Tammimammat ja -vauvat 2009

  • Viestiketjun aloittaja Noa
  • Ensimmäinen viesti
Zack
Yes, we could be losing our edge.China just pssaed the U.S. to become the world's biggest emitter of carbon dioxide. Maybe we could take back first place if we ramp up those again. On the bright side, at least the U.S. is holding firm on its refusal to sign the Kyoto Protocol it's now the that hasn't done so (we're #1! we're #1!). Let's just hold our breaths and hope is elected president and still believes that abortion, environmentalism, AIDS, pornography, drug abuse, and homosexual activism have fragmented and polarized our communities. He can surely unite us and make the U.S. the planet's top threat.I guess crabs aren't the only thing we need to pull .
 
Rafael
I totally agree with Tara about the US folks being the only ones who still think that the US is a world leeadr. We're behind many other countries in infant mortality and health care, among other things. And a real NATIONAL policy on air quality standards might make difference. But the lobbyists won't let it happen.This country needs a real change of paradigm. We're losing ground in the world every. single. day.
 
Lilja..
Hei vaan!!

Suurkiitos kaikille tsempeistä! <3 äidilläni on nyt rankimmat hoidot ohi ja nyt hän kerää taas voimia normaaliin arkeen. Puolvuotta meni hirmu nopeesti...ihanaa kun tuli kevät ja nyt kesäkuukin on jo alkanut!

Meidän pojat alotti päiväkodissa muutama viikko sitten ja tykkäävät siellä olla! Aivan ihania tätejä ja paljon tekemistä ja puuhaa. Eri ryhmissä ovat, mutta saavat nähdä toisiaan monesti päivässä. :) aloitus oli isommalla hieman vaikeahko, kun poti niin suurta koti-ikävää, mutta nyt jo lähtee aamuisin sinne tosi mielellään. Pienemmällä ei ollut alotuksen suhteen mitään ongelmia. :)

Mä alan nyt sitten heinäkuun alusta tekemään kotona ripsienpidennyksiä ja geelikynsiä. Perustan yrityksen ja yksi huone kotona muutettiin hoitolahuoneeksi. Olen aivan täpinöissäni ja todella onnellinen!! Puolisen vuotta olen ripsiä harjoitellut ja nyt alkaa olemaan taitoa sen verran, että uskallan tehdä sitä työkseni. Vielä en ole sen koommin mainostellut, mutta puskaradio on näköjään hirmuisen tehokas, kun tutuntutuntutut jo soittelee että milloin saa tulla..heh.. :))

Vautsi pupu! Aikas hieno juttu tuo sun rintojen korjaus! Ja varsinkin, jos se on ollut jo pidempään haaveena...nyt sä toteutit sen! Huippua!:)

Mäkin oon vaan haaveillut tästä mun yrityksestä jo pitkään ja nyt kun hoitohuone alkaa olemaan kuosissaan, niin on ihan uskomaton fiilis, että pian se toiminta alkaa!! Superhuippua!!

Mutta ennen kuin pääsen ns. sorvin ääreen, lähdetään viikoksi italiaan lomaileen isolla porukalla!

Yeah, life is good! <3
 
magpie
Hei vaan! En tiedä lukeeko meidän ketjua enää kukaan, mutta päivitänpä nyt tänne pikaisesti kuulumiset. Eli meille on tulossa vauva, laskettu aika on 1.12. Melkeinpä 4 vuoden ikäero siis tulee sisaruksille, mutta näin oli meidän perheelle parasta. Rakenneultrassa jo käyty ja poikaa lupailivat, jännittävää.

Muuten on elämä mennyt ihan tasaisesti, töitä tehdessä ja sitä rataa. Kesälomaa ei ehditty pitää koko perheen voimin kuin reilu viikko, koska mies aloitti sitten uudessa työpaikassa. Kroatiassa piipahdettiin. Tytön kanssa loppuloma sitten keskenämme puuhasteltiin ohjelmaa kaupungissa. Onneksi on paljon paikkoja missä käydä uimassa, täällä kun on ollut aikamoiset helteet.

Tyttö on vaihtamassa päiväkotia, kun nykyisessä hoitopaikassa ei ole ryhmää yli kolmevuotiaille. Toivottavasti tykkää uudestakin paikasta, onneksi paras kaveri hoitoryhmästä on vaihtamassa samaan paikkaan.

Mitäs muiden elämään?
 
Noa
No moikka!

Satuinpa minäkin tänne taas pitkästä aikaa kurkkasemaan :) Usein olette mielessä, mutta ei vaan saa aikaiseksi kirjoittaa kun osan kuulumisia saa lukea facebookista :)

Oikein paljon onnea magpielle, mahtava juttu :) Asutteko muuten nyt Suomessa vai ulkomailla? Ja piti ihan lukea uudestaan, että miten niin 4 vuotta ikäeroa, mutta tosiaan, meidän "vauvat" lähestyy jo neljää ikävuotta!!! Järkyttävää! :D

Ja Liljalle onnea omasta yrityksestä!

Meille kuuluu kans ihan hyvää. Pienempi aloitti hoitouran eilen samassa hoitopaikassa veljensä kanssa. Esikoinen oli niin ylpeä ja iloinen että siskokin tulee hoitoon ja hän pääsee esittelemään mitä leluja siellä on ja muutenkin mitä siellä tehdään :D Oli ne eilen aika hellyttävä näky kun pienet reput selässä lähtivät isänsä kanssa hoitoon <3 Tästä se syksy ja arki taas lähtee rullaamaan, mullakin alkoi nyt täydet työviikot. Tyttö on kyllä viihtynyt hyvin eikä ole juurikaan ikävöinyt eli hyvillä mielin voi olla. Ja hoitaja on ihan aarre! Vähän vaan jännittää ja ahdistaa, että miten sitä riittä aikaa kaikelle, mutta eiköhän asiat lutviudu omille paikoilleen. Onneksi kummankaan työpäivät ja siten lasten hoitopäivät ei veny kovin pitkiksi, niin luulisi sitä aikaa jäävän. Eniten tulee kyllä ikävä niitä leppoisia kotipäiviä kun sai rauhassa heräillä, nuuskutella pienet pörröpäät ja valmistautua päivän askareisiin kotona ilman hoppua.

Mitähän muuta meille? Kesä meni nopeasti. Käytiin perheen kanssa Tukholmassa ja ilman lapsia Budapestissä. Muuten oleiltiin kotona ja mökillä. Tytöstä on kasvanut iloinen ja reipas höpöttäjä, juttua tulee koko ajan ja puhuu jo aika paljon. Ja uhmaa ja omaa tahtoa löytyy, voi hyvänen aika!!! Esikoisen kanssa menee nyt helpommin ja varsinkin kun lapset jo leikkivät pitkiäkin aikoja keskenään, vaikka kyllä niitä riitoja ja nahinoitakin mahtuu lukuisia päivään :) Ihan välillä meinaa vauvakuume taas käydä kylässä, mutta kolmannen aika ei ole vielä (jos koskaan) ;)

Eipä meille oikein muuta, tuntuu että jutut on samat joka kerta :) Mutta tätähän tämä, tasaista ihanaa arkea vaan :)

Hauskaa syksyn odotusta kaikille, yritetään pitää ketju elossa!
 
Jeannex
Moikka!

Kyllä mäkin täällä välillä aina käyn kurkkimassa, ja ajattelen teitä muita:). Kiva kuulla kuulumisia, onnea magpie tulevasta vauvasta! Päivitäthän meille edistymistä??

Mä taisin viimeks kertoa kanssa päiväkodin alotuksesta. Mulla on nyt reilun kuukauden verran vielä koeaikaa töissä jäljellä ja sen jälkeen vakituinen paikka. Tää elämänmuutos on aivan huima! Oon niin onnellinen tosta työpaikasta, todella tykkään työstäni vaikka haasteita on kyllä riittäny jopa itseni ylittämiseen saakka. Ei ehkä sais sanoa ääneen mut lähden iloisena töihin pois kotoota, niin tärkeetä se on mulle et on jotain omaa. Tajuan viimeistään nyt miten iso juttu se olikaan jäädä vauvan kanssa uuteen elämäntilanteeseen yksin vieraassa kaupungissa. Sellanen irtolaisen olotila tekee kyllä useimmat hulluks enkä minä ollu poikkeus..:D En melkein usko et nyt on näin, et nautin taas elämästä ja tunnen kuuluvani johonki, olevani jotain. Päiväkodissakin menee hyvin vaikka onki täytyny kerran jo vaihtaa ryhmää, ja kerran olla "kyläilemässä" kolmannessa ryhmässä.

Hirmu reipas ja pärjäävä on pojasta sukeutunut. Mulla oli tällä viikolla vapaata arkena joten käytiin vanhassa, rakkaassa avoimessa päiväkodissa, mikä oli pojalle unelmien täyttymys (se piirtää usein vieläkin avoimen tädille kuvia joihin pitää kirjottaa et kenelle ja keltä). Verestellä muistoja ajasta jollon sai olla äitin kanssa kaiket päivät.. poika muistaa sen hyvin ja välillä kyllä ihmettelee minne taas mennään, ku koittaa maanantai. Mutta aina on menny hyvin päiväkodissa. Ei se näytä jos sitä ahdistaa tai surettaa. Ei juuri kotonakaa. Ollaankohan tapeltu sen vauva- ja taaperoaikana liikaa ku siitä on tullu ilmapiirin kohottaja meillä? Kaikkee sitä äitinä miettii.. Kyllä nään jos sitä joku painaa, ja meillä jutellaan kyllä kaikesta. Tykkään pojasta ihan hirmu paljo, se on täysiverinen perheenjäsen jolla on omat mielenkiinnonkohteet ja jutut.

Mäki jauhan aina samoja juttuja uudestaan, mitä kaikille muille kuuluu?

Kaunista syksyä kaikille toivoo
Jeannex ja poika 3,5v (jonka kanssa lasketaan sormilla helppoja laskutoimituksia ja joka edelleen leikkikokkaa mielellään)
 
Enzian
Heippa!

Onnea Magpielle tulevasta vauvasta!

Olen kanssa käynyt silloin tällöin katsomassa onko tänne tullut uusia kuulumisia, mutta jotenkin on kirjoitteleminen jäänyt. Aika on mennyt mahdottoman nopeasti ja meidän pikkuinenkin täyttää ensi viikolla jo vuoden! Kesä on mennyt kanssa hurjaa vauhtia-kesäkuu oltiin Suomessa ja heinäkuussa meillä oli taas lomalapsi Saksasta. Olen nauttinut tästä kesästä täysin siemauksia, varsinkin siitä että ollaan päästy niin paljon luontoon liikkumaan ja vaeltamaan. Esikoinen jaksaa jo hienosti vaeltaa n. 4-4,5 tunnin patikkamatkoja (jos vaan välissä on kunnon tauko kunnon eväineen :)) ja kiivetä aikamoisia matkoja vuorilla. Kuopus kököttää rinkassa ja katselee maisemia.

Kotona olen edelleen viihtynyt hyvin, vaikka välillä on tietysti niitä hetkiä jolloin pää meinaa räjähtää. Töihin paluuta olen ruvennut hieman miettimään, mutta se tulisi luultavasti ajankohtaisesti vasta kun kuopus lähtee esikouluun eli neljän vuoden päästä. Sitten olisi esikoinen koulussa ja kuopus esikoulussa ja mullakin täten hyvä mahdollisuus tehdä töitä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä ennen tulisi joku hyvä työtarjous ja lastenhoito onnistuisi jotenkin niin voisin miettiä töihin paluuta jo aikaisemminkin.

Esikoinen on meillä edelleenkin yhden päivän viikossa tarhassa (tosin oli nyt 3 kk lomalla ja viime viikolla aloitti taas tarhan) ja ensi viikolla alkaa yhtenä iltapäivänä viikossa leikkikerho (jossa ollaan joka 3. kerta metsässä). Huomaa että kaipaa jo paljon enemmän ikäistänsä seuraa ja kaikenlaista tekemistä.

Syksyksi meillä ei ole mitään kummempia suunnitelmia. Ehkä käydään hieman lomailemassa Etelä-Sveitsissä italiankielisessä osassa maata ja jouluksi ollaan sitten tulossa Suomeen!

Hyvää kesän loppua ja syksyn alkua kaikille ja kirjoitellaan!! Mie en ole Facebookissa joten luen todella mielelläni teidän kuulumisia täältä.
 
MILO84
Moikka kaikille ja ihanaa lukea pitkästä aikaa kun tänne on tullut oikeitakin viestejä eikä jotain maailmanloppu world is going to destroy - viestejä englanniksi. :)

Magpielle hirmuisasti onnea tulevaan sisarukseen, kaikki menee varmasti hienosti ja eihän neljä vuotta ole pitkä aika ollenkaan. :) Meillä sitten joskus ajan saatossa tulee varmaan jotain seitsemän v tai jotain jos tällä menolla mennään, heh. :/

Mitähän meille kuuluu... Samaa kiirettä paitsi kiire on vain huomattavasti kovempi kuin ennen.
Toiveissa olisi, että helpottaisi, mutta meillä paistatellaan oman työn lisäksi myös tositv:ssä, vinkkivinkki ;)..

Minäkin toivoin aina että omilla lapsilla ikäero olisi maksimissaan 3 vuotta ja harmittaa, kun ei toteutunut näin. Kolme vuotta on jotenkin vain niin hyvä ikäero. Todettu omasta lapsuudesta :)
No, kai se mikä tahansa voi olla ja vanhempana sisar on aina tärkeä, oli se ikäero mikä tahansa, pääasia että kasvatetaan lapsukaiset niin että muistavat rakastaa toisiaankin sitten isompana.

Me ollaan käyty sijaisvanhemmuuteen ja adoptioon tähtäävä noin puolen vuoden valmennus ja odotellaan myös pitkäaikaissijoitukseen pienokaista meille. Aika näyttää senkin. Oman biologisen hankinnastakaan ei olla kyllä luovuttu, senkään tulo ei ole sekään varmaa.
Aika näyttää..

Tarkoitus on joka tapauksessa jäädä toivottavasti pian kotiin sijoitetun tulevan vauvan tai taaperon kanssa ja meiän oman pojan. .. Siis jos tämä etenee mihinkään suuntaan. Ei näistä koskaan ota selvää. Ajatuksena kuitenkaan tämänhetkinen työmäärä ei rasita, koska tiedän että muutaman vuoden syklillä kotiinjääminen tulee eteen ja sitten onkin tarkoitus jäädä ihka oikeaksi kotiäidiksi ja leipoa vain pullaa ja ulkoilla lasten ja koiran kanssa, reissata maailmaa lasten kanssa ja puunata kotia. :)

Kaikille tasapuolisesti makoisaa ja onnellista elämää ja loppuvuotta :) Palataan! <3

Milo
 
Enzian
Moikka!

Pitkästä aikaa...Käykö kukaan enää täällä lueskelemassa?
Mitä teille kaikille kuuluu? Magpie, sun laskettu aika lähestyy, miten teillä menee?

Tänne kuuluu ihan hyvää. Syksy on mennyt mukavasti ja on ollut kivaa tekemistä. Kuopuksen 1-vuotis synttäreitä juhlittiin elokuun lopussa, syyskuussa meillä on vieraana äiti ja isä Suomesta ja syyskuun lopulla oltiin muutama päivä Itävallassa perhehotellissa. Lokakuussa pidin 30-vuotis synttärit ja samalla juhlin Sveitsin kansalaisuutta jonka sain viime huhtikuussa. Eli nyt on kaksoskansalaisuus :) Paljon ollaan muutenkin tehty kavereiden kanssa kaikkea ja vierailtu Zürichissäkin päin.

Esikoinen aloitti leikkikerhon ja on tykännyt olla sielläkin kerran viikossa. Joka kolmas kerta lapset menevät metsään ja paistavat siellä makkaraa ja leikkivät. Kuopus oppi kävelemään ja nyt mennä viilettää ympäriinsä - niin suloista katseltavaa kun kädet pitää pitää vielä ylhäällä tasapainon säilyttämiseksi. Muutaman sanankin osaa sanoa ja oppii koko ajan kaikkea uutta. Lapset tulevat toimeen keskenään todella hyvin ja leikkivät paljon yhdessä.

Joulukuun alku lähestyy ja se aika kun saa hössöttää joululahjoista ja leipoa sydämensä kyllyydestä pikkuleipiä ja pipareita. Tuo aika on miulle oikeesti ihanaa aikaa ja odotankin jo innolla :) Jouluksi ollaan tulossa tänä vuonna Suomeen, 10 päiväksi. Meidän lomalapsi Saksasta lähtee ensimmäistä kertaa mukaan Suomen matkalle. Jännää lähteä reissuun kolmen lapsen kanssa ja nähdä mitä tyttö tykkää Suomesta ja miten kommunikoi ihmisten kanssa (varsinkin niiden jotka eivät saksaa osaa). Odotellaan kyllä jo kovasti Suomeen tuloa.

Eipä tänne sen kummepia, kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia!
 
pupuliini77
Moikka! Oho, kerrankin eksyin tänne pitkästä aikaa. Onpa kaikilla tapahtumaa. Onnea Magpielle, taitaa vauveli tulla ulos jo kohta pian. Ja Liljan äidillä on onneks pahin ilmeisesti takanapäin? Noalla menee hyvin ja ilmeisesti myös Jeannexilla. Jeannexin kirjoituksesta on poistunut se sellainen masentunut lataus, ihan mahtavaa!!!! :)

Ja sit Milon sijaisvanhemmuus yms. kuviot, ihan todella kunnioitettavaa!!! VAU! Musta ei tollaiseen kyllä olis.

Meillä menee niin ja näin, töissä mulla yt:t. Eli aika paskaa, just löysin unelmieni duunipaikan ja sit ollaan jo ulos heittämässä... Eli meille kuuluu ihan samaa kuin ennenkin, ehkä toisinaan jopa huonompaa, mutta elossa vielä ollaan ja periksi ei anneta.

Toisen lapsen olisin kyllä kovasti halunnut, nyt myös mieskin. Mutta mä en enää tiedä haluanko edes olla sen kanssa. Aika vaikeata. Mutta lapsi voi hyvin ja kasvaa ihan huimasti. Tammikuussa 4 v synttärit ja on jo nyt yli metrin ja painaa lähemmäs 18 kg! Ei voi uskoa, että on syntynyt noin kk etuajassa. Poju on todella verbaalisesti lahjakas (sekä hyvässä että huonossa) ja muutenkin liikunnallisesti touhukas. Ainut mikä ottaa päähän on se, että me kaikki lellitään se ihan piloille. Se on jo kuin itse kuningas. Yhä vieläkin kummankin isovanhemman ainut lapsenlapsi. Ja biologiseksi sellaiseksi näyttää myös jäävän...
 
Noa
Moi täältäkin!

Tämä syksy on mennyt todella nopeasti ja tuntuu että mitään ei ole oikein ennättänyt tekemään, kun päivät menee töissä ja illat yritän pyhittää lasten kanssa oleiluun. Ja välillä toki päästä itsekin liikkumaan ja harrastamaan. Käytiin me lokakuussa parin päivän lomalla Tallinnassa perheen kanssa, mut muuten on ollut ihan perusarkea vaan :)

Lasten kanssa menee hyvin ja molemmat viihtyy hoidossa. Toki iltaisin tulee välillä riitaa kumpi saa olla äidin sylissä ja yleensä pojalle tulee monesti vielä iltasatujen ja hyvänyön toivotusten jälkeen "sylihätä" niinkuin hän itse asian ilmaisee eli haluaa tulle vielä syliin hetkeksi. Päivät onkin niin touhua täynnä, että ei se paljoa malta silloin sylitellä. Ja ihan mahottomia nuo kaksi on nykyään tappelemaan ja riitelemään! Ne läpsii ja huutaa toisilleen, ja mitä iso edellä niin sitä pienempi perässä! Ja pienempikin osaa ärsyttää ja haastaa riitaa, ja leluista varsinkin tulee kahnauksia. Aika rasittavaa ja jäähypenkit on molemmilla kovassa käytössä :) No, ehkä tuo kuuluu asiaan, ja toisaalta taas eilenkin ennen nukkumaanmenoa poitsu sanoi siskolleen et "sie oot miun pikkurakas" <3 Ja ensimmäisenä aamulla tyttö haluaa mennä veljensä luo. Että kyllä ne toisiaan rakastaa, vaikka välillä tapellaan ja kovasti :) Ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä paremmin leikit sujuu, vaikka tappelevatkin.

Kovasti täälläkin odotetaan joulua, lomaa ja ennenkaikkea lunta! Tosi kurjaa kun on vaan niin mustaa ja harmaata ja talvivarusteetkin kuluu kohta puhki tuolla hiekassa ja sorassa leikkiessä! Lapsetkin odottaa jo niin paljon että pääsisi taas pulkkamäkeen ja lumeen leikkimään. Ja minä odotan joululomaa, sitä että saa olla vaan ihan rauhassa perheen kanssa. Ja tietenkin lasten kanssa se joulun odottaminen on ihanaa, leivotaan pipareita, laulellaan joululauluja, puhutaan tontuista ja jännitetään mitä pukki tuo :) Ostin molemmille sellaiset täytettävät joulukalenterit eli laitan joka aamu jonkin pienen yllätyksen sinne. Joululahjoiksi ollaan ostettu tytölle nukenrattaat ja pojalle brion junarataan kauko-ohjattava juna. Sit kummeilta ja isovanhemmilta tulee jotain, mutta pyritään taas pitämään tuo lelupaljous kurissa, kun on ne synttäritkin molemmilla heti tammikuussa.

Nyt on pakko jatkaa (eli aloittaa) töitä. Mukavaa joulun odotusta kaikille ja tulkaa kirjoittelemaan! Ja Enzian, ollaan yhteydessä kun tulette Suomeen, jos ehdittäis taas näkemään!
 
magpie
Hei vaan! Täällä ollaan ja odotellaan, viikko ja päivä olisi vielä laskettuun aikaan. Toivon kovasti, että tällä kertaa onnistuisi synnyttäminen ihan normaalisti, ei sille kyllä mitään estettä ole tällä hetkellä, mutta jotenkin on sellainen pieni epäilys itsellä. Mun parhaalla ystävällä on häät samana päivänä kun mulla laskettu aika, eli saisi mennä synnytys sen päivän yli, mutta sitten kyllä saisi tulla jo heti :) Yhdet häät heiluin kaasona viikko sitten, joten on tässä riittänyt aktiviteettiakin.

Onnea Enzian kaksoiskansalaisuudesta ja kolmekymppisistä! Mukavalta kuulostaa teidän joulusuunnitelmat. Meidän perheen joulu on aika auki, kun mies ja tyttö viettävät sen ainakin miehen kotimaassa jonne itse menen perässä vauvan kanssa sitten, kun vaan voin. Onko se ennen joulua vai ei jää nähtäväksi. Itse en ole niin jouluihminen, mutta tytölle se tietysti on hauska juttu ja siksi koitan pitää yllä jouluperinteitä ja luoda juhlatunnelmaa.

Pupulle tsemiä työpaikan kanssa, toivotaan että saat jäädä sinne!

Lunta kanssa täällä odotellaan, on niin harmaata ja sateista. Eipä tuo säätiedotus lupaa parempaa ainakaan lähiaikoina, josko sitten joulukuussa tulisi jo pakkasta.

Tytöllä on jo ensi viikolla nelivuotisneuvola, saa sitten tarkat mitat, mutta itse mitattuna on noin 96cm ja 15kg. Aika pieni siis edelleen, mutta onneksi kuitenkin kasvaa. Hyvin puhuu kahdella kielellä, ainoastaa r-kirjainta ei osaa vielä. Pikkusisarusta odottelee kovasti, tosin voi ääni muuttua kellossa kun vauva oikeasti saapuu maailmaan. On niin tottunut olemaan huomion keskipisteenä... No, eiköhän sopeudu kuitenkin.

Hyvää joulunodotusta kaikille, tulen sitten raportoimaan kun siihen on aihetta :)
 
Milo 84
Moikka!
Kiva että suurimmalla osalla menee kivasti, pupulle tsemppiä
Ja toivon teille iloa ja onnea ja rakkautta kovasti paljon <3
Meillä on jäissä sijoitetun saanti, koska kävikin kivasti ja
Taitaa olla rv18 menossa!! :) tosin oksennan vielki päivittäin
Joten ilman vaivoja en säästy. Myös supistukset läsnä päivittäin
Ja paino on tippunut kun yrjö lentää voimakkaasti..

Mulla on villi idea: treffataanko taas?
 

Yhteistyössä