 laina ei ainakaan täällä pääkupunkiseudull ole ollenkaan tavaton. sen verrn on lainaa joillain jo kerrostalokolmiostakin.

 

["vieras"]

Me uskallettiin ottaa lainaa himppasen yli 200 000 e, ilman säästöjä. Myytiin edellinen ok-talo (vanhempi, pienempi ) ja ostettiin ihan uusi. Itse tienaan vuodessa noin 45 000 e ja mies n. 31 000 e.

Nyt ollaan asuttu 1.5 vuotta tässä ja hyvin riittää rahat. On ollut varaa ostaa uusia huonekaluja yms.

Itse ajattelen, että kerranhan täällä eletään ja jos ei mitään uskalla, ei mitään saa. Uusi ok-talo oli kumminkin molempien haave, joka päätettiin toteuttaa. Toki laskettiin laina hyvin tarkkaan ja pähkäiltiin aikamme, onko varmasti varaa. Koska emme halua joutua elämään ns. "kädestä suuhun".

 

["vieras"]

Me ollaan miehen kans ihan perusduunareita ja meillä on uusi yli 200m2 kivitalo. Itse olen ollut jo vuosia kotona lasten kanssa, elämme siis pääasiassa miehen duunarituloilla. Säästöjä meillä ei ole, eikä ole koskaan ollut, mutta olemme tehneet jonkun verran tiliä asuntokaupoilla. Mieheni on taitava remontti ja raksamies (vaikkei ammatiltaan). Ensiasunto oli kerrostalo-osake, jonka ostimme edullisesti. Rempattiin ja myytiin pois. Siitä pesämuna omakotitaloon jonka rakensimme itse. Makseltiin sitä pois jokunen vuosi ja myytiin muhkealla voitolla. Nyt meillä on arvokas talo ja kohtuullinen laina

Toki asuntojen ja elämisen kustannuksen vaihtelevat valtavasti eripuolilla Suomea.

 

[=)]

Niin no toisaalta mihin sitä eniten panostaisi siinä vaiheessa kun lapset on pieniä ja kotona kuin asumiseen....