Tältä äidiltä meni ihan justiinsa hermot...

["vieras"]

Olen kyllä kuullut, että yli vuoden vanhat ovat haastavia, mutta tämä nyt on jo paljon haastavampaa kuin mitä meininki oli lapsen ollessa vastasyntynytkään. Ja silloin mulla oli vielä kaiken lisäksi synnytysmasennus päällä.

Lapsi on minussa kiinni kuin liimattu - ympäri vuorokauden!! Vaikka hän synnytyslaitokselta asti on nukkunut omassa sängyssään ja meillä omassa huoneessaan ei se nyt yht'äkkiä kun ikää tuli vuosi täyteen enää toimikkaan. Lapsi huutaa pää punaisena omassa sängyssä kunnes pääsee sieltä pois. En ole aiemin aivan näin kauan antanut lapsen huutaa (kohta 5 min.) mutta tänä iltana vaan nyt meni hermot. Mieheni lähti kaverin kanssa ulkoilemaan ja minä (jolla muutenkin on vastuu talouden pyörittämisestä) jäin yksin kotiin nukkumaan menoa vastustavan lapsen kanssa. Olen ollut viimeiset kaksi vuorokautta lapsessa täysin kiinni. Jopa yöt! Joudun siis nukkumaan hänen vieressään enkä muista koska olisin viimeksi saanut nukkua kokonaista yötä. Nukun keskimäärin 3 tuntia yössä.

APUA! Mitä mä teen kun laps vaan huutaa, ei halua käydä omaan sänkyyn nukkumaan, eikä mun viereen eikä mulla ole aikaa tai hermot riitä häntä enää paapomaan? Mies tulee kotiin ilmeisesti vasta noin tunnin kuluttua...

 

["vieras"]

Mee sen viereen lukeen satua.

 

["vieras"]

Voisko tällä hetkellä helle vaikuttaa? Vie viileään suihkuun ja sitten uudestaan unille, vähissä vaatteissa. Laitat lapsen sänkyyn nukkumaan ja istut itse vieressä. Älä silittele enää hyvän yön sanomisten jälkeen. Pistät vain takaisin pitkäkseenm juttelematta. Lue itse vaikka kirjaa sängyn vieressä, kunnes nukahtaa.

 

["Anne"]

Meillä oli samanlaista. Ja jos tuurilla lapsi nukahtikin omaan sänkyyn niin heräsi yöllä ja kirkui kurkku suorana kuin syötävä eikä hiljentynyt edees maitopullolla. Kuusi viikkoa oli tuollaista. Kyllästyin nopeaan siihen huutoon ja vedin kämpän pimeeksi ja leikin nukkuvaa, kersa nukahti sitten mihin nukahti ja itse pääsin sitten ylös sängystä.
Kuusi hammasta tuli.

 

["vieras"]

Oisko läheisyydenkaipuu, tulee semmoisia kausia, kuten aikuisellekin..

 

["Anne"]

[QUOTE="vieras";28556797]Voisko tällä hetkellä helle vaikuttaa? Vie viileään suihkuun ja sitten uudestaan unille, vähissä vaatteissa. Laitat lapsen sänkyyn nukkumaan ja istut itse vieressä. Älä silittele enää hyvän yön sanomisten jälkeen. Pistät vain takaisin pitkäkseenm juttelematta. Lue itse vaikka kirjaa sängyn vieressä, kunnes nukahtaa.[/QUOTE]

jos on kuuma niin lämmin suihku auttaa. Viileän suihkun jälkeen on pahempi tuska pian.

 

["vieras"]

Pidä sitä lähelläsi ja ota vaikka lapsen sänky teidän huoneeseen. Tärkeintä, että sinä saat kunnolla nukkua, muuten menee kaikki asiat pieleen.

 

["milli"]

Onko korvat kipeät?

Tuleeko hampaita? Anna kunnolla särkylääkettä illalla, jos hampaita tulee.

 

[vieras a.p.]

En kestänyt kuunnella lapsen itkua - mulla särkee sydäntä kuunnella toisen itkua, jopa yläkerran lapsen itkua, joka jätetään huutamaan iltaisin niin kauan, että nukahtaa. Menin lapsen luokse, kävin ensiksi sängylle (lapsen huoneessa siis iso sänky, johon mahtuu aikuinen lapsen kanssa reilusti nukkumaan) makoilemaan, mutta lapsi ei lopettanut itkemistä. Nostin hänet pinnasängystä isolle sängylle ja purskahdin itkuun, oli niin paha mieli. Siinä samalla itkiessäni niistin lapsen nenän, kuivailin häneltä valuneita kyyneleitä ja laitoin viereeni nukkumaan. Itse en voinut vieläkään muuta kuin vain itkeä. Lapsi nousikin pystyyn uudestaan - nyt hymyillen - otti mun käyttämän nenäliinan ja alkoi multa kuivailla kyyneleitä, kuten olin häneltä hetkeä aiemin tehnyt. Sitten hän silitti poskeani ja antoi siihen pusun. Tämän jälkeen hän poistui sängystä ja kävi hakemassa muutamia pehmoeläimiä mulle... siinä vaiheessa olin todella mykistynyt siitä miten hienosti hän osasi hoivata. Samalla päätin, että nukun hänen vieressään niin monta yötä kun siihen nyt tarvitaan..jossain vaiheessahan tämän kauden pitää mennä ohi.

Pian lapsi pyysikin takaisin sänkyyn. Hän painoi päänsä lähelle omaani, silittelin hänen päätään ja pian nukahdimme molemmat. Nyt jätin lapsen nukkumaan isolle sängylle ja mun oli vielä noustava tekemään loppuun päivän askareet. Menen lapsen viereen takaisin nukkumaan kunhan kaiken saan valmiiksi.


En tiedä mikä lapsella oikein on. Voisi olla, että helle kiusaa, vaikka katsonkin joka ilta, että hänellä on päällään vähän ja hyvin hengittäviä materiaaleja. Hampaita hänelle on juuri kuukausi sitten tullut rytinällä lisää, joten en oikein usko, että taas olisi hampaita puhkeamassa. Tai eihän se mahdotonta ole, mutta sitten meidän lapsella olisi melkein täysi purukalusto jo näin vuoden ikäisenä. Voisi olla, että on nyt jokin kehitysvaihe, jossa tarvitsee paljon läheisyyttä. Mutta hieman se ahdistaa kun lapsi oikeasti on kiinni minussa kuin liimattu enkä saa tehtyä tärkeitä asioita - kuten esim. pankkiasiat, tärkeät puhelut jne. kun lapsi alkaa heti itkemään jos hetken aikaa joutuu olemaan ilman 100% huomiota. Meillä ei lapsi katso televisiota vaan hänen kanssaan on ihan alusta asti puuhattu asioita yhdessä. Aiemin tämä kävi hyvin, sillä aina kun lapsi nukkui saattoi tehdä tärkeät asiat pois päiväjärjestyksestä.


Kiitos tuhannesti kaikille, jotka tulitte tsemppaamaan ja kertomaan miten teillä on samanlaisesta selvitty. Jospa sitä oppisi nukkumaan lapsen vieressä vielä... nyt oma uni kärsii kun heräilen joka kerta lapsen liikahtaessa.

 

[@]

Meillä oli ihan vastaavaa kahdessa tilanteessa: aina kun tulee hampaita, heräilee monta kertaa yössä ja joku aika sen jälkeen kun oppi kävelemään, tai muita taitoja niin yöt oli ihan mahdottomia, ja unissaankin huusi suoraa huutoa, eikä silti kunnolla herännyt. Nyt nukkuu omassa huoneessaan ja nukkunut 2kk ikäisestä jo läpi yön 10-12h unia..