Tammimammat ja -vauvat 2009

Joo, pitäähän nyt kaikkien tulla ennen joulua vielä kirjoittamaan

Meillä on ollut vähän kurjat viimekuukaudet, kun mies sai luutulehduksen jalkaan ja se ei ole meinannut millään parantua. Oli sairaalassakin muutaman viikon ja nyt joutuu kävellä kepeillä sen minkä kävelee eikä voi esim. ajaa autoa. Aika tylsää siis kun ei olla voitu oikein mitään tehdä yhdessä. Nyt näyttäisi vähän paremmalta ja pidän tosissani peukkua että paranisi piakkoin ja saisi tämän meidän elämän naormalisoitua! Se on kyllä tosissaan niin, että terveyttä alkaa arvostamaan erilailla kun tulee jotain häikkää.

Mulla on kanssa melkein kaikki lahjat ostettu ja paketoitu, joulukortit tytön kanssa askarreltu ja laitettu menemään. Niin ja joulukuusikin on koristeltu, ajattelin että otetaan se ajoissa kun tiedän, että se alkaa ärsyttämään mua heti joulun jälkeen . Näin ehditään pitää sitä kauemmin. Me meinattiin ettei tehdä perinteisiä jouluruokia, ostetaan varmaan jotain riistaa ja tehdään sellaista ruokaa mistä tykätään. Mä en siis ole ikinä välittänyt jouluruuista ja miehellä ne perinneruuat on jotain muuta joka tapauksessa. Pipareita mennään tekemään yhden mun täkäläisen suomalaisen tutun ja hänen lapsensa kanssa kimpassa ensi viikolla. Siivota täytyy kanssa, mutta musta tuntuu että siivoan muutenkin jatkuvasti, joten siinä ei ole mitään erityistä...

Ja nissepolkkaa (sellaista hieman raskaampaa versioita), ollaan nyt kuunneltu ja tanssittu monta päivää. Siihen on tyttö tykästynyt eikä muut joululaulut meinaa kelvata. "Äiti, tule tanssimaan mun kanssa nissepolkkaa!"

Nyt ihan pari päivää sitten tyttö aloitti sellaisen vaiheen, että haluaa pukeutua vain mekkoon ja kauhea itku tuli tänäkin iltana kun pyjaman joutui laittamaan. Laitettiin sitten mekko siihen päälle . Mua oikeasti hieman pelottaa koska tuo haluaa alkaa pitämään vain jotain vaaleanpunaista hellokitty -mekkoa tai vastaavaa, mutta koitan kaikkeni ettei siihen mennä, vaikka toki oman mielipiteen saa kertoa. Tiedän muutaman aika extreme-tapauksen meinaan.

Oltiin muuten neuvolassa ja lyhythän tuo on edelleen, nyt 90 cm ja 14 kg. Minkäkokoisia teidän lapset ovat nyt suunnilleen?

 

No moi!

Ja kiitos Enzian joulukortista! Ollaan vielä yhteyksissä tuonnempana kunhan olette Suomessa, uskoisin että päästään teidän pojan synttäreille

Me vietetään joulu kotona ja varmaan vaan molempien vanhemmat tulee aatoksi. Mä oon aatellut ottaa tän joulun ihan rennosti. Siivotaan ehkä himpun normaalia paremmin ja ruokapuolessakin ajateltiin vetää aika minimalistinen linja, kun ei niitä jouluruokia kuitenkaan jaksa montaa päivää syödä. Tehdään ja ostetaan vain niitä mistä eniten tykätään, laatikot ja rosollit saa mun puolesta jäädä tekemättä Eli laatu saa korvata määrän ja keskitytään vaan yhdessäoloon ja lasten ilon seuraamiseen <3 Nyt on kyllä aivan mahatava seurata noita kahta kun nyt ne on jo alkaneet vähän leikkiä keskenään, mitä nyt edelleen pojan otteet meinaa välillä olla liian rajuja. Mut suosikkileikki niillä on se, että tyttö menee taaperokärryyn istumaan ja poika työntää. Sit se antaa siskolleen kyytiin leluja ja ne menee retkelle Tai sit ne vaan ajaa toisiaan takaa ja nauraa

Meillä ollaan nyt oltu pääasiassa terveenä, mutta tytön korvat ei oikein tahdo parantua. Sillä on nyt kolmas ab-kuuri menossa. Onneksi ei pahemmin oireile tai kipuile, mutta räkätauti ja yskä vaan jatkuu. Tammikuun alussa mennään taas kontrolliin ja jos ei vieläkään ole terveet, niin sit korvalääkärille. Toivottavasti ei tulis mitään kierrettä...

Mulla ei oo mitään hajua minkä kokoinen meidän poitsu nyt on, kun neuvola on vasta kk päästä. Veikkaisin jotain 15-16 kg ja 95 cm.

Voi kun saatais mekin tänne jo lunta. Poikakin odottaa että pääsis hiihtoa ja luistelua harjoittelemaan, ja mäenlaskuun tietty. Onko kellään muuten parempaa tietoa että minkä ikäisenä kannattaa/voi alkaa kokeilemaan laskettelua?

Jos en enää ensi viikolla tänne ehdi, niin toivotan nyt kaikille oikein ihanaa joulunaikaa!! Toivottavasti mahdollisimman moni ehtisi käydä edes jotain kirjoittamassa

 

Moikka!

Onpa ikävää Magpie tuo siun miehen luutulehdus, toivottavasti tosiaan parantuu nyt pian kokonaan! Pikaista paranemista!

Noa, teillekin kiitos joulukortista!
Mua piti vielä sanoa että jos te haluatte tulla meidän pojan synttäreillä jo aikaisemmin iltapäivällä niin se käy kanssa. Silloin lapset sais rauhassa leikkiä yhdessä eikä olisi niin paljoa muita vieraita ja ois enemmän rauhaa jutellakin yhdessä. Ihan kuinka teille parhaiten käy

Mie sain eilen paistettua karjalanpiirakat, ja unohdin tietysti riisipuurosta suolan. Muuten niistä tuli tosi hyviä ja näyttävätkin ihan piirakoilta. No, pitää tehdä munavoista vähän suolaisempaa...Ja tänään tein porkkanalaatikkoa ja se meni ihan pilalle. Täällä kun ei ole sellaista siirappia niinkuin Suomessa niin laitoin jotain mustaa melassia ja musta siinä on ihan outo maku. Viimeksi taisin tehdä vaahterasiirapilla ja silloin oli hyvää, ois pitänyt pysyy vaan siinä. Ja tänään tein piparkakkutaikinaa vaahterasiirapilla, saa nähdä tuleeko niistä pipareista sitten mitään. No ei sen puoleen ei sillä oo niin väliä, appiukko haluu jouluruuaksi kuulemma ihan jotain muuta eikä tunnu meidän ruoat taasen kelpaavan. Joten ihan sama mulle, tehkööt ite jouluruuat jouluaattona ja me syödään sitten mun ruoat joulupäivänä kun miehen vanhemmat ei oo enää meillä. Pitääkin aina olla niin monimutkasta, argh.

Mie en tiiä tuosta meidän pojan pituudestä, oiskohan sekin jotain 95 cm?? Painoa on ehkä 13,5 kg.

 

Hyvää joulua kaikille!<3

 

Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Olen ollut aika masentunut koko syksyn ja lisäksi todella kiireinen. Uusi työ on vienyt kaikki mehut ja lisäksi kotona on mennyt päin prinkkalaa. Onnea Enzianille uudesta vaavista ja sit harmittelut magpielle miehen luupikistä. Muuta en muistakaan.

Me kirjoitettiin viikko sitten avioeropaprut, mut nyt sit mies repi ne jouluaattona ja lupasi, että jos haluan eron siitä, tulee se olemaan helvetin vaikeata ja ongelmallista. Kyllä ahdistaa ja lujaa. En ehkä loppuelämääni halua viettää tässä suhteessa. Aloitin jo pilleritkin, eli olen jo henkisesti ymmärtänyt senkin, etten enää tee lapsiakaan. Mun ei pitänyt teitä piinata, mutta nyt taas tuntui, että täytyy antaa raportti. Joka tapauksessa; Hyvää joulua teille kaille onnellisille immeisille!

 

Heippa!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Harmillista kuulla Pulpuliini sun tilanteesta Toivottavasti nyt tämä uusi vuosi toisi hyvää tullessaan.

Meillä meni joulu ja uusi vuosi hyvin. Lunta on 120 senttiä ja ollaan päästy pulkkamäkeen ja muutenkin ollaan rämmitty tuolla pihalla. Hassua kun esikoisesta ei näy mitään kun se tuolla lumeen tehdyllä polulla kävelee, tuota lunta on tosiaan niin paljon!

Lauantaina lennetään sitten Suomeen, odotellaankin jo kovasti

Kirjotelkaahan muutkin jookos!

 

Halloo! Täällä Liinu, kuuntelen. Meidän piti mennä naimisiin, mutta en ole edelleenkään varma. Haluisin miehen joka puhuu ja kuuntelee. Mutta oon myös nyt osannut mennä itseeni ja miettinyt etten mäkään todellakaan oo mikään rakastettava Nainen.

Hyvin siis menee, lapset terveitä ja mulle ei oikeestaan kuulu MITÄÄN. Tammikuista opetetaan potalle ja hyvin sujuu, vuosikas seuraa poikia ja on varmasti omasta mielestään myös poika ja samanikäinen. Nuket ei kiinnosta, autot kylläkin - ja kaukosäädin. Kun sen saa käsiinsä, "juoksee" pakoon minkä tikkujaloistaan pääsee.

Ihanaa perhe-elämää. Jatkuu vielä 1,5 v. sitten se on ohi forever.

 

Ja sitten siis meen töihin

 

Terve taas täältäkin!

Yritetään nyt taas pitää edes jollain tavalla hengissä tää ketju, vaikka kellään tuskin on enää hirveesti aikaa tai kiinnostusta tänne raportoida. Tuntuu kyllä itekin että ei oikein oo mitään asiaa, mutta ainakin mun mielestä on kiva kuulla mitä muille kuuluu

Meillä vietettiin lasten synttärit tuossa pari viikkoa sitten, tytön 1-v. ja pojan 3-vuotiset. Molempien synttäreitä juhlittiin lisäksi lähiperheen kesken oikeina päivinä, niin tuntuu että tää koko tammikuu on ollut yhtä juhlaa. Siihen vielä parit kavereiden synttärit päälle

Mulla töihin paluu koittaa helmikuun alussa. Toisaalta kiva juttu, toisaalta taas pikkaisen ahdistaa ja olisin voinut olla kotona pidempääkin. Mutta eiköhän se ihan hyvä juttu ole kuitenkin, vaihtelu virkistää. Mut nyt oon kyllä nauttinut olla kotona noiden kahden kanssa, niiden kanssa on jo niin helppoa ja viihdyttävääkin. Toki välillä raskastakin. Ja kohta koittaa myös meidän kauan odotettu itävallan lomakin

Eipä meille oikein mitään tän kummempaa kuulu.

 

Helou

Ensin Pupulle, luin juuri Anna-Mari Marttisen Eron, se oli hyvä ja niiiiin riipaiseva. Voin suositella, muillekin. Ja toinen kirja josta sain monta oivaa oivallusta parisuhteesta: Mars ja Venus törmäyskurssilla, John Gray. Ulkonäkö karkottaa useimmat suomalaiset lukijat kun on niin jenkkityylinen kansi, mut ei kannata sitä pelästyä. Liinullekin vois olla siitä apua, jos nimittäin puhuva ja kuunteleva mies on kynnyskysymys.. Yleensä noita Grayn kirjoja on aika hyvin kirjastoissa.

Meillä menee nyt paljo tyynemmin ja tasasemmin. Olin vähän aikaa sit peräti neljä päivää omilla teilläni ja pojat ihan kaksin kotona, eka kerta ku poika oli isänsä hoidossa pidempään ku pari tuntia.. Rohkaistuin siitä niin että nyt löysin harrastuksenki, jonka tiimoilta on tulossa toinenki neljän päivän reissu! Uujee, alkaa olla pikkusen normaalimpaa menoa meiänki perheessä. Ja ilmoittauduin työkkäriin, sen lisäks et laitan hakemuksia sinne tänne. Että sellasta. Huh.

Mä vieläkin pohdiskelen tota sisarusasiaa, mut haluan kyllä ehdottomasti asua neliössä ennen sitä, kodissa joka me on yhdessä "rakennettu". Vieläkin pelkään synnyttämistä, mut en vaivaa sillä nyt päätäni. Koitan saada oman elämäni reilaan ensin. Oon ihan tyypillinen nainen ku uhraudun enkä enää elä itelleni yhtään. Mut nyt tuntuu hyvältä ku on omiakin juttuja ja tiiän et noi kaks pärjää ilman muakin. On kyllä ollu raskasta olla korvaamaton ja yksin lapsenhoidossa. Mut se siis nyt taaksejäänyttä! Osaan hellittää kun tiiän ettei poika putoa.

Meillä ei vielä oo ollu 3v-neuvolaa, mut vaatteissa ollaan siirtymässä 104-senttisiin. Välillä poika tuntuu yhtäkkiä painavalta, mut toisaalta jaksan helposti kantaa pojan matkarattaissa rappusia ylös tai alas.. joten aika hento se on vieläkin.

Joop, ei tässä nyt muuta tuu mieleen.. Ehkä sit neuvolan jälkeen voinen kertoa strategiset mitat.

 

Moikka!

Tänne kuuluu ihan hyvää. Oltiin Suomessa viikko ja vietettiin esikoisen synttäreitä, mahdottoman nopeasti aika kyllä menee. Vauvakin on kohta jo 5 kk! Tänään rupesin valkkaamaan vauvan vaatteita joita laitan myyntiin, aika haikeaa mutta toisaalta olo ei enää ole niin surullinen kuin pari kuukautta sitten ajatellessani että lapsilukumme on täynnä.

Kertokaapa kuka viitsii mitä teidän 3-vuotiaat tykkää tätä nykyä leikkiä, kenen kanssa tykkäävät leikkiä, käyvätkö itse vessassa, miten syövät, pukevatko itse jne.

Mie aloitan itse tuosta vessasta käynnistä. Meillä oltiin vielä täysin vaipoissa lokakuussa ja aloin pikkuhiljaa stressata asiasta, kun joiltain ihmisiltä sai alkaa kuulla siitä kommenttejakin ja kauhisteltiin että eikös olisi jo aika oppia potalle. Näistä kyselyistä stressaantuneena kysyin neuvolasta vinkkejä miten saisin pojan suostuteltua potalle (ei siis vaan suostunut menemään sinne ja jos suostui niin ei tullut mitään pottaan). Neuvolan täti sanoi että en voi tehdä mitään muuta kuin antaa pojalle aikaa, varsinkin kun sisarus oli vasta syntynyt. Jätin asian siis sikseen ja huomasin tilaisuuden tulleen kun poika siirtyi tarhassa isompien lasten ryhmään. Tiesin että poika oli siinä ryhmässä ainoa jolla oli vielä vaipat ja tarhan täti kertoi että poika oli käynyt pari kertaa istumassa pöntöllä. En laittanut pojalle enää vaippaa seuraavana päivänä kotona ja parit pissit tuli lattialle. Jätin potan pojan huoneeseen ja jossain vaiheessa kuului huuto että pissi on tullut pottaan. Siitä se sitten alkoi ja ei mennyt kuin päivä pari ja poika kävi aina potalla itsenäisesti. Alussa pidettiin vaippaa jos lähdettiin ulos sekä öisin, mutta nyt ollaan jo täysin kuivia eikä yölläkään tarvitse vaippaa. Poika ei pian potelle oppimisen jälkee halunnut käydä enää potalla vaan halusi suoraan pöntölle ja potat laitettiin sitten pian jo kellariin.

Pukeminen onkin toinen asia. Osaisi kyllä pukea ja riisua ei yleensä vaan viitsi. Ulkovaatteita ja -kenkiä pukee mielummin mitä sisävaatteita. Poika syö yleensä hyvin ja melkein kaikkea, mutta välillä on kausia että syö taas todella niukasti.

Esikoinen leikkii tällä hetkellä mielellään: Legoilla ja dubloilla, puisella tallilla jossa eläimiä, kapla-palikoista rakentaa eri juttuja kuten taloja ja teitä pikkuautoille, autoillaan tykkää aina leikkiä, kirjoja lukea, palapelejä tekee ja nyt tykkää myös pelata esim.muistipeliä ja sellaisia 3-vuotiaasta eteenpäin tarkoitettuja pelejä. Pikkuveli aletaan nyt ottaa leikkeihin mukaan esim. niin että veljen täytyy katsoa sitteristä kun poika ajelee autollaan ympäri asuntoa. Ja usein haluaa leikkiä isän tai äidin kanssa.

Ulkona tykkää lapioida lunta. Ja sitä meillä tänä talvena riittää. Nyt on n. 2 metriä lunta ja melkein päivittän sataa lisää. Kelkkailukin on pojasta kivaa ja nyt joku viikonloppu viedään hänet laskettelukouluun. Jos ei vielä tänä talvena tykkää olla suksilla niin katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen. Luistelemaankin pitäisi taas mennä mutta ei tule oikein lähdettyä kun kahden lapsen kanssa en pääse ja viikonloppunakaan ei ole tullut lähdettyä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

Heipähei kaikki ihanat tammimammat! pitkästä aikaa...
Mun täytyy nyt kyllä myöntää, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa teidän kirjoituksia pitkään aikaan...ootte kyllä ajatuksissa usein! <3

Tännepäin kuuluu nyt hyvää. Muutama kuukausi sitten ei kuulunut niin hyvää...mun rakas äitini sairastui vakavasti, mutta luojankiitos nyt hoidot käynnissä ja ennuste on hyvä. Mulla itselle tuli samaan aikaan aivan hirveä hinku päästä työelämään...ja tässähän tää aika on nyt mennytkin sitten asioiden järjestelyssä. Päätin, että laitan oman firman pystyyn. Vielä en paljasta enempää, kuin että työpaikka on oma koti. Asiat ovat vielä niin kesken, että puhun sitten enemmän kun on mustaa valkoisella niinsanotusti.

Meidän 3v käy kerran viikossa kerhossa ja on tykännyt kovasti. On saanut uusia kavereita ja jo odottaa, että saa aloittaa päiväkodissa. Lempileikkejä ovat yleinen riehuminen ja autoleikit pikkuveljen kanssa. Myös legot kuuluvat suosikkeihin ja lastenohjelmia katsoisi vaikka 24/7...vaahteramäen Eemeli, Lauri kilpa-auto ja erilaiset rallivideot ovat suosikkeja. Meillä pojat myös "muuttivat" samaan huoneeseen ja siitä lähtien 3v on nukkunut omassa sängyssään jokayö tyytyväisenä. Aiemmin nukkui meidän välissä...monta kuukautta. Alkoi vähän tila loppumaan...

Omasta tilanteesta vielä sen verran, että nyt voin sanoa nauttivani elämästä ihan tosissani. Vauvakuumetta ei ole ja mun mielestä on ihan huippua, että lapset kasvaa...alkaa olemaan jo aika helppoa ja se kaikki vauvatouhu rupee olemaan takana päin. Ihan oikeesti, mä olin jo niin täynnä sitä kaikkea. Ja niin paljon yksin ja niin väsynyt...
Nyt onkin ihan mieletöntä, että saan alkaa tekemään sitä mikä kiinnostaa ja vihdoinkin arki muuttuu.
Kunnostani pidän huolta käymällä kolme kertaa viikossa aamujumpassa ja siitä saa kyllä hullusti energiaa! Ensviikonloppuna pääsen rakkaan ystäväni kanssa kylpylähotelliin...Aaaah..kokonainen vuorokausi pelkkää rentoutumista ja tyttöjen juttuja. Sen jälkeen lähden muutamaksi päiväksi ilman lapsia äitini luokse...nyt on mun vuoro tehdä omia juttuja, kun miehen harrastuksessakin on tauko. Mies on poitsujen kanssa kotona ja mä tiedän että niillä on taas ihan omat juttunsa, eikä ole äiti jaloissa pyörimässä..heh..


Kesäkuussa lähetään isolla porukalla Italiaan viikoksi...sitäkin odotellessa.

Pupu..uskomaton tuo sun miehen veto..miksi hän haluaa tehdä kiusaa sulle?! toivotaan että saatte asiat järjestykseen...

Oikein ihanaa kevättä kaikille! <3

 

Hei täältäkin!

Olipa mukavaa kuulla liljastakin! Joskus mietinkin mitä teille kuuluu kun ennen kävit suht säännöllisesti täällä kirjoittelemassa Aika huikeelta kuulostaa sun elämä nyt, tulehan sitten kertomaan millaisen yrityksen perustit! Ihanaa että olet saanut nyt omaakin aikaa. Ja paranemisia äidillesi.

Meille kuuluu kans ihan hyvää. Minä palasin siis työelämään helmikuun alusta ja teen siis 3 pv viikossa. Ja nyt kyllä täytyy kans sanoa että todella hyvä ratkaisu! Olen viihtynyt töissä hyvin, ihanaa vaihtelua kotiarkeen, ja lapsillakin menee hoidossa hyvin. Tai siis pienempihän on mummin kanssa kotona, mutta eipä tuokaan ole pahemmin äitiä kaipaillut Tosin välillä on hetkiä että vaan äiti kelpaa ja koko ajan riiputaan jalassa, mutta ainahan niitä on ollut

Lapset leikkii keskenään koko ajan enemmän ja pidempiä aikoja, ihana seurata tuota parivaljakkoa kun pienempi seuraa kaikessa isoveljeään <3 Tällä hetkellä pojalla on joku ihme persänrakennusvietti kun se haluaisi vaan koko ajan rakentaa majoja ja kaikenlaisia ihme rojukasoja pöytien alle, sohvan taakse ja kaikkiin ahtaisiin koloihin. SIlmä kun välttää niin se on käynyt hakee sängystään ja muualtakin peitot ja tyynyt ja tehny niistä jonku kasan. Ja sit vielä lelulaatikko tyhjennetään sinne samaan kasaan. Ihan hirvee homma nykyään siivota noiden kahden jälkiä, ne saa välillä aivan käsittämätöntä tuhoa aikaan Mulla on vielä aika huono kaaoksen sietokyky, mutta yritän parhaani mukaan antaa lasten leikkiä Muuten poika tykkää askarrella ja muovailla, ja legot, autot, junarata ja potkumopo on leikeissä niitä kestohittejä. Ja lääkärinlaukku ja työkalupakki. Tänä talvena ollaan myös kokeiltu hiihtoa ja luistelua, niistäkin poika tykkäsi vaikka ei ne vielä oikein suju.

Minustakin elämä nyt on aika ihanaa, enkä yhtään kaipaa pikkuvauva-aikaa saatikka uutta vauvaa. Ihanaa kun pienempikin oppii koko ajan uutta ja sen kanssa on helpompaa tehdä kaikkea ja reissata. Ja molemmat nukkuu yönsäkin niin hyvin, harvoin kumpikaan herää öisin. Molemmat nukkuu tällä hetkellä omissa huoneissaan, mutta meilläkin olisi tarkoitus siirtää tyttö veljensä huoneeseen kesällä sitten kun ollaan lomalla.

Ja meidän Itävallan reissukin meni oikein hyvin, vaikka kaikilla oli vähän ikävä (tai mulla tosi paljon). Mutta kyllä siitä sai taas virtaa pitkäksi aikaa!! Teki kyllä niin hyvää päästä vähän hengähtämään. Ensi talveksi ollaan mietitty että lähdettäis koko perhe joulun seutuna johonkin lämpimään, ehkä Thaimaan suuntaan.

Eip'meille tämän ihmeempää, kovasti kesää jo odotan Kiva olisi kuulla teistä kaikista muistakin! Aurinkoista kevättä kaikille! <3

 

Moikka moi

Pitkästä aikaa täälläkin avasin sivut ja iloksi näin että muutkin on tehneet samoin
Lilja, toivottavasti äitisi toipuu pikapikaa. Paljon haleja ja suukkoja sinne teille <3
.. Meillä on ollut tosi rankka alkuvuosi ja välillä kun pysähtynyt, ei tunnista, että itse olisi elämässä juuri tätä elämää.
Työpaikka vaihtui takaisin vanhaan lennosta syistä joita en viitsi kirjoitella tänne, sitten odotettiin kaksosia pojalle pikkusisaruksiksi, mutta molemmat jäivät junasta sitten yksitellen.. Toinen oli jäänyt kohdun ulkopuolelle ja toinen tuli lopulta itsekseen.. Toisen kanssa taistelua kesti kuukauden verran ja nyt melkein voi sanoa itseään suht terveenä pysyneeksi ja tyhjäksi kohtua. Jouduin ottaa jotain myrkkypiikkiä että kohdunulkopuolelle kasvanutkin saadaan sydän pysäytettyä ja pois jne, joten jaksamista on ollut..
Kesken toipumisen viime viikon alussa todella läheinen isoäitini lähti taivasta kohden ja silloin pysäytti jo aika lailla. Samaan aikaan mietin toisessa sairaalassa omaa kohtaloa, leikataanko vai ei, ja mieheltä tuli puhelu, että mummu meni.

No, kaikenlaista tässä ollut mutta kaikesta selviää, niinhän se on. Pienetkin ilot muistaa taas nähdä positiivisemmin.

Rakkautta ja iloa kevääseen,

Miltsi

 

Heippa!

Minäkin tulin pitkästä aikaa katsastamaan onko kukaan käynyt kirjottelemassa!
Lilja siun äitille toivotan pikaista toipumista ja paljon voimia teille kaikille!Halauksia!
Milolle osanottoni menetysten takia. Tulin kyllä todella surulliseksi lukiessani miten rankkaa teillä on ollut viime aikoina Haleja ja voimia sinne!
Noa kiva kuulla että siun työt ovat alkaneet mukavasti ja teidän Itävallan reissu oli onnistunut!

Meillä odotellaan jo kovasti kevättä ja kesää. Lunta on vielä paljon mutta lämpötilat ovat olleet jo aika korkeat välillä ja on ihanaa päästä ulkoilemaan siten ettei tarvii topata ensin päälle sataa kerrosta vaatteita. Kohta voidaan vaihtaa pikku-pojan vaunukoppa rattaisiin ja pääsee sitten hänkin katselemaan maisemia.

Ei meille oikeastaan paljoa mitään uutta. Ulkoillaan, ollaan kotosalla, esikoinen käy edelleen kerran viikossa tarhassa ja käydään silloin tällöin laskettelua opettelemassa hänen kanssaan, kuopus kasvaa ja kehittyy. Vauva-uinti aloitetaan ensi viikolla.
Olen saanut nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella kivasti uusia hyviä ystäviä täältä, mikä on todella ihanaa koska pitkään oli niin hiljaista sillä saralla. Pari kaveria kyllä oli, mutta jotenkin niistä ystävyyssuhteista ei tullut pidemmän päälle mitään.

Kesäkuussa tullaan Suomeen autolla, matkoineen ollaan reissussa melkein kuukausi

Mukavaa kevättä kaikille!

 

No moi vielä!

Milolle ja sun perheelle halusin tulla vielä toivottamaan jaksamisia ja halauksia! Kuulostaa ihan kamalalta ja mullakin tuli ihan tippa linssiin kun luin! Toivottavasti saatte pojallenne pikkusisaruksen alulle vielä uudestaan <3

Täälläkin odotetaan jo kovasti kevättä ja kesää! Ihanaa kun aurinko paistaa ja lämmittää yhä enemmän ja päivätkin on hurjasti pidentyneet Kyllä se kesä sieltä tulee

Ai niin, piti kysyä että onkohan kuinka moni teistä facebookissa? Sitä kautta tulisi varmaan enemmänkin pidettyä yhteyttä kun muutenkin siellä tulee päivittäin käytyä. Pitääkin käydä privalta kurkkimassa teidän oikeita nimiä ja katsoa ketä löytyy Magpien kanssa löydettiinkin toisemme

 

Voi Milo, olipa kurjia uutisia. Miksi aina isommat ikävät asiat tuntuvat kasaantuvan samaan ajankohtaan, tai ainakin itsellä tuntuu aina käyneen niin.

Laitoin teille, ketkä täältä ovat mun listalla facebookissa kaveriehdotuksia, kun Noan löysin facebookista sattumalta En tiedä miten päin ne lähtivät, mutta jotenkin päin jokatapauksessa. Siellä tosiaan näkee ainakin vähän kuulumisia, mikä on mukavaa.

Me ollaan tytön kanssa tulossa Suomeen huomenna! Kivaa vaikka täällä on kevät pitkällä ja siellä ei niinkään. Täytyy kaivaa toppavaatteet laukkuun vissiin. Aika monet vierailut olen ehtinyt sopia, menee varmaan reilu viikko ihan lennossa kyläpaikasta toiseen.

Sitten vähän myöhemmin keväällä olen lähdössä yksin reissuun katsomaan kaveria Israeliin. Että kaikenlaista reissausta tiedossa, jännä kyllä yksin matkustaa kun en ole tehnyt sitä pitkään aikaan...

 

Moikka kaikille superpitkästä aikaa !

Ensin osanottoni Milon perheen kahdesta raskaasta menetyksestä, uskon että teillä on ollut hyvin raskasta aikaa, voimia.

Toiseksi, mites Pupulla menee ? Oletteko aikeissa vielä yrittää ?

Täällä kuuluu ihan hyvää, olen vihdoin palannut töihin kahden vuoden sairasloman jälkeen.
M on tarhassa ja viihtyy superhyvin Olemme myös ostamassa isompaa asuntoa joten haipakkaa riittää, aina tuntuu olevan hoppu johonkin.
Siksi on tärkeää muistaa pyhittää kaikki mahdollinen aika yhdessäoloon perheen kanssa
Pitäisi vaan aina muistaa pysähtyä niini ihaniin hetkiin kun lapsi tulee syliin ja rutistaa, yhteisiin lukuhetkiinyms pieniin arkisiin hetkiin.

Toivotan aurinkoa ja terveyttä tammimammoille !

Ps. Minä olen facessa, etunimi on tuossa ja sukunimi alkaa s-kirjaimella , siinä on 5 kirjainta ja tarkoittaa vesistössä olevaa uloketta...?

 

Terve!

Mäkin haluan toivottaa Liljan äidille toipumista, tuollanen aina pysäyttää kun tärkeä ihminen sairastuu. Onneksi selvinnette säikähdyksellä.

Milolla on tosiaan ollu vaikeita vaiheita.. Muistakaa surra, ja muistakaa elää! Uskallusta vaan uuteen yritykseen.

Enzian kysyi mitä kolmevuotiaat puuhailee. Meillä eniten kokataan ja keitetään kahvia. Joka päivä keittiölelut räjähtää tänne kämppään, niillä leikitään myös kylvyssä ja saunassa. Vieläki vettä ilmestyy joskus olkkariin, mut laitan kyl pojan ite kuivaamaan jos läikkyy. En ymmärrä miten mun "esimerkillä" on kasvanu tollanen keittiöihminen.. eli kyse on pojan omista mieltymyksistä. Se viihtyy myös kokkausohjelmien parissa. Me tietty visioidaan et 12-vuotiaana poika jo tekee viikonlopun ruoat meillä.

Rakennussarjat, legot ja junarata on myös mieluisia. Aika vähän tulee tehtyä palapelejä tai luettua kirjoja, mut toisaalta poika kuuntelee aina illalla sängyssä äänisatuja. Pekka Töpöhäntä, Isä-sarja, hölmöläistarinat, Eemeli, Nalle Puh, muumit, Tuhkimo.. melkein kaikki menee. Sen verran me luetaan et täytetään tarra kerrallaan Pupen tarrapuuhat kirjaa joka aina myös luetaan ennen sänkyynmenoa. Kerran kysyin et mitäs tällä sivulla lukee ja poika sano täsmälleen oikein. Hämmästyin vaikka pitäishän mun tietää miten kolmevuotias imee ku sieni kaiken kuulemansa.

Mä oon kuulemma pojan paras kaveri, joskus taas iskä. Meillä on nyt ens viikolla päiväkodin alotus edessä joten ehkä se muuttuu.. Mutta tähän asti aikalailla yksin on tottunu leikkimään.

Poika osaa olla hirmu omatoiminen. Olin äskettäin viikkokausia kipeä ja toisinaan poika kävi keittiössä itse hakemassa syötävää tai juotavaa (ressu). Vessareissut menee niin että poika kipittää mun luo "pissahätä pissahätä", lasken sen housut ja se kipittää housut kintuissa potalle. Sit se tulee takas ja mä nostan.. Pukeminen missään muodossa ei kiinnosta, tuntuuki vähän hassulta et poika osaa ite hakea maitoa jääkaapista, avata nokan ja kaataa maidon mukiin, mut ei nostaa housujaan. Ehkä tää pukemisjuttuki saa tuulta alleen päiväkodissa.

Syöminen vaihtelee. Välillä pyytää että syötä, välillä tapellaan jo siitä et tuleeko poika edes pöytään, välillä taas syö itse ilman kummempaa. Ehkä tässä näkyy uhmaikä parhaiten, suurin osa mutkista on oman määräysvallan koettelua.

Niin, mä tosiaan sain työpaikan joka alkaa koulutuksella ens maanantaina. Vihdoin tuntuu et aika on kypsä, vaikka kyllä pääsee itku ku aattelen niitä päiväkodin päiviä kun en enää yhtään oo perillä pojan aatoksista ja puuhista. Ku kerroin pojalle et sain töitä, se vakavoitui ja hetken pidäteltyään purskahti itkuun, just sellaseen et nyt äiti hylkää mut! Tähän asti se on ollu innoissaan päiväkotiin menosta. Huomaa kuinka se käsittelee asiaa ja välillä kertoo vaikka kuinka kattoja pitkin hypellen pääsis kivasti päiväkodin katolle jne. Päiväkodin piha näkyy meiltä joten se käsittää sen matkan. Se sano et voi ite tulla kotiin, ja välillä taas "jaksaa kyllä odottaa mua yksin kotona". Ehkä se mieli muuttuu turvallisemmaks kun tutustutaan hoitajiin ja se huomaa kuinka on kiva kun on monta muuta samanikästä leikkimässä kaikkia mielikuvitusjuttuja (joissa äiti ei oikein pysy mukana!).

Mä en ole facebookissa, mut jos tää keskustelu siirtyy kokonaan sinne niin mun pitää vakavasti harkita..

Päivittäkää muutkin, Pupu, Liinu.. kuulumisenne.

 

Heipä hei kaikille mammeleille!

Osanotto Milolle ja tsemppiä myös Liljan äidille. Inhottavia tuollaiset ikävät asiat, joita elämä tullessaan työntää eteen...

Mahtavaa, että Jeannex on saanu töitä! Ja emppukin sai unelmiensa kodin.

Meillä menee kotona tällä hetkellä tasaisen tasapaksusti. Aikamoisia kuukausia oli tuossa vuodenvaihteen jälkeen. Hain itselleni ja pojalle asuntojakin ja olin jo ihan tosissaan muuttamassa pois. Tilanne oli todella arka: käytiin perheneuvonnassakin. (Josta ei kylläkään tuntunut olevan oikein apua)

Suhteestamme tällä hetkellä uupuu luottamusta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan. Ero ei ole vireillä ja yritämme nyt todella taistella perheemme puolesta. Mulla asiaa on hieman helpottanut se, että olen vihdoin antanut periksi ja todellakin luopunut toisen lapsen haluamisesta. Se vei mun ajatukseni ihan järjettymyyden partaalle. Ja mies leikki kissa hiiri leikkiään; juupas eipäs. Se oli henkisesti todella raskasta.

Mä päästin ajatukseni irti koko suhteesta ja olin valmis lähtemään kokonaan pois. Mies kuitenkin alkoi taistella suhteemme puolesta sitten enemmän.

Koko syksyn ja talven olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut, mutta olen tietoisesti alkanut keskittyä omaan fyysiseen hyvinvointiini enemmän: olen pyrkinyt käymään jumpassa mahdollisimman paljon yms. Lisäksi kävin kirurgin pakeilla ja 2 viikkoa sitten kävin laitattamassa rintani kuntoon. (Ne ovat häirinneet minua siitä asti, kun tulin murrosikään ja raskauden ja imetyksen jälkeen tietenkin vielä enemmän) En ottanut silikoneja, vaan kohotuksen nännien pienentämisineen kaikkineen. Olen todella, todella tyytyväinen. Mulla ei ole koskaan ollut näin upeita rintoja! (ja nyt ne on yhä ihan turvoksissa ja mustelmilla, eli lopputulos tullee olemaan vielä parempi)

Tämän leikkauksen jälkeen ei suositella enää tehtäväksi lapsia, mutta kuinkas ollakaan, nyt mieheni jo ehdottelee, että voitaisiin ehkä vielä yrittää joskus... Saapi nähdä, tuleeko näin enää käymään. Jos vielä sekoaisinkin moiseen, aion kyllä ensin nauttia rinnoistani jonkin aikaa...

Kärsimättömänä jo odotan, että pääsisin jo jumppaan ja nostella esim. poikaa rattaisiin, mutta ainakin 2-3 viikkoa vielä menee, jotta em. asioita voin tehdä.

Sorry oma napa, mutta olen vain niin onneni kukkuloilla, että todella tein sen, mitä halusinkin. Pistin kaikki säästöt haisemaan ja vähät välitin siitä, mitä muut asiasta ajattelevat. Ja hyvä niin!

 

Voi Milo, voimahalia täältä rutistan niin lujaa kuin vaan voi. Ja sympatiat Pupulle <3 ja oonpa muuten iloinen että sait haaveesi toteutettua, kuten Emppukin. Ja Jeannex, todennäköisesti se toinen synnytys menis suit sait sukkelaan kun roppas tietää jo mitä tehä. Se muistaa!

Äh, jatkan myöhemmin! Elossa ollaan! Kaikki hyvin! Mun esikoinen menee syksyllä jo kouluun.

 

Eiku Enzu


t. Liinu kiireinen

 

Moi taas täältäkin!

Olipa kiva lukea emilian, pupuliinin ja jeannexinkin kuulumisia pitkästä aikaa! Onnea kaikille uusiin alkuihin, mitä nyt kenelläkin on tapahtunut/tapahtumassa

Meillä menee arki tasaisen kiireisesti, töissä ja kotona. Lasten kanssa on mukavaa viettää kotipäiviä aina työpäivien jälkeen ja nyt kun muutenkin niiden kanssa alkaa jo olla ihanan helppoa. Ne on kyllä nykyään jo varsinainen parivaljakko, yhteiset leikit sujuu koko ajan paremmin ja mustasukkaisuutta ei ole juurikaan enää ollut. Tyttökin alkaa olla jo niin omatoiminen että ei paljoa mua enää tarvita Se syö jo itse, yrittää pukea jne. ja viipottaa veljensä perässä joka paikkaan. Todella omatoiminen, mutta myös todella jääräpäinen ja temperamenttinen! Mutta jotenkin nautin nyt ihan suunnattomasti tästä ajasta kun lapset on ihanassa iässä, nukkuvat yönsä heräämättä omissa huoneissaan jne. eli pitkästä aikaa taas elämä tuntuu ihanan helpolta. Toki välillä on raskaita päiviä ja tuntuu että päivät on yhtä riitelyä ja huutoa aamusta iltaan, mutta yleensä rentoja

Kesää odotan kans kovasti! Kesäkuun teen vielä töissä ihan täyden kuukauden ja mies on lasten kaa kotona ja heinäkuun lomailen. Ollaan varattu jo parikin kesälomareissua, koko perheen kanssa lähdetään Tukholmaan ja aikuisten kesken 3 vrk Budapestissä Syksyllä alkaisi sitten ihan täysi arki kun tyttökin aloittaa hoidossa ja mulla alkaisi kans täydet työviikot. Pikkasen jo ahdistaa kun tiedän miten vähän jää aikaa olla lasten kanssa, mutta katotaan nyt miten sitä jaksaa.

Käykäähän kirjoittelemassa, mukavaa kevään jatkoa kaikille!

 

Many people are oeartgud about this, and California has announced it will appeal the EPA's decision. The appeal will go to the federal appeals court in Washington, where there is a good chance the decision will be overturned.Since the EPA is an administrative agency controlled by the executive branch, it's no surprise that it doesn't do much to protect the earth when the President is taking advice on the environment from people like . Let's hope there are some positive changes in the white house after the next election.In the meantime, we can all do everything possible to work for change on a grassroots level. The little things we do make a difference, and they have ripple effects beyond the immediate benefits. For example, I ride my bike to my son's elementary school to volunteer. It saves a little gas, but more importantly, I think it has changed some attitudes. The first day I showed up carrying a bike helmet, a woman at the front desk gave me a "who are you, and WTF are you doing here?" kind of look, but now she smiles at me. The kids in my son's class know that I ride a bike even though I have a car, and they know why I do it. Every little bit helps.So vote, keep doing what you can in your own life, and don't let the blankety-blank politicians drag you down.

 

Yes! I feel like a pawn in a corporate chess game. Hmmm we want hoadliy spending in the stores...we will lower gas prices. We want to punish CA for voting Democratic....let's take some refineries "off line" for "repairs." Hmmmm let's see we want to scare people about the war lets call it "Orange level." Watch the news and the gas prices and you can't help but wonder. Do they think we are all this stupid? I am filling up my car today, because as soon as the hoadliys are over and retailers have made their haul, I am sure there will be another gas crisis.When I watched "Sicko" it made me ashamed of the US and I wanted to move to France. I have friends who are applying to live in Canada. I never thought I would live to see the day when Americans would rather live abroad for a better quality of life. It's very sad.