N
Neponen
Vieras
Miehellä alkaa viimeinen lomaviikko. Ei oo loma muuttanut mun kuvioita mitenkään. Lapset 2v ja 4kk, isommalla uhmavaihe. Ei nuku yöllä, huutaa ja raivoaa, vauva onneks terve ja tyytyväinen. Mies viettänyt lomansa valvomalla myöhään yöhön tv:tä katsoen ja netissä istuen. Hänen aamunsa alkaa puoliltapäivin, yhtenä päivänä sain potkia pois makuuhuoneesta että saan laitettua lapset päiväunille. Mä herään viimestään 8,30 kun lapset nousee, monesti yöunien saldo on alle 5 tuntia yhteensä..Miehen loman aikana olleet 2 polttarit, joista toisissa parhaillaan on. Tulee huomenna krapulaa potemaan kotiin, pari muuta viikonloppua onkin sit pitänyt päästä kaverinsa (perh.mies hänkin) luo autotalli-kaljoittelemaan. Missään LOMAMATKALLA ei oo käyty, ees naapurikaupungissa. Yhdesti vei ulos syömään mäkkäriin kauppareissulla..
Mä en pääse minnekään ilman lapsia, en koiraa lenkittämään saatikka mattopyykille. Jos ei mummot katso, niin sitten ei katso kukaan muukaan. Mä harrasta enää mitään, ennen kävin lenkillä, salilla tai jumpassa. Raadan kuin orja kotona saamatta kiitoksen sanaa, ainoastaan paskaisuudesta saa kuulla kun taapero sotkee sitä mukaa..hermot on tosi pinnassa väsymyksen ja pettymyksen takia, lapsille huudan päivittäin melkein. Ei puutu mies kasvatukseenkaan, korkeintaan ottaa syliin rauhoittumaan villin tenavan. Vauvalta ei tietenkään vaihda vaippoja saati isommalta..
Illat jos on kotona, istuu koneella. Silloinkin kun on normaali arki ja työtä. me ei olla koskaan ulkoiltu perheenä, tai tais kerran esikoisen ollessa pariviikkoinen käydä muutaman satametrisen kävelemässä. leikkipuistossa tms ei käydä, mä käytän lapsia jos käytän.. Yhdesti on oltu laskiaistapahtumassa koko perheenä..
Alkaa tuntua aika raskaalle. Ahdistuksen oireita. Mies tuo rahan kotiin, mutta meneekö se näin että kotiäidillä ei oo mitään lomaa tai irtiottoa? Tuntuu että oon niin täynnä, etten saa enää edes sanottua miehelle tästä.. Hän on nähnyt mun itkevän väsyneenä jollekin asialle, esim jos lapsi on sotkenut jotain, mutta ei tajua että en itke sitä tilennetta vaan tätä koko helvettiä.Voiko ihminen olla niin sokea?
Mä en pääse minnekään ilman lapsia, en koiraa lenkittämään saatikka mattopyykille. Jos ei mummot katso, niin sitten ei katso kukaan muukaan. Mä harrasta enää mitään, ennen kävin lenkillä, salilla tai jumpassa. Raadan kuin orja kotona saamatta kiitoksen sanaa, ainoastaan paskaisuudesta saa kuulla kun taapero sotkee sitä mukaa..hermot on tosi pinnassa väsymyksen ja pettymyksen takia, lapsille huudan päivittäin melkein. Ei puutu mies kasvatukseenkaan, korkeintaan ottaa syliin rauhoittumaan villin tenavan. Vauvalta ei tietenkään vaihda vaippoja saati isommalta..
Illat jos on kotona, istuu koneella. Silloinkin kun on normaali arki ja työtä. me ei olla koskaan ulkoiltu perheenä, tai tais kerran esikoisen ollessa pariviikkoinen käydä muutaman satametrisen kävelemässä. leikkipuistossa tms ei käydä, mä käytän lapsia jos käytän.. Yhdesti on oltu laskiaistapahtumassa koko perheenä..
Alkaa tuntua aika raskaalle. Ahdistuksen oireita. Mies tuo rahan kotiin, mutta meneekö se näin että kotiäidillä ei oo mitään lomaa tai irtiottoa? Tuntuu että oon niin täynnä, etten saa enää edes sanottua miehelle tästä.. Hän on nähnyt mun itkevän väsyneenä jollekin asialle, esim jos lapsi on sotkenut jotain, mutta ei tajua että en itke sitä tilennetta vaan tätä koko helvettiä.Voiko ihminen olla niin sokea?
