Olen nyt takaisin lätätön tällä puolen (kiitos, Rosa, kun kyselit -- oon kotiutunu suht hyvin vaikka parin päivän jälkeen poden vielä Suomi-ikävää) ja kiva huomata että keskustelua on käyty tosi vilkkaana.
OP ja Nuppu: kiva että pääsette lomalle (meilläkin oli vika ulkomaan loma ennen vauvaa nyt kun olimme pari viikkoa Suomessa, mutta teemme täällä vielä muutamia viikonloppureissuja lähi-osavaltioihin kahdestaan ennen tammikuuta). Mulla ei ollu Suom-Saksa-Kalifornia-lennoilla mitään varsinaisia ongelmia, kunhan muistin liikkua n. kerran 1-2 tunnissa, ettei jalat, selkä ja takapuoli väsy/puudu. Ainoa harmi oli että lennon jälkeen nilkat ja sääret oli ihan mielettömän turvonnu pari päivää, oikeesti oli ihan kuin nilkat ois paisunu kaksinkertaiseksi. (Mökillä saadut hyttysenpuremat turvottivat entisestään, mutta se onkin toinen juttu!) Turvotusta kai auttaa jos kävelee koneessa ja käyttää tukisukkia. Mutta kaikenkaikkiaan teidän ei tarvii olla huolissaan mistään, koska lentäminen raskaanakin onnistuu hyvin.
Suomen loma meni loistavasti. Oli ihanaa nähdä perhettä ja kavereita, jotka kaikki ilahtuivat vauvauutisesta. Menen varmaan maaliskuussa takaisin Suomeen vauvaa näyttämään (olen itse lentänyt ekan kerran atlantin yli 2kk ikäisenä ja lääkäreiden mukaan sen ikäisen kanssa voi jo hyvin lentää). Oli ihanaa saada olla puhtaassa ilmassa ja ihailla Suomen luontoa, jota arvostan nyt vieläkin enemmän kun en asu siellä. Oikeasti, Suomessa on kyllä asiat tosi hyvin ja se on turvallinen maa lapsille, jne. (Huomaa että mulla on nyt jo ikävä takas!) Mun mieskin on suuri Suomi-fani, ja vaikka meillä on täällä kaikki tosi hyvin, mietimme just miten saamme oltua molemmissa maissa suht tasapuolisesti niin että lapsemme saa/saavat molemmat kulttuurit.
Mun firmassa ei ole mitään äitiyslomaa joten en oo kertonu vielä töissä raskaudesta, koska toivon voivani jatkaa töitä puolipäiväisesti lapsen syntymän jälkeen. (Täällä on ihan yleistä, että kahden viikon - kahden kuukauden ikäinen vauva viedään hoitoon jos äidin on pakko mennä töihin... Aika hurjaa mun mielestä. Me ei haluta laittaa vauvaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua ja kävellä, joten otamme hoitajan kotiin.) Tai eihän sitä voi varmasti vielä tietää ja mieli saattaa muuttua vauvan syntymän jälkeen niin että haluan olla kotona vaikka kuinka kauan, mutta näin olen ainakin nyt ajatellut. Mun mies on sanonut että hänelle sopii kumpi vaan, että voin olla kotona niin pitkään kun haluan (ei mitään stressiä siitä että mun pitäis jotenkin tuottaa ja saada rahaa jne.) tai jos haluan saada aikuiskontakteja jotta jaksan olla parempi äiti, hänelle sopii että olen 4-5 tuntia päivässä kotoa käsin töissä ja meillä on sen aikaa hoitaja kotona. Mulla on pomon kanssa kehityskeskustelu viikon kuluttua, joten silloin mun on viimeistään kerrottava, koska se on tekemässä suunnitelmia ens vuodeks et miten mua lisäkoulutetaan ja miten pääsen etenemään ja saan lisää vastuuta, jne. Apua!!! Ainoa mikä mua huolestuttaa töihin liittyen on että mun pomo ottaa multa kaikki mielenkiintoiset projektit pois tammikuuhun asti, koska kuvittelee etten pysty hoitamaan niitä. Sillä on vähän omituinen asenne välillä naisia kohtaan. Olen kuitenkin osoittanut, että pystyn tekemään työt raskaanakin (huhtikuusta lähtien) joten luulisin että pomo tajuaa että pystyn jatkossakin. Hän kuitenkin varmasti miettii että outoa etten kertonut aiemmin. Aion sanoa, että halusin varmistaa että kaikki on ok ennen kuin kerron. Jos jollain on hyviä ideoita miten mun kannattaa toimia, niin otan todella kiitollisena ideoita vastaan. Täällähän ei lain mukaan voi erottaa raskaana olevaa, mutta raskauden jälkeen voidaan erottaa, jos ei pysty suoriutumaan töistä. Tarviin siis ideoita miten saan esitettyä asiani niin, että pomo tajuaa että hänen kannattaa pitää mut puolipäiväisenä vauvan syntymän jälkeen, koska firma on sijoittanut mun koulutukseen ja kehitykseen. Kiitos jo etukäteen vinkeistä!
OP79: Mistä tilasit Maija Mehiläinen ja muuta DVD:t? Mäkin haluan tilata ne, suomen kielitaidon ylläpitämiseksi ja muutenkin kun ne on niin kivoja.
Catriina: Mun vatsa on myös kasvanu vain edestä, eikä ollenkaan sivuilta. Eli takaa päin ja edestä katsottuna on vaikea huomata mahaa, mutta sivusta sen kyllä näkee. Tai siis kukaan ei huomaa ennen kuin kerron, ja silloinkin saan kuulla että maha näyttää pieneltä vaikka raskaus on yli puolessa välissä. Suomessa ruokahaluni palasi - onneksi - ja söin tosi paljon ruisleipää ja kaikkia ihania Suomi-ruokia. Oli yllättävää huomata, että mun paino oli laskenu, vaikka mahaa on selvästi tullu lisää (tuntu että maha kasvoi ihan yht'äkkiä Suomen loman aikana, vaikka muut kuin mies eivät sitä huomaa). Miehen mukaan laihtuminen johtuu siitä että me käveltiin niin paljon. Täällä kun normaalisti liikutaan valitettavasti paljon autolla, mutta Suomessa kävelemme enemmän.
Nyt ehkä hieman arka aihe, mutta pakko kysyä koska mua kiinnostaa ja koska tammikuusta lähtien tarviin neuvoja. Meneekö teillä muilla hermot miehen äidin tai oman äidin tai muiden sukulaisten kanssa siitä, että he neuvovat jo nyt miten pitää toimia, mitä pitää ostaa vauvalle, jne.??? Me haetiin eilen koira miehen äidiltä hoidosta, ja sain kuulla aivan uskomattomia kommentteja mm. siitä, ettei hyvä äiti voi käydä töissä vaan kuuluu olla "vain" äiti ja hoitaa lapset itse kotona kouluikään saakka, ja sain suuret paheksunnat siitä että aion ottaa hoitajan kotiin. Kun mieheni sanoi että lapsella tulee olemaan hoitaja kotona (sen aikaa kun olen töissä 4-5 tuntia kotoa käsin, jos kaikki menee hyvin) niin miehen äiti huusi että "Entäs minä sitten? Mutta minähän olen lapsen isoäiti!" Ihan kuin ne olisivat toisensa poissulkevia asioita. Sanoin miehelleni että minua loukkaa jos joku antaa pyytämättä neuvoja, varsinkin kun miehen äiti ei ole itse ollut mikään malliäiti, enkä todellakaan aio kasvattaa lastani samalla tavalla kuin mitä hän teki. (Mieheni on siis aivan ihana, mutta hänen äitinsä on aika hankala ja mieheni ja minä molemmat vitsailemme omista lapsuuden horror-kokemuksista, että ainakin tiedämme miten ei pidä toimia!) Sitten miehen äiti luetteli noin 50 asiaa mitkä meidän pitäisi muka heti paikalla ostaa vauvalle. Sanoin etten aio ostaa paljon mitään, koska saan kavereiltani paljon käytettynä (eikä vauva muista oliko uutta tavaraa vai ei, vaan sellainen on tärkeämpää kouluikäisenä). Sanoin miehelleni jälkeenpäin että onneksi olemme sopineet että kasvatamme lapsemme niin kuin itse haluamme emmekä kuuntele muiden neuvoja, jos ne ovat ristiriidassa oman ajattelumme kanssa. Meille on ihan sama mitä muut tekevät (kunhan ei vahingoita toisia, jne.) mutta jokaisen pitäisi mielestäni antaa toisten elää valitsemallaan tavalla. Mun ärsytystä lisää ehkä se, ettei oma äitini ole sen tyyppinen, että antaisi neuvoja. Itse asiassa nuorempana muistan joskus toivoneeni että hän olisi kysellyt enemmän asioitani tai puuttunut asioihin, mutta nyt pidän siitä että saan tehdä kaiken omalla tavallani. Sori tää vuodatus, mutta jos jollain on vastaavia kokemuksia tai ehdotuksia miten voi nätisti sanoa, että kiitos vaan mutta me aiomme tehdä näin, niin haluan ehdottomasti kuulla. Täältä saa aina niin hyviä vastauksia teiltä, että jään odottamaan.
Mukavaa loppuiltaa kaikille! (Mulla on eka lomanjälkeinen työpäivä edessä, samoin ultra iltapäivällä!)