Tänään annoin vauvan itkeä hieman pitempään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näin

Vieras
ja ajatuksena se, että hän alkaisi jälleen nukkua pinniksessään - ainakin osan yöstä.

( Tämä oli jo tilanne syksyllä, että alkuyön vaavi nukkui omassa sängyssä ja myöhemmin yöstä meidän kanssamme. Kunnes tuli marraskuun loppu + vaavi piti ihme ääntä, kurkkasin pinnikseen ja vauva oli nukahtanut kesken käännökseen naama vasten patjaa. Tuosta alkaen vaavi on nukkunut jälleen koko yön vieressäni. Välillä yöt ovat kyllä melkoisen levottomia, kun tuntuu, että vauva tankkaa tissillä vähän väliä. Voisihan hän jo hiljalleen taas oppia nukkumaan osan yöstä pinniksessä, mutta koville ottaa. )

Mutta takaisin tähän iltaan. Annoin siis hänen itkeä tänään pitempään ja alkoi itku hiljetä. Ajattelin, että nyt se nukkuu - onneksi. Kävin hetki sitten kurkkaamassa pinnikseen ja ei hyvä juttu ollekaan, vaavi nukkuu kuitenkin jälleen mahallaan. Mutta jos hänet menee kääntämään, niin taatusti alkaa sen päiväinen itku että oksat pois.

Joten nyt en voi mennä itse taas kuitenkaan nukkumaan, kun vaavi nukkuu tuollaisessa asennossa. Pakko on nyt valvoa tässä sen aikaa, kunnes hän herää ja voi ottaa hänet viereen nukkumaan.

Ikää vauvalla on pian 8kk.
 
Miksei tuon ikäinen voisi jo nukkua mahallaan? Kätkytkuolemariski on olematon yli puolivuotiailla vauvoilla, nämä osaavat jo itse vaihtaa asentoa jos hapenpuute uhkaa. Vauvan nenähän on sen mallinen, että happea saa vaikka naama olisikin osittain patjaa vasten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;29493997:
Kääntämisestä, jotenkin itsellä olisi levollisempi mieliala, jos vaavi nukkuisi selällään tai kyljellään

Mihin ikään asti ajattelit käydä sitä lasta kääntelemässä pitkin yötä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;29493997:
Kääntämisestä, jotenkin itsellä olisi levollisempi mieliala, jos vaavi nukkuisi selällään tai kyljellään

Ihan turhaan sitten huudatat lastasi jos aina meinaat valvoa kunnes herää että saat käännettyä tai sitten menet kääntämään ja herättämään.

En mä viitsisi lastani turhaan huudattaa.
 
On se joillain kiire lastensa kanssa... huh huh sanon minä. Sama, kun alat jo odotella milloin se alkaa itsekseen pärjätä ja ihan omillaan, että ei turhia tarvitse mamman heräillä tai vaivautua lapsensa eteen. Kaikki äidin ehdoilla jo heti syntymästä lähtien.
 

Yhteistyössä