Tämä oli taas yksi niistä *tähän kaikki kirosanat* päivistä!

[AUTTAKAA]

Tottakai kaikki on suhteellista, mutta ei pidä aliarvioida 2-vuotiaan uhmakkaan vaikutusta! Tänään vaikeudet alkoivat iltapäivästä, ja jatkuivat äskeiseen lapsen nukahtamiseen asti! Tyttö itki/marisi käytännössä tuntitolkulla, esim. jos ei jotain saanut tehdä, niin alkoi meteli. Minä en enää tiedä mitä pitäisi ajatella, mutta minua ei niinkään haittaa se lapsen möykkä, vaan enemmänkin se, mitä naapurit ajattelevat tuosta jatkuvasta möykästä! On siis alkanut mennä siihen, että yritän aika kirein konstein saada lapsen sulkemaan välittömästi suunsa, jotta naapurit eivät ihmettele mitä täällä on tekeillä, vaikka mitään muuta ei olekaan tekeillä kuin uhmaikäisen uhmakohtaukset, mutta minä stressaan niistä niin älyttömästi, etten osaa varmaankaan niitä kohtauksia oikein "hoitaa", vaan tosiaan yritän vain saada lapsen hiljenemään HETI. Ei ole kukaan koskaan valittanut metelistä, että siksi en pelkää, mutta ihan järjellä ajateltuna vähänväliä itkeminen tuskin kuulostaa ihan normaalilta ihmisistä, jotka eivät tiedä mistä on kyse.

 

[Jehnny Tightlips]

En tiedä varhaiskasvatuspsykologiasta yhtään mitään, mutta onko lapselle välttämättä hyväksi, ettei saa ollenkaan näyttää kiukkuaan ja äiti koittaa saada kaikin keinoin vaikenemaan heti? Jos joku naapuri on ylihysteerinen, se on sitä joka tapauksessa. Useimmat normaali-ihmiset kuitenkin tietävät, että lapsilla on uhmaikä.

 

[vieras]

Sullon mun luonne! =) Tai siis mulla oli sun luonne. Siihen saakka kunnes psykiatri-tuttavani kertoi että käyttäydyn noin koska minua on itseäni kielletty ja estetty lapsena näyttämästä omia tunteitani. Vanhempani rankaisivat minua ihan tuikitavallisesta ja normaalista lapsen kiukusta ja uhmasta ja siitä moinen oma käytökseni aikuisena. Voisiko sinulla olla samasta kyse?

 

[ap]

Ei se hyvä olekaan, sitä juuri meinaankin, että en osaa oikein hoitaa tilanteita, kun eniten mielen päällä on se, miltä tällainen huuto ulkopuolisista vaikuttaa. Tietyt rajat olen pyrkinyt lapsen kanssa pitämään, mutta joitakin asioita minun on pakko katsoa sormien lävitse, esim. "pakkopäiväunet", sillä sitä huutoa ei kuuntelisi kukaan, kun tämän lapsen yrittäisi saada pysymään aloillaan, jos hän ei sitä halua! Olisi kuin sikaa tapettaisiin, jos hän jostakin asiasta kunnolla protestoi! Onkohan lapsi nyt ihan hunningolle menossa, kun en kertakaikkiaan tiedä miten TODELLA VOIMAKASTAHTOISEN lapsen kanssa tulisi ylipäätään toimia. Siis olisiko paras "neuvotella" lapsen kanssa asioista vaiko vain päättää että asia tehdään kuten minä sanon, ja siitä hyvästä sitten kuunnella ehkä koko lapsen valveillaoloajan sitä mekkalaa, mitä siitä seuraisi?

 

[ap]

Omia tärykalvojani ei niinkään haittaisi lapsen huuto, vaan kyse on enemmänkin jonkinlaisesta sosiaalisesta paineesta, jonka mahdollisesti itse olen riesakseni luonut, tai mistäpä sitä tietää, mitä naapurit tahoillaan spekuloivat. Mutta kerrostalossa ei voi välttyä naapureitakaan ajattelemasta, vaikka periaatteessa kukin elääkin omaa elämäänsä. Jopa itselläni heräisi varmaankin epäluulot, jos joku omien naapureideni lapsista huutaisi vastaavalla tavalla JA YHTÄ PALJON kuin omani! Kun tämä tyttö ei protestoi muuten kuin HUUTAMALLA!!! Hitto soikoon, kierisi vaikka lattialla tai polkisi jalkaa, mutta tuo huutaminen on se kaikkein pahin keino! Minut itseni on kasvatettu nuhteessa pitämällä, että toki jotain perua voi olla omastakin lapsuudesta. Joskin minä vain en pidä huonona asiana ollenkaan sitä, että lapsi opettelee tahtomista! Kunpa vain sitä ei olisi kukaan ulkopuolinen kuulemassa, niin kaikki olisi loistavasti!

 

[vieras]

Jos asia sinua vaivaa noin kovasti, voithan käydä naapureiden juttusilla ja kertoa tilanteestanne.