Tässä alkaa hermo mennä tuohon kiusaamiseen!

[LOISTOTUPSU]

Pojalla nyt on omat kehitysviiveensä tuossa puheessa että ei niin selvästi puhu, ja sehän tuntuu olevan mukava kiusaamisen aihe noille isommille pojille :kieh:
Oikeen pitää kytätä millon poika tuossa pihassa on ja heti paikalle ivailemaan :headwall:
Nyt harjoteltii pyörällä ajoo ilman apupyöriä, no sekös oli noista muista pojista kivaa kun ei osaa vielä |O

Itkuahan siitä taas tuli ja muutenkin poika niin pahoillaan kun nauretaan ja kiusataan, sano kun sisälle tultiin että miks en osaa mitään

Niin monta kertaa jo kivahtanu mutta ei näytä menevän perille, huutelee minullekin tuossa kun pyörällä rundaavat pitkin pihoja että ole hiljaa tää on muidenkin pihaa |O

 

[hh]

menkää kauemmas harjoitteleen, niin eivät näe

 

[Emmaliina]

Toi on niin käsittämätöntä. En oo ikinä voinu ymmärtää mistä niitä kiusaajia oikein tulee. Ja vielä tommosessa asiassa,et toinen harjottelee sitä ajamista yms. Niin typerää. Mulle tulee kiukku sun puolesta tommosesta.

 

[LOISTOTUPSU]

No voishan tuonne urheilukentälle lähtee mutta kun on näitä muitakin juttuja mistä keksivät aihetta ivailla niin eihän me aina voida kotoo pois lähtee jos ulos aijotaan mennä.

 

[vieras]

Oletko kertonut poikien vanhemmille jälkikasvunsa edesottamuksista? Tuollaisesta kiusaamisestahan voi oikeasti jäädä pojallesi takaraivoon kytemään ties minkälaisia traumoja ja ongelmia itsetunnon kehityksen kanssa.

 

[tyhmä]

MÄ pitäisin pojille oman pojan ( ja naapurien) kuullen sellaisen puhuttelun et eivät uskaltais suutaan enää avata! Kun teet sen oma poikasi kuullun, niin pojan itsetunto kohoaa kun puolustat häntä. Sanot pojille et miltä niistä tutnuis? onhan nekin joskus pyörällä opetellut ajamaan? minkä ikäisiä kiusaajat ovat?

 

[LOISTOTUPSU]

Oletko kertonut poikien vanhemmille jälkikasvunsa edesottamuksista? Tuollaisesta kiusaamisestahan voi oikeasti jäädä pojallesi takaraivoon kytemään ties minkälaisia traumoja ja ongelmia itsetunnon kehityksen kanssa.

Kyllä tuon toisen pojan äidille puhuin että hänen poika nyt aika aktiivisesti alkanu meidän pojan kimpussa olemaan. Oli niin että aijaa mitäs se semmosia on menny tekemään että pitää sanoo ja että nuo pojat nyt on vähän tommosia. Mitään ei ainakaan ole tapahtunu että liekkö paljon apua oli.
:/

 

[LOISTOTUPSU]

MÄ pitäisin pojille oman pojan ( ja naapurien) kuullen sellaisen puhuttelun et eivät uskaltais suutaan enää avata! Kun teet sen oma poikasi kuullun, niin pojan itsetunto kohoaa kun puolustat häntä. Sanot pojille et miltä niistä tutnuis? onhan nekin joskus pyörällä opetellut ajamaan? minkä ikäisiä kiusaajat ovat?

N. 10v.
Kyllä olen tuossa yrittäny asiallisesti sanoo ja välillä huutanu mutta lähtevät pyörällä karkuun ja taas hetkenpäästä takas.

 

[mammukka75]

Meillä kanssa poikaa välillä kiusataan tyhmistä jutuista, kuten ettei osaa sanoa R-kirjainta (eikä mun mielestä vielä tarviikaan kun vasta 3v).

Se satuttaa mua kun lapsi kärsii tosta kiusaamisesta. Ollaan tietty tarhassa sanottu tädeille asiasta. Mutta paras tapa taitaa olla että pojan itsetuntoa täytyy vaan yrittää kohottaa muuten. Onneksi on hyviäkin kavereita, joiden kanssa kerätä onnistumisen kokemuksia ja sukulaisiltakin tietty tulle positiivista palautetta.

Olen miettinyt joskus itsekseni että kiusataanko sellaisia lapsia vähemmän kenellä on sisaruksia? Olen itse useampi lapsisesta perheestä ja täytyy sanoa ettei muiden mielipiteillä ole niin väliä. Onko se sitten kiinni siitä että on kuullut muiden kommentteja koko pienen ikäsnä vai sitten siinä että vaikka kukaan ei leikkis sun kanssa niin aina on ne omat sisarukset kuitenkin jos kaveria kaipaa... En tiedä tuli vaan mieleen. Meillä poika on ainokainen ja herkkä lapsi, saattaa illalla vielä miettiä mitä joku on hänestä päivällä sanonut...
:hug:

 

[jep]

Tää taitaa olla pikkasen lapsellinen neuvo, mutta kiusaa takaisin.

 

[vieras]

Saisitko mitenkään "saman pöydän" ääreen kiusaajia + heidän vanhempiaan + teidän perhettä? Keskustelisitte avoimesti asiasta.
Näen aina punaista kun puhutaan kiusaamisesta, nytkin pelkään jo syksyä ja koulun alkua kun poikamme sai silmälasit tässä kesän aluksi...

 

[Keittiönoita]

Onko sun pojalla ketään kaveria siinä pihassa? Aikoinaan, kun muutettiin tähän taloyhtiöön, pihassa oli tuolloin 4 v tyttö, joka änkytti. Ja varsin julmia osasivat pihan "isot pojat" kyllä olla Noh, sattuneesta syystä mun likkaa ei ole toisen erilaisuus koskaan millään tavalla haitannut ja nämä tytöt ystävystyivätkin. Poikien harrastama kiusaaminen väheni hyvin nopeasti, sillä yhden kimppuun on paljon helpompi hyökätä kuin kahden.

Joten...jos pojallasi on joku kiva kaveri, sitä ystävyyssuhdetta kannattaa tukea kaikin tavoin. Ivalliset sanatkaan eivät satu niin paljon, jos on kaveri puolustamassa.

 

[Kreecher]

Saisitko mitenkään "saman pöydän" ääreen kiusaajia + heidän vanhempiaan + teidän perhettä? Keskustelisitte avoimesti asiasta.
Näen aina punaista kun puhutaan kiusaamisesta, nytkin pelkään jo syksyä ja koulun alkua kun poikamme sai silmälasit tässä kesän aluksi...

Kannatan tätä!
Häveten tunnustan kiusanneeni yhtä tyttöä ala-asteaikana muutaman muun tytön kanssa. Kiusatun tytön äiti hoiti tilanteen älyttömän hyvin: hän kutsui kaikki kiusaajat vanhempineen heille mehulle ja siinä sitten keskusteltiin yhdessä asiasta. Viesti meni perille! Muistan vieläkin sen häpeäntunteen, kun omat vanhempani kuulivat kaiken ja kun tajusin, miltä tästä kiusatusta on mahtanut tuntua.

Meistä tuli jokusen vuoden kuluttua vieläpä hyvät ystävät. Olen tänäkin päivänä kiitollinen tuon tytön äidille, että hän puuttui asiaan noin hienosti.

 

[Kaalikääryle]

Saisitko mitenkään "saman pöydän" ääreen kiusaajia + heidän vanhempiaan + teidän perhettä? Keskustelisitte avoimesti asiasta.
Näen aina punaista kun puhutaan kiusaamisesta, nytkin pelkään jo syksyä ja koulun alkua kun poikamme sai silmälasit tässä kesän aluksi...

Kannatan tätä!
Häveten tunnustan kiusanneeni yhtä tyttöä ala-asteaikana muutaman muun tytön kanssa. Kiusatun tytön äiti hoiti tilanteen älyttömän hyvin: hän kutsui kaikki kiusaajat vanhempineen heille mehulle ja siinä sitten keskusteltiin yhdessä asiasta. Viesti meni perille! Muistan vieläkin sen häpeäntunteen, kun omat vanhempani kuulivat kaiken ja kun tajusin, miltä tästä kiusatusta on mahtanut tuntua.

Meistä tuli jokusen vuoden kuluttua vieläpä hyvät ystävät. Olen tänäkin päivänä kiitollinen tuon tytön äidille, että hän puuttui asiaan noin hienosti.

Olen joskus kommentoinut tähän aiemminkin, mutta edelleen tuo toimintatapa kuulostaa hyvältä ja fiksulta.

Se vaatii tietysti aktiivisuutta, rohkeutta sekä tietysti itsehillintää... Kun omaa lasta kiusataan, ensimmäinen (ja luonnollinen) reaktio on tietysti suuttumus, ja silloin tekee mieli mennä haukkumaan lyttyyn kiusaaja ja samalla vanhemmatkin.

Siinä on vaan se ongelma, että sellainen ei juurikaan ruoki kiusaajan vanhempien yhteistyöhalukkuutta. Mitä rauhallisemmin asian onnistuu selittämään, sen parempi... Mutta liian lepsu ei tietysti pidä olla, muuten ongelma on liian helppo ohittaa.