Taloudellisista syistäkö töihin kahden lapsen välillä?

[esikoinen kotona]

Esikoinen lähentelee vuotta, ja koko ajan ollut toiveissa toinen lapsi suht pienellä ikäerolla. Tuntuu ikävältä viedä esikoista hoitoon, mutta jos tässä "vain yhden kanssa" on niin tuntuu järkevämmältä mennä ansaitsemaan ja viedä lapsi hoitoon kuin jatkaa hoitovapaalla kovin kauaa. Mutta mietimme, josko yrittäisi toista heti putkeen ja näin voisi hoitaa vielä ekaakin kotona. Vaan, eikös äitiyspäiväraha olisi toisen kanssa aivan minimi jos hoitovapaalta siirtyy taas äitiyslomalle? Eli kuitenkin olisi "pakko" käydä töissä välissä? Maksut painaa, eihän tässä turhia rahoja ole.. Mutta silloin joutuisi totuttamaan esikoisen hoitopaikkaan, ja näin ollen uskon että se toisen hankkiminen lopulta venyisi.. Miten tämä menee? Millaisia kokemuksia ja mielipiteitä?

 

[Santtu...]

Kaksi lasta kolmessa vuodessa
Voit saada vanhempainpäivärahan edellisen päivärahan perustana olleen työtulon mukaan, jos saat kaksi lasta perättäin kolmen vuoden sisällä. Tällöin seuraavan lapsesi lasketun ajan tulee olla ennen kuin edellinen lapsesi täyttää 3 vuotta.

Kun edellisen vanhempainrahan perusteena ollutta työtuloa käytetään myös uuden vanhempainrahan perusteena, työtulo tarkistetaan päivärahaoikeuden alkamisvuoden ja edellisen vuoden palkkakertoimien suhteessa. Vaikka työtulo on molemmissa vanhempainpäivärahoissa sama, päivärahan määrä saattaa vaihtua.

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/160701134915EH?OpenDocument

 

[funtsimista]

Kiitos! Päiväraha ei siis kuitenkaan oleellisesti voi tippua? Entä sitten jos jään vielä hoitovapaalle?

Miten raskaana sinä koit kaksi lasta lyhyessä ajassa? Meillä esikoinenkin ollut suht vaativa ja valvottava, eli väsynyt olen, mutta silti houkuttaisi..

 

[hettyx]

Minä olin kahden lapsen välillä töissä nimenomaan taloudellisista ja ammatillisista syistä. Vaikka sydän vuosi verta, kun jouduin jättämään 11 kk:n ikäisen päivähoitoon, niin rahan kannalta oli hyvä ratkaisu mennä töihin välillä. Sain myös työkokemusta lisää roimasti.

Meillä kävi niin, että toista ei kuulunutkaan heti, vaikka esikoisen kohdalla tulin heti raskaaksi. Tarkoituksena oli olla töissä vain puolisen vuotta, mutta se yrittäminen venähti yli kahteen vuoteen. Lastemme ikäero on siis reilut 4 vuotta.

Reilun kahden vuoden aikana ehdimme maksamaan asuntolainaa reilusti pois ja sain töissä sinä aikana parit palkankorotukset. Kun kuopuksen kohdalla jäin sitten äitiyslomalle, niin tiesin, että nyt toisella kerralla voin olla pidempään kotona. Tietysti myös taloudellisesti oli järkevämpää olla kotona kahden kanssa (= 2 päivähoitomaksua) kuin vain yhden kanssa (= 1 päivähoitomaksu). Myös henkisesti oli ihan eri asia jäädä kotiin esikoisen kanssa kuin kuopuksen kanssa. Kuopuksen kohdalla suorastaan hyppien ja kiljuen jäin innoissani äitiyslomalle, kun taas esikoisen kohdalla paljon enemmän oli opettelua ja kotiäitiyteen totuttelua.

Haluan vain sanoa, että välttämättä töihin meno ei ole huono ratkaisu, koska rahaakin pitää ajatella sekä myös omaa ammatillista kehittymistä. Meille tämä ratkaisu oli sikäli loistava, että nyt kahden kanssa pystyin olemaan pidempään kotona. Kun esikko meni eskariin, niin hän sai olla kavereiden kanssa puoli päivää ilmaisessa esiopetuksessa ja sitten oli loppupäivän taas kotona.

Kun palasin työelämään, niin aloitin osapäiväisenä, joka oli minulle hyvä, koska pääsin taas takaisin työn pariin (raha + ammattitaito), mutta päivät olivat lapsille kohtuulliset.

 

[vaihtoehto]

Eihän sitä kukaan loppujen lopuksi satavarmasti tiedä, miten nopeasti se toinen lapsi saa alkunsa, jos koskaan.

 

[Emmuli71]

Niin ja jos jaksaa,niin saa kolmannen lapsenkin tehdä niillä ensimmäisen lapsen työtuloilla käymättä välillä töissä. Sääntönä se että jos ei edellinen ole 3v.

 

[mietityttää]

Miten te olette kokeneet kaksi lasta pienellä ikäerolla? Onko miten rankkaa äidille?

 

[miramaria]

Niin ja jos jaksaa,niin saa kolmannen lapsenkin tehdä niillä ensimmäisen lapsen työtuloilla käymättä välillä töissä. Sääntönä se että jos ei edellinen ole 3v.

Onko noin? Mä oon käsittänyt, että kolmannesta jo tippuu päiväraha.

 

[Santtu...]

Niin ja jos jaksaa,niin saa kolmannen lapsenkin tehdä niillä ensimmäisen lapsen työtuloilla käymättä välillä töissä. Sääntönä se että jos ei edellinen ole 3v.

Onko noin? Mä oon käsittänyt, että kolmannesta jo tippuu päiväraha.

Juu kolmannesta tippuu. Kelasta tarkistettu. Kaksi saa perättäin samoilla tuloilla, ei enään kolmea.

 

[Emmuli71]

Ei muuten tipu. Mulla 3lasta, sain kuopuksesta jopa enemmän päivärahaa,koska tuli joku korotus voimaan.

Esikoinen syntyi 8/04, toinen 12/06 ja kolmas 6/08. Ja koska toinen oli 1v6kk kun kolmas syntyi,sain hänestä (kolmannesta)samat päivärahat kuin toisesta,jolla sattui olemaan samat päivärahat kuin ekasta,koska toinen syntyi ennenkuin eka täytti 3v.

Eli tehkää kolme,jos jaksatte ja haluatte)

 

[Emmuli71]

Siis Santulle annettu väärää tietoa,tai sitten ei ole oikeasti tarkastanut sitä sieltä.

 

[Santtu...]

Siis Santulle annettu väärää tietoa,tai sitten ei ole oikeasti tarkastanut sitä sieltä.

Tarkastin asian kelasta ja mulle sanottiin että koskee vain kahta perättäistä lasta. No meillä ei enään onnistu saada kolmatta samoihin rahoihin, kuopus kun täytti juuri 3v... Mutta kiva että sinä olet saanut

 

[laskelmointi kannatti]

Minä menin taloudellisista syistä esikoisen jälkeen töihin. Ostettiin silloin juuri unelmiemme talo, joten vaihtoehtoja ei ollut. Esikoinen oli hoidossa 11,5 kk ikäisestä alkaen vuoden ajan. Kakkonen syntyi, kun esikoinen täytti 2 vuotta. Vaikka niskassa onkin iso lainataakka, niin silti tämän ratkaisun ansiosta pystyn nyt olemaan kahden lapsen kanssa kotona täysipäiväsesti kaksi vuotta ja sitten jatkan vielä osittaisella hoitovapaalla niin, että teen 4-päiväistä työviikkoa.

Taloudellisesti tämä ratkaisu oli todella kannattava, sillä työnantaja maksoi kakkosen syntymän jälkeen kolmesta ensimmäisestä kuukaudesta täyden palkan. Lisäksi, koska esikoisen syntyessä olin puolet vuodesta kotona, eikä sinä vuonna ansiotuloja kertynyt mitenkään huimasti, niin ä-raha laskettiin kakkosen kohdalla viimeisen puolen vuoden ansioiden mukaan. Palkkani oli myös noussut kahden vuoden takaisesta, joten äippäraha oli ihan mukavan suuruinen.

Nyt laskelmoinkin kolmosen tekemistä niin, että saisin taas seuraavankin äippärahan taas viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan. Eli kolmosen laskettu aika pitäisi olla vuonna 2010 tai 2011, koska olen palaamassa töihin kesällä.

 

[Caza]

Miten te olette kokeneet kaksi lasta pienellä ikäerolla? Onko miten rankkaa äidille?

Meillä esikoinen 2,5v ja toinen 3kk. Rankalta tuntuu, ja oon ollu tosi tyytyväinen ettei ikäero oo pienempi! Esikoinen osaa jo paljon tehä asioita ite ja leikkii paljon itekseen. Et onneks ei oo kahta niin täysin hoivattavaa. Joskus kuitenki tuntuu tosi rankalta, mut lohduttaudun sillä ettei tää ikuisuuksia kestä. Vauva kasvaa, ja kohta siitä on leikkiseuraa isoveljelle.

 

[hikuli]

Minä en olisi jaksanut lapsia pienellä ikäerolla. Kumpikin lapsi on energinen ja aika vaativia. Olen varma, että jos esikoinen olisi vielä ollut vaipoissa ja ei olisi nukkunut yöunia kunnolla, niin parisuhteemme olisi päätynyt eroon, kun elämä olisi ollut lähes sataprosenttisesti pelkkää mielettömän rankkaa selviytymistä päivästä toiseen. Miten ihmeessä olisin jaksanut vauva sylissäni vierottaa esikoista tutista, opettaa olemaan ilman vaippaa jne, kun yhdenkin kanssa oli ihan riittävän rankkaa uhmaikäisen kiukuttelu.

Kahden vuoden ikäero on siitä raskas, että ensinnäkään elimistö ei välttämättä ennätä kovin hyvin toipua ensimmäisestä synnytyksestä. Itse en ainakaan syö niin huipputerveellisesti, että olisin ennättänyt tankata elimistöni ekan synnytyksen jälkeen täyteen vitamiinejä ja hivenaineita, joten kehon palautuminen vei aikaa. Toisekseen on aika raskasta, että vauvan täytettyä vuoden alkaa jo melkein samantien uuden vauvan odotus. Pahoinvoinnit, turvotus, lepäämisen tarve jne eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, kun pitäisi kuitenkin jatkuvasti nostella esikoista, tehdä ruokaa jne. Kun kuopus syntyy, niin edessä olisi sitten vauvan hoito + uhmaikäisen kiukuttelut.

Omalla kohdallani vähän isompi ikäero tarkoitti sitä, että esikoisesta ehti kunnolla nauttia. Taloudellista tilannetta sai myös kuntoon raskauksien välillä olemalla töissä. Ehdin myös saamaan esikoiselta pois alta uhmaiän, pottaharjoitukset, tutista vieroituksen, unikoulut jne. Kun on vähän isompi tuo esikoinen, niin hänelle voi selittää asioita (esim. "äiti antaa vauvalle maitoa, joten voit jo hakea pelin ja laittaa sen valmiiksi, niin heti, kun vauva on ruokittu, pelataan valitsemaasi peliä") ja kärsivällisyyttäkin on vähän isommalla lapsella jo hieman.

Minä muuten pidän itseäni keskivertoa energisempänä ja olen organisointikykyinen. Silti arki pienten lasten kanssa on ollut raskasta. Antoisaa on ollut ja lapset ovat elämässäni miehen ohella ehdottomasti paras asia, mutta kannattaa miettiä asioita eri näkökulmista. Meille tämä ikäeroasia ja välillä töihinmeno olivat suunniteltuja juttuja ja jälkikäteen ajateltuna homma on toiminut hyvin. Nyt suunnitellaan kolmatta lasta, joka voisi syntyä, kun kuopuksemme menisi esikouluun.

 

[alkuper.]

hikulin fiksu ja mielenkiintoinen kirjoitus sai vauvahaaveeni tuntumaan pelottavilta, suorastaan järjettömiltä... onko tosiaan noin paha homma kaksi lasta peräperää? Hmmp. Tosiaan järjellisen kuuloisia perusteluja vastaan nopeaa toisen hankintaa, itsekin olen ollut väsy, kehossa ollut kremppoja jne. Pitäisi osata nauttia, kun tällä hetkellä hiukan helpompaa.. Mutta hitsi kun sydän sanoo muuta! Pää pehmentynyt vissiin tässä. Sitä miettii, että voisi sitten olla esikoisenkin kanssa vielä pitkään kotona, hoidella samalla kahta ja kasvatella leikkikavereita. Että samoilla kamoillahan ne menisi, myisi sitten kerralla kimpsut ja kampsut jaloista pyörimästä. Vaan eipä mulla kokemusta uhmiksesta ja vauvasta..

 

[Mamma Muumi]

Keskustele nyt miehenkin kanssa asiasta, että jaksaako hän sitä, että seuraavat 3 vuotta olisi tosi tiukkaa (ainakin lasten osalta ja ehkä taloudellisestikin). Toista lasta ei kannata väkisin väkertää, jos jo esikoisen kohdalla suhde on natissut liitoksistaan oikein kunnolla. Yksinhuoltajaksi ryhtyminen ei varmastikaan ole pikkulasten kanssa herkkua.

Tämä asia on sellainen, että kannattaa yrittää miettiä sitä, että jaksaako pienen ikäeron lapsilla sen, että peräkkäin on sitten uhmaikä, koulun aloitus, murrosikä, ajokorttien ostamiset jne jne, sillä kaikkihan ne tulevat enemmän tai vähemmän tietyn ikäisenä. Jotkut jaksaa, toiset huonommin.

Jos teillä on hyvä tukiverkosto (esim. samalla paikkakunnalla asuvia hyväkuntoisia isovanhempia, omia siskoja/veljiä tms), niin siinä tapauksessa ihan pienikin ikäero voi olla mahdollinen. Toki ei heitäkään voi käyttää ilmaisena lapsenhoitoapuna joka päivä, mutta se auttaa omaa jaksamista, kun sitä hoitoapua on tarjolla.

Kannattaa lukea tältä palstalta äitien kirjoituksia, joilla on lapset pienellä ikäerolla. Aika moni valittelee jaksamista. Arjen organisointi, kasvatuksen johdonmukaisuus yms. kärsii herkästi siitä, jos äiti on kotona liian kovilla. Muutaman vuoden kotiäitiys kun nimittäin lisäksi yleensä tarkoittaa sitä, että rahat on vähissä, joten ei ole varaa palkata ulkopuolista siivous- tai hoitoapua, vaikka sitä nimenomaan tarvitsisi.

Minä protestoin sitä vastaan, että pitääkö ne lapset välttämättä tehdä "putkeen" vain siksi, että se on kätevää, helppoa ja vaivatonta. Joillekin se sopii, mutta tiedän erään sukulaisperheen sekä erään ystäväperheen, jossa lapset elävät ns. pellossa, kun äidillä ei riitä voimia komentaa lapsiaan ja isä taas painaa pitkää päivää (vai jääkö ylitöihin siksi, ettei tarvitse mennä kotiin...). Äiti karjuu lapsille ja miehelle, lapset riehuvat, mies toimii lähinnä perheapulaisena. Sellaisessa perheessä vierailu aiheuttaa kauheasti ahdistusta, kun näkee, miten huono henki perheessä on, kun perhe on vetänyt jaksamisensa ihan äärirajoille. Kannattaa miettiä, että onko itsessä voimia "putkeen" vai olisiko ehkä joku muu ratkaisu juuri meille parempi.

 

[Liila]

Meillä oli ikäeroa tasan 2 v ja näin jälkikäteen voin sanoa, että hyvä oli, ettei ollut yhtään vähempää. 2,5-3 v ehkä olisi ollut ihanteellisin ikäero.

Kahden vuoden ikäerossa oli sen hyvä puoli, että esikoinen osasi jo puhua hyvin, söi itse ja puki itse, lisäksi hän oppi päiväkuivaksi kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Pari viikkoa oli todella rankkaa, kun opetin esikoista kuivaksi. Meillä tyttö oppi puhumaan ja pukemaan itse ehkä hieman keskivertoa varhaisemmin. Lisäksi esikoinen oli vieroitettu tutista jo ennen vauvan syntymää ja nukkui omassa huoneessaan. Nämä asiat helpottivat myös tilannetta.

Se hyvä puoli esikoisen nuoressa iässä oli, että hän nukkui (ja nukkuu yhä 3,5 vuotiaana) päiväunet, eli minä sain itsekin nukkua päivällä väsymystäni pois.

 

[tiinaliisa]

Meillä ikäeroa 2v4kk ja se on aika hyvä mielestäni. Esikoiselta jäi päikkärit pois 2,5v mikä toisaalta helpotti päiväjärjestyksen luomista, kun oli yksi "palapelin pala" vähemmän. Tottakai uhmaikäisen ja vauvan kanssa on rankkaa, mutta mä oon sitä mieltä että uhmaikäisen kanssa on rankkaa joka tapauksessa, oli vauvaa tai ei. tietty jos vaihtoehto on mennä töihin, niin saa sen uhmiksen ainakin vähäksi aikaa päivästä tarhaan kiukuttelemaan (tosin oon kuullut hoidossa olevien vanhemmilta sellaistakin, että heillä lapset ovat kiltimpiä tarhassa ja rähisevät sitten senkin edestä kotona iltaisin... who knows) Mutta välillä tuntuu, että jaksaa paremmin kun on myös se hymyilevä ja tyytyväinen vauva kuin jos viettäis päivät kahdestaan kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa. Tietty kaikki lapsetkin on erilaisia.

 

[meillänäin]

Meillä tytöt 2v ikäerolla ja olen tyytyväinen siihen. Ekat 3-4kk oli rankkoja mutta niin on varmaan ihan kaikille on ikäero mikä tahansa.
Nyt lapset 2,7kk ja 7kk ja päivät menee helposti. Kummatkin lapset ovat helppoja eikä turhia itke joten ehkä siks tuntuu niin helpolta.
Kunnon päivärytmi helpottaa paljon. Ja tietty se että itse saa levättyä tarpeeksi. meillä lapset nukkuu yöt klo 19.00-7.00 ilman herätyksiä joten saan nukkua yöllä tarpeeksi. Ja iltaisin on aikaa omille jutuille ja miehelle.
Olen ollut pian 3 vuotta kotona eikä oo mikään hinku työelämään. Aion olla kotona niin pitkään kuin jaksan. Toivottavasti siihen asti kun lapset menevät kouluun. Enempää lapsia en halua mutta onneksi nämä kaksi ovat syntyneet lähekkäis koska nyt jo on seuraa toisilleen.
Mutta tiedän kyllä perheitä joilla ei ole ollut näin helppoa.