Tänään kaupassa nähtyä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juupsis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

juupsis

Aktiivinen jäsen
04.02.2010
2 325
0
36
Olin pojan (7kk) kanssa kaupassa ja poika istui nyt ekaa kertaa kärryissä. Tähän asti ollut siis siinä autonkaukalon näköisessä hässäkässä. Olin syöttänyt pojalle sosetta juuri ennen lähtöä ja pojan paita oli kirjavan keltainen porkkanasta. Juuri kattelin pojan paitaa ja tuumailin itsekseni, että olispa pitäny tuokin vaihtaa ennen lähtöä, kun mua lähestyi sellanen nätiksi meikattu naishenkilö. (itelläni tietysti oli tukka pitkin päätä ja ripsari sohastu vähän sinne sun tänne). Tää rouva/neiti siis lähesty mua, katto mua silmiin ja totes (ilman sarkasmia): "onpas kertakaikkiaan suloinen lapsi!" ja jatkoi matkaansa!

Tää ei sit oo provo, vaan ihania ystävällisiä ihmisiä on oikeesti olemassa!!! :heart:
Tuli tälle äitille hyvä mieli, vaikka kyllähän tuo nyt oli sanomattakin selvää... :whistle:
 
[QUOTE="vieras";27586388]Olikohan se känäs, outoo..[/QUOTE]

Niinpä :D

Ei vaan tosi ihanaa, laitetaan kaikki huomenna hommaa eteenpäin ja kaikki sanoo jotain kivaa jollekin vieraalle tai ees hymyilee nätisti... :)
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
Ihanaa, tuollaisista tulee niin hyvä mieli. :heart: Itselleni on sanottu suunnilleen samoin omasta lapsesta kun tämä oli vuoden ikäinen. Nainen oli tuijottanut lastani puoli tuntia bussissa, ja ajattelin jo että mikähän on vialla, mutta olikin vaan katsonut että onpa suloinen. :heart:
 
Ihanaa, tuollaisista tulee niin hyvä mieli. :heart: Itselleni on sanottu suunnilleen samoin omasta lapsesta kun tämä oli vuoden ikäinen. Nainen oli tuijottanut lastani puoli tuntia bussissa, ja ajattelin jo että mikähän on vialla, mutta olikin vaan katsonut että onpa suloinen. :heart:

ihanaa! kyllä se aina äitin mieltä lämmittää kun lapsia kehutaan :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
[QUOTE="vieras";27586388]Olikohan se känäs, outoo..[/QUOTE]

Kuinka te (ikäloput?) ihmiset jaksatte kieriskellä omissa myrkyissänne niin, että kaikki vilpittömän myönteinen, iloinen, onnellinen jne. pitää yrittää kääntää kielteiseksi tai ainakin epäileväksi? Kuinka niin voi jaksaa elää kun maailma on lähinnä p-skalla maalattu?

Palstalla paljon tällaista ammattikielteistä puhetta, suomalaisilta vaimoilta ja tyttöystäviltä. Joku Justiinan katkera henki kai... Kuolen mieluummin kuin otan naisen, jossa virtaa myrkkyä.
 
Naapurissani asuu yksinhuoltajaäiti, jolla on varmasti maailman suloisin lapsi! Toki omani ovat korvaamattoman ihania, mutta tuo poika, taitaa olla noin 2-vuotias, on aina niin kiltti ja lumoava, söpöttää omalla kielellään jotain aivan hurmaavaa niin avoimin mielin kuin vaan voi. Olen sanonut tuolle äidille monta kertaa, etten muista kuunaan noin hurmaavaa lasta nähneeni (jos omiani ei lasketa) ja joka kerta äidin silmät kostuvat kyynelistä. Tiedän, ettei siinä yhden lapsen ja yhden vanhemman perheessä asiat hirveän hyvin ole. Auto haettiin pihasta noin kuukausi sitten ja tietääkseni on tällä hetkellä työtön. Ystäviäkään ei taida liiemmin olla, ei ainakaan ole näkynyt vieraita. Mutta lastaan tuo äiti rakastaa yli kaiken. On aina niin sievästi puettu ja aina, kun kehun, se näyttää olevan äidille niin hirveän koskettava asia. Enkä takuulla ole ainoa, joka kehuu. Muistakaa, kanssaihmiset, aina kertoa ne iloiset ja positiiviset asiat! Niillä tehdään maailmaa paremmaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.

Yhteistyössä