Näin aamuyöstä unta että äitini kuoli. Siinä unessa kaikki tuntui niin todelta, tunteet ja ne tapahtumat. Se kuinka siskoni asian otti, kuinka itse itkin. Totesin etten ole valmis menettämään äitiäni vaikka ikääkin mulla on jo, en ole vielä valmis elämään ilman. Aamulla olo oli ihan hirveä, koko ajan kalvaa ikävä tunne, mietin äitiä, tunnen tuskaa.
Olen jo kahdeksalta laittanut ensimmäisen viestin hänelle. Ei vastausta. Kymmeneltä laitoin toisen, ei vastausta. Yleensä aamupäivisin vastailee nopeasti vaikka töissä onkin.
Ja kun olen kuolemaa käsitteleviä enneunia nähnyt ennenkin... Soittaa en kehtaa jos onkin töissä ja se vain häiritsee sitten.
:ashamed:
Olen jo kahdeksalta laittanut ensimmäisen viestin hänelle. Ei vastausta. Kymmeneltä laitoin toisen, ei vastausta. Yleensä aamupäivisin vastailee nopeasti vaikka töissä onkin.
Ja kun olen kuolemaa käsitteleviä enneunia nähnyt ennenkin... Soittaa en kehtaa jos onkin töissä ja se vain häiritsee sitten.
:ashamed: