S
"Sinna"
Vieras
Jeps, eli mies haki eroa ihan puskista, on pistänyt 15 vuotta historiaa päässään ihan uusiksi & syyttää minua isosti ja kaikesta. Kauhea kaaos päällä kaikin puolin, lapsista isoin huoli, luonnollisesti. Ja itse siis aivan tuhannen palasina, mutta tietysti sitä kestää, kun lasten edessä on pakko olla kasassa.
Mutta, olen töissä miesvaltaisella alalla, monet kollegoista ovat ihan hyviä ystäviä ja esim. firman bileissä olen yhtä lailla mukana kuin muutkin. Eikä ole ollut mitään ongelmia tai "sutinaa" kenenkään kanssa koskaan (tämä siis niille, jotka rakentelevat jo mielessään "ihan oikein sulle että mies jätti kun kerran pyörit muiden äijien kanssa" tarinoita).
No, tulipa tuossa sitten mieleen, että kun nyt statukseni vaihtuu eronneeksi naiseksi, niin miten mahtaa käydä - kuinka moni tulkitsee (ei kollegoista, mutta ympäristöstä muuten) sen, että saatan vaikkapa pikkujouluja mennä viettämään kuten ennenkin (joo, tilanne on kuvitteellinen juuri tällä hetkellä, kun a) ei ole tietoa juhlista tai b) edes siitä, onko tilanne silloin se, että tekee mieli/voi juhliin mennä) sellaisena, että metsästän toisten miehiä..?
Sinällään asialla ole mitään väliä, en ole kiinni siinä, mitä jotkut muut ajattelevat, mutta en haluaisi että kenellekään (vaikkapa kollegan puolisolle, jotka harvoin ovat paikalla, vaikka toisinaan niinkin eli olen heitäkin tavannut ja ihania naisia kaiki) tulee hetkeksikään mieleen, että olen heidän miestensä kimpussa. Duuni & kollegat & ystävät on kuitenkin se ainoa asia, mikä tällä hetkellä pitää kiinni normissa, mikään muu kun ei ole entisensä
Mutta, olen töissä miesvaltaisella alalla, monet kollegoista ovat ihan hyviä ystäviä ja esim. firman bileissä olen yhtä lailla mukana kuin muutkin. Eikä ole ollut mitään ongelmia tai "sutinaa" kenenkään kanssa koskaan (tämä siis niille, jotka rakentelevat jo mielessään "ihan oikein sulle että mies jätti kun kerran pyörit muiden äijien kanssa" tarinoita).
No, tulipa tuossa sitten mieleen, että kun nyt statukseni vaihtuu eronneeksi naiseksi, niin miten mahtaa käydä - kuinka moni tulkitsee (ei kollegoista, mutta ympäristöstä muuten) sen, että saatan vaikkapa pikkujouluja mennä viettämään kuten ennenkin (joo, tilanne on kuvitteellinen juuri tällä hetkellä, kun a) ei ole tietoa juhlista tai b) edes siitä, onko tilanne silloin se, että tekee mieli/voi juhliin mennä) sellaisena, että metsästän toisten miehiä..?
Sinällään asialla ole mitään väliä, en ole kiinni siinä, mitä jotkut muut ajattelevat, mutta en haluaisi että kenellekään (vaikkapa kollegan puolisolle, jotka harvoin ovat paikalla, vaikka toisinaan niinkin eli olen heitäkin tavannut ja ihania naisia kaiki) tulee hetkeksikään mieleen, että olen heidän miestensä kimpussa. Duuni & kollegat & ystävät on kuitenkin se ainoa asia, mikä tällä hetkellä pitää kiinni normissa, mikään muu kun ei ole entisensä
