Tapaamisiin "pakottaminen"

[taustalla]

Heips!

Mitä mieltä,että kannattaako lapsi (7 vuotias) "pakottaa" tulemaan isänsä luo viikonlopuksi?

Sopimukset on tehty, jossa lukee, että n. kolmen viikon välein lapsi isän luona viikonlopun.

Lapsi on todella kiinni äidissään,jonka kanssa asunut aina.Isä ei ole asunut koskaan lapsen äidin kanssa ja eronneet ja raskausaikana...eli isä ei ole kuulunut lapsen arkeen koskaan.

Lapsi kiukuttelee ja itkee äitilleen(tai ainakin näin meille kerrotaan),ettei halua isälleen jne... ja tästä lapsen kiukuttelusta johtuen äiti ilmeisesti purkaa pahan olonsa sit lapsen isään ja tähän on isällä alkanut menemään hermot, kun häntä ei lapsen äidin kanssa kiinnosta tapella...kumpikaan ei tunne toistaan kunnolla.

Meillä ei ole koskaan tapahtunut mitään kummallista. Lapsi on ikävöinyt äitiään ja samalla kuitenkin onnellisesti viettänyt aikaa sisarpuoliensa kanssa.

Tilanne on kuitenkin mennyt nyt siihen,että mieheni ja minä+lapset ollaan tosi väsyneitä "exän" riidan haastamiseen ym...lasta olisi kyllä kiva nähdä ja sisarpuolet tykkäävät hänestä tosi paljon...mutta jotenkin tuntuu,että miehen lapsi ei itse ole vielä "valmis" näihin tapaamisiin...

Mitäs nyt tehdä? Kokemuksia? Lopettaako mies säännölliset tapaamiset ja näkee lastaan silloin tällöin?

 

[äiti]

niimpä nuo ovat todella ikäviä tilanteita!! äiti voi saada käytökseläään tosi pahaa aikaan jos haluaa!! meillä äiti teki nämä tapaamiset tosi ikäviksi ja hankaliksi ja ovat nyt tapaamiset aikavahissä!! estää kaikin tavoin yhteudenpidon lapsiin!! ehkä olisi parempi jos ette tapaisi hetkeen!! äitikin voisi huomata että näin käy kun kiusaa tekee!! tai sitten ei! sitä ei tiedä meitä pököjä on moneen junaan! mutta tiedän todella mitä on lasten äidin kiusanteko!!!

 

[taustalla]

Ap kirjoittaa...

Eikä tosiaan kellään ole ollut vastaavaa tilannetta tai tiedä miten olisi toimittu???

Harmittaa kovasti lapsen puolesta että säännölliset tapaamiset lopetettaisiin kokonaan,koska isän tunteminen on kuitenkin tärkeää niin ja sisarpuoltenkin.

 

[Koettakaa]

Miten olisi, jos ottaisitte lasta joka toinen vko:nloppu.. Käsitinkö oikein, että tällä hetkellä tapaamiset vain joka kolmas.. ?? Lapselle voisi olls helpompaa, kun tapaamiset olisi useammin. Niin ja se äiti vois kans vähän huokaista ja ehkä se marina helpottais... Itse olen lähiäiti ja voin uskoa, että lähiäitejä joskus "kinnaa" Mutta sitä en ymmärrä, enkä hyväksy, että pitää olla hankala ja veemäinen!!!! :kieh: Kyllä se olisi lapselle hyvä, että saisi isäänsä tavata ja oppia tuntemaan. Niin ja sen äidin pitäis kannustaa lasta tapaamisiin... Ajattelis, että se äiti ymmärtäis, onhan se kuitenkin hänelle sitä "omaa aikaa", kun lapsi on isällään!!

 

[ajatuksia]

Minusta nämä on asioita, joista ei kysytä lapsen mielipidettä; siis tarkoitan : lapsi ei päätä tämmöisiä asioita!
Ne on aikuisten päätettävissä !

Ei lapselta voi kysyä, että kummasta tykkäät enemmän, äidistä vai isistä!?
Jos päätös tapaamiseen odotetaan lapselta, silloin tämä kysymys on ikään kuin taustalla, ääneen lausumattomana, mutta on kuitenkin tausalla. Hylkäänkö äidin? Tykkäänkö enemmän isistä ja ´niistä ihmisistä isin luona? Onko mulla, lapsella, lupa viihtyä ja tykätä, vaikka tiedän ettei äiti tykkää siitä että pidän näistä ihmisistä ja äiti ikävöi koko ajan?

Eli: jos te itse halutte tavata lasta, jos te itse tykkäätte lapsesta yms., pitäkää kiinni sopimuksesta.
Äidin kiukutteluun ei kannata mennä mukaan. Joo, tiedän, helppo sanoa, mutta kuitenkin: isällä on oikeus tavata lasta ja ennenkaikkea lapsella on oikeus tavata isänsä.

Äidin ja lapsen symbioottinen suhde palvelee enemmänkin äitiä, lapselle se on myöhemmin rasite, siitä irrottautuminen on vaikeaa. Siksikin olisi hyvä että lapsi edes 3 viikon välein pääsee pariksi päiväksi irti äidistään ilman että siitä häneltä kysytään. Kun lapsi on 12 v hän voi itse päättää. Kertokaa se lapselle ja äidilleen.

Välttäkää äidin arvostelua tai tapaamisista jauhamista lapsen aikana. Sanotte lapselle miten homma menee ja toimii ja se on sillä selvä. Lapset loppujen lopuksi tykkää siitä että vastuu aikuisten asioista on aikuisilla, eikä heiltä itseltään odoteta päätöstä, johon heillä ei ole valmiuksia.

Äiti ikävöikööt ihan rauhassa kun poika on pois. Poika on kuitenkin hyvässä hoidossa ja semmosten ihmisten joukossa, jotka tykkää hänestä, välittää hänestä.

 

[taustalla]

minun mielestä lapselta ei kysytä haluaako tavata toista vanhempaansa ja perhettä vai ei. kyseleeköhän pojan äiti sitä lapselta? on tosi epäreilua lasta kohtaan antaa hänelle tämmöisiä asiota päätettäväksi. asia kerrotaan ja perustellaan lapselle ja sitten sovituista pidetään kiinni.
onko mpoika äitinsä ainokainen? lapsi ei voi sitä ymmärtää mutta vanhemmiten sisarukse vaikka puolikkaat ovat kultaakin arvokkaampia. kyllä heihin kannattaa isän ohella luoda suhteet.
saattaa myös olla että lapsi ei pidä siitä että joutuu jakamaan huomion ja olemaan yksi muista. jos näin on sitä on hyvä (kaikella hyvällä) oppia sietämään.
ja myös siitä saattaa olla kyse että olette hieman vieraita lapselle koska hän käy teidän luona aika vähän. ehdottakaapa äiteelle että voisitte ottaa lapsen hieman useammin luoksenne että asia korjaantuisi...