Tänään oli huono päivä ja huono äiti fiilis

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tinjamiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tinjamiina

Vieras
Mies on aina töissä 12tuntia päivässä 5-6 päivää viikossa. Minä osittaisella hoitovapaalla ja tosi paljon pojan 2,6v kanssa kahdestaan kotona. Aina poika kysyy missä isi. kun isi kotona niin minä en kelpaa mihinkään, hirvee huuto ja sätkiminen ja potkiminen. Tuntuu vaan niin tyhmältä, että minä teen kaiken ja sit en kuitenkaan kelpaa mihinkään. isi ja pappa on in. Isi ja pappa on myös lepsunpia kasvatuksessa kuin minä ja mummo. Jos lapsi on tekemässä jotain mitä ei sais niin kyllä isi kieltää, mutta harvemmin ottaa pois tai varmistaa että lapsi lopettaa, yleensä se olen minä joka hakee pois ja saa touhun loppumaan. Tänään ollaan päivä taas kahdestaan ja koko ajan puhuu isistä ja papasta ja m inulle vaan tuli sellainen olo, että en jaksa. Istuin, eteisen lattialla ja itkin. Pojalla sanoin että äitillä on pahamieli kun et sinä tykkää äidistä. Joo tiedän että lapsellista! Poika oli hiljaa ja istui suu mutrussa.
 
Jokaisella on välillä huonoja päiviä ja huono äiti -fiiliksiä. Olet paljon yksin pojan kanssa, se on varmasti väsyttävää kuluttavaa. Isi on ehkä tuossa iässä poikalapselle se idoli, mutta sinä olet se turvallinen ja luotettava äiti, jolle uskaltaa kiukutella ja joka on arjessa läsnä...
 
Kuule, pojan normaaliin kehitykseen kuuluu isä- ja miesvaihe. Olisi epänormaalia, että nämä vaiheet jäisivät välistä. Ja se vaihe tulee voimakkaana justiinsa tuossa iässä.

Äidin pitää pystyä tunnistamaan lapsen ikätasoinen kehitys ja ottamaan vastaan myös se negatiivinen mikä lapselta tulee, se on äidin tärkeä tehtävä.

Tiedän, se on välillä todella raskasta, mutta etköhän ole aika lapsellinen syyllistäessäsi lastasi tuolla tavalla täysin normaaleista tunteista. Sorry, ei sympatioita minulta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :(:
Kuule, pojan normaaliin kehitykseen kuuluu isä- ja miesvaihe. Olisi epänormaalia, että nämä vaiheet jäisivät välistä. Ja se vaihe tulee voimakkaana justiinsa tuossa iässä.

Äidin pitää pystyä tunnistamaan lapsen ikätasoinen kehitys ja ottamaan vastaan myös se negatiivinen mikä lapselta tulee, se on äidin tärkeä tehtävä.

Tiedän, se on välillä todella raskasta, mutta etköhän ole aika lapsellinen syyllistäessäsi lastasi tuolla tavalla täysin normaaleista tunteista. Sorry, ei sympatioita minulta.


:headwall:
 
Mä ajattelen asian niin että , on vain hyvä etten kelpaa kun isä on paikalla.
Ihan tarpeeksi saan lapsia hoitaa ja huolehtia pitkin viikkoa kun mies reissaa tai tekee pitkää päivää töissä.
Saa hänkin sitten vuorostaan tehä oman osuutensa :whistle:
 

Yhteistyössä