A
Ahdistus aina vain
Vieras
Eli oireita ollut jo pitkään, mm. mielen apeutta, rajua ahdistuneisuutta, paniikkioireita, jännittyneisyyttä, väsymystä, jatkuvaa itsensä tarkkailua, sosiaalisten tilanteiden pelkoa...ym.
Lääkäri määrännyt cipralexia jo kauan sitten, ja luuleekin varmaan että käytän sitä..Mutta näin ei ole. Olen aikaisemmin jossain ketjussa maininnut tästä asiasta...eli en psyty sisäänajamaan lääkettä. Kaksi kertaa olen yrittänyt, 5mg aamuisin, ja jo neljän päivän jälkeen olen luovuttanut. Olo muuttuu niin pelottavaksi!!
Pahin kaikista on se, että masennus syvenee toooooossiii paljon. Menen ihan flegmattiseksi, ärtyisäksi, ja olen väsynyt kuin mikä. Haluaisin vain maata ja nukkua, eikä pieni lapsenikaan jaksa minua innostaa.Välillä saattaa kuin tyhjästä tulla itsetuhoinen ajatus, hui! Tavallaan tuntuu siltä, kuin lääke veisi siinä aloituksen yhteydessä kaikki tunteet ja empatia kyvyn.
Lapsikin jos itkee jotain, niin lohdutin häntä aivan konemaisesti silloin kun yritin aloittaa cipralexin käytön. en tuntenut yhtään mitään, tai siis pelkää kiukkua siitä että mitä toi ipanakin taas narisee. En sitten uskaltanut jatkaa lääkitystä...
olen tällä palstalla joskus kysellyt näistä lääkkeiden aloitusoireista, eikä kukaan ole kärsinyt ainakaan minkäänlaisesta tunteettomuudesta aloituksen yhtydessä. Joten hieman pelottaa kun itse reagoin niin rajusti tuohon cipralexiin.
Mitä tässä nyt pitäiasi tehdä/millaisia kokemuksia/ajatuksia?!
Lääkäri määrännyt cipralexia jo kauan sitten, ja luuleekin varmaan että käytän sitä..Mutta näin ei ole. Olen aikaisemmin jossain ketjussa maininnut tästä asiasta...eli en psyty sisäänajamaan lääkettä. Kaksi kertaa olen yrittänyt, 5mg aamuisin, ja jo neljän päivän jälkeen olen luovuttanut. Olo muuttuu niin pelottavaksi!!
Pahin kaikista on se, että masennus syvenee toooooossiii paljon. Menen ihan flegmattiseksi, ärtyisäksi, ja olen väsynyt kuin mikä. Haluaisin vain maata ja nukkua, eikä pieni lapsenikaan jaksa minua innostaa.Välillä saattaa kuin tyhjästä tulla itsetuhoinen ajatus, hui! Tavallaan tuntuu siltä, kuin lääke veisi siinä aloituksen yhteydessä kaikki tunteet ja empatia kyvyn.
Lapsikin jos itkee jotain, niin lohdutin häntä aivan konemaisesti silloin kun yritin aloittaa cipralexin käytön. en tuntenut yhtään mitään, tai siis pelkää kiukkua siitä että mitä toi ipanakin taas narisee. En sitten uskaltanut jatkaa lääkitystä...
olen tällä palstalla joskus kysellyt näistä lääkkeiden aloitusoireista, eikä kukaan ole kärsinyt ainakaan minkäänlaisesta tunteettomuudesta aloituksen yhtydessä. Joten hieman pelottaa kun itse reagoin niin rajusti tuohon cipralexiin.
Mitä tässä nyt pitäiasi tehdä/millaisia kokemuksia/ajatuksia?!