A
"Anni"
Vieras
Minulla on aina ollut ihan mahdottoman huono itsetunto. Sen tunnistan, että juuret asiaan löytyy kotoa, jossa varsinkin isäni mielestä, olin aina niin huono jne. Lisäksi matkalle on sattunut nuorena tyttönä pari alistavaa ja mollaavaa poikaystävää sekä epäonnistuneita opiskelu- ja työkokeiluita.
Monelta kantilta olen siis saanut itsestäni käsityksen, että olen huono.
Nyt olen ollut suht onnellisesti naimisissa jo pitkään ja olen kahden ihanan lapsen äiti. Minulla on vakityöpaikka ja kaikki periaatteessa hyvin. Mutta: kun tunnen olevani niin huono. En ole mikään ultra-sosiaalinen ja työssäni minun oikeastaan pitäisi olla. En pidä siitä, että joudun koko ajan laajentamaan verkostoa ja tekemään itseävi tykö uusille ihmisille. Lisäksi noissakin tilanteissa tuntuu, ettei minua oikein huomata, eikä taatusti ainakaan muisteta seuraavalla kerralla!
Olen siis ehkä niin nössö ja huomaamaton muidenkin silmissä. Vaikka on minua nätiksikin joku joskus kehunut. Nyt vain olen kamalan lihava.
Äitinä olen varmaan ihan oikeesti ihan tavallinen, vaikka koen syyllisyyttä koko ajan. Olen liian usein allapäin ja kiihdyn turhista. Haluaisin olla ihana ja leppoisa äiti.
Minulla on haave, että jonain päivänä' olisin "ehjä". Ettei tarvitsisi ajatella, että "voi kauhea, huomaakohan tuo nyt mua ollenkaan? mitähän tuo musta ajattelee, pitääköhän ihan tonttuna?", jne... En haluaisi joutua taistelemaan itseni kanssa, kun en ole sellainen kun haluaisin. En osaa mielestäni edes keskustella ihmisten kanssa, kun aina puhun jotain ihan typeriä. Olisi parempi olla ihan hiljaa, mutta sitäkään en osaa...
Miten minä voisin kehittää/hoitaa itseäni, että voisin olla tyytyväinen?
Kaunis kiitos kun jaksoit lukea!
Monelta kantilta olen siis saanut itsestäni käsityksen, että olen huono.
Nyt olen ollut suht onnellisesti naimisissa jo pitkään ja olen kahden ihanan lapsen äiti. Minulla on vakityöpaikka ja kaikki periaatteessa hyvin. Mutta: kun tunnen olevani niin huono. En ole mikään ultra-sosiaalinen ja työssäni minun oikeastaan pitäisi olla. En pidä siitä, että joudun koko ajan laajentamaan verkostoa ja tekemään itseävi tykö uusille ihmisille. Lisäksi noissakin tilanteissa tuntuu, ettei minua oikein huomata, eikä taatusti ainakaan muisteta seuraavalla kerralla!
Olen siis ehkä niin nössö ja huomaamaton muidenkin silmissä. Vaikka on minua nätiksikin joku joskus kehunut. Nyt vain olen kamalan lihava.
Äitinä olen varmaan ihan oikeesti ihan tavallinen, vaikka koen syyllisyyttä koko ajan. Olen liian usein allapäin ja kiihdyn turhista. Haluaisin olla ihana ja leppoisa äiti.
Minulla on haave, että jonain päivänä' olisin "ehjä". Ettei tarvitsisi ajatella, että "voi kauhea, huomaakohan tuo nyt mua ollenkaan? mitähän tuo musta ajattelee, pitääköhän ihan tonttuna?", jne... En haluaisi joutua taistelemaan itseni kanssa, kun en ole sellainen kun haluaisin. En osaa mielestäni edes keskustella ihmisten kanssa, kun aina puhun jotain ihan typeriä. Olisi parempi olla ihan hiljaa, mutta sitäkään en osaa...
Miten minä voisin kehittää/hoitaa itseäni, että voisin olla tyytyväinen?
Kaunis kiitos kun jaksoit lukea!
